Meet the somalis

Emman blogista löysin  Meet the Somalis sivut. Kävin tutustumassa ja luin kaikki kertaheitolla!

Linkin takaa avautuu neljäntoista somalialaisen tarina sarjakuvana.

 

 Kaksi tarinaa helsingissä ja muut muualta euroopasta. Rasismi on voimakkaasti esillä nykypäivän suomessa/euroopassa ja suuret vihat niskoillensa saa Somaliasta tulleet. . . Ennakkoluuloja on monia ja näiden lyhyiden kuvitettujen tarinoiden avulla pääsee tutustumaan muutamaan ja ehkä avaa uuden näkökulman ihmisiä kohtaan.

 

Vaikkei Suomessakaan asiat ole niin hvyin kuin voisi ( suicidaalisuus, masentuneisuus, alkoholismi, köyhyys...) niin väitetään että on lottovoitto syntyä suomeen. Väitteestäkin on käyty kiivasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Suomen passilla voimme matkustaa melkein minne tahansa maapallon leveysasteelle ilman ongelmia. Suomalaisen ulkonäkö tai nimi ei herätä minkäänlaisia ennakkoluuloja tai epäilyksiä. Voimme vapaasti opiskella pitkälle aikuisikään ja elättää itsemme ja perheemme sosiaalisilla tuilla ja turvilla. Vaikkakin jonot ovat pitkät niin kunnallista terveydenhuoltoakin saavat kaikki. Meillä suomalaisilla on vapaus valita mitä haluamme tehdä työksemme ja monet unelmat ovat saavutettavissa.

Isovanhempamme ovat sotineet maamme puolesta mutta kuka sitä enää muistaa?

Pula aika on vain sitä elävien muistissa ja nykypäivänä eletään kulutusaikakautta.

Nykyihmisten on vaikea samaistua tai edes ymmärtää millaista on elää maassa jossa on sota tai maassa jossa naisella ei ole oikeuksia. Maassa jossa henkesi on uhattuna päivittäin.

Emme sisäistä uutisten kuvia eikä kuolinuhrejen numeroluvut mene tajuntaamme.

Hyvä että emme tiedä millaista on asua sota alueella ja hienoa että naisillamme on oikeuksia mutta pienen suomikuplamme ulkopuolella tilanne on eri.

On hyvä varjella kaunista ja turvallista maatamme mutta kauniimpaa on avata sydän ja ymmärtää muita. 2014 suomalainen voi olla monen värinen ja muotoinen.

 

 

luistelukoululaiset

Kouluja on monenlaista ja nämä likat alottivat neljä viikkoa sitten luistelu koulun jäähalilla !

 Nejän kerran aikana on tapahtunut paljon ja kehitys on hurjaa. Molemmat tykkäävät kovasti ja ovat innoissaan kun pääsevät jäälle. Jäällä on yhtaikaa viisi eri ryhmää joten ei ole yhtä kaosmaista kuin kuvassa tässä alla. Ohjaajat tekevät hyvää työtä ja tsemppaavat kaikkia pikku luistelijoita.

 

Viime kerralla oli kaveriluistelu, joka kylläkin oltiin mailitse peruuttu meidän tietämättämme, ja mukana oli molemmilla hyvät ystävät. Parin viikon päästä jäälle saa ottaa aikuisen ystävän mukaan. Mun luistelutaidot on todella ruosteessa joten tarviis varmaan kaivaa luistimet esiin ja harjotella ennen hallin jäälle menoa. . . Halli on sinänsä tuttu, siellä hengasin koko teiniikäni tosin penkkiurheillen...

esikouluun askel 1

Viikko sitten kirjasin esikoisemme esikouluun. Huh hurjaa kuinka aika kiitää ja nyt ollaan jo kohta koululaisia! Onneksi lähikoulumme on juuri se minne halusimmekin lapsemme joten uskon vakaasti että pääsemme siihen. Dagiksesta sinne menee neljä muutakin poikaa samaan aikaan joten se tuntuu hyvältä. Neiti itse odottaa innoissaan pääsevänsä jo eskariin. Vaikka hän onkin syntynyt aivan vuoden viimesimpinä päivinä en minä näe mitään ongelmaa miksi hän ei pärjäisi. Kirjaimet kiinnostavat kovasti ja hän kirjoittelee jatkuvasti.

