I am allergic to something or something is allergic to me

Huomaan ärsyyntyväni ihmisiin jotka olettavat että stereotypiat ovat totta ja koskevat jokaista meistä.

Toissa päivänä juttelin, vielä aika vieraan ihmisen kanssa, kun tämä puhui minulle tavalla jolla hän oletti että olemme samaa mieltä asiasta. Tämä kaveri puhui siitä kuinka lapset syövät vain spagettia ja maustamatonta jauhelihakastiketta ketsupilla. Hienovaraisesti vastasin että eihän se mikään yleinen totuus ole vaikka hänen muksut nirsoja ovatkin. Meillä kaikki syömme kaikkia ruokia yhdessä, Nathanillekaan ei keitellä enää omia vaan hän syö suolatonta versiota meidän safkasta.

Ensinnäkin uskon että lapset tottuvat eri makuihin jos niitä saa alusta asti maistella eikä tarvitse pelätä maustaa lasten annoksia. Kun arkiruoka on vaihtelevaa oppii lapsikin syömään ja ainakin maistamaan erilaisia ruokia. Toisekseen kaiken ruoan ei aina tarvitse maistua hyvältä kunhan se ravitsee, aina ei voi syödä vaan lempiruokia eikä lempiruokasikaan olisi enää niin herkku jos söisit sitä päivittäin. Tietenkään meidänkään lapset ei syö kaikkea hymysuin vaan kitinää kuulee kyllä jos maku ei ole mieluinen mutta meillä ei kokata montaa sorttia vaan joskus on syötävä myös ateria josta ei niin välitä. Pienenä vihasin kaaliruokia ja muistan edelleen kuinka istuin päivälliseltä nukkumaanmenoon saakka keittiönpöydän äärellä edessäni lautasellinen kaalilaatikkoa sillä olin päättänyt olla syömättä inhokki ruokaani. Nykyään pidän kaalilaatikosta kovastikin eikä se yksi vähän nälkäisempi  ilta minua tappanut tai traumatisoinut.

Toissailtana miehen pari ystävää tuli istumaan iltaa ja he kokkailivat yhdessä merenherkkuja. Ruokaa jäi yli seuraavalle päivälle jolloin lapsillemme tarjoiltiin simpukoita ja katkarapuja kastikkeessa ugalin kanssa. Simpukoita lapset eivät ole ennen nähneet mutta maistoivat mielenkiinnolla jännän näköisiä "Arielinherkkuja". Nala tykkäsi tosi paljon ja söi lopulta Nepenkin omat kun tämä ei niistä välittänyt. Kaverini olisi ollut tarjoilematta merellistä kastiketta lapsilleen ajatellen että simpukat ovat aikuisten ruokaa. Tällainen ajatusmaailma on minulle vieras.

 

Keskustelu tämän kaverin kanssa jatkui ja huomasin että maailmamme ovat todella erilaiset monessakin asiassa. Vaikka ärsyynnynkin niin koen mielenkiintoiseksi jutella ihmisten kanssa jotka ajattelevat erilailla kuin minä itse. Kaikki kohtaamiset muokkaavat meitä jollain lailla ja muokkaamme myös muita.

Niina naapurini on todella nirso ruoan suhteen ja on meidän kautta saanut, ja myös joutunut kun minä olen yllyttänyt, maistamaan erilaisia makuja. Tänään hän kysyikin jos voisimme tehdä kenialaisia suolasia herkkuja hänen juhliinsa heinäkuussa sillä haluaisi että hänen ystävätkin saisivat maistaa uusia herkkuja. 

 

 

 Syödäänkö teillä maustamatonta spagettibolognesea ? *virne

hiusinspistä

Ystäväni perusti viime yönä suljetun Facebook sivun Afrohiusten laittajille (klick) ja ryhmä lähti heti hyvin käyntiin.

Tarkotuksena jaata insipstä, ideoita, neuvoja ja kysymyksiä keskenään ihmisten kanssa jotka puivat samoja asioita. Vertaistukeakin varmasti löytyy ja uusia tuttavuuksiakin toivottavasti.

