motivaatiolla tuloksia

Välillä, tai itse asiassa suht usein, tulee mieleen että "tästä haluaisin kirjoittaa blogiin" mutta sitten en jaksa nostaa läppäriä esiin. Hah laiskuuden huippu ja syy blogini hitaaseen kuolemaan. Tämä onkin sopiva aasin silta aiheeseen joka sai minut tänään blogin pariin. Hauskintahan tässä on ehkä se että kirjoittelen aikalailla itselleni sillä epäilen että ne ihanat sielut jotka täällä ennen kävi piipahtamassa ovat jo kauan sitten siirtynyt eteenpäin (ellette ole niin moikatkaa ihmeessä kommenttikenttään käyneenne täällä ja ilahduttakaa minua)


Iina  (klick) kirjoitti siitä kuinka saavuttaa määränpäänsä kun vaihtoehtoja ei ole. Tämä onkin mielenkiintoista sillä koen myös että jos tavoitteeni ei ole kohdillaan niin panostan myös sen mukaisesti. Ellei tavoiteltava asia ole tarpeeksi tärkeä minulle tai jos löytyy sopiva vaihtoehto niin sitten voin hyvinkin löysätä asiassa, juuri niinkuin Iinakin avasi tätä asiaa. Hänen tekstiä lukiessani tuli oma tilanteeni mieleen.

Kun (vihdoin) päätin lähteä opiskelemaan silloin viisi vuotta sitten olin määrätietoinen ja tavoitteeni oli selvä. Omassa mielessäni minulla ei ollut vaihtoehtoa vaan kouluun oli päästävä ja heti. Koulut ei ottaneet (tietenkään) sisään sillä hakuajat oli umpeutunut jo puoli vuotta aiemmin, silti en antanut periksi vaan löysin reitin sisään. Olen puskenut kaikki nämä vuodet eteenpäin todella määrätietoisena ja ujuttanut itseni myös ylemmälle luokalle jonne en oikeasti edes kuulunut, sillä olen halunnut suorittaa tuplatutkintoni tietyn ajanjakson aikana. Tämähän ei tietenkään ole ollut mitenkään se helpoin tie mutta päättäväisenä olen nähnyt usvankin läpi valonpilkahdukset. Sama koskee työkuvioitani tämän opiskeluajan aikana, olen määritellyt työkuvioni niin että saan maksimoitua kokemukseni ja vienyt ammattiminääni monta kilometriä pidemmälle.


Opiskeluvuodet ovat olleet rankkoja, niinkuin aiemmin teksteissäni on käynyt ilmi, mutta nyt vihdoinkin, kun kaikki teoria ja kokeet on hoidettu alta pois ja jäljellä on enää kolme harjoittelua, oloni on kevyt. Aloitin viimeisen synnäri harjoitteluni tällä viikolla, sielläkin tavoitteeni on selvät. Koko kesän olen odottanut tätä sykysä ja iloitsin suuresti kun tämä viikko koitti ja sain korkattua viimeisen lukukauteni AMK:ssa. Mielessäni olen jo elänyt tämän syksyin monen monta kertaa. Oloni on kevyt sillä tiedän tasan tarkkaan mitä minun on enää tehtävä, ei enääkysymysmerkkejä tai epävarmoja harjoittelupaikkoja vaan selvät sävelet joita saan ruksata tehtäväksi ja nauttia siitä kuinka check boxit täyttyvät ja vähenevät.

20 päivä joulukuuta on viimeinen määränpääni tällä reissulla ( sillekään siis ei ole vaihtoehtoja minun maailmassani). Silloin saan paperini käteen ja pääsen aloittamaan uutta jaksoa elämässäni. Juhlapaikkakin on jo varattuna hehheh. Joten todettakoon että "if there is a will, there is a way".