Lähikoulumme sijainti on ainut asia josta en pidä. Se on nimittäin keskellä kaupunkia ja pihassa ei ole luonnosta tietoakaan mutta vastapainoksi siellä on paljon hyvääkin.

Esimerkiksi englanninkielinen linja ensimmäiseltä luokalta aina lukion viimeiseen asti!

Tämä helpottaisi suuresti sillä silloin daddykin osaisi auttaa läksyjen yms kanssa joten toivomme että sitten ekalla päästään siihen luokkaan.

Isovanhemmatkin asuvat korttelin päässä joten lyhyen ( meidän työvuoroihimme nähden) eskaripäivän jälkeen on mahdollista mennä mummilaan hetkeksi.

 

Pari päivää sitten olisi ollut kouluun/eskariin tutustuminen mutta siitä oltiin vain informoitu koulun kotisivuilla joita minä en tietenkään ikinä lue... Emme siis oltu tutustumassa vaikka tietenkin oltaisi haluttu. päiväkodissamme ei ole eskarimahdollisuutta eikä mistään (muualta kun netistä) saa informaatiota kuinka toimia näissä asioissa. Miksi ei eskari ikäisille tule kirjettä kotiin esimerkiksi? Olenko vain vanhanaikainen?

 

Talviurheilua

Kolme viikkoa sitten maa oli harmaa rapakko eikä talvesta ollut tietoakaan! Kolme viikkoa sitten tytöt aloittivat luistelukoulun jäähallilla.

Eilen ja tänään olemme olleet täällä naapurustossa treenaamassa ja huh hurjaa kuinka nuo oppivat äkkiä! Ensimmäisellä luistelukoulukerralla Nalani oli kuin Bambi liukkaalla jäällä ja tarvitsi koko tunnin ajan jonkun avustajan. Seuraavalla kerralla pärjäsi jo itse muttei liikkunut vielä juuri lainkaan. Kolmannella kerralla jo "luisteli" edes takasin jäällä ja meni porteista ja kiersi esteet. Hallilla me vanhemmat saamme ihailla lapsiamme ylätasolta joten nyt kotijäällä on ollut aivan mahtavaa ihastella lähietäisyydeltä kuinka nuo mukulat ovatkin taitavia!

Nepele menee vauhdikkaammin joka kerta ja pääsi kyykkyynkin luistimilla ja takasi ylös kaatumatta.

Ulkojäällä tuuli antaa vielä vähä lisämaustetta treeniin.

Nala oppi tänään enismmäistä kertaa nousemaan ylös kaaduttuaan. Katumisiakin tulee paljonvähemmän nykyään!

Kevätnäytöksessähän lapset jo kiitää jäällä !

 

 

 

Tänään Nalanin Bff ( best friends forever) Inna oli mukana jäällä. Sisukas neiti oli ensimmäistä kertaa luistimilla ja hänellekin tulee nostaa hattua hyvästä suorituksesta!

 Tässä lähellä on myös hiihtolatu jolla kävimme toissa päivänä. Nepele on jo viime vuonna hiihtäny hienosti mutta tämä oli ensimmäinen vuosi ja kerta kun Nalanin hermot eivät pettäneet ja tyttö hiihti ilosuinmelkein koko kierroksen ympäri!

 Valitettavasti Nalan toinen mono oli tippunut pulkan kyydistä jo kotiovella joten tytöt hiihtivät vuorotellen Nepen monoilla. Onneksi ikäero on pieni ja monot mahtui hyvin Nalalle villasukan kera.
Toinen siinä sitten käveli vierellä ja tsemppasi siskoaan!

 

"Nalani är min bästaste vän"

raw jäätelö resepti

Kuka sanoi että jäätelö kuuluu vain kesään?

Meillä syötiin tänään välipalaksi jäistä mangoa tuutista.