Mulla alkaa tänään yövuorot ja ajattelin letittää tyttöjen päät jotta daddyn ei tarvitse tsempata takkujen kanssa minun nukkuessani. Löysin kivan kampauksen, tai kivat jakaukset sivulta ja kun Neppe tuli eskarista ryhdyimme tositoimiin.

Ekaa kertaa ever föönasin Nepen tukan.

En voi sanoa sen helpottaneen letitystä enkä juurikaan välitä lopputuloksesta aukinaisena.

Neiti ei itsekään toivonut esim. että jätettäisi hiukset auki. '

We love curls !

 

Jaoin siksakkiin ja takana letitin yhden ison letin.

 



ääh yksi letti löysällä tuossa isossa letissä, huomasin nyt kuvasta.

Tykätään molemmat, äiti ja tytär.

Nyt pitäis keksiä Nalallekin joku kampaus, hänellä kun on rinsessajuhlatkin tiedossa huomiselle.

simat ja istutukset

 Yhtä yllättäen kun pääsiäinen aina tulee niin tulee vappukin, jo ensi viikolla!

Aina ajattelen että on paljon aikaa tehdä simat ja sitten teen ne viime tipassa...

Tänään hain sen ainoan puuttuvan aineksen, tuorehiivan, kaupan hyllyltä ja Naten mentyä nokosille keitin siman tämän ohjeen mukaan.

 

 

 

Seos jäi jäähtymään ja minä liityin poikani joukkoon terassille.

 

Keittiön ikkunassa koreilee vihreä rivistö joka reilun kuukauden päästä koristaa terassiamme ja yrttiruukkuja. Kurkkua, tomaattia yrttejä ja perunaa tulee ainakin tänne terassille ja kasvimaalle kesäkurpitsaa, pinaattia, punajuurta, porkkanaa, perunaa, purjoa. Raparperit on jo tulolla ja mansikkamaa on siistitty. Marjapuskista pari vaatisi mahdollisesti siirtoa, sen arvoin tämän kesän jälkeen.

saisi vissiin pyyhkiä ikkunan

pojan ekat popot + video

Puoliksi auringossa sijaitseva mittari ilmoittaa aamupäivän lukemaksi +13.

Tankattiin raitista ilmaa ja D vitamiinia.

Nathan on jo 10 kuukautta ja nousee ylös seisomaan tuetta ja harjoittelee tasapainoilua ahkeraan joten hänkin sai jalkaansa oikeat kengät tossujen sijaan. Niina oli lounastauolla ja viihtyi hetken kanssamme pihalla. Niinalla on kaunis musta sisäkissa, Yoda joka kesäisin hengaa tässä pihalla ja syö ruohoa. Yoda oli nytkin ruohon parissa kunnes Nathan huomasi tämän ja konttas silittämään ja vetämään sitä korvista.

nyyh tää pipokin saa jatkaa seuraavalle käyttäjälle kun ei enää mahdu korvien yli...

Kun Niina jatkoi töihin jäi kissa vielä ulos meidän kanssa ja Nala tyytyväisenä tituleerasi itsenä kissavahdiksi. Yhtäkkiä Nathan konttas rappukäytävään jonne ovi oli auki ja jäin katsomaan mitä tekisi, en olisi ihan heti arvannut että lähtis niitä kiipeemään kun ei ole ennemmin yrittänytkään.

Lopulta Natte poika kiipesi ylös asti !

Alla video lähinnä isovanhemmille ja Kenian sukulaisille mutta saa katsoa jos muiden lasten edistysaskeleet kiinnostaa ! *virne*

 

 

Vaaliuurnalla

Tänään maamme lippu liehui kauniisti tuulessa kun kävelimme koko perheen voimin äänestämään yhden äänen voimalla. Lapset olivat mukana oppimassa ja saivat omat äänestyslaput leimalla, eli leimattiin ruutupaperi heille ja saatiin kaksi tyytyväistä kansalaista.

 

 

Ilmat suosi ja ryhdyimme auton keväthuoltoon kotipihassa.

Taas lapset mukana tosihommissa.

 

 

Vedellä läträäminenhän kuuluu varmaan joka lapsen suosikkileikkeihin niin myös näiden lasten.

Saatiin kesärenkaat (klick) alle ja puhdas auto sekä sisältä että ulkopuolelta.

