ajatuksia teestä

Opin juomaan teetä vasta aikuisiällä eikä se edelleenkään ole se ykkösvaihtoehto kahvikutsuilla, pidän kylmistä juomista joten juon monesti vettä. Se on ollut baarijuomanikin jo kymmenen vuotta, jäisen kylmä kirkas vesituoppi. Itä-afrikassa juodaan paljon teetä, johtuu varmaan siitä että olivat englantilaisten vallan alla, ajavathan myös niin sanotusti väärällä puolella tietä (vasemmalla) ja käyttävät kouluuniformuja. Keniassa tee juodaan maidolla, ne on yleensä aina yhdistetty jo ennen tarjoilua. Rannikolla teehen kuuluu myös inkivääri kun taas Nairobissa sitä en ole huomannut. Kun vierailet jossain sinulle tarjotaan aina ainakin juomista joko limpparia tai teetä ja vaikkei sinulla olisikaan jano tai vaikka tiedät juovasi heidän päivällisrahat niin on epäkohteliasta kieltäytyä. Olen siis joutunut oppimaan juomaan teetä, mustaa sellaista ilman hedlemän tai vaniljan makua. Alussa juomista auttoi iso sokerikasa kupinpohjalla mutta nykyään juon teeni hunajalla tai ns raakana. Olen siis innostunut juomaan teetä kotonakin iltaisin ja myös päivisin. Kahvia yritin urani alkuaikoina kun ajattelin että psykhoitajan kuuluu juoda tolkuttomasti kaffia mutta ei, hyi kamalaa, silti työt sujuu. *virne*
 Nykyään en edes sekoita maitoa teeheni ja olen löytänyt omat suosikkini teehyllyiltä. Yksi suuri herkkumaku on clipperin appelsiini-kookos myös heidän vihreä tee on hyvää. Toissailtana kävin rupattelemassa paikallisten blogisisarien kanssa teekupposten parissa. Emäntä Hannah piti pienet tee maistajaiset kotonaan. Nuuskimme kauniin värikkäissä peltipurnukoissa lepääviä teesekoituksia ja tuoksut valtasivat mielen.

 

Saimme maistella tanskalaisen Fabel ten eri makuyhdistelmiä ja itse ainakin join neljä mukillista kun valinnanvaikeus iski ja kaikkea piti maistaa. Suosikiksi nousi vihreän purnukan vihreä tee mustikalla, sekä trooppinen vihreä tee jota sain mukaani kotiinkin ja joita olen nyt iltaisin nautiskellut sohvalla.

 

 

Fabel teet on harvinaisia täällä mutta onneksemme Hannah myy niitä verkkokaupassaan (klick). Jouluksi tilaan ihan varmasti tummanpunakultaiset purkit jossa mm. manteli ja kookos. Tässä hyvä lahjavinkki teen ystäville jotka arvostaa luonnollisia makuja. Tuntuu tosi aikuiselta juoda teetä kun ennen olisin sohvalle löhöilyyn valinnut kaakaon. On varmaan aika herätä todellisuuteen jossa olen jo kolmen lapsen äiti ja maksan omat laskuni joten kait tässä oli jo aikakin siirtyä kaakaosta teehen.

 

retroa

Löysin tuon ikiliikkujan äsken keittiöstä aika nostalgisesta tilanteesta.

Päällä Tutan uusretroa, kädessä enolta perittyjä retro leluja ja äidin, eli minun, retroväreillä virkkaama viltti ja palikat heitelty ympäriinsä. Nattea kiinnosti luukun avaaminen ja sulkeminen ja istui koko tiskivuoroni ajan sitä ihmettelemässä.

itsekseni

 

Nepele toi minulle tälläisen ohjelmalapun eilen ennenkun kahvivieraat saapuivat. On oivaltanut kuinka nämä kekkerit menee. Ihan itse oli kirjottanut, sen huomaakin, mutta silti tosi hyvin eskarilaiselta joka juuri täyttänyt kuusi.

 

Kahvittelujen jälkeen tytöt otti reput selkään ja lähti vanhemmilleni yökylään hiihtoloman kunniaksi.