Raw jäätelöt on todella helppotekoisia ja nopeita eikä ne sisällä mitään muuta kuin hedelmää.

Mango jäätelö tehtiin näin:

Kaadettiin pussillinen (syksyllä pilkottu mango palasiksi) jäisiä mangon paloja food prosessoriin (kuka osaa kertoa suomenkielisen nimen) ja tilkka vettä perään. Sitten käynnistettiin kone ja 3-4 minuuttia myöhemmin jäätelö oli valmista.

Sitten vaan lusikalla palloiksi tuuttiin taikka kulhoon.

 

Kesällä käytimme esim. jäisiä banaaneja, vadelmia, mustikoita, aprikooseja... sekoittaakin voi.

torstai

 

Tytöt eivät vielä ole niin isoja että ymmärtäisivät vapaapäivinä nukkua pidempään mutta he ovat jo tarpeeksi isoja laittamaan itsellensä aamupalaa pöytään ja napaan. Tämä helpottaa suunnattomasti omia vapaita aamujani. Saan torkkua kunnes olen valmis nousemaan. Tänäkin aamuna tytöt olivat kattaneet jugurttia muistikoilla ja voidelleet valmiiksi viipaloitua leipää. Maidonkin he saavat lasiin ihan itse. He nauttivat kun saavat toimia itsenäisesti ja minä nautin kun saan herätä omaan tahtiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aurinko paitois ja mittarissa -14c.

Oltaisiin menty luistelemaan ellei luistimet olisi auton takakontissa ja auto daddyllä töissä. Päädyttiin siis pulkkamäkeen. Poskilla koreili kauniita punaset pallot kun tulimme lounastamaan eilistä kaalipataa.

Tästäkin asiasta  saamme olla todella tyytyväisiä sillä lapsemme syövät kaikkea mitä heille tarjoaa.

Herkkuina on maksalaatikko, idut ja salaatit.

Kuka olisi uskonut?!

 

Illalla voisi mahdollisesti testata tuo uusi hiihtolatu. Tai siis kannustaa pieniä sen ympäri. Itse kun en ikinä ole oppinut tykkäämään hiihtämisestä...

atopiasta ja ystävistä

Me tytöt vietetään vapaata viikkoa. Vaikka töitä ei olekaan niin ihmeen paljon tekemistä on silti. Harvemmin vapaapäiväni ovat vapaita suunnitelmista.

 

Kaiken kukkuraksi atooppinen ihoni on reagoinut pakkasiin(?) ja olen viime perjantaista saakka kärsinyt kutinasta, kuivasta kaula/naamasta. Tilannetta on vaikea kuvata ilman kuvaa mutta se jääköön arkistoimatta. Se jolla ei ikään oo ollut atopiaa taikka ystävää joka siitä kärsii ei voi ymmärtää! Olen siis ollut kuiva tyyppi jo ihan skidistä. 2008 kun odotin esikoistamme niin iho oli kuitenkin kuivimmillaan. Onnekseni asuttiin kämpässä jossa oli amme jossa vietin 6h päivässä suola kilon ja öljyn kera. Onneksi oireet hellitti ja loppuivatkin ennen Nepen syntymää ja tämän jälkeen ihoni on ollut normaali aina viime viikkoon.

No onneksi on hyvät vakuutukset joten pääsin melko äkkiä lääkärille joka määräsi vähä vahvempia rohtoja. Nyt pystyn jo puhumaan ja nauramaan ilman kipua ja punotuskin on muuttunut hilseeksi vain. Kait tämä pian helpottaa ja häviää taas pois?! Toivoa voi aina.

Jos joku muu kärsii kuivasta / rikkinäisestä ihosta ja haluaa välttää kortisooneja niin voin lämpimästi suositella kidedeodoranttia eli kristallideoa.(joka siis toimii myös dödönä, hyttysen puremiin sekä pieniin viiltohaavoihin) Se on suolakivi joka on 100% luonnontuote. Sitä kun hieroo iholle niin se parantaa rikkinäisen ja ärtyneen ihon. Mutta muistakaa suola kirvelee iholla mutta se myös parantaa!