 

 

Enjoillen tietenkin. Niillä kun saa auton siistiksi sisältä sekä ulkopuolelta helposti vain kylmällä vedellä.

Katja tuli lasten kanssa iltapäiväksi tähän pihaan temmeltämään ja naapurinpojalla oli kolme kaveria mukana ulkona. Isot pojat rakensi ramppeja pyörilleen ja nää pienemmät fanitteli kiertäen pihaa pyörillään ja olemalla aina tasasin väliajoin ramppilaisten tiellä.

 





Kolmen tunnin kuluttua lomailuni virallisesti loppuu kun vuosilomani on lusittu tältä erää ja ensi viikon lopusta palaan sorvin ääreen. Bittersweet.

Tosin tällä hetkellä, juuri nyt teen lähtöä 3/3 yövuoroon jotka olen tuurannut keikkalaisena ihan toisessa paikassa ja voin todeta ettei tämä töihinpaluu ole mitenkään mullistanut arkea joten aika samoilla menään vielä vaikka töitä tuleekin arkikuvaan.

Helpottaahan tätä kaikkea ja minun yötöitäni sekin ettei poikaseni minua enää öisin tarvitse eikä ole kiintynyt minuun sen enempää kun daddyynkään.

Poika saunoo

Vein Naten aamupäikkäreiden jälkeen kaverin luo leikkimään koirien kanssa ja jatkoin itse koululle tenttiä rustaamaan. Neppe meni koulusta samaan osotteeseen ja nappasin Nalan tentin jälkeen päiväkodista ja poljettiin hakemaan loput. 

Kaverukset tulee niin hyvin toimeen että päästettiin niiden vanhemmat gymille ja poljin koko viiden lapsen konkkaronkan kanssa puolitoista kilsaa meidän pihaan.

Niin hyvin sujui liikenteessä näiden kanssa ja tiet ylitettiin aina yhdessä vaikka eskarilaiset polkikin täyttäsataa risteyksiin odottamaan. 

Kotona jäätiin pihaan ja Elviinakin liittyi lasten seuraan. Nathan nukahti vaunuihin ja mä löysin hienot raparperin alut takapihalta! 

Tähän riippuskeinuun keräsin lapsena joululahjani mimmun ja paapan luona ja sain sen terassillemme edelliseen kämppäämme. Tykkään siitä ja niin lapsemmekin jotka monet kesäaamut siinä keinuneet.

Lapset viihtyi hyvin pihalla ja päätin helpottaa arkeani kattamalla päivällisen ulos picnic viltille.

Uppos.

Vanhempani uusivat viime kesänä mökin saunan, vanha tynnyrisauna päätyi ns polttopuiksi mutta tämän alla olevan pukkarinpenkin sain säästettyä ja siitä tuli aivan täydellinen penkki pihallemme. Tuohon juuri kevätaurinko porottaa ja lämmittää mukavasti jo nyt ja siitä on hyvä seurailla pihan touhuja.

 

Kun kaverit illalla haettiin niin menin lasten kanssa saunaan ja ai että tuntuikin hyvältä kolmen ulkona vietetyn tunnin jälkeen. Nattekin pääsi ekaa kertaa mukaan löylyihin. Taisi tykätä, ei ainakaan moittinut. 

onko se niin centilleen?

Tänään koulussa käytiin läpi eri kulttuureiden kohtaamista työssämme sairaanhoitajina.

Opettajana toimi hillitty mutta kokemusrikas rouva Wikberg joka on asunut ympäri maailmaa alkeellisissakin olosuhteissa ja jolla oli mielenkiintoisia kertomuksia eri kulttuureiden tavoista ja eleistä. Yksi lempiaiheistani.

Monesti mietin millainen minä olisin tänä päivänä ellen olisi viettänyt viimeiset yksitoista vuotta itä afrikkalaisten keskuudessa. . . Millaiset olisi näkemykseni, käytöstapani ja ajatusmaailmani?

Sitä ei voi tietää mutta tiedostan että olen ominut paljon hyvää itä afrikkalaisesta kulttuurista tasapainossa suomen- sekä suomenruotsalaisen kasvatuksen kanssa. Toisesta ei ole luovuttava eikä toiseen ole antauduttava satasella.  Yksikään kulttuuri ei ole se ainut oikea.

Muistan kuinka ensimmäisellä Afrikan reissullani Tansaniaan laskin centin tarkalleen hotellihuoneiden hinnat kun kaverin kanssa jaettiin. Paikalliset ystävämme nauroivat meille sillä heillehän se ei ole niin centilleen, maksa sinä tämä yö ja minä seuraava vaikka heittoa olisikin euro tai pari, se ei ole niin nuukaa, jossain kohtaa olemme tasoissa.

Ensimmäisestä reissusta on paljon mahtavia muistoja mutta tuo on jäänyt mieleen ja luulenkin että asenteeni rahaan muuttui sen reissun aikana.

Keniassa vieraille tarjotaan aina vähintään juotavaa, limsaa tai teetä, mutta yleensä myös ruokaa. Kieltäytyminen on epäkunnioittavaa ja välillä on kyllä vaikea juoda limsa jonka ostaminen oli ehkä perheelle rahallisesti melkein mahdotonta, mutta olisin epäkohtelias ja epäkunnioittavaa jos en huolisi tarjoiltavia joten kiitän ja juon.

Suomessa elämme kahvittelukulttuuria jossa tarjoamme aina (pulla-) kahvit vierailemme. Erikseen on sitten vieraat jotka tulevat illalliselle.

Anoppini on sanonut ettei ikinä voisi tarjota pelkästään teetä ja kakkuja ystävilleen, niin ei vain tehdä, tarjolla tulee olla ruokaa.

Havahduin miettimään asiaa kun äsken sovin treffejä huomiselle suomalaisen ystäväni kanssa.

Havahduin siksi sillä sain pariin otteeseen varmistaa hänelle että lounaastamme riittää heillekin, ja minä oletan että he jäävät sen meidän kanssa syömään, ilman hilujenjakoa.

Kulttuurihan ei ole mustavalkoinen enkä voi tämän perusteella todeta että "supi"suomalaiset ei söisi lounasta toistensa luona mutta mietinpä vain mikä olisi oma näkemykseni asiaan ilman että olisin valinnut tämän elämän polun.

Toissaalta ymmärrän että joillekin voi olla vaivalloista syödä toisten ruokia, varsinkin jos ei itse ikinä pääse tarjoamaan vastinetta, siinä piilee suomalainen kulttuuri jossa mikään ei tule ilmaiseksi.

Miten te toimitte?

 

Mieleeni on myös jäänyt kohtaus opiskeluajoilta jolloin pyysin lainata luokkakaverilta 50cnt teekuppiin kun itselläni ei ollut hiluja. Maksan aina takaisin velkani mutta yllätyin kun seuraavana aamuna sama luokkakaveri tuli heti ensimmäiseksi kysymään lainaamani 50cnt takaisin. Tarjouduin ostamaan hänelle kahvin, jonka hän olisi rahalla hakenut, mutta kahvin hinta oli joku 70cnt eli hän olisi jäänyt minulle 20cnt velkaa eikä siis suostunut vaan rikoin 20e setelin jotta saisin hänelle 50cnt kolikon. Itse en edes ajatellut että menettäisin ehdotuksellani 20cnt.

Hassua.

koti lehdessä

Kotikuntani ruotsinkielinen paikallislehti Wasabladet perusti ystävänpäivänä nettisivuston Sevendays josta löytyy muun muassa blogeja, podeja, artikkeleitä ( miten tää sana väännetään suomeksi) ja muuta kivaa jolla ei ole paikkaa uutislehdessä.

Heillä on myös people of österbotten jossa siis on esitetty kysymys yhdelle kadulla vastaantulijalle ihan niin kuin somessa näkyvä people of NY.

He etsivät myös persoonallisia koteja kuvattavaksi ja joka viikko heillä on esittää uusi koti.

Viime viikolla he kävivät meillä kuvaamassa ja se juttu julkaistiin tänään.

 (klick)

Outoa nähdä oma koti toisen linssin välityksellä, harmillisen vähän kokonaiskuvia tuli julkaisuun mutta minusta silti kuvissakin näyttää kotini minulta.

