pieni ihmiskoe ja hemmetin ylpeä minä

Postasin yllä näkyvän tekstin Naamakirjaan pari päivää sitten. 

Tiesin jo kauan sitten, ennenkuin mieheni tapasin, että lapsistani tulee maailman kansalaisia ja monikielisiä. Itse kaksikielisenä kasvaneena tämä monikielisyys on itsestäänselvyys. Tsemppasin miestäni puhumaan Swahilia jo odotus aikana, jotta tuntuisi luonnollisemmalta kun lapsi on maailmassa. Helposti hän olisi puhunut vauvalle englantia joka on hänelle yhtä vahva kuin swhili ja jota hän kanssani puhuu. Moni kyseenalaisti miksi hän ei puhu englantia ja saimme aika tiukkaakin krittiikkiä varsinkin Kenian suunnalta. Tuin miestäni joka hyvin on pitänyt pintansa ja aina puhunut Swahilia kaikille lapsillemme. He jotka vastustivat olivat huolissaan ettei lapsemme oppisi englantia, joka on menestykselle tärkeä kieli ja jolla on maailmalla valtaa. Rauhoittelin heitä jo silloin sillä että minäkään ole koskaan kuullut enkkua kuin koulun tunneilla ja tvstä ja silti jo teininä englantini oli hyvä ja nykynuoret oppivat englannin vielä varhemmin. Esikoinen osoittikin nopeeta että monikielisyys oli hanskassa kun käänsi kielen riippuen kenelle puhui jo ihan taaperona. Sisarukset ovat seuranneet tätä. Vaikka Nathan lapsistamme vähiten puhuu kaksivuotiaana niin hänkin ymmärtää ja puhuu meille kaikille oikeilla kielillä. 

Mielestäni paras ja selkein tapa opettaa lapselle kieliä on OPOL menetelmä jossa siis yksi vanhempi tai ihminen puhuu yhtä kieltä. ( One parent , one language). Näin meilläkin on kotonani toimittu aina, ja vieläkin. Lapsi oppii erottamaan kielet toisistaan kun on selkeät rajat. Eli vaikka mä osaan noita muitakin kieliä nin mä puhun aina ruotsia heille, mieheni swahilia, äitini suomea jne. Jos yksi ihminen sekoittaa kieliä on lapsenkin vaikeampi hahmoittaa kielirajat. Tapoja on monia, mutta minä kannatan tätä. Haluan että lasteni kielet ovat vahvoja jotta voivat opiskella tai tohtoroida kielillä eikä vain kommunikoida vapaasti. Pyrimme saamaan nuo kaksi nuorempaakin englanninkieliselle linjalle ruotsinkieliseen kouluun jossa esikoinen jo on. Nepen englannin taidot ovat todella hämmästyttävät kun ajattelee että kuulee sitä koulussa ( ei siis edes 100% enkkua ) sekä youtube videoista ja kuullessa kun me vanhemmat keskustelemme.  

Lapsemme eivät ole koskaan ujostelleet puhua ruotsia tai swahilia, vaikka ympäristö puhuisikin esim. suomea. Olen todella ylpeä että he oikeasti puhuvat kaikkia kieliämme mutta vielä ylpeämpi olen siitä että he ovat ylpeitä molemmista juuristaan, sekä suomalaisista että kenialaisista. Molemmat tytöt ovat siinä viiden ikävuoden tienoilla sureneet erilaisuuttaan hetken aikaa ja kyseenalaistaneet miksi he ovat erilaisia kuin ystävänsä. Sillon olemme tukeneet heitä ja kerrottu ihan biologisetkin syyt heidän eroavaan ulkonäköön. Kun Nalani mietti näitä asioita niin isosisko Neppe kannusti häntä olemaan oma itsensä ja ylpeä geeneistään. Se oli kultahetki meille vanhemmille. Iloitsen kun näen kuinka vahvoja he ovat. Heitä ei ole koskaan kiusattu ja he saavat helposti ystäviä joille he mielellään kertovat kuinka kenialaiset perinteet eroavat suomalaisista tai millaisia ruokia keniassa kokataan verrattuna täällä. Kavereitakin kiinnostaa kuulla, ja maistaa ruokiamme ja jakavat uutta tietoaan kotonaan ja muiulle ystävilleen. Molemmat ovat pitäneet pienet luennot kouluilla ja päiväkodilla aina matkojemme jälkeen. Opettajatkin ovat kommentoineet että lapsemme ovat tosi varmoja itsestään ja juuristaan. Voiko hienompaa palautetta saada vanhempana? No ei ! 