 

En silti jää kotia murehtimaan punaista hilseilevää naamaani vaan lähdimme tietty sovituille leikkitreffeille. Oli ilo nähdä kuinka lapset löysivät yhteisen sävelen melko äkkiä vaikka nähtiin viimeksi kesällä. Oliver on Nepelen ikätoveri ja tutustuttiin Carinan kanssa odotus aikana neuvolan järjestämän "mama baby" ( ensisynnyttäneille) ryhmän kautta. Ryhmä josta olen monesti täällä puhunut!

 viisivuotiaat

Talven lapsi olen

 

 Olen syntynyt helmikuisena pakkasyönä, mahtaakohan se olla syy siihen että pakahdun onnesta kun lumet sataa taivaalta ja peittää maan!? Tänään vietetty vapaapäivää ja ulkoiltu tuolla auringonpaisteessa. -14 näytti mittari mutta sopiva sää kun ei tuullut lainkaan. Tytöt innoissaan kun pääsivät vihdoinkin kokeilemaan joululahjaksi saatuja uusia pulkkia! Lujaa mentiin mäkeä molempiin suuntiin. Ihanaa, tämä on ensimmäinen vuosi kun ei tarvii lykätä ketää mäkeä ylös vaan saa vain huudella ohjeita sivusta tai laskea itse jos huvittaa! Muistan myös voitonriemun kun Nalakin oppi ottamaan keinussa itse vauhtia! Kyllä helpottaa ja on ihana nähdä kuinka nuo temmeltää menemään punaposkin! Ystävämme lataa naamakirjaan kuvia Keniasta mutta mua ei edes haittaa !

 

ps.kamera edelleen hajalla joten kännykuvilla mennään...

 

Pakko vielä sanoa että jos sinun on vaikea löytää hyviä ulkokenkiä/talvi/loskakenkiä niin käy katsomassa crocs.fi. Siellä on nyt hyvät alet ja esimerkiksi minun talviloskarit on alessa. Tämä on täysin sponsoroimaton mainos. Tuli vaan mieleen kun mies palelee aina varpaitaan vaikka on sukat, villasukat ja kunnon kengät. Minä kävelen, tänäänkin, omissani paljain jaloin ja varpaat eivät olleet kylmät kun tultiin sisään. Tytöillämme on monta vuotta kans ollut crocsin loskarit! Olemme niin tyytyväisiä notta tein äsken tilauksen miehellekin ja suuremmat ensi vuonna eskarin alottelevalle!  

Säätiedotus

Siitä on jo kuukausi kun viimeksi näimme lunta ja miinusasteita. Syksy on venynyt Tammikuulle saakka ja se on masentanut monia. Onneksi viime yönä alkoi kylmetä ja herättyämme tänään mittari näytti -9! Avattiin ikkunaverhot ja maa oli valkea ja taivaalta tulee jatkuvalla syötöllä lisää lunta!! voi jospa nyt olisi se talvi tullut ja pääsisimme pulkkamäkeen ja hiihtämään.

to be or not to be- poor

Minusta on mielenkiintoista puhua rahasta. Rahasta puhuminen kun suomessa on aihe josta ei puhuta. Onko ns. paskaa palkkaa olemassa vai onko vain paska tuuri jos sairastaa kalliilla lääkkeellä hoidettavaa sairautta tai ei osaa pyörittää talouttaan taloudellisesti?

 

Kysymys heräsi äsken kun selailin facebook statuksia jossa kaveri avautui siitä kuinka kolmen lapsen perheellä ei meinaa saada säästöjä kahdella lähihoitajan palkalla. Elämme kaikki erilailla ja sen myötä rahanmenokin vaihtelee perheittäin.

