mielenkiintoinen havainto Keniasta

Tänään tuli mieleen hassu juttu jota usein mietin Keniassa ollessamme. Tänään se tuli mieleen kun vilkasin bensamittaria autossa. Keniassa olen matkustanut todella monien autojen ja bussejen kyydissä ja kaikissa on yksi yhteinen tekijä. Oli se sitten paikallinen matatu, taxi tai yksityisen henkilön auto, on kaikissa liki tyhjä tankki. Aina kurvataan bensa aseman kautta ja lisätään euro tai viisi tankkiin. Sekä rikkaammat että vähävaraisemmat tekevät samaa. Ikinä ei tankissa ole ns ylimääräistä bensaa. Itse oletin että se olisi keino hävitä mahdoillisimman vähän jos auto varastettaisiin tai ettei kukaan voi tyhjätä tankkiasi auton ollessa parkissa. Mutta ei, vastaukset olivat yhteensointuvia, ei siihen ole syytä me vain teemme näin. Toiset sanovat myös että auto voi paremmin kun aina polttaa melki loppuun bensat ettei koneeseen jää ns vanhaa bensaa. Mene ja tiedä. Mutta mielestäni todella mielenkiintoista. Onko muut havainnut samaa?

ikiliikkujamme

Mökkinaapurimme, minun kummini kävivät yhtenä päivänä moikkaamassa lapsia heidän kaksivuotiaan lapsenlapsen kanssa. Parin tunnin leikkitreffin jälkeen kummitätini oli sanonut äidilleni En enää koskaan sano että lapsenlapsemme olisi vilkas!  Nathan on aivan loistava tyyppi ja todella iloinen mutta myös hirmu kerkeäväinen ja rohkea. Joku kutsuisi villiksi tai vauhdikkaaksi mutta sanoisin että lähinnä täynnä elämän iloa! Maailma kiinnostaa ja paljon on tutkittavaa ja koettavaa. Liikunta on selvästikin pojan vahvuus. Vaunut meillä on varastossa lähinnä pitkille matkoille, käytämme aniharvoin niitä sillä ei kukaan niissä istuisi. Potkupyörällä mennään tai sitten juosten. Kävellä poika ei oikeen osaa vaan aina juostaan. Murtumia on kertynyt vasta yksi, viime kesänä ja sekin unessa kun poika pyöri sängystämme alas ja tippui huonossa kulmassa murtaen solisluun. Kerrossängystä on hypitty alas ja korkeille kiville on kiivetty. Naarmuja ja mustelmia kertynyt muttei mitään pysyvää. Tänään kävimme kaupungissa, minä, Neppe ja Natte. Huoh. Hetkeksi kun kääