5.3.2017

hiihtoloman viimeinen

Aih hitsi mikä hiihtolomasää, ollut ihan nimensä veroinen! 
Tänään käytiin golfkentällä talviriehassa.




Väkeä oli kivasti ja paljon tuttuja joiden kanssa tietenkin jäin suustani kiinni joka nurkalla. 
Nathan tutki paloautoa innoissaan ja tytöt kyselivät tarkempia kysymyksiä kaikista letkuista yms palomiehiltä, opin siinä itsekin uutta. 
Lopussa kaksi kolmesta väsyi ja huumori romahi sen myötä...
Kotona kerättiin uusia voimia ja loppuilta on mennyt lasten pikkuserkkujen kanssa touhaten. 
On niin hienoa että meillä serkuksilla on aika samanikäisiä lapsia ja olemme heidän myötä tekemisissä enemmän kuin olisimme ilman lapsiamme. 
Serkkuja lapsilla on vain yksi, kuukauden ikäinen, mutta pikkuserkkuja onkin enemmän. 
Hiihtoloma vetää viimeisiään ja huomenna alkaa jälleen arki. 
Ihan sopivan pituinen loma tämä mielestäni on ja tekee lapsille ja heidän koulumotivaatiolle hyvää. 

3.3.2017

kuulumiset

Toinen harjoitteluviikko leikkaussalissa hanskassa ja hanskat tuntuisi olevan ihan tallellakin. Olen viihtynyt tosi hyvin ja ala on mielenkiintoinen. Paljon erilaisia toimenpiteitä ja leikkauksia olen nähnyt ja parhaani mukaan avustanut salissa. Tahti on intensiivinen ja kaikki on uutta joten iltaisin olen ollut aika väsynyt. 


Täällä pohjanmaalla on vietetty hiihtolomaa tämän viikon mutta kun minulla eikä miehellä sellaista ole niin lapset on viettänyt viikon mummilassa. Parina iltana ollaan haettu lapset hetkeksi pois jotta vanhempani saivat hieman hengähtää. Tämä viiden yön mummila reissu on pisintähän asti mutta huomattavasti kivempi herätä ja nousta rauhassa kuin että olisimme vieneet heidät mummilaan aamusta töihiin mennessämme.


Sää on ollut miellä tosi hyvä, alkuviikosta aivan täydellinen ja sitten satoi muutamanpäivän ja oli loskaa mutta nyt taas kylmeni. Laskiaissunnuntai vietettiin pulkkamäessä mummin ja moffan sekä veljeni ja tämän tyttöjen kanssa. 
 

Pulkkailun jälkeen maistui hernekeitto ja laskiaispullat mummilassa. 
 
Natte oli maalannut mustat viivat naamallensa aamulla minun ripsarilla jonka oli lattialta löytänyt...

 Kerkesin täyttämään pyöreät kolmekymmentäkin viikko sitten ja niitä kahviteltiin suvun kanssa ja pienellä kokoonpanolla myös ystävien kanssa. Mahdollisesti kesälle sitten puutarhajuhlat. 
Kaiken kruunasi tuo edellisen postauksen kihlaus joka minulle tuli täysin puskista. 
Mies joka ei ylläreitä osaa pitää salassa oli jo joulun aikaan suunnitellut kosintaa ja kysynyt kättäni mun iskältä sekä suunnitellut sormuksen jonka hänen kultaseppä ystävänsä sitten teki minulle. 
Lumihiutale jonka keskellä kenialainen kivi.
Aivan todella mahtava yllätys !
Kun sormus oli valmis ja hän sai sen niin ei hän enää malttanut odottaa vaan kosi samana iltana. 
Lapsetkin tiesi kosinnasta eivätkä hekään paljastaneet mitään ennakkoon, aikamoista ! 
Vaikka yhdessäoloa on jo kymmenen vuotta ja lapsiakin kolme oli tämä hieno hetki. Ei tämä ole sitonut meitä mitenkään vahvemmin yhteen sillä vahvasti olemme tähänkin mennessä oltu yhdessä perheenä mutta askel lähemmäs yhteistä sukunimeä joka on minulle tärkeämpää kuin tuolle kihlatulleni.