Meillä mies opiskelee ja tekee keikkaa siinä sivussa joten rahallisesti olemme varmaan köyhien luokassa. Tukia ja apurahoja meille ei tule ja silti pärjäämme hyvin tässä neljän hengen taloudessa. En ole koskaan tuntenut itseäni köyhäksi vaikka varmaan gallupeissa meidät siihen ryhmään luokiteltaisiin. Olen pystynyt ostamaan haluamani luomu ruoat ja syöttämään perheelleni laidasta laitaan eri ruokalajeja. Kokkaamme aina itse mahdollisimman alusta asti. Automme kulutta bensaa ja enemmän pitäisi pyöräillä kunhan nuo lapset vähän pidemmälle jaksaisi polkea. Vaikka suosin kirppareita niin tulee uutuuksiakin ostettua. Sanotaan että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa ja se onkin aika totta joten yritämme mahdollisuuksien mukaan satsata laatuun. Monesti laatutavaraakin löytyy kirpparilta ja silloin voi luottaa että tuote kestää omankin käytön.

Hyödynnämme työpaikka etujamme sekä tarjouksia. Keskitän ostokseni S-ryhmään sillä silloin tilille voi tippua muutama hilu ekstraa kuukauden lopussa jotka lepäävät tietämättäni vihreän kortin uumenissa.

Olen joskus ennenkin miettinyt miksi en tunne itseäni köyhäksi? En ole juuri koskaan saanut viikkorahaa sillä sain ensimmäisen palkkatilini yksitoistavuotiaana. Olen siis oppinut pienestä pitäen käyttämään rahani oikein sillä jos jotain halusin se meni omista rahoistani.

 

Me muutettiin kesällä omaan kämppään joka on 30 neliöö pienempi kun vuokrakämppämme oli.

Perusteluna ettemme tarvitse 108 neliötä jonne rehata lisää kamaa ja jossa kaikki oli niin suurta.

Edelleen asumme neliössä jossa on hyvin sijoiteltu neliöt ja tilaratkaisut ovat täydelliset. Säilytystilaa on mutta juuri sen verran mitä tarvitsemme. Liikkumatilaa on mutta ei tyhjätilaa joka kuluttaisi ylimääräistä rahaa.

Tytöt jakavat huoneen, ja saavat jakaa sen aina ellei tule jotain kummallisuuksia jonka vuoksi omat huoneet tulisi tarpeen. Vieras/työhuone pysyy siis ellei joskus synny poikaa joka ehkä kouluiässä tarvitsisi sukupuolen takia oman huoneen?! vai tarviisko? Noh mahdollisuuksia on...

 

Sanotaan myös että lapset ovat kalliita.(tästäkin keskustelua naamakirjassa) Pureskelen väitettä sillä en oikeen ole samaa mieltä. Jos tyydyttä vain lapsen tarpeet niin rahaa ei paljoa mene mutta jos tyydyttää kaikki halut niin tulee kalliiksi. Niinkuin edellä jo mainitsin niin halvat ulkovaatteet eivät kestä lapselta toiselle yhtä hyvin kuin paremmanlaatuiset ja kulutustakestävät. Pitääkö pojalla olla sininen ja tytöllä roosa vai voisiko sisko periä veljeltään ja päin vastoin?

Voisiko satsata kestovaippailuun jossa säästää selvää rahaa?

Pitääkö olla merkkituote kun saman saisi halvemmallakin?

Tarviiko joka lapsi oman huoneen vai jakaisko ne huoneensa ihan vaikka vaan siksi että rahat riittäisi muuhunkin kuin asumiseen?

Tarvimmeko niin isoa asuntoa/autoa muutenkaan vai onko se vain yhteiskunnan latelema mielikuva?

Voisiko ekaluokkalaiselle ostaa ihan perus 100 euron puhelimen vai tarviiko hän sen 700 euron iphonen niinkuin luokkakavereillaan?

 

Kaikilla valinnoillamme opetamme lapsiamme rahan merkityksestä ja käytöstä.

Meillä puhutaan jo lapsillemme rahasta.

Äiti menee töihin jotta saataisiin ruokaa jäkaappiin ja jotta katto pysyy pään päällä. Isi opiskelee sillä se on tie joka tulee kulkea että pääsee hyviin töihin ja niin edelleen...