Mies on töissä joten tein pitkän kävelylenkin vaunujen kanssa paikoittain jo ihan paljailla kävelyteillä. Nathan jatkoi vielä uniaa parvekkeella ja minä nautin teetä uudesta mukistani. En keräile muumimukeja mutta tästä minä tykkään ja oli kiva saada se lahjaksi eilen. Teen kanssa sopii hyvin nuo suklaaherkutkin, kakkua kun ei jäänyt lainkaan.

 

"Lahjapöytä"

Mies yllätti ja leipoi kolmekerroksisen juusto-suklaa-marjakakun josta ei siis jäänyt murustakaan vieraiden lähdettyä. Aika kiva ässä hänen hihastaan löytyi.

kakskytkaheksan

 

Onnea minulle!

Onni on ystävät.

Onni on yhdessä vietetyt hetket, eilen kahden pinglan kanssa.

 

Näin merkkipäivänä on jo monen vuoden ajan saapunut tekstiviesti jossa lapsuudenystäväni kirjoittama runo minusta / ystävyydestämme. Huhtikuussa hän yleensä saa vastaavan minulta.

Tänäänkin saapui runo.

Ihan parasta.

 

pizzaperjantai

Eilen kokoonnuimme ystävän luokse iltapäivällä.

Neljä aikuista ja seitsemän alle kouluikäistä.

Leivottiin taivaallista pizzaa ja lapset katsoivat elokuvan ja touhasivat.

 

 

 Muille varmaan vanha resepti mutta tämä on ehdottomasti paras pizza jonka olen syönyt.

Pohjan päälle itsetehtyä tomaattikastiketta ja punaista pestoa.

Siivutettua mozzarellaa ja juustoraastetta.

Uuniin

Leikkaa slicet ja lisää jokaiseen ilmakuivattua kinkkua ja kasa rucolaa.

 

Ennen kun sain omia lapsia haaveilin siitä kuinka joka perjantai kokoontuisimme ystävien ja lasten kanssa leffailtaan. Tosielämässähän perjantait tulee jatkuvalla syötöllä ja aina on jotain ohjelmaa mutta sillon tällöin tämmöiset yhdessä vietetyt illat on todella arvostettuja.

Eikä haittaa että lapsemme ovat eri vuosina syntyneet sillä touhua riittää aina.

 



 

Kun oltiin haettu daddy töistä ja kaikki kolme pientä nukahtanut huomasin työporukkamme viestiketjun jossa suunniteltiin extemporee ulkoilua.

Lähdin siitä aika pian kaupunkia kohti pubiin jossa en olisi uskonut löytäväni itseäni koskaan.

Hyvällä porukalla Vanhassa mestarissakin voi viettää mukavat pari tuntia.

Hyvissä ajoin kotia viettämään yö pieni poika kainalossa. En saisi valittaa sillä Nathan on todella tyytyväinen ja iloinen vauva, ollut koko ajan, mutta nyt vissiin hampaita pukkaa kun on levoton öisin. Nukkuu kyllä hyvin mutta heräilee ja haluaa läheisyyttä. Tämä on vielä ok mutta kun kitinä ei lopu ennenkun saa maitoa ja voin varmuudella sanoa että nälästä ei ole kyse.

Poika vetää kunnon ison puuroannoksen hedelmän kera sekä maitoa päälle ennen nukkumaan menoa joten nälästä öisin ei ole kyse. Hieman jännittää töihin paluu parin kuukauden päästä jos tämä vaihe jatkuu sillä työvuoroni on öisin.

Noh turha maalailla piruja seinille mutta rankkaa on kun ei saa nukkua itse kunnolla.

Ja tiedän tässäkin että saan nukkua paljon enemmän kun moni muu mutta ongelmia ei voi verrata, vink vink.

tilaihme

Oli kyse sitten käsilaukusta, autosta taikka asunnosta niin pidän siitä jos sitä voi kutsua tilaihmeeksi. Maija poppasen käsilaukku olisi tosi huippu, ihan niinkuin hänen muutkin taidot olisi. Kun näin asuntoilmotuksen tästä kämpästämme tykästyin siihen enkä antanut neliöluvun vaikuttaa vaan halusin paikanpäälle näyttöpäivänä. Muistan seisseeni pihalla odottamassa että äitini saapuisi, piha täytti kaikki kriteerini ( metsää, nurmikkoa, leikkipaikka, viljelypaikka, grillipaikka ) ja siinä odottaessani toivoin vain että kämppäkin olisi mieluinen.

