Välillä, tai itse asiassa suht usein, tulee mieleen että "tästä haluaisin kirjoittaa blogiin" mutta sitten en jaksa nostaa läppäriä esiin. Hah laiskuuden huippu ja syy blogini hitaaseen kuolemaan. Tämä onkin sopiva aasin silta aiheeseen joka sai minut tänään blogin pariin. Hauskintahan tässä on ehkä se että kirjoittelen aikalailla itselleni sillä epäilen että ne ihanat sielut jotka täällä ennen kävi piipahtamassa ovat jo kauan sitten siirtynyt eteenpäin (ellette ole niin moikatkaa ihmeessä kommenttikenttään käyneenne täällä ja ilahduttakaa minua)
Iina (klick) kirjoitti siitä kuinka saavuttaa määränpäänsä kun vaihtoehtoja ei ole. Tämä onkin mielenkiintoista sillä koen myös että jos tavoitteeni ei ole kohdillaan niin panostan myös sen mukaisesti. Ellei tavoiteltava asia ole tarpeeksi tärkeä minulle tai jos löytyy sopiva vaihtoehto niin sitten voin hyvinkin löysätä asiassa, juuri niinkuin Iinakin avasi tätä asiaa. Hänen tekstiä lukiessani tuli oma tilanteeni mieleen.
Kun (vihdoin) päätin lähteä opiskelemaan silloin viisi vuotta sitten olin määrätietoinen ja tavoitteeni oli selvä. Omassa mielessäni minulla ei ollut vaihtoehtoa vaan kouluun oli päästävä ja heti. Koulut ei ottaneet (tietenkään) sisään sillä hakuajat oli umpeutunut jo puoli vuotta aiemmin, silti en antanut periksi vaan löysin reitin sisään. Olen puskenut kaikki nämä vuodet eteenpäin todella määrätietoisena ja ujuttanut itseni myös ylemmälle luokalle jonne en oikeasti edes kuulunut, sillä olen halunnut suorittaa tuplatutkintoni tietyn ajanjakson aikana. Tämähän ei tietenkään ole ollut mitenkään se helpoin tie mutta päättäväisenä olen nähnyt usvankin läpi valonpilkahdukset. Sama koskee työkuvioitani tämän opiskeluajan aikana, olen määritellyt työkuvioni niin että saan maksimoitua kokemukseni ja vienyt ammattiminääni monta kilometriä pidemmälle.
Opiskeluvuodet ovat olleet rankkoja, niinkuin aiemmin teksteissäni on käynyt ilmi, mutta nyt vihdoinkin, kun kaikki teoria ja kokeet on hoidettu alta pois ja jäljellä on enää kolme harjoittelua, oloni on kevyt. Aloitin viimeisen synnäri harjoitteluni tällä viikolla, sielläkin tavoitteeni on selvät. Koko kesän olen odottanut tätä sykysä ja iloitsin suuresti kun tämä viikko koitti ja sain korkattua viimeisen lukukauteni AMK:ssa. Mielessäni olen jo elänyt tämän syksyin monen monta kertaa. Oloni on kevyt sillä tiedän tasan tarkkaan mitä minun on enää tehtävä, ei enääkysymysmerkkejä tai epävarmoja harjoittelupaikkoja vaan selvät sävelet joita saan ruksata tehtäväksi ja nauttia siitä kuinka check boxit täyttyvät ja vähenevät.
20 päivä joulukuuta on viimeinen määränpääni tällä reissulla ( sillekään siis ei ole vaihtoehtoja minun maailmassani). Silloin saan paperini käteen ja pääsen aloittamaan uutta jaksoa elämässäni. Juhlapaikkakin on jo varattuna hehheh. Joten todettakoon että "if there is a will, there is a way".
Tänään uutisoitiin että ihmisten harrastustrendit ovat muuttuneet. Enää ei oikein ole mitään eksoottista harrastusta sillä kaikki harrastaa vähä mitä sattuu juttuja eikä niitä enää luokitella oudoiksi tai eksoottisiksi. Uudeksi harrastusmuodoksi on noussut Lepo! Luulin vain vanhentuneeni mutta olenkin vissiin tietämättäni lähtenyt trendiin mukaan, kaiken työn ja koulun aiheuttaman stressin jälkeen parasta on levätä. Joskus sohvalla joskus leipoen. Pääasia on että mieli, ja kehokin, lepää.