 

Tottakai minäkin odotan sitä päivää kun mieheni valmistuu ja pääsee keskittymään työntekoon. Päivää jolloin elämme kahdella palkalla. Nyt tuntuu siltä että silloin olisin jo rikas!

Meillä kun toinen kotimaa on kaukana afrikassa niin tarvitsemme matkakassan päästäksemme siellä käymään riittävän usein, ilman niitä matkakuluja olisin jo miljonääri!

 

Ajatuksia?

 

kokkikolmonen

Tänään kokkikolmonen loihti lounasaterian. Nalani toivoi aamulla että mentäisiin ravintolaan syömään joten he perustivat oman ravintolan keittiöömme, restaurang Gulis Vitis.  Jos isäsi on kokki niin tiedät että kokeilla tulee olla kokinhattu päässä ruokaa laittaessa ja jos sellaista ei kotoa löydy niin se pitää tehdä. Paperi,sakset ja teippi. Virka asu eli suojaasu on oltava.

Kokit pyörittivät ihanan tuoksuiset lihapullat pinoon ja kattoivat pöydän nätiksi. Paistamisen hoiti iso kokki. Ruoka maistui lounasvieraallekin.

keskustelu nälänhädästä

Aamupala smoothiemme  oli hieman hapahko tänä aamuna joten lapset huomauttivat asiasta.Jostain sitten keksin että nyt on oiva hetki kertoa lapsilleni totuus maailmasta ja sen epäoikeudenmukaisuudesta. Monissa maailman maissa on lapsia ja aikuisia ilman ruokaa,he elävät nälässä joka päivä eikä se ole mukava tunne. Myös afrikassa on monen monta jotka elävät nälässä. Tähän kolmevuotiaani vastasi että voisimme ostaa heille ruokaa. Neppe synttärirahoillaan ja me muut mamman rahoilla. Aika fiksua ja jaloa mutta ne rooposet ei aivan riitä. Mutta he voivat poimia ruokaa luonnosta ja kokata niistä aineksista ruokaa keksi viisivuotias. Mutta heillä ei ole vettäkään mitä juoda...  Sittenhän me voimme lähettää heille vettä totesi kultainen kolme vee. Keskustelumme jatkui vielä ja pysyi asiallisena. Varmistivat että sukulaisilla on ruokaa ja vettä ja että kaikki autamme toisia selviytymään tässä maailmassa. Oli ihana huomata kuinka lapseni heti olivat valmiita auttamaan ja koki sen itsestäänselvyytenä että muita ihmisiä tulee auttaa. 

Monesti ihmiset yrittää ns.suojella lapsia totuudelta ja keksitty on monen monta satua joiden avuilla lapsille kerrotaan asioita. Sadut on mielestäni ok niin kauan kun se ei valehtele. Lapselle kerrotaan lapsen  tasolla asioista mutta silti oikeudenmukaisesti. 

Esimerkiksi kuolema joka on  monelle tabu ja arka puheenaihe on oikeastaan maailman luonnollisin asia. Lapsemme tietävät että kun on tarpeensi vanha,sairas tai varomaton liikenteessä niin voi kuolla. Se on heille luonnollista eikä tämä fakta tule heille tietona muualta tai myöhemmkn yllätyksenä. Kuolema nyt oli vain yksi esimerkki. Me keromme aina lapsillemme oikeat vastaukset heidän kysymyksiin. En ymmärrä vanhempia jotka eivät  kerro lapsilleen asioita. Onhan se kiva kuulla vanhemmiltaan asioista eikä joutua kyselemään muualta...

ensimmäinen ateria+ aatteita lihasta

Vuoden ensimmäinen ateria oli kenialainen. Tytöt tykkää kun syödään ugalia sillä silloin pöytään ei ole katettu aterimia ! Käsillä on kiva syödä ja näppärästi Neppe jo taittaa ugalinpalasta lusikan itselleen. Nalakin harjoittelee lusikantekoa mutta tykkää lähinnä painella ugaliklimppiä molemmin käsin.

