Tykkään antaa lahjoja toisille, varsinkin hetkinä jolloin he eivät niitä odota mutta myös merrkipäivinä. Aivan niin kuin lastenkin lahjojen kanssa haluan muistaa lahjansaajaa tavalla joka sopii tälle. En pidä ns turhista lahjoista, koriste esineistä yms ellen tiedä että tiettyä esinettä on toivottu. Kukkakimppu on tietenkin aina varma valinta. Olen vuosien varrella opettanut miestäni näissä asioissa, että se on se ajatus lahjan takana eikä se että lahjan voi paketoida kauniiseen paperiin.
Hän kun monesti alkuaikoina stressasi vuoden kaikkia lahjan antopäiviä (ystävänpäivä, syntymäpäivä, äitienpäivä, joululahja)
Pienenä tyttönä annoin vanhemmilleni lahjaksi itsetehtyjä kortteja jossa luki esim " tätä korttia vastaan tiskaan " " tätä korttia vastaan en kiukuttele" yms. joista vanhempani voisivat ilota. Mies teki yhtenä ystävänpäivänä samalla idealla viisi korttia joilla pystyin lunastamaan eri asioita, romantiikka piili siinä mitä mies oli kirjoittanut kortteihin.
Parhaita lahjoja ei aina voi rahalla ostaa.
Kun leivon vien monesti naapureillekin herkkuja. Gluteenittomia ystäviä yllätän välillä leipomuksilla ja näinpäinpois.
Monesti opettajia muistetaan jouluna ja keväällä.
Voin vain kuvitella, ja monen opekaverin kanssa keskusteltua todeta että aika monta koristeesinettä ja lyhtyä tulee vastaanotettua uran aikana. Olemme viime vuodet muistaneet päiväkodin henkilökuntaa vanhempainyhdistyksen nimissä jolloin on ostettu yhteinen lahja.
Jouluna muistimme heitä isolla korilla joka oli täytetty suklaakarkeilla ja 10 pokkarilla. Heistä kaikki tykkäävät lukea ja saivat kierrättää kirjat jolloin kaikille tuli kymmenen lukuhetkeä.
He pitivät lahjasta.
Keväisin ollaan aina ojennettu iso kassillinen keksejä heidän kahvihetkiin. Päiväkodissa kun henkilökunta syö lounaansa ja välipalat lastemme kanssa ei heillä jää montaa hetkeä rauhassa kaffittelulle joten haluamme tehdä siitä hetkestä herkullisen.
Tämäkin on ollut tykätty lahja.
Nyt on eskarivuosi lopuillaan eikä ryhmässä ole vanhempainyhdistystä joten otin asian omiin kätösiini ja laitoin spostia ryhmän vanhemmille ja kysyin josko kerättäisiin rahaa yhteiseen lahjaan opelle joka on tehnyt paljon hienoa työtä lastemme kanssa tämän kuluneen vuoden aikana.
Ilokseni kaikki vastasivat myönteisesti ja pitivät ajatuksesta ostaa lahjakortti hemmotteluun sekä kaupungin parhaaseen kesäravintolaan.
Näin ollen saadaan hieno lahja muutaman euron satsauksella.
Eskariluokka on ollut todella villi ja opettaja on tehnyt todella hyvää työtä ryhmän kanssa ja se että tyttäreni kirjoittaa "jag älskar dej" kortteja opelleen kertoo että kyseessä on loistotyyppi joka ansaitsee kiitoksen.
Näin kevätjuhlien aikaan syntyy somessa ja perhelehtien artikkeleissa juttua siitä pitääkö muistaa opettajia vai ei ja miten heitä tulisi muistaa ja miten ei...
Kaikki valitsee itse kuinka tekee.
Minusta opettajilla on niin suuri tehtävä ja siihen nähden aivan liian alhainen status ja palkka joten on ilo kiittää heitä panoksestaan opettaa ja kasvattaa ( uskallan kirjoittaa kasvattaa sillä se on osa opetusta muttei sentään opettajan ykköstehtävä vaan vanhempien) lapsiamme, kansalaisiamme.
Ps. Neppe muuten pääsi halutulle luokalle ja sai kaksi kaveriakin luokalleen.
Kyseessä on englanninkielinen luokka