Tänään jokainen soluni, aivan mikrobitasosta lähtien tarvitsi lepoa. Koneisto pyöri vara-akulla työpäivän ja vihdoin kotona se sammui kokonaan.
Illaksi oli pakko herätä ja valmistaa huomisen reissupäivän eväät valmiiksi mutta nyt olen jo sängyssä taas kun lapsetkin on omissaan.
Huomisen aamuvuoroni jälkeen suuntana on Nauvo ja ihanat ystävät.
Nyt se vihdoin alkoi, koulu. Räätälöity lukkari joka pitäisi vielä hioa sopimaan töiden ja perheen kanssa. Ensi silmäys tulevaan syksyyn, voin todeta että ei käy tylsäksi.
Kaikki ystäväni sekä sukulaiset, huomatkaa että vaikka minua näkyy vielä harvemmin kuin ennen en teitä ole unohtanut! Olen onneksi todella taitava organisoija ja saan mahdottomatkin kalenteribuukkaukset onnistumaan hyvällä pelisilmällä ja ripauksella säkää.
Kotona minulla on perhe jolle priorisoin kaiken vapaan aikani. He tarvitsevat minua ja minä heitä.
Tämä yhtälö ei toimisi ilman super mahtavaa miestäni joka tukee valintojani ja hoitaa osuutensa.
Uusi rytmi vaatii hyvät unet joten asetan itselleni tiukan nukkumaanmenoajan ja laitan kännykän someineen hyllylle suureksi osaksi päivää.
Tekee varmaan hyvää.
Vaikka minun päivät onkin täyteläisiä jatkavat muu perhe perus rumbaa tuttuine askelin.
Tuli suunnittelematon paussi bloginkirjoituksesta. Ei vaan innostanut ja tuntui turhauttavalta, silloin on hyvä pysähtyä ja todeta ettei ole mikään pakko kirjoittaakaan. Viime päivinä on kumminkin tehnyt mieli jatkaa blogia joten katsotaan kuinka pitkän jatkon tämä tarina saa.
Ollaan eletty ja oltu niinkuin ennenkin. Merkkipylväitä on saavutettu, esikoinen valmistui ensimmäiseltä luokalta ja kakkonen valmistui päiväkodista. Kakkonen täytti kuusi ja kuopus kaksi. Minä vietin kesälomani ja palasin töihin neljä päivää sitten. Niinkuin tapoihimme kuuluu lapset viettävät täyden kesäloman kotosalla tehden kesäisiä juttuja. Tämän mahdollistaa hyvin suunnitellut lomajaksot sekä vanhempani läsnäolo. *sydän
Säät ovat perinteisesti vaihdelleet mutta rantapäiviä on repussa muutama sekä mökkipäiviä ja paljon yhdessäoloa.
Kuopus sai kaksivuotislahjaksi reissun Muumimaailmaan jonne mentiin koko perheen voimin halimaan laakson asukkaita. Ilo ja riemu oli suuri kun poika näki Muumit, juoksi ja halaili heitä aina kun ei laskenut liukumäkiä, hyppinyt kiviltä tai uittanut veneitä. Tytötkin tykkäsivät leikkiä muumilaaksossa ja katselivat innoissaan esityksiä ja osallistuivat Haisulin vankilaanlaitto-operaatioon poliisimestarin kanssa.
Kesäkuussa muumimaailma tarjosi toisen päivän ilmaiseksi joten jäimme Naantaliin Villa Randalaan ( ihan sponsoroimaton linkki) yöksi. Se oli oma unelmani saada käppäillä Naantalin idyllistä rantatietä pitkin ja ihailla vanhoja taloja ja kesämenoa. Villa Randalassa tunnelma oli aivan loistava ja suosittelemme sitä kaikille jotka etsivät yösijaa Naantalista. Herättyämme lapset menivät pihalle leikkimään ja ihastelemaan pupuja joilla oli häkki aivan meidän huoneen vieressä. Bed and breakfast sijaitsee kymmenen minuutin kävelymatkan päästä muumisaarelta ja poika kulki sen pätkän Puky potkupyörällään.
hotellihuoneemme ovi
Lomamme menivät tänä kesänä ristiin kavereidemme kanssa mutta saimme onneksi yhden viikonlopun sopimaan jolloin ajoimme Turun saaristoon, Nauvoon heidän mökilleen. Kesää ei olisi ilman Nauvon reissua totesi mieheni. Yhdistimme lyhyelle ajalle kahdet treffit ja ystävämme saivat samalla uusia ystäviä kun Ronja ja Ursula lapsineen tulivat naapurisaarelta Korppoosta viettämään lauantai iltaa kanssamme. Yhdessäolo ei vaadi mitään kummempaa kuin ruokatarvikkeet ja kuuman grillin. Sääkin oli mitä parhain.
