kuningatarfiilis

Woohoo, tänään oli oikein kuningatarfiilis! Kirjoitin jälleen tänään tentin joka meni nappiin. Tai noh siis tuloksiahan ei ole vielä mutta tiesin vastaukset ja sain ruksata taas yhden boksin mun "to do" listalta. Oppariinkin syntyi niin hyvää tekstiä että ei voi muuta kun olla huippu fiilis. Viikon jälkeen sekin on oltava pulkassa. Tää tunne on tosin aika lyhytkestoista sillä joka viikko on uusi tentti johon opsikella heti kun edellinen on kirjoitettuna. Aiheet kumminkin niin kiinnostavia joten niihin lukeekin ihan mielellään.

Mies toi pojan koululle vietyään likat harkkoihin, tehtiin läpsystä vaihto ja menin Naten kanssa torille jätskille. Meillä oli oikein mukavaa, katseltiin lokkeja ja bongattiin taivaalta kuukin joka oli pienelle pojalle iso juttu. Nautin tästä iästä, kun lapsi miettii maailmaa ja tekee omia päätelmiä mitä kaikki on ja kuinka kaikki toimii. Kun haettiin tytöt harkoista jäätiin pieneksi hetkeksi puistoon. Kotona odotti esikoisen suomenkokeen tulokset, saimme vanhempina olla tosi ylpeitä hänestä! Oli neiti itsekin todella ylpeä tuloksestaan. Viime vuonna läksyt teetti vähän päänsärkyä meille molemmille mutta tänä vuonna hän hoitaa ne omatoimisesti, ilman suurempia muistutuksia ja tuo ne vaan läpikäytäväksi kun on tehnyt ne valmiiksi. Nalan kanssa vielä opetellaan läksyjentekotekniikkaa. Kannattaa keskittyä, hoitaa ne alta pois ennen kun ryhtyy leikkimään ja muistaa mitä kaikkea oli tehtävänä. Kertaus on opintojen äiti.  Se onkin mielestäni juuri ekojen luokkien tarkoitus, opetella koulunkäyntiä, onhan se niin erilainen paikka kun päiväkoti ja eskari. Koululainen harjoittelee vastuunottamista, hyvin molemmat hoitaakin jumppalaukun ja koulutavaroiden pakkaamisen. Nyt kun oma pää on niin täynnä muistettavia asioita niin tytöt muistuttavat mua heidän menoistaan ja aikatauluista.

 Kotimatkalla noudettiin myös Nalan uusi passi. Kohta saakin pakata reissukamat, ei montaa viikkoa enää! Ennen, silloin nuorena, tein aina aamukampakalenterin ennen itä-afrikan reissua. Nyt en kerkee edes odottamaan matkaa ennenkuin se jo koittaa ja istun koneessa... Lapset puhuvat reissusta melkein päivittäin ja ovat suunnitelleet jo tekemisiä. Nalalla ja Natella on synttärit kun ollaan keniassa ja ollaan sanottu että ne saa vuohen lahjaksi. Nala toivoi ennemmin apinaa, haha.

helpotuksen huokaus

Tänään oli kevään eka tentti, reproduktionsfysiologi. Kokeen jälkeen oli aika hyvä fiilis!

Opparikin on hyvällä mallilla, melkein kirjoitettuna jo. Se esitellään toukokuussa. 

Vaikka kevät jatkuukin inteensiivisenä opintojen suhteen, monen monta vaikeaa tenttiä ja näyttöä vielä edessä niin tuntui tämänpäiväinen helpottavan taakkaa jo paljon. 

Koulun jälkeen lähdin lasten kanssa pyöräilemään. Neppe haluaisi pyöräillä kouluun, joka tietenkin on tosi hyvä, mutta meiltä on n. 4km matka koululle ja koulu sijaitsee keskustassa. Sen vuoksi halusin miettiä hyvän reitin ja harjoitella sitä yhdessä ennenkuin lähetän hänet yksin matkaan. 