 Kierrettiin asunto tarkkaan ja niinkuin yleensä sisustin sitä mielessäni meidän näköiseksi ja huomioiden meidän tarpeet. Lopulta ei löytynyt syytä miksi tästä ei tulisi meidän koti ja jo silloin näytöllä minusta tuntui että tämä on kotimme. Meillä on kolme makkaria josta yksi toimii työ-/vierashuoneena mutta josta tulee tulevaisuudessa tarpeen tullen yhden lapsen huone. Meillä on kaksi vessaa joka on hyvä viidenhengenperheessä. Hyvillä kaappiratkaisulla valmistettu keittiö ja pieni mutta riittävä olohuone josta ovi iisolle parvekeelle joka toimii huoneena kesäisin. Naapureita on kolme ja talommekin on sopiva.

Neliöitä meillä taitaa olla vain 76 joka on vähemmän kuin suurimmalla osalla tän kokoisista perheistä. Pidän siitä että saan keksiä ratkaisuja luomaan lisää säilytystilaa samalla kun on ihana joutua luopumaan tavaroista tilanpuutteen vuoksi, silloin ei pidä kiinni turhasta materiasta niinkuin helposti tekee. En myöskään tuhlaa rahaa lämmittämällä niin kutsuttuja turhia neliöitä joten hyvä näin. Toisessa vessassa on sopiva kolo pyykkitornillemme eikä yhtään tilaa säilyttää pyykkikasoja joten nekin hoituu kaappiin asti kun kerran pakko on, olisin muuten laiska sen suhteen mutta vihaan myös pyykkikasoja jotka ei ikinä päädy vaatekaappiin. Toinen vessa on kylppärissä jossa palvelee suikukaappi jonka vuoksi lattia ei ole koskaan märkä.  Ylimääräistä tilaa ei sielläkään ole mutta pojan potta on löytänyt paikkansa ja kylpyammeellekin on ratkaisu. Alussa poika pestiin suihkussa jomman kumman vanhemman kanssa mutta nykyään kun Nathan jo istuu kylpee hän innoissaan ammeessa. Ammeen saa kasattua (!) sivuun kun siinä ei kylvetä. Taloyhtiöllämme on yhteiset saunatilat kellarissa jossa tilaa on runsaammin ja jota käytämme kesäisin usein.

Lähdin kirjoittamaan tätä tekstiä kun ajattelin kertoa tuosta taittuvasta ammeesta (vaasan eva ja adam kirpparilla oli samanlainen amme punaisena eilen) niille jolla on tilasta puute säilyttää isoa punkkaa mutta saittekin kuulla enemmän kodistamme.

 

Tämä ei ole sponsoroitu mainos vaan ihan minun mielestäni todella näppärä keksintö!

Kun ammetta ei tarvita se taipuu sivuun odottamaan kylpyhetkiä

Kylpyamme mahtuu hyvin suihkukaappiin jolloin ei roiskimiset haittaa- Pohjassa on tulppa joka helpottaa tyhjäämistä.

Tälläset ratkaisut ovat niin mun juttuni. Tai huonekalut joilla on enemmän kuin yksi tarkoitus.

Pienempänä haaveilin että isona asuisin matkailuautossa. Ajatus kiehtoo edelleenkin mutta vielä minä vain ihailen netistä muiden kivoja tilaratkaisuja asuntoauto/ venekodeissa.

edit: makkari , olkkari + keittiö talvella, keittiö ennen, lasten huone viime keväänä. (klick klick)

Listen up

 

Löysin tämän videon ja sitä avaavan blogikirjotuksen aiheesta vessat kehitysmaissa Emman blogista. Katsokaa ihmeessä videoa ja lukekaa Emman blogista täydenystä videolle, ajatelkaa asiaa, mahdollistakaa muutos parempaan ja sijoittakaa kymppi!

Vielä kerkee Helmikuun ajan.