Harjoittelujakso Keniassa

Kun lähdin opiskelemaan tein selväksi koulutusvastaavalle että minähän teen synnäriharkan sitten Keniassa kun sen aika koittaa (4 vuoden kuluttua). Viime kesänä kun kävimme perheen kanssa sukuloimassa Keniassa kiersin ja hain harkkapaikkaa eri sairaaloista. Aiemmin olin jo soitellut ja lähettänyt sähköposteja tuloksetta. Lopulta sain paikan ja olin intoa täynnä, yess! Pitkän monimutkaisen prosessin jälkeen näin valoa tunnelin päässä! Mainittakoon että kun tein saman tempun lähihoitaja opinnoissani 2000-luvun alussa sain paikan huomattavasti helpommalla. Sain myös luokkakaverini suostuteltua tulemaan mukaani jotta olisi joku jonka kanssa jakaa tämä kokemus. Syksyllä kun aloimme hiomaan paperitöitä tämä kyseinen HR tyyppi joka kesäkuussa lupasi paikan olikin lopettanut ja miedän harkkapaikka oli mennyt hänen mukanaan taivaan tuuliin... Tarinan lyhyt versio on että stressi oli aikamoinen kun piti löytää uusi harkkapaikka suomesta käsin parissa kuukaudessa. Onneksi anoppini on huipputyyppi ja lähti sairaalajahdille puolestamme. Hän löysikin oivan pienen (yksityisen niinkuin suurin osa sairaaloista) sairaalan joka keskittyy naistentauteihin ja äitiyspuoleen. 4.12 ostimme lentoliput ja 31.1 koneemme nousi kohti Keniaa.

Pohdin ees taas lähtisinkö yskin vai lasten kanssa. Lähdin lopulta lasten kanssa jotta saisivat viettää pari kuukautta isänsä perheen kanssa. Koulu suhtautui hyvin tyttöjen poissaoloon ja sovimme kuinka kotiopiskelu hoituisi. Näppärää nykytekniikalla.Onneksemme talvi oli pistänyt parastaan jo joulukuusta joten ei jäänyt talvikaan kokematta vaikka olimme helmi ja maaliskuun poissa. 

Emme tienneet sairaalasta paljoakaan ennen lähtöämme. Se oli tietoinen valinta, sillä halusimme vain nauttia siitä että meillä on siellä paikka. Keräsimme syksyn aikana kestovaippoja, myssyjä ja villasukkia ja lisäksi saimme myös vähän vaatteita ja neulottuja "mekkoja". Näistä teimme pieniä äitiyspakkauksia synnyttäjille. Lasti oli aikamoinen, mutta kun olen jo muutaman kerran samanmoisen keräyksen ja roudauksen tehnyt niin niiden vieminen sujui hyvin, toki lisäsi kannettavia laukkuja.

Asuimme tosiaan lasten mummolassa ja anoppini hoiti lapsia ja valvoi koulutehtävien tekoa minun ollessani harjoittelussa. Tarkistin läksyt ja autoin ruotsin ja suomen läksyissä kun tulin kotiin, ei mikään paras kombo väsyneenä työurakan jälkeen mutta onnistuimme. Näin jälkikäteen katsottuna eivät lapset jääneet opetuksesta jälkeen mutta oppivat paljon mitä koulussa eivät olisi oppineet. Nathanille tehtiin vihikoon pieniä harjoutuksia, esim malleja ja kirjaimia joita hän sai toistaa jotta hänelläkin olisi "koulua".

Itse harjoittelusta teen omat postaukset mutta töissäoleminen vei kyllä ajastamme suurimman osan. 

4 viimeistä talvipäivää edessä

Mittari näytti meillä "vain" 20 pakkasastetta aamulla. Vöyrillä oli kuulemma -27 ! Heitin peitot ja tyynyt terassille pakkaspesuun. Lapsilla on kaikilla cheer treenit sunnuntaisin joten päivät menee aikalailla siinä.

Naten treenejen ja lounaan jälkeen ulkoiltiin likkojen treenatessa. 

Oli mitä mainioin talvisää! Oi mä nautin niin täysin rinnoin tälläsistä talvista! 

Onnekseni talvi on ollut ns kunnon talvi joulukuusta saakka ja ollaan saatu paljon irti tästä talvesta. Meidän puolesta sitä on jäljellä enää neljä päivää, sitten koittaa kenian kuuma kesä ja palatessamme suomeen on jo kevät. 