Vielä on teini ikä edessä jolloin tämä lapsuusiän ajan tehty pohjatyö pistetään kokeille, mutta olen varma että tämän parempaa pohjaa ei oltaisi voitu heille antaa.
Tiedättekö kuinka hyvältä tuntuu kun näkee kuinka itse istuttamat siemenet kasvavat kauniiksi kukiksi...

yksi ylpeimmistä hetkistä

Yksi huolenaihe on ollut läpi vanhemmuutemme, se pystymmekö kasvattamaan lapsemme ylpeiksi kahden maan kansalaiseksi. Tunnen monet jotka eivät halua mainostaa että toinen vanhempi on muualta, ehkä se oli nolompaa meidän ollessamme nuoria, en tiedä. He eivät suostu oppimaan toista kieltä eivätkä toisen maan tapoja vain siksi että muut ihmiset ympärillä saa heidät nolostumaan rikkauksistaan.  Mieskin on asunut muualla ulkomailla ja on kokenut afrikkalaisuuden ja swahilinkielen noloksi ja siitä on kiusattu. Tytöt on molemmat kriiseilleet hiuksistaan ja erilaisuudestaan mutta silloin on tuettu ja kehuttu ja kerrottu miksi olemme erilaisia. Kriiseistä ollaan selvitty hyvin. Tänään saimme iloksemme kuulla jotain todella ihanaa Nepen opelta. Nepele oli toissa päivänä vienyt yhden swahilinkielisen kirjan kouluun. Neiti oli sitten istunut luokan eteen ja lukenut koko kirjan swahiliksi ja kääntänyt joka sivun ruotsiksi ja enkuksi ( lukee englanninkielisellä luokalla jossa jotkut osaavat vain enkkua). Lopuksi hän oli vielä opettanut luokalle muutaman sanan swahiliakin. On todella mukava huomata kuinka ylpeä hän on identiteetistään ja puhuu mielellään ystävilleen Kenialaisista juuristaan. Opettaja kehui Nepen lukutaitoja hyväksi ja sanoi että kuullosti sujuvalta. On todella ihana huomata että oma lapsi on ylpeä itsestään ja juuristaan ja sujut itsensä kanssa. Se on todellakin parasta mitä voi toivoa. 

kun kieli ei ole solmussa

Kuinka hyvältä tuntuukaan aloittaa aamu koko perhe yhdessä. Mies on ollut niin monta aamua töissä että viime kerrasta on aikaa. Löhöän sängyssä ja kuuntelen tyttöjen touhuja. Välillä he käyvät esittämässä piirrustuksiaan meille ja kuuntelen tyytyväisenä kuinka he vaihtavat kieltä sujuvasti riippuen kummalle vanhemmalle puhuvat. 

Luin parisen päivää sitten kuinka nykyään oletetaan että kaikki työnhakijat osaavat englantia,se ei siis ole enää mikään joka erottaisi sinut muista. Jo se että lapsemme osaavat neljää kieltä näin nuorina antaa todella hyvät mahdollisuudet tulevaisuudessa. 

Monesti sekoittuu englanti ja swahili sillä kenialaisten swahilinkieli ei ole yhtä puhdasta kuin tansanialaisten. Kenialaiset sekoittavat ja käyttävät suht paljon englanninkielisiä sanoja puhuessaan. Silti pidetään englanti ja swahili erillään ja dadylle puhuvat swahilia muutaman enkun vahvoittamilla sanoilla ihan vaan siksi ettemme tiedä niitä sanoja swahiliksi. 

Suomessa kun asumme on tietenkin myös helpompi pitää suomi ja ruotsi vahvana sillä sitä kuulevat kaikkialta. Swahili on täällä pienenä murtoosana arjen kielistä mutta silti he taitavat sen ihan kiitettävän hyvin. Tänä vuonna olisi tarkoitus reissata taas Keniaan jolloin swahilinkieli(ja englanti) saisi kunnon boostin.

Puhumme mieheni kanssa keskenämme englantia. Jotkut sanat on korvattu suomi/ruotsi/swahili sanoilla sillä ne vaan sopivat paremmin. Esimerkiksi vaunut ovat vaunut, rätti on kitamba, pole korvaa kaikki pienemmät anteeksipyynnöt ja sawa kuittaa että joku on oK yms. 

Isäni äiidinkieli on ruotsi ja äitini on ollut täysin suomenkielinen kunnes he teineinä tapasivat. Nykyään äitikin osaa ruotsia. Perheemme puhuu suomea kun kaikki ovat koolla mutta isäni ja veljeni kanssa puhun ruotsia. 

  Vanhempani puhuvat suomea paitsi kun puhuvat puhelimessa,silloin ruotsiksi. 

Teen välillä samoin. Puhun Jonskulle swahilia puhelimessa sillä silloin en voi käyttää elekieltä apuna ja saan ylläpidettyä swahilintaitojani. Niitä kun en halua harjoitella kun lapset ovat kuulolla, ettei heille tartu minun "huono swahili". 

Lapsemme puhuvat ruotsia keskenään mutta kun leikkivät niin vaihtavat usein suomeksi.

i grannen

Samantha och Neps gar for att titta pa getterna

modiga Nalani haller kycklingen

tuppen med en brakdel av frugorna

imse vimse blojorna pa tork utanfor huset

modiga Neppe

kycklingen

Nalani och grannskapets pojkar som sja;lv byggt den coola bilen!

Samantha foljde oss hem till porten

bor en flicka pa 5 bast, Samantha med sin mamma och lillasyster som ar 3manader. Vi var dit idag och lekte. Nepele och Samantha klickade direkt och de gick hand i hand hela tiden. De bor har intill oss i ett plathus. Det har ar afrika. rika och fattiga brevid varandra. Mamman Maureen ar jatte trevlig och jag gav henne tidigare nagra av tygblojorna, hon blev jatte glad och sa nu att de ar mycket behandiga!