Synytymäpäiväni on pian ja tässä on yksi hyvä lahjaehdokas ! *vinkvink

Onnetar asialla

 Illan vietin enjoillen sepänkylässä, enjo illassa, jossa arvottiin tuotelahjoja ja kotiin tultua valveilla oli enää yksi lapsi joka suurin silmin katsoi minua ja nosti hymykuoppansa näkyville.

Tunti sitten arvontani täällä blogissa päättyi. Onnettarena oli tarkoitus toimia tuo 8kk poikanen mutta niinkuin kuvasta näkyy hän ei ymmärtänyt tehtäväänsä, häntä kiinnosti vain hattu eikä sen sisältö.

Tähän minulla olisi monen kymmenen kuvan kuvasarja todistamaan kirjotukseni mutta tämä yksi kuva riittänee selitykseksi.

 

Mies sai siis toimia onnettarena ja veti sirkushatusta *rummut soi*

 

 

Lotta Gyasi-Mensahin nimen!

 



 

Onnea siis Lotta  otan suhun yhteyttä !

Ja kiitos kaikille kommenteista, tuli kivasti vaihtelevia vastauksia jota minä salaa toivoinkin.

ystis ja laskiaissunnuntai

 Ystävänpäivänä hengattiin paikallisella sisäleikkipuistolla, Swingelingillä iltapäivällä.

Mukana ystäviä sekä lasten että minun.

Nathanillakin oli iso vapaa pinta jolla liikkui menemään joka suuntaan mennentullen.

selfie hassunhauskan kummityttöni kanssa.

Leikkejen jälkeen haettiin mies töistä ja vietettiin loppuilta syöden hyvin ja katsoen elokuva kaikki yhdessä.

Tänään käytiin viettämässä laskiaissunnuntaita mökille perheeni kanssa.
On ollut tosi tylsä ja liukas sää viime ajat mutta onneksemme tänään pakkaslukema oli yli kympin ja maassakin puuterilunta ja aurinkokin paistoi taivaalta. Kaunis ulkoilupäivä siis.
Napaan iskän hernekeittoa ( namm) ja laskiaispullat tietenkin.

 

Natte pääsi pulkan kyytiin ja laski pienen mäenkin ekaa kertaa. Taisi silti olla hauskempi kokemus meille muille. 

 

Perinteinen väittely, hillolla vai mantelimassalla?
Itse suosin mantelimassaa mutta hillokin kelpaa. Lapset valitsi täytteeksi hillon.

 Ah sinä kaunis ja herkullinen Helmikuun herkku.

Onneksi tiistainakin saa syödä laskiaispullaa!

ps. illalla arvotaan!

ensimmäinen esittely

Kaikki vanhemmat haluavat kuulla kehuja lapsestaan oli se sitten omalta äidiltään tai lapsen opettajalta/ valmentajalta.

Tunnen Nepen opettajan, olemme tuttuja. Hoidin hänen esikoistaan vuosia sitten ja vii,e syksynä osamme vaihtuivat. Hän on jo monesti sanonut minulle kuinka pedagooginen Neppe on ja kuinka hänestä ei ikinä uskoisi että on luokan nuorin.

Kun viime viikolla palattiin Keniasta sai molemmat lapset ottaa kuvia mukaan eskariin/dagikseen ja kertoa vähän Keniasta ja reissusta.

Nepele kertoi kyllä että oli karttakepillä esitellyt kuvia ja opettanut lapsille pienet sammakot swahiliksi mutta tänään opettaja avasi esityksenkulkua minulle ja kuuntelin hymyillen ja silmät kosteina.

70minuuttia (!) oli tyttäreni esitellyt toista kotimaataan luokalleen jolla on vaikeuksia istua kauan paikoillaan. Hän vastasi kysymyksiin ja huomio kaikki viittaajat. Kuvien jälkeen oli pyytäänyt lapsia riviin ja esitellyt heille että rivi ei ole sama kuin jono ja vuorotellen opettanut käsipäivät swahiliksi.

Lopuksi hän jakoi opettajan luvalla yhdet KSL ( kovia kenialaisia karkkeja ) karkit jokaiselle.

Nepen eskariryhmän blogista napattu kuva.