 

Reitti oli hyvä, suurimmaksi osaksi liikennevaloja risteyksissä ja avarat risteykset joissa hyvä näkymä silloin kun valoja ei ollut. Loppuajan hän sitten toivottavasti polkee kouluun ja takasin. Pidän sitä hyvänä ajatuksena siksi että siinä saa niin hyvää hyötyliikuntaa. Nyt kun tiet on kuivat ja hiekat on putsattu pois niin on ihan mukava polkeakin. Saavuttuamme koululle päätin viedä lapset jätskille. Kysyttiin mun vanhempia mukaan jädelle mutta he olivat jo mökillä. He oli unohtaneet kahvipullat kotia ja saatiin hakea ne picnic eväiksi. Pullat kyydissä poljimme alas sisäsatamaan. 

Kotimatkalla mies kaatui maahan edessämme. Ennen meitä kerkesi toinen mies paikalle ja jäimme hänen kanssa selvittämään tapausta. Mies soitti ambulanssin ja mä yritin herätellä miestä joka oli valmiiksi kylkiasennossa ja hengitti. Mies haisi voimakkaasti alkoholille eikä reagoinut lainkaan herättely yrityksiini. Hänen kädestä löytyi vielä epilepsia rannekoru, kätevät nuo korut tai tatskat jotka kertoo mitä huomioida! 

Lapset seurasivat sivusta ja jäimme odottamaan lanssia. Oli ilo huomata kuinka moni pysähtyi, autotkin, kysymään josko tarvitsemme lisäapuja. 

Lapset seurasi tarkkaan kaikkea mitä tapahtui. Kun lanssi tuli nostimme, edelleen tajuttoman miehen baareille ja jatkoimme matkaa kun osuutemme oli ohi. 

Koko kotimatkan kertasimme lasten kanssa kuinka toimia moisessa tilanteessa ja mitä on tärkeää huomioida. Todella fiksuja noi lapset kyllä on ja olivatkin ihan kartalla kuinka toimia! 

Saatiin jälleen yksi alkoholin väärinkäyttö tapaus esiteltyä, ehkä he muistavat nämä sitten teininäkin?

jaksaa jaksaa, vai jaksaako?

Viime vuosina on nostettu esille väsymystä, uupumusta ja eri termejä burn outille. On mahtavaa että psyykkisistä oireista puhutaan jo avoimemmin vaikka edelleen on niin paljon töitä tehtävissä kunnes psyykkiset sairaudet on yhtä normaali puheenaihe kuin päänsärky tai lonkkamurtuma... Edelleen ihminen leimataan jollain tavalla heikoksi tai jopa hulluksi jos hän sairastaa jotain psyk.sairautta. Oli se sitten masennus, burn out tai schizofrenia, jos kerran olet saanut jonkun psyk diagnoosin niin se jää helposti vainoamaan sinua piiitkään ja valitettavasti vaikuttaa elämääsi eri tahoilla.En lähde syvemmälle tähän, uskokaa kun sanon että juttua riittäisi, niin paljon olen urani aikana nähnyt ja kokenut... Palataan siihen uupumiseen. Moni influenseri ( joksi esim bloggaajia kutsutaan) on kirjoittanut aiheesta. Suurin osa, ellei kaikki, sanoo samaa: on todella vaikea etukäteen tietää koska oikeesti olisi aika pysähtyä ennenkuin uupumus vie pohjalle asti. 

Mä oon tässä opiskeluaikanani, eli viimeset pari vuotta, analysoinut vointiani ja jaksamistani viikottain, joskus päivittäin. On hetkiä jolloin olen aivan varma että hajoan ennenkuin päivä on pulkassa ja on päiviä jolloin energiatasoni on ennallaan. Päivät vaihtelevat ja mieliala kulkee vuoristorataa. Kalenteri on merkintöjä täynnä eikä muistini millään pysyisi kartalla ilman sitä. Olen meidän laivan kapteeni ja järjestän viiden ihmisen menot ja aikataulut, se kuuluu luonteeseeni. Kolmivuorotyö, täyspäiväinen opiskelu sekä täyspäiväinen äiti ja (avo)vaimorooli ja yhdistystyöt on, aivan niinkuin tämän lauseen lukiessakin huomaa, tosi heviä shittiä. On päiviä jolloin en ole lainkaan kotona ja koen huonoa omatuntoa siitä. Kotona olen äiti joka yrittää antaa kaikkensa lapsilleen ja siinä ohessä miehelleenkin. Olen töissä jossa annan itsestäni kaiken jotta potilaani voisivat paremmin ja  heidän ahdistus helpottaisi. Olen oppilas jolta opettajat vaativat kuun taivaalta ja joille haluan näyttää että olen tosissani. On päiviä jolloin en kykene hoitamaan hommaani yhdessäkään paikassa. On päiviä jolloin haluaisin käpertyä lakanoihini ja vajota ruususen uniin. Niinä päivinä mä kelaan että tää taitaa olla nyt sitä, uupumusta. Ajattelen että huomenna varaan ajan työterveyteen... Huominen tulee ja joko en kerkeä ajattelemaan koko ajanvarausta tai olen paremassa hapessa etten koe tarvetta, se oli vain väsymystä, se meni ohi yön aikana... Puhun tästä usein valituille ystäville. 