Itse tykkään katsoa sisustuslehtiä ihan huvinkin vuoksi, rakastan tilaratkaisuja ja näppäriä keksintöjä. Tykkään myös käydä ihmisten luona ja katsella heidän kotiian, monesti koti näyttää juuri siltä miltä voisi kuvitella kun tuntee ihmisen jonka koti se on.

Mielenkiintoista.

Hienoa on minusta se että Sevendays haluaa erilaisia koteja eikä vain ns. sisustusbloggareiden trendikoteja. Niihin alan jo kyllästymään mutta persoonalliset kodit ovat mielenkiintoisia.

 

KEikalla

Kovimmat fanit viettivät viime yön ulkona teltassa Tropiclandian parkkiksella mutta me astuttiin paikalle puolisen tuntia ennen shown alkua.

Kotiuduttiin tunti sitten Isac Elliotin keikalta.

Tällä kertaa Nalakin pääsi mukaan ja heilutti käsiään, vilkutti Isacille ja lauloi mukana tutuissa biiseissä. Saatiin ihan hyvät paikat, mukana Johanna ja Helena.

Baaritiskiltä lapsille virvokkeita, neon drinkit ja poppareita.

 

Kamerat ja kännyät heilui ilmassa joka puolella ja niin myös meidän neideillä. Onneksi ei koko aikaa ja nauttivat kokemuksesta enemmän off screen kuin on.

 

Keikkaa varten oli lapset maanantaina taiteillut omat fanipaidat. 

Puolitoista tuntia jätkä veti lavalla ja hyvin vetikin. Viime kesästä kehittynyt paljonkin ja miehistynytkin oli poika. Yleisössä kiljuttiin ja vieressämme seisoi joukko 12 vuotiaita jotka tekivät kaikkensa että heidän idolinsa huomaisi heidät.

 



Nala loisti kuin aurinko kun Isac katsoi meihin päin ja vilkutti, Nala vilkutti takaísin ja huikkas tyytyväisenä mulle että Isac oli hänelle vilkuttanut.

 



Kotona kun peittelin neitejä uneen Nalani sanoi että parasta oli kun vuorossa oli Glitter biisi ja Isac ja taustatanssijat laittoi glitteriä hiuksiin ja naamaan. Taitaa olla hyvät unet tänä yönä ja taustalla soi tähden uusin levy.

 

 

arjen kultakehykset

Eilen yllätin Nepen kahdesti hakemalla tämän koulusta ja napaten hänen kaverinsa matkaan mukaan. ( tietenin olin sopinut kaverin äidin kanssa asiasta)

Tytöt leikki muutaman tunnin niin kivasti Barbeilla kunnes puettiin ja haettiin Nala dagiksesta.

Päiväkodin pihassa päätin yllättääv Nalan ja tämän rakkaan ystävän samalla tempulla ja käveltiin sitten iso lauma kotia kohti.

Jäätiin pihaan ja lapset leikki kotileikkiä. Minä siivosin grillin Natte selässäni. Päivällistä ei ollut valmiina mutta maanantain peruuntuneen grillitapaamisemme vuoksi kaapissa oli iso makkarapaketti joka pääsi korkkaamaan grillisesongin tälle vuodelle.

Todellisia arjen yllätyksiä!

 

Koulukurssini peruuntui tälle päivää mutta lomailevat vanhempani hakivat Nepen koulusta joten en ollut sidoksissa aikatauluihin aamupäivästä ja tempasin Nathanin kanssa kaupunkiin.

Kävely on niin hidasta joten otin pyörän alleni ja Natte sai ensimmäisen pyöräkyydin. Poika istui tuttia syöden aika hämmästyneenä ympäri kattellen.



 

Kaupungissa haettiin mun vanhemmilta vaunut jotka toimivat siellä parvekevaunuina ja lähdettiin lempikauppaani, Indiskaan jossa alehinnoista sai vielä puolet pois! My kind of shopping.

Katja soitti meitä sopivasti lounaalle ja käytiin nauttimassa Daddyn keitoksia tämän töissä.

Kohta tytöt tulee kotia ja sitten laitetaan punaa huulille ja mennään teinejen kanssa kiljumaan Isac Elliotin keikalle.

omin pikkukätösin

 

Tämä miehenalku tykkää syödä omin pikku kätösin.

Soseet ei oo ikinä ollu mitään verrattuna pureskeltaviin herkkuihin.

