Kätilönä keniassa, clinics

Teimme 8viikkoa kätilöharjoittelua Fatima Mission Hospitalilla Kajiadon kunnassa Nairobin naapurissa. Meidän työmatka oli n.20 min autolla kun liikenne veti ja n. 1,5h kun liikenneruuhkat oli pahimmillaan. Normi työmatkamme kuitenkin ajoittui ei-ruuhka aikaan. Teimme 7.30-15.30 suunnitelman mukaan mutta useimmitin jäimme pidemmäksi aikaa kun oli synnyttäjä synnyttämättä. Niinä päivinä kun ei ollut synnyttäjiä aktiivivaiheessa tai lainkaan paikalla, lähdimme jo 13 aikaan. Loppujen lopuksi meillä oli kumminkin ylitunteja listassa. FMH henkilökunta teki 12h vuoroja ja heillä vaihtui vuoro aina 7.30/19.30. Teimme muutaman yövuoron ja pari 24h vuoroakin. Se tässä kätilönopeissa onkin se väsyttävin puoli kun ei halua päästää synnytyksiä kokematta vaan sitä jää päivystämään ja jää odottamaan että synnytys etenisi H-hetkeen. Oma valinta mutta kun on kädentaidoista kyse niin sitä oppii vain tekemällä ja papereita ei saa ellei ole 40 synnytystä hoitanut.

 Sairaalan äitiyspuolella on neuvola vastaanotto ma,ke,pe 8-16, gynekologin vastaanotto, ultraääni huone, osasto synnyttäneille/raskaanaoleville/gynekologisille potilaille, synnytysosasto sekä leikkaussali. Henkilökunta vaihteli työasemaa päivittäin ja olivat päteviä työssään.

Neuvolahuone

 Neuvola, Clinics, toimi drop in meiningillä kolme päivää viikossa. Neuvolakäyntejen tiheys on about sama kun meillä suomessa ja he suosittelevat että naiset kävisivät minimi 4 kertaa raskauden aikana neuvolassa (WHOn suositus). Moni kävi silti kaikki käynnit mutta joka käynti maksoi heille, omasta taskusta joten om ymmärrettävää että joidenkin pitää valita ruoan ja nlakäynnin väliltä. 

Meillä FMH neuvolakäynti maksoi n.2e/kerta. 

Porkkanana jaoimme kaikille valtion sponssilla rauta+foolihappo pillereitä läpi raskauden sekä tetanus rokotteita erityisen ohjeen mukaan lisäksi heille jaettiin hyttysverkot. Kaikilta otettiin myös kolmesti raskauden aikana HIV+syfilis pikatestit sekä virtsakokeet. 

 

Valtion sponssilla jokainen raskaanaoleva nainen saa myös neuvolakortin, tai vihkosen. Se on todella kattava vihko jossa on neuvoja ja ohjeita raskausajasta aina laspen hoitoon, kirjassa siis myös lapsen kasvunseuranta yms. 

Kaikki dokumentoitiin käsin isoihin kirjoihin ja niin myös laskimme pyörästä koska arvoioitu laskettu aika olisi. Monesti kumminkaan naiset eivät tienneet viimesten kuukautisten alkamispäivää, eikä edes kuukautta joten lähetimme heidät ultraan varmistamaan raskauden kesto. Ultratutkimus maksoi 15e eli aika hintava. 

Ultraäänitutkimuksia suositeltiin n.kolmesti, raskauden alussa, keskellä ja lopuksi ennen syntymää arvioimaan sikiön koko sekä tarjonta. 

Neuvolakäynnit olivat paljon ripeämpiä kuin täällä suomessa, siellä yksi tapaaminen hoitui n15 minuutissa ja kun yksi lähti astui toinen samalla ovenavauksella jo sisään. Kun halusi lounaalle, tai muuten vaan hengähtää hetken oli pakko ujuttua ulos ovesta odottavan kanssa jottei seuraava kerkeisi sisään. 