Voin siis tyytyväisenä todeta että vaikka loppukesän sataisi niin olemme keränneet jo hyvät lomamuistot reppuihimme.
Kolmentoista vuoden takainen ystäväperhe pakkasi laukkunsa ja suuntasivat viime viikolla kohti uusia seikkailuja ja muuttivat Australiaan. Olen todella innoissani heidän puolesta ja siitä että some ja netti toimii joten yhteys pysyy hyvänä. Itse olen myös saanut hyviä uutisia, pääsin hakemalleni opiskelupaikalle ja aloitan kätilönopinnot ensi kuussa.
Iloitsen myös sitä että olen aamuisin paikalla auttamassa eskari ja koululaiset matkaan. Rankkaa tulee varmasti olemaan mutta hetkellistähän se opiskelu on. Kaksi vuotta olen jo avoimella lukenut joten puolentoista vuoden opintopisteet on jo kasassa jotka helpottaa tulevaa urakkaa. Töissä jatkan opintojen ohella mutta vajailla prosenteilla.
Tuntuu kuin liejailisin pilvillä juuri nyt, kaikki sujuu niin hyvin, uhkasin jopa lotota kun tässä tämä hyvä voittoputki on meneillään. Voitin nimittäin maksetun loman itävaltaankin syksyksi !
*tämä ei ole yhteistyö vaan oma rehellinen vinkkini
Tytöt on tunnettuja siitä että asukokonaisuudet vaihtelevart päivän mittaan, tunnista toiseen ja joskus jopa useamminkin. Nalani on varsin aktiivinen vaatteiden vaihtaja ja jättää isot kasat puolipidettyjä kledjuja huoneensa lattialle. Arkena ei aina ole aikaa viikata kaikkia kaappiin päivän lopuksi ja ne nostetaan yleensä kirjoituspöydän tuoleille. Parin päivän päästä kasa on jo aika muhkea ja yleensä aina päivisin lattialla sillä muutenhan ei mahtuisi pöydän äärelle piirtelemään.
Pikkuveljen muutettua siskojen kanssa samaan huoneeseen tuossa loppukesästä otimme kerrossängyn alla majailevan varavuoteen käyttöön. Siitä kinastellaan sillä se on jostain syystä se makein petisija.
Olemme sopineet viikko-viikko systeemin jolloin aina sunnuntaisin vaihdetaan sänkypaikkaa seuraavaksi viikoksi. Samalla sunnuntai on lakanapyykkipäivä ja yleensäkin siivouspäivä jolloin myös nuo vaatekasat on viimeistään viikattava kaappiin.
Meillä pyritään siivoamaan omat sotkumme, Nathan on poikkeus tässä vielä, ja jokainen siivoaa huoneensa. Mummi toi kesäreissulta tulijaiseksi molemmille likoille viikkarit. Turhakkeet ajattelin ensin mutta opin jo pian että ne ovat vallan näppäriä.
Vaatteitahan on hankala viikata niin että pysyisivät hienoissa pinoissa vaatekaapissa, varsinkin lasten käsin, siihen pulmaan tämä viikkari vehje on ratkaisu.
Alla on demonstraatio jonka näpsyn äsken Nalan viikatessa vaatteitaan.
Mainittakoon että tämä viikkaus sessio yleensä sujuu leikitellen sillä siinä on oiva hetki leikkiä vaatekauppaa tai pesulaa.
Helposti ja vielä nopeastikin, ellei siinä samalla leikkisi, sujuu tuo vaatteiden siivoaminen ja järjestäminen. Eikä tämän vehkeen myötä enää ärsytä ihan niin paljoa se että neiti vaihtaa asuaan jatkuvalla syötöllä.
Mainittakoon nyt sekin että olen itsekin kova vaihtamaan vaatteitani, tai riisun aina housuni kun tulen kotia ja kun taas on aika lähteä ulos niin fiilis ja tilanne voi olla eri kuin kotiintullessani tai herätessäni ja on aika uuden asun.