Nakke nakertaa kaikkea.

kohta kymmenen kuukautta ja lempi aamupala on jugurtti marjoilla, keitetty kananmuna tai äitin maitorahkasmoothie.

korujen säilytys

Kun uusi vaatekaappi valloitti työhuoneen seinän ja jouduin luopumaan vanhasta ja ihanasta lipastosta, jossa muun muassa koruni asustivat, tuli pulma keksiä kenkälaatikon täyttäneille rakkaille asusteille uusi majapaikka. Selailin pinterestiä, josta aina saan inspistä ja hyviä vinkkejä, ja löysin halvan ja toimivan ratkaisun. Tänään hain koukkuja rautakaupasta ja kiinnitin ne valmiiksi huoneessa olevaan peiliin. Helppoa, nopeeta ja vaivatonta, just the way i like it.



Maasai kaulakorut toimivat rekvisiittana ja pääsevät kaulaan eritystapahtumissa.

 

New generation Swingeling

Joka kuinen tapaamisemme oli tarkoitus järjestää ulkona luontopolun varrella pienessä mökissä mutta eilen sää ei tehnyt yhteistyötä kanssamme joten siirsimme treffit paikalliseen sisäleikkipuistoon, Swingeling. Lapset touhasivat reilut kolme tuntia ja meitä oli mukavan kokoinen kokoonpano.

Käytiin naisten kesken mielenkiintoisia keskusteluja hiuksista ja lastenkasvatuksesta.

Ryhmäkuva otettiin vasta kun paikka sulki jolloin kolme perhettä oli jo lähteneet.

aurinkoenergialla

Sää vaikuttaa ainakin minun mielentilaani. Kun aurinko paistaa ja on kaunista täytyn minäkin energiasta tehdä asioita, voisi siis sanoa että polttoaineeni on aurinkoenergia.

Tänään tankkini oli täys ja liityin lasten kanssa ulos kevätsiivouksiin.

Kun lapset niin kiltisti ja iloisina pyysi saada voileipiä ulos en voinut kieltäytyä tarjoilijan roolista.

Ulkona on vaan niin ihana syödä.

Aamuoäivä hengailtiin pihassa ja Mama Elviina piti mulle seuraa kun haravoitiin ja hakattiin viimesiä jäitä pihasta.

 

 

Lounas nautittiin terassilla jonka jälkeen ajettiin rapaista mökkitietä mummin ja moffan seuraksi.

Veljenikin oli siellä ja miehet laittoivat veneen vesille, kevät on niin tervetullut!

 



 

Taaskaan Nathan ei suostunut päikkäreille kun ympärillä tapahtui ja tekemistä riitti. Pääsi poika tutustumaan ruohoon ja kaivelemaan maata. Tutti suussa jottei maistelisi ihan kaikkea mitä käsiinsä saa.

Mökinkin leikkimökki siivottiin leikkikuntoon talven jäljiltä.

Neppe auttoi moffaa sytyttämään saunan ja kun minua vanhempi ja nuorempi sukupolvi valmistautui yöhön kiitimme ja vilkutimme heipat Nathanin kanssa. Tytöt oli toivonut yösijaa mökiltä joka tietenkin järjestettiin.



Barbiet muuttivat taloon

Hain siis eilen tämän hyllykön 15 eurolla. Se oli tarpeeksi levee, korkea ja syvä tarkotukseeni.

Idean rakentaa Barbeille talo tuli jo kuukausi sitten kun ärsyynnyin pikkutvaroihin lattialla, kuvittelin sen olevan helppo tehtävä löytää sopiva hylly siihen tarkoitukseen mutta kappas se olikin haastavaa.

Sillä toivon että lapset leikkisivät nukeilla kaapissa eikä ympäri lattiaa jättäen kaikki pikkutavarat jokapuolelle ja minun jalkojeni alle oli kaapin oltava 1. sopivan syvä eli 35-40cm jotta mahtuisi leikkimään mutta ilman että olisi liian syvä ja hankala 2. leveä eikä korkea sillä lapsia leikkii kerralla kaksi tai enemmän ja kaikkien on mahduttava talon äärelle 3. sopivan korkunen että ylätasoakin voi hyödyntää.