Kotona tätä esitystä valmisteltiin sen verran että me yhdessä ladattiin kuvat muistitikulle ja toivotin hyvää koulupäivää aamulla. Eli ei ollut puhettakaan lauluista tai kuinka esitellä.

Sellainen se meidän esikoinen on, Nepele pähkinänkuoressa.

 

arvonta

 Nejän ja puolen vuoden bloggailun jälkeen ajattelin että olisi hyvä aikajärjestää pieni arvonta.

Lähinnä siksi että on niin kiva tietää ketä siellä ruudun takana luuraa.

Mikä parempi ajankohta kuin näin ystävänpäivän tienoilla.

Te tiedätte minusta aika paljon joten nyt saisin edes pienen palan teistä lukijoistani.

Arpaonnen saat kommentoimalla tämän postauksen alle mitä ajattelet kun kuulet sanan Afrikka

Helppoa eikö vain?

 

 

Sitten vedetään pojan kanssa hatusta voittaja jolle lähetetään kuvassa näkyvät korvakorut jotka on kenialaista käsityötä.

 

Sanotaan nyt vaikka että sunnuntaina 15. 2 illalla klo 20.00 asti on aikaa.

Kommentit ovat muutenkin niin kivoja saada joten ilahduttakaa meikäläinen!

Äidin jalanjäljissä

Entisenä lentopalloilijana olen tietenkin todella ylpeä kun lapseni innostuivat lajista.

Aivan kuten äitinsäkin he aloittivat lentopallokoulussa.

Ensimmäistä kertaa tänään.

Nepen kanssa ollaan hieman harjoteltu hihalyöntejä muttei aktiivisesti joten ihan kylmiltään lähtivät mukaan. 60 minuutin treenejen jälkeen olisivat mielellään jääneet vielä pallottelemaan.

Katselin sivusta heidän treenejä ja oli ilo huomata kuinka oppivat ja osasivat.

Neppe sai kehuja sormilyönneistään, tai noh lähinnä oli sormilyönti asennosta heittoja jota harjottelivat.

 

Itselläni oli nostalginen fiilis. Samoilla pehmopalloilla itsekin alotin ekaluokkalaisena Wasaman lentiskoulussa.

Muistan turnaukset nurmossa F-tyttönä kun pelattiin koppipalloa ja hermoiltiin kun piti passista saada pallo verkon yli sormilyönnillä.

Joukkueen yhtenäisyys ja hyvä yhteishenki.

Hurraahuudot ja tsemppilauseet joita taputettiin vaihtopenkiltä.

Kesäloman ensimmäinen viikko alkoi siitä kymmenen vuotta eteenpäin aina Power Cupilla joka on neljä päivää kestävä lentisturnaus. Ensimmäiseni oli Porissa.

Minua jännitti niin lujaa lähtö poweriin että meinasin jänistää, onneksi en jäänyt kotiin sillä turnaus on niin mahtava kokemus.

Ilokseni tänä vuonna Power Cup järjestetään täällä Vaasassa ja sinne on tietenkin pakko mennä fiilistelemään tyttöjen kanssa.

 

Oma innostukseni lajia kohtaan tuli tädiltäni joka edelleenkin pelaa.

Molemmat vanhempani ja molemmat tätini ovat lajia harrastaneet joten on vähä kuin sukuvika.

Kun oltiin junnuja niin Wasaman naiset oli tosi kovia ja oltiin aina Variskalla katsomassa heidän pelejä. Pelin jälkeen haettiin nimmarit pelaajilta. Olimme kunnon faneja.

Valitettavasti Wasamalla on tainnut toiminta loppua ja kaikki lentis treenit on Kiistolla nykyään.

Ylikiva lounas

Minulla ja pojalla oli tänään lounastreffit. Saralla on esikoinen ekalla luokalla Nepen koulussa, tyttö joka on Nalan kanssa just saman ikäinen ja hassunhauskasti myös pieni poika joka on vain kymmenen päivää Nattea nuorempi. Täydellistä.

Meidän esikoiset ovat olleet vähän ihastuneitakin.

 

brio happy vm 2008, niin parhaat vaunut!