Käynneillä teimme silti suurimmaksi osaksi samat kuin suomessakin. Keskusteltiin voinnista ja tutkittiin kohdunkorkeus, tosin ei mitattu sf mittaa vaan sormenleveyksillä navan yllä tai alla mittauksella. Kuunneltiin sikiön sydänäänet torvella, dopplerilla jos oli vaikea kuulla. Torvella sydänäänet kuuluvat vasta 22 viikon tienoilla joten ennen sitä dopllerilla jos oli syytä kuunnella, muuten vasta 22vkolla. Naisille kerroimme Danger signs during pregnancy eli koska hakeutua sairaalaan raskauden aikana, ja lähempänä laskettua aikaa puhuimme synnytyksestä ja koska saapua sairaalalle. 

Se että henkilökunta ovat äitiyspuolen joka osa-alueella töissä oli todella hieno homma. Minäkin kerkesin tapaamaan odottavia äitejä paristi neuvolan puolella jolloin loimme yhteyden ja keitä sain hoitaa koko synnytyksen läpi. Seuraavana päivänä autoin pesemään heidän vauvan ja tukemaan heitä imetyksessä yms vuodeosaston puolella. 

Aivan loistavaa ! 

Se on asia josta Suomi voisi ottaa mallia, perustaa naistentaloja jossa kaikki olisi keskeytettynä ja henkilökuntakin pysyisi skarppina joka osa-alueella. Olen varma että hoitoketju paranisi ja hoidon laatu sen myötä!

jaksaa jaksaa, vai jaksaako?

Viime vuosina on nostettu esille väsymystä, uupumusta ja eri termejä burn outille. On mahtavaa että psyykkisistä oireista puhutaan jo avoimemmin vaikka edelleen on niin paljon töitä tehtävissä kunnes psyykkiset sairaudet on yhtä normaali puheenaihe kuin päänsärky tai lonkkamurtuma... Edelleen ihminen leimataan jollain tavalla heikoksi tai jopa hulluksi jos hän sairastaa jotain psyk.sairautta. Oli se sitten masennus, burn out tai schizofrenia, jos kerran olet saanut jonkun psyk diagnoosin niin se jää helposti vainoamaan sinua piiitkään ja valitettavasti vaikuttaa elämääsi eri tahoilla.En lähde syvemmälle tähän, uskokaa kun sanon että juttua riittäisi, niin paljon olen urani aikana nähnyt ja kokenut... Palataan siihen uupumiseen. Moni influenseri ( joksi esim bloggaajia kutsutaan) on kirjoittanut aiheesta. Suurin osa, ellei kaikki, sanoo samaa: on todella vaikea etukäteen tietää koska oikeesti olisi aika pysähtyä ennenkuin uupumus vie pohjalle asti. 

Mä oon tässä opiskeluaikanani, eli viimeset pari vuotta, analysoinut vointiani ja jaksamistani viikottain, joskus päivittäin. On hetkiä jolloin olen aivan varma että hajoan ennenkuin päivä on pulkassa ja on päiviä jolloin energiatasoni on ennallaan. Päivät vaihtelevat ja mieliala kulkee vuoristorataa. Kalenteri on merkintöjä täynnä eikä muistini millään pysyisi kartalla ilman sitä. Olen meidän laivan kapteeni ja järjestän viiden ihmisen menot ja aikataulut, se kuuluu luonteeseeni. Kolmivuorotyö, täyspäiväinen opiskelu sekä täyspäiväinen äiti ja (avo)vaimorooli ja yhdistystyöt on, aivan niinkuin tämän lauseen lukiessakin huomaa, tosi heviä shittiä. On päiviä jolloin en ole lainkaan kotona ja koen huonoa omatuntoa siitä. Kotona olen äiti joka yrittää antaa kaikkensa lapsilleen ja siinä ohessä miehelleenkin. Olen töissä jossa annan itsestäni kaiken jotta potilaani voisivat paremmin ja  heidän ahdistus helpottaisi. Olen oppilas jolta opettajat vaativat kuun taivaalta ja joille haluan näyttää että olen tosissani. On päiviä jolloin en kykene hoitamaan hommaani yhdessäkään paikassa. On päiviä jolloin haluaisin käpertyä lakanoihini ja vajota ruususen uniin. Niinä päivinä mä kelaan että tää taitaa olla nyt sitä, uupumusta. Ajattelen että huomenna varaan ajan työterveyteen... Huominen tulee ja joko en kerkeä ajattelemaan koko ajanvarausta tai olen paremassa hapessa etten koe tarvetta, se oli vain väsymystä, se meni ohi yön aikana... Puhun tästä usein valituille ystäville. 