Sekä live että nettikirput etsin läpi ja tämä hyllykkö oli ianut joka vastasi tarpeitani.

Tykkä'än että siinä on rullat alla niin sitä saa siirrettyä, en ole vielä ihan varma laitanko sittenkään takalevyä huoneisiin vai jätänkö auki että voisi tarpeen tullen leikkiä molemmin puolin.

Myös pölyt tulee siivottua kaapin takaa kun sitä saa siirrettyä.

Alotin poistamalla hyllylevyt ja mittamalla huonekorkeudet.

Sitten valitsin tapetteja joita olin aiemmin käynyt hakemassa.

Mittailin ja liimailin tapetteja.

Lopuksi porasin kaapinpidikkeille reiät oikeisiin kohtiin ja asetin hyllylevyt.

Voila, helppoa kun heinänteko.

Viime yön istuin siis sisustamassa taloa valmiiksi yllättämään lapset aamulla.

Nathan heräsi 7.30 jolloin kuulin lastenhuoneesta supatusta. He olivat nähneet talon.

Meni tovi kunnes tulivat luokseni kuultuaan että pikkuveli oli hereillä ja sain suuret halit ja tottatosiaan hetkelliseksi tittelin "maailman paras äiti".

Aamu meni rennosti eikä kuulunut kertaakaan (!) jankutusta koska saisi jo lähteä trullittelemaan.

Trullipäivä

 

MEILTÄ KAIKILTA TEILLE KAIKILLE

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

 

 

 

Trullit kiersivät reippaina ja keräsivät suuren saaliin jota nyt (lounaan jälkeen) nauttivat.

Tämä on se päivä kun saavat vetää tota sokeria oman mielen mukaan ja oppia kokemuksesta jos iltapäivällä on huono olo. Sen verran harvinaisia herkkuja on korissa että hitaasti ja varmasti niistä nautitaan.

(what a ) Good friday

Tätä päivää olin odottanut jo kaksi viikkoa. En siksi että on pitkäperjantai vaan siksi että tälle päivälle oli sovittu hyllykön nouto joka on oleellinen osa yhtä pientä projektia josta olen innoissani.

Heti aamusta lähdin kaupungin toiselle laidalle hakemaan 50-luvun mediahyllykköä.

Myyjä oli todella mukava ja puhelias ja haku ventyi tunnin pituiseksi.

Mukaan lähti myös yksi toinen yyyyberhuippu löytö, josta saatte kuulla lisää myöhemmin, jonka bongasin heidän nurkastaan. Myyjä oli aiemmin sanonut että kaikki irtaimisto on kaupan joten kysyin suoraan saisinko viedä tämän huippulöydön kotiini ja minä sain, vielä todella sopivalla summalla.

Päiväni alkoi siis ylipositiivisesti, jonka olitte varmaan jo ymmärtäny kaikista ylistyssanoista.

Vietin toisen tunnin kellarissa sahaten, poraten, nikkaroiden ja tapetoiden.

Sitten pakattiin perhe autoon ja suunnattiin mökille pääsiäisipäivälliselle perheeni kanssa.

Onneksi, miten muuten olisin malttanut antaa tapetin kuivua...

 

Tytöt halusivat huivit päähän, vaikka huomenna vasta virallisesti trullitellaan täällä päin.

Vietettiin leppoisa pelirikas iltapäivä yhdessä.

 

Nalan keksi taiteilla saippuakuplilla.

 

Vuorotellen yritettiin hyssytellä poika päikkäreille mutta hänelle riitti se vartti jonka torkkui autossa mökille eikä sitten yhtään ymmärtänyt sulkea silmiään.

Natte kontti sinne tänne ja oli ihan pirtee, innostui suuresti ilmapallosta jota jahtasi kauan aikaa.

 



Lasten mentyä sänkyyn kannoimme projektin kellarista ylös lastenhuoneeseen.

Siellä vietin juuri tunnin pukien Barbeja ja sisustaen heidän uutta kotiaan.

Projektini oli siis tehdä nukeille koti, talo.

Siitä tulee kumminkin ohan oma postaus mutta sanompa jo että olen tyytyväinen ja uskon tyttöjenkin olevan huomenna kun heräävät yllättyneinä.