Vuonna X italiassa muistan ystäväni Pauliinan huomauttaneen asiasta kun joka kerta kun astuin huoneemme ovesta ulos oli minulla eri asukokonaisuus.
Nepele on hillitympi asian suhteen ja Nathan vielä menee sillä mikä hänelle puetaan.
Kun niinkin inspiroiva ihminen kuin maame esi haastaa sinut niin ei voi kieltäytyä. Haasteen säännöt
Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.
Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
Heidän pitää valita 11 bloggaajaa.
Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut.
Ei takaisin haastamista.
11 faktaa
Olen aina asunut kotikaupungissani enkä ole koskaan kokenut tarvetta muuttaa muualle ( suomessa )
En käytä sukkia
Rastani ovat kuusi ja puoli vuotta vanhat
pelasin lentopalloa kymmenen vuotta ja menestyttiin hyvin. Suomenmestareitakin oltu.
Minulla on vain harva läheinen ystävä mutta monta kaveria ja tuttua
Minulla on atopia ja pahimpina aikoina makasin kuusi tuntia päivässä öljykylvyssä.
Teemme kaiken ruoan alusta loppuun. Ainut valmisruoka jota joskus joudutaan käyttämään on maksalaatikko ja hernekeitto.
Minulla ei ole lempi biisejä tai leffoja vaan tykkään monista. Parhaiten uppoo reggae, ragga ja genge.
Muistelen paljon ja olen aika nostalginen. Ajattelen usein ihmisiä joita olen tuntenut mutten enää tunne.
En osaisi kuvitella itseäni valkoisen miehen kanssa.
Kerron liian harvoin vanhemmilleni kuinka tärkeitä he ovat
11 kysymystä
1. Linkitä kappale, joka kuvastaa sinua ja elämääsi juuri nyt. Perustelut.
Turbulence - Cloud nine
Olen tässä ja nyt, juuri siinä missä haluankin.
Rinnallani kallio joka ei huoju.
2. Elokuva, joka kosketti kovaa? Perustelut.
Viimeksi katsottu tulee ensimmäisenä mieleen. Kotimainen Leijonasydän.
Raaka ja todellinen mutta silti hauskakin.
Se kosketti sillä olen itse viimeiset kymmenen vuotta hengannut ulkomaalaisten kanssa ja tiedän että elokuva on jonkun todellisuus. Luulen ja tiedän että suuri osa suomalaisista on nähnyt elokuvan ja toivon että se pistää kaikkien päät raksuttamaan..
3. Tunnistatko itsessäsi jotakin ennakkoluuloja? Mitä?
Kyllä valitettavasti tunnistan. Yritän olla sanomatta ääneen sillä tiedostan itsekin että ne ovat vain ennakkoluuloja joita en voi väittää faktoiksi. Eri ihmistyypit herättää ennakkoluuloja.
4. Rohkein tekosi?
En ole ikinä ajatellut olevani mitenkään erityisen rohkea mutta rohkeutta vaatii kyllä olla teini ikäinen ja seistä omilla jaloilla ja ajatella omalla päällä. Vaikka hengailinkin koulun ns suositun porukan kanssa niin en ikinä polttanut tupakkaa tai muutakaan mitä en oikeasti halunnut tehdä.
Join alkoholia kyllä mutta lopetin senkin Tanzanian reissun jälkeen kuusitoista vuotiaana. Sen jälkeen olen ollut aina selvinpäin juhlissa. Muut painostivat polttamaan ja juomaan mutta minä en halunnut niin minä en juonut/polttanut. Olen iloinen että rohkenin olla oma hassu ja railakas itseni!
Saanneen huomauttaa että ajokortin saatuani portsarit harvemmin olis antanu mun ajaa kotia baarista sillä luulivat mun olevan kännissä, sen verran eloa minussa on ihan näin luomunakin.
Tämän rinnalla yksinmatkailut maailmalla ei ole mitään.
5. Lempipaikkasi?
Maailmassa on monta kaunista paikkaa, monta jossa viihdyn hyvin.
Lempipaikkani on silti kotona. Tämä ikioma koti jossa on kaikki mitä tarvitsen ollakseni turvassa onnellisena.