Siitä lähtien kun hain kouluun, eli muutaman vuoden jo, olen työstänyt ajatusta tehdä harjoitusjakso keniassa. Jo ekana vuonna puhuin open kanssa asiasta ja sovittiin mitkä harkat siellä sopisi suorittaa. Kesällä kun olimme Nairobissa kiersin ja hain harkkapaikkaa. Semmoinen myös luvattiin ja olin onnen kukkuloilla. Kunnes syksy tuli ja HR tyyppi ei vastannut viesteihini. Lopulta sain yhteyden ja sain viestin että hän ei enää ole sairaalalla töissä. Se tarkoitti että paikkani oli mennyt hänen mukanaan. Eli alkoi uusi metsästysjahti. Soitin, lähetin sähköposteja ja revin melkein hiuksia päästäni. Koulu stressasi kysymällä mikä suunnitelmani on jne. Vastaukseni on aina ollut että asia järjestyy vaikkei sillä hetkellä ole paljoakaan toivoa ollut jäljellä. 

Lopulta anoppini lähti värväyskierrokselle jonka tulos oli mitä parhain. Hän löysi synnytyssairaalan joka on hyvällä sijainnilla jajonka HR tyyppi mitä parhain. HR tyyppi lähettelee whatsapp viestejä ja kyselee  kuulumisia, on ollut tarkka eri dokumentejen allekirjoittamisen suhteen. Hän jopa pitää anoppiani kartalla missä mennään sopimusten yms suhteen. On ns turvallinen ja rauhallinen olo kun tiedän että harjoittelupaikalla odotetaan tuloamme ( kaveri lähtee mukaan) ja ovat titoisia tulostamme!

Viikon päästä on ensimmäinen harkkapäivä Nairobissa. 

Laukut on pakattuna ja aamukampa käy vähiin. 

Woohoo!

syksyn kuulumiset

Vihdoin koitti aikakausi jota olen viimeiset neljä vuotta odottanut, lokakuussa loppui teoriat (pari kurssia enää tammikuussa) ja intensiiviset työharkat alkoi kätilö nimikkeellä! Ensi vuoden jouluun saakka teen siis kätilöntöitä harjoittelijana. On niin hienoa nähdä titteli nimeni perässä kun avaan työkonen. Ensimmäinen (1/4) synnäri jakso on taputeltu ja työnkuva oli just niin hienoa kun olin kuvitellutkin! Jakso oli todella monipuolinen ja antoisa harjoittelijalle, sain nähdä ja kokea ammatin monipuolisuuden ja valitettavasti kohdata synkän takapuolenkin. Onni on opiskelukaverit joiden kanssa on ollut aivan hirveen tärkeetä keskustella kokemuksistamme.
Syyskuun viimeisenä päivänä olin myös vikaa päivää töissäni ja jäin opintojen loppuajaksi opintovapaalle.
Vaikka olen ihan itse päättänyt olla töissä opintojen ohella niin kyllä se vaan on ollut rankkaa ja nyt alkaa pikkuhiljaa stressi laantumaan ja mieli rentoutumaan kun on vain yksi työ hoidettavana! Nyt vapaapäivät on vapaita!

Lapsilla alkoi uudet lukuvuodet ja he ovat kasvaneet tosi paljon! Pian esikoinen täyttääkin 10vuotta. Tytöt aloittivat uudet harrastukset nyt syksyllä. He ovat jo pari vuotta halunneet cheerleading joukkueeseen mutta olen empinyt lajia kunnes tajusin kuinka monipuolinen laji on ja ilmoitin heidät mukaan. Molemmat ovat todella innoissaan treeneistään ja Nala halusi heti mahdollisuuden tullen siirtyä kilparyhmään. Nepelellä on lisäksi teatteri harkat ja Nalalla merenneitouintia. Nathan aloitti jalkapallon keväällä ja on niin ylpeä kun kuuluu joukkueeseen ja nauttii lajista juuri niin paljon kun osasimme odottaa. Hänellä on ollut tauko nyt kun ulkokausi loppui ja odottaa että sisäkausi alkaa. Lasten harrkojen kannalta mietin aina ettei niitä ole liikaa, tai liian monena iltana viikossa.  Haluan että heille jää aikaa keskittyä läksyihin, aikaa rauhoittua sekä aikaa olla ystävienkin kanssa. Nyt onneksi harkat keskittyy kolmeen viikonpäivään joka on ihan hyvä sopusuhta.