 

Sillä molemmilla oli vauvat mukana halusimme lounastaa jossain lapsiystävällisessä paikassa ja mikä sen parempi kuin super tunnelmallinen Ylikiva kahvila Bouchtinkujalla Airaksisen valokuvausliikkeen takana .

 

Me naiset syötiin punajuurikookoskeittoa joka oli yllättävä makuyhdistelmä joka toimi. Pojat söi omia eväitä ja sai jälkkäriksi naksuja jota sai ostaa kahvilasta.

Kahvila on huomioinut pienet vieraat tosi hyvin ja sieltä saa jopa paikanpäällä valmistettuja soseruokia!



 

Kahvila on kuin mummola. Täynnä kauniita ja ihania yksityiskohtia ja mitä parasta jos pidät jostakin niin saat ostaa sen ! Pöydät, tuolit, kupit ja kipot kaikki ovat kaupan.

Itse asiassa pöytä jossa istuimme on meidän vanha jonka he ostivat syksyllä kun heidän pöydät oli loppumassa kovan kysynnän takia.

Ei tämä muutenkaan ole mikään perinteinen kaffimesta, siellä on myös pieni puoti jossa myydään paikallisia käsitöitä  toiveena 1 vuotis lahjaksi sieltä tossut pojalle ja kirppistavaraa.

 







Kakkujen ja vohveleiden lisäksi sieltä voi myös ostaa rusinoita, naksuja tai nameja pienissä erissä.

 



Ja aivan mahtava, suuri ja leikkisä nurkkaus jossa pienet voi touhuta kun aikuisten seura ei enää maistu.

 

Ellet ole vielä käynyt niin suosittelen tutustumaan Ylikivaan!

Kyseinen kahvila on muuten bloggareiden suosiossa.

helpot, nopeet ja sokerittomat kookospallerot

 

Innostuin taateleista eilisen porkkanakakun myötä ja piti tietenkin hakea kaupasta lisää taateleita ja pyörittää nämä kookospallot välipalaksi mukuloille.

Sokerihirmu kuin olen yllätyin kun maku miellytti minuakin.

Nomm nomm..

new generation helmikuussa

 

Tänään kokoonnuimme jälleen ystävien kanssa viettämään sunnuntaita.

Tällä kertaa kokki oli Sambialainen ja syötiin kanaa, heidän ugalilla en millän muista miksikä he sitä kutsuvat sekä kaalilla. Oli tosi hyvää ja syötiin paljon. Nathankin söi ugalia hyvällä ruokahalulla j alapsille uppoo aina käsinsyötävät ateriat.

 

 

sokeriton ja gluteeniton porkkanakakku

Löysin kaapista taateleita joiden parasta ennen päivämäärä häämötti nurkan takana. Päätin vääntää niistä porkkanakakun erään bloggarin ohjeen mukaan.

lisäsin sitruunan mehua mutta sen jätän ensi kerralla pois.

 

Poistin kivet 200g taateleista ja sekotin ne yleiskoneen tehosekoittimessa yhdessä kahden porkkanan, teelusikallisen kardemummaa sekä teelusikallisen kanelia kanssa hienoksi massaksi. Siirsin massan kulhoon ja murskasin kaksi nyrkillistä saksanpähkinöitä tehosekoittimella ja lisäsin sitten kaksi munaa ja teelusikallisen leivinjauhetta.

Yhdistin ainekset kulhossa ja siirsin ne voideltuun pieneen vuokaan. Paistoin n. 30 minuuttia 225 asteessa.

 

Sillä välin kun kakku paistui tein kuorrutteen seuraavasti.

Raastoin yhden sitruunan kuoren kulhoon jonne lisäsin reilun ruokalusikallisen hunajaa. Ripaus suolaa ja 200g maustamatonta tuorejuustoa.

Koristeluun voi käyttää mielikuvitustaan mutta minä käytin kaapista löytyviä murskattuja menteleita.

 

New generation jengi pääsi koemaistamaan tekelettäni iltapaäivällä heti sambialaisen ruoan jälkeen ja kakku oli hitti.
Kannattaa kokeilla !

hyvää viikonloppua minulta teille

 Sauti Sol ja Sura yako ni mzuri mama joka jäi päällimäisenä mieleen muistuttamaan keniasta 2015.

tuliaiset itselleni

I kroppen min, kirja syöpätaistelusta ja kuolemasta, koulutehtävä jota ahmin tilanteen tullen.