6. Onko bloggaaminen aina itsensä korostamista?
Mielestäni ei ole. Blogata voi niin monella eri tavalla. Aiheita joista kirjoittaa on monia ja tyylejä kirjoittaa vielä enemmän. Itse en ikinä ajattele että korostaisin itseäni vaan kirjotan asioita jotka ovat mielessäni juuri nyt tai tapahtumia joita haluan muistaa vielä myöhemminki. On kiva lukea eri ihmisten ajatuksista ja samalla oppia uutta tai kyseenalaistaa tiettyjä juttuja. Parasta bloggaamisessa on se luominen ja mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Se että kirjoittaa itsestään ei minusta ole itsensä korostamista. Se on ehkä suomalainen ajatustapa että jos kertoo tai puhuu itsestään niin luulee olevansa jotenkin parempi kun muut. On hyvä uskaltaa puhua itsestään, ajatuksistaan ja aikaan saamisistaan kunhan ei leijaile.
7. Mistä valitit viimeksi? Miksi?
haha. pahoinvoinnista, olen sairastellut viime viikon ja nyt vasta alkaa näkymään vähän valoa tunnelin päässä.
8. Mistä olet ylpeä suomalaisessa kulttuurissa?
Kulttuuriin ei ehkä kuuluu luonto mutta sen haluan sanoa että suomen luonto on kaunis.
Suomalaisuudessa tykkään siitä että olemme aika suorapuheisia ja asiat sanotaan aikalailla kaunistelematta. Ruotsissa puhutaan monesti tosi feikillä äänensävyllä ( ååh men guuu va kuul o see dej gummaaan) vaikkei tunnetakaan kunnolla. Jenkeissä vastaavasti sanotaan " i love you " kaikille ja sen syvällisempi merkitys onkin hävinnyt.
Joten ainakin tietää mitä toinen on aidosti mieltä täällä Suomessa.
Suomalaisiin voi myös luottaa.
9. Mitä olet tehnyt tehdäksesi maailmasta vähän paremman paikan?
Suuri kysymys.
Suosin luomuruokaa ja eko vaatteita jos mahdollista. Tuen pikkuputiikkeja ja yrittäjiä. Säästän sähköä ja ajattelen muutenkin ympäristöämme.
Olen kädestä pitäen auttanut lapsia venäjällä ja afrikassa. En tykkää antaa kerjäilijöille rahaa vaan esimerkiksi leipää tai juotavaa.
Täällä kotikaupungissani on vanhempi rouva joka kävelee ja tutkii roskikset ympäri vuoden. Hän on aina todella iloinen ja kiltti nähdessään minut ja me aina juttelemme. Hän persiaksi ja minä suomeksi. Hän suukottelee ja on ihana. Jos minulla sattuu olemaan vesipullo tai syötävää kassissa annan hänelle.
Muutenkin yritän huomioida ihmisiä ympärilläni. Koskettelemme toisiamme aivan liian vähän täällä pohjoisessa joten pyrin aina jollain lailla koskettamaan ihmisiä, halaus, käsipäivää tai vanhuksille käsi olalle. Se on ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä!
10. (Valo)kuva (itsestäsi), josta pidät erityisen paljon? Näytä/kuvaile se ja kerro mikä siinä viehättää/voimauttaa.
en löydä digiotosta enää, tämä seinällä oleva kuva kuvattuna.
Pari kuukautta tapaamisestamme lensin keniaan yksin muutamaksi kuukaudeksi. Tilannekuvassa ei varmaan kumpikaan meistä osannut odottaa mitä tuleva meille suo.
11. Kuka sinä oikeasti olet?
Olen jalat maassa elävä nuori määrätietoinen nainen. Jos jotain haluan niin elän sen mukaan että tavoitan päämääräni. Olen nuoren ikäni nähden paljon nähnyt ja tunnenkin välillä olevani kymmenen vuotta vanhempi kuin ikätoverini.
Minulla on monta rautaa tulessa ja viihdyn kun on ohjelmaa josta pidän.
Puolustan omiani ja heikompia.
Vereni kiehuu helposti epäpäoikeudenmukaisuus asioissa.
Osaan olla itsenäinen mutta tykkään olla ihmisten ympärillä.
Olen sinut itseni kanssa mutta en ole ihan vielä tutustunut itseeni tarpeeksi.
Laitan aina perheeni etusijalle.
En halua olla rikas mutta tarvitsen tarpeeksi rahaa pystyäkseni elämään kahdessa maanosassa.
En tahdo rikkauksia vaan mahdollisuuksia.
Kaikki joille voisin tämän kierrättää ovat sen jo saaneet joten jätän tämän ketjun tähän.