Päivällisellä olikin katettu suomalaisittain ja pöydällä koreili juhlaaterimet joilla harjoiteltiin veitsen ja haarukan yhteistyötä. Aika hyvin se sujuukin kunhan jaksaa keskittyä. Päiväälisenä oli ah niin ihanaa Racletteä. Kuinka juusto voikaan olla niin hyvää?

 

Maame Esin viimeisimmässä postauksessa hän kirjoitti kuinka Ghanassa kana kynitään ja kuinka siitä tehdään sapuskaa. Olen itse monta kertaa nähnyt vuohen/lampaan teurastuksen keniassa. Vaikka tappohetki tuntuu minusta pahalta niin ymmärrän miksi se tehdään. Olen lihansyöjä vaikka kaukainen tavoitteeni olisi jättää lihat pois. Suomessa tuotetaan niin hirveitä määriä lihaa ja pois heitetään iso prosenttiosa. Tämä kauhistuttaa. Myös se fakta että suomalaisena olen tottunut syömään vain tietynlaista osaa eläimestä. Minua hävettää monesti afrikassa kun kana on sitkeempää ( aidompaa) kuin mihin olen tottunut ja lihasoosseissa on läskit ja lihat sekaisin. Kenialaiset/afrikkalaiset osaavat syödä niin että jäljelle jää vain eläimen luut. Naurattaa verrata omia kanankoipi palojani mieheni omiin...

Harmistuttaa etten ole tottunut käyttämään eläintä monipuolisemmin.

Keniassa kun teurastetaan eläin niin kaikki käytetään hyödyksi.

Lihat paloitellaan ja esim. grillataan / tehdään patoja, sisäelimet ja pää keitetään keitoksi joka kuulemma vie krapulat mennessään ja jopa vuohen jalat, joissa ei paljoa syötävää ole, syödään. Joissain heimoissa juodaan eläimen verta ja verestähän saa hyvin makkaraakin eli Mutura tehtyä joka on suurta herkkua. Tosin minä kun olen nähnyt kuinka e makkara tehdään en ole kyennyt sitä vielä maistamaan mutta tuoksuu grillin jälkeen hyvältä.

Jopa eläimen nahka hyödynnetään joko taljana tai sitten senkin voi syödä.

Joten Keniassa voin hyvällä omalla tunnolla "teurastaa" (siis katsoa kun se tehdään) ja syödä lihaa.

Suomessa tosin asia on vähän erin...

Niin se vuosi vaihtui

Vuosi vaihtui Katjan luona touhuten.

Kahdeksan lasta ja viisi aikuista.

Oli taas treffit afrikka ystävien kanssa. Suurin osa ovat kotimaassaan joten kokoonpano oli pieni mutta riemukas!

 

 

 Ulkona satoi vettä ja maa oli vihreä joten oli hieman vaikeeta ymmärtää että vietimme vuoden 2013 viimeistä päivää mutta illalla kun raketit alkoi paukkua niin pääsi edes hieman paremmin tunnelmaan. Katsottiin vain ikkunoista ilotulitteita ja se riitti tälle kansakunnalle ihan hyvin.

Syötiin tortilloja ja ängettiin mahamme täyteen nachoja ja pähkinöitä. On se kumma kuinka se käsi käy kuin robotti kulholta suuhun jos se kulho siinä lähellä vain on. . .

 

Juttuakin riitti. Lapset leikki vallan mainiosti koko illan ja alkuyön joten me aikuiset saatiin paljon juteltua.

Jonsku joutui illaksi töihin joten olin yksin lasten kanssa kunnes hän pääsi töistä ja liittyi seuraamme yhdeltätoista. Olimme taktikoineet lasten jaksamista hyvin sillä aamulla oltiin pari tuntia uimassa Tropiclandiassa jonka jälkeen kaikki vedimme ihanat päikkärit jonka voimin lapsetkin jaksoivat juhlia aina puoleen yöhön asti.

Kun kello löi kaksitoista olimme kotona ja ihailimme raketteja pyjamat päällä ikkunasta.

 

Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen uuteen harmaaseen vuoteen ja toivotaan että tästä vuodesta tulisi yhtä huippu kun mitä suunnitteilla on!

TERVETULOA 2014 !