Tänne siis kuuluu ihan hyvää.

loma lähestyy ja naten kuulumisia

Tämä kevät on sujahtanut ihan huomaamatta ohi. Viimeinen tentti on kirjoitettu ja enää jäljellä on kandin esitys viikon päästä. Viikon päästä teen vikat työvuoroni ja me lomspitaan lomalle. todella ansaitulle lomalle. Reissu on ollut tiedossa jo pitkään mutta en ole lainkaan kerinnyt hehkuttamaan lähtöä tai edes kerinnyt odottamaan sitä. Nyt vaan lähdetään. Lasten matkalaukun mä jo pakkasin, meidän vanhempien vasta ens viikolla. Tulijaisia ei olla keritty hankkimaan sen kummemmin ja se jääin tällä kertaa miehen tehtäväksi. Kestovaippa keräyksenkin aktivoin turhan myöhään, kun ei vaan ole kerinnyt. Hyvin on vaipoja ilmestynyt kumminkin.

Käytiin tällä viikolla neljävuotis neuvolassakin. Nathan on niin söpö kun se rakastaa tutkimuksia ja tehtäviä. Ei mitään ongelmaa, lähinnä terkkaria huvitti hänen innostuksensa. Poika sai lenestä hyvät pojot ja kuulokin näytti olevan terävä, vaikkei aina siltä tunnukaan... Pituutta tuolla miehenalulla oli jo liki 108cm ! Tänään kuulin että hän ylettyy jo mummin ja moffan ovikoodille näpyttelemään, ja osaa näppäillä koodinkin oikein vaikkei kukaan ole sitä hänelle näyttänyt, sivusta katsomalla oppii kun on skarppina. Tänään oli päiväkodin kevätjuhlat jotka me vanhempainyhdistyksessä järkkäämme joka vuosi hyväksi todetulla kaavalla. Aurinko jatkoi paistamistaan ja saatiin lämmin ja mukava juhla. Nathan viihtyi kavereiden kanssa temmeltämässä. Lauluesityksen laulut sujui mutta laulujen välissä piti pelleillä oikein kunnolla kavereiden kanssa. On se huvittava jäbä!

palikkatornia odottelun ajan

 Viime sunnuntaina poika pääsi ekoihin jalkkistreeneihin. Oli poika niin innoissaan kun hyppäsi mummin ja moffan kyytin ja lähti treeneihin. Kentältä tuli videopätkiä pallonkuljetusharjoituksista sekä pätkä matsiakin. Niin ihanan innokas futaaja tuo meidän kuopus, ja hyvin oli antanut muidenkin palloa potkia. Kotona kun hän voi hermostua ellei palloa potkita juuri siltä paikalta mistä hän haluaa tai maalivahti on väärässä kulmassa. Energiaa hänellä riittä kun ei tunnin treenit olisi riittänyt vaan olisi jäänyt vielä potkimaan lisää.

juuri nyt

Huomaa että syksy on saapunut, vaikkakin lämpimänä ja aurinkoisena, sillä nyt on viimeviikot syöty lähinnä uuniruokia. Erilaisia kiusauksia ja laatikoita on ensinnäkin helppo tehdä ja niistä riittää seuraavallekin päivälle. Meillä kaikki tykkää sen sortin ruoasta ja se on aika kiitollisen hintaistakin. Kesällä tulee syötyä enemmän kevyempiä ruokia ja paljon ruokaisia salaatteja. Talvella taas maistuu erilaiset padat ja myös uuniruoat. Pitkän kesäloman jälkeen jolloin ruokaa on saanut keksiä jatkuvalla syötöllä on myös ihanaa nyt kun koulu ja päiväkoti tarjoaa toisen lämpimistä aterioista. 

Tälle viikolle on ilokseni järjestynyt kaksi vapaapäivää koulusta ja kotitehtävät on ihan hyvällä mallilla. Huomenna alkaa yövuorot joiden loputtua lähden viikon päästä Itävaltaan neljäksi päiväksi. Se on Enjo reissu joka on enemmän pleasure kuin business. Näin kaiken työn keskellä tuo pieni get away tulee hyvään tarpeeseen. Kaksi viimeistä vuotta luin kursseja ja keräsin opintopisteitä joista on iso hyöty nyt kun olen saanut kuitata ensimmäisen vuoden opinnot ja hypätä tokan vuoden luokan mukaan. Tuntuu todella hyvälle kyllä tämä koko opiskelujuttu. Olen täysin rinnoin mukana ja kurssit ovat mielenkiintoisia. Tuntuu että tein niin hyvän valinnan juuri oikeaan aikaan.