Nathanin nurkkaus

Reissussa yksi missio oli löytää kangas joka sopisi piristämään makuuhuonettamme olematta liian silmiinpistävä mutta silti enemmän kuin valkoinen.

Tämän kankaan nähdessäni tiesin heti että se on etsimäni ja kotiin palattuamme ompelin heti siitä verhot ja ylijäämä koristaa penkin pehmustetta samassa tilassa.

Sänkymme yllä oleva seinä on tuntunut liian tyhjältä ja halusin siihen afrikkalaiset maskit.

Masai marketilla ja perus kojoista löytyi vain niitä perus massatuotanto maskeja jotka myös ovat kauniita mutta eivät sitä mitä etsin.

Kirahveja syöttäessämme giraffe centerillä löysin etsimäni. Cecilian mies veistää naamareita ja jokainen oli yksilö. Kolme päätyi matkalaukkuumme ja lopulta seinällemme.

Taustalla aih niin tunnelmallinen leijonanturkkia esittävä tapetti jota en ole katunut hetkeäkään.

Työhuonekin sai verhot mutta niistä joskus toiste.

ääniherkkä mutsi

Silloin joskus kauan sitten kun elin sinkkuna tykkäsin pitää tvtä päällä aamusta iltaan jotta koti ei olisi niin hiljainen ja musiikkikin soi päivittäin.

Viimesen vuoden aikana olen herkistynyt todella paljon enkä voisi kuvitellakaan pitää tvtä päällä turhan vuoksi tai soittaa musiikkia niin kauan kun lapset ovat hereillä.

Muurahaiset kömpii ihon alle ja hermostun jos ympärillä on liikaa meteliä.

Lapsista lähtee jo ihan riittävästi ääntä joten heidän lisäksi en kaipaa muita taustameluja. Lapsemme ovat hiljaa vain nukkuessaan.

Ajatukseni eivät pysy kunnolla kasassa jos ympärillä on liikaa hälinää ja lauseeni katkeaa kesken sillä en muista mitä olin sanomassa.

Mielestäni tämä alkoi viime syksynä kun aloin kasvattamaan Nathania mahassani.

Olo on jo helpottanut hieman siitä mitä oli synnytyksen jälkeen kun olin herkimmiläni mutta edelleen muurahaiset hiipii ihon alle ja joka kerta yllätyn itsekin.

Olen olettanut että tämä liittyy raskauteen eli hormooneihin ja odotankin että jos tämä olisi ohimenevää ja loppuisi imetyksen loputtua. Haluaisin palata ennalleni.

Tosin nyt kun olen avautunut ystävilleni asiasta on moni nainen sanonut että nämä oireet myös kuuluu ikääni. Niin ikäännynhän minäkin, parin viikon kuluttua taas vuoden lähempänä kolmeakymmentä. Huoh.

Haluaisin silti uskoa että hormoonit ovat tässä asiassa ne rosvot ja että tilanne tasaantuisi ennen kesää, tai viimeistään kesällä.

Itse asiassa tämä on yksi oire synnytyksen jälkeisessä masennuksessa mutta olen jo tsekannut että kohdallani tämä on myös ainut siihen viittava oire joten muuten asiat on ok ja elämä hymyilee.

 

Mekkoja

     Tilasimme jälleen kasan uusia mekkoja taitavilta ystäviltämme Nairobissa.

Minä valitsin kankaat ja he ompelivat.

Minulle ja tytöille mekkoja ja miehelle ja pojalle paitoja.

Pojan paidat tosin vielä isoja mutta toivottavasti kesällä olisi edes yksi sopiva.

Loppuviikot kuljinkin mekoissani ja alla muutama väripilkku uudesta garderoobista.

 

 

Minä pidän todella paljon afrikkalaisita printeistä ja kangaskaupassa iski valinnanvaikeus.

River roadilta, suuren lilan hiusliikkeen vieressä toisessa kerroksessa, hankittiin kankaat jotka myydään aina 5.5 metrin pakkauksissa.