Tiedän etten ole korvaamaton töissä mutta olen korvaamaton kotona. 

Tänään oli todella hyvä päivä. Paljolti varmaan siksi että sain vuorokauden olla vain äiti ja se antaa energiaa kun tunnen että kotona on asiat ok. 

Kesälomaani on enää reilu kuukausi, sen jälkeen on vain syyskuu jolloin pyöritän sekä työvuorojani että koulukursseja. Tänään uskon vahvasti siihen että jaksan tämän kevään loppuun asti ilman että seinä tulee naamalle. Seuraava työlista ja lukkari on sen verran väljempi jotta uskon tasapainon palautuvan elämääni. Kesälomalla ei ole kotiaskareitakaan vaan istutaan joka päivä anopin kattamaan pöytään, se jos joku on odottamisen arvoista! Paras tapa palautua.

 Ilman läheisteni tukea en olisi näinkään pitkään pärjännyt, mulla on tukiverkosto joka ei petä eikä jätä. 

Tekstin pointti lienee vain purkaa fiiliksiä. Todellinen vastaus heille jotka ihmettelevät Kuinka sä jaksat?

Aina en jaksakaan...

lapasesta lähti mutta niin lähti päättäjilläkin

Viimeinen luento on taputeltu tälle erää, jatkan sitten kuuden viikon kuluttua. Edelleen tuntuu vain ja ainoastaan hyvältä opiskella, vaikka alani onkin uhattuna. SOTE jos astuisi voimaan näillä nykyisillä kaavoilla niin Vaasasta lähtisi tuhansia työpaikkoja. Työpaikkojen mukana myös ihmisten terveysturva... Viime lauantaina seisoimmekin torilla osoittamassa mieltämme leikkauksista, lapsillekin tietenkin kerroimme miksi seisoimme pari tuntia torilla kylmässä ilmassa pitäen lappuja ilmassa. Reilu 10.000 tyyppiä siellä seisoi kanssamme. En voi käsittää nykymaailmaa. Muutoksia tulee aina, enkä ole muutosvastainen mutta muutoksia tulisi tehdä ainoastaan parantaakseen jotain joka ei toimi toivotulla tavalla. Vaasan keskussairaala toimii hyvin, ja on eri testeissä päässyt hyville sijoille. Jos VKS päivystystoiminta lakkautettaisiin, niinkuin nyt uhataan, niin sairaalasta lähtisi monen monta osastoa ja poliklinikkaa eikä synnytyksiäkän ei enää voitaisi hoitaa, aivan järkyttävää että joku edes ehdottaa moista tämän kokoiselle paikkakunnalle joka palvelee kahdella kotimaisella tuhansittain ihmisiä lähikunnista. En edes lähde puimaan kuinka tärkeää on saada apua ja tulla ymmärretyksi oikein sairaana. Pohjanmaa on täysin kaksikielistä seutua ( lukuunottamatta kaikkia ulkoatulleita kieliryhmiä) ja omasta kokemuksestani hoitoalalla on osattava molempia kotimaisia. Meidänkin osastolla on useimmiten enemmän ruotsinkielisiä potilaita. On absurdia ajatella että seudulla jossa kielijakauma on liki 50/50 ei palveltaisi sitä toista puoliskoa yhtä hyvin kuin toista. Se vaan on fakta että kouluruotsilla ei pärjää ellei päivittäin harjoittele kielitaitojaan. Kukaan ei halua poistaa Seinäjoelle luvattua paikkaa täyspäivystyssairaaloiden joukossa vaan vaadimme että jäämme heidän rinnalle 12+1. Tämä postaus lähti lapasesta, mutta asia on niin hirveän tärkeä että en voi jättää kirjoittamatta asiasta, niin monet kerrat kun itse olemme tarvinneet sairaalamme palveluita. 

Herätkää jo päättäjät.