Tiedän etten ole korvaamaton töissä mutta olen korvaamaton kotona. 

Tänään oli todella hyvä päivä. Paljolti varmaan siksi että sain vuorokauden olla vain äiti ja se antaa energiaa kun tunnen että kotona on asiat ok. 

Kesälomaani on enää reilu kuukausi, sen jälkeen on vain syyskuu jolloin pyöritän sekä työvuorojani että koulukursseja. Tänään uskon vahvasti siihen että jaksan tämän kevään loppuun asti ilman että seinä tulee naamalle. Seuraava työlista ja lukkari on sen verran väljempi jotta uskon tasapainon palautuvan elämääni. Kesälomalla ei ole kotiaskareitakaan vaan istutaan joka päivä anopin kattamaan pöytään, se jos joku on odottamisen arvoista! Paras tapa palautua.

 Ilman läheisteni tukea en olisi näinkään pitkään pärjännyt, mulla on tukiverkosto joka ei petä eikä jätä. 

Tekstin pointti lienee vain purkaa fiiliksiä. Todellinen vastaus heille jotka ihmettelevät Kuinka sä jaksat?

Aina en jaksakaan...

ngari bilen, arjen kuningas

Sanotaan että Päiväkotipäivä on lapselle kuin työpäivä  ja olen samaa mieltä. Meillä on onni että lapsemme ovat viettäneet yleisottaen lyhyemmät päivät päiväkodissa kuin me töissä. Yleensähän lapset ovat ainakin tunnin enemmän hoidossa kun mitä vanhemmat töissä, työmatkojen vuoksi. Tässäkin näkyy vuorotyön hyvät puolet. Opiskelukin sopii tähän hyvin, sillä vältymme nyt niistä luvattoman aikaisista 6.30 aamuista kun itse en tee kuin muutaman aamuvuoron keskellä viikkoa. Silti hoidossa olo aika on pitkä ja rankka pienelle. Koko ajan paljon ääntä ympärillä ja jatkuvia tapahtumia sekä yhdessäoloa ison ihmisjoukon kanssa, etkä edes valinnut kenen kanssa päiväsi vietät.Poika viihtyy hoidossa ja on pääsääntöisesti 8.15-14.30 ajan siellä, eli ei pitkiä päiviä. Silti kotiintultua on väsynyt ja tinttaileekin helpommin, joka on ihan normia kun on väsynyt. Ulkona jaksaa hyvin mutta sisällä väsy pukkaa kovemmin pintaan. Meille on siis synytynyt rutiini, päiväkodin jälkeen laitetaan Salama alokuva soimaan ja poika lössähtää sitä katselemaan. Siinä pääsee hän rauhoittumaan lempi autonsa äärellä. En kannusta tvn katsomista, eikä meillä lapset katso tvtä kuin viikonloppu aamuisin joten tämä pahe on mielestäni ihan ok sillä se toimii. Poika rauhoittuu ja saa käpertyä syliinkin jos niin haluaa. Itse osaamme tuon elokuvan takaperinkin ulkoa kun pojalle ei muu näytelmä kelpaa kuin tuo Ngari bilen joksi hän sitä kutsuu. ( auto swahiliksi auto ruotsiksi) 

Siinä samalla saadaan rauhassa käytyä Nepen läksyt läpi ja valmistettua päivällinen. Päivällisen jälkeen olemme paremmin asialla tekemään muita juttuja. 

Syyslomalle lapset ovat kaavailleet pyjamabileitä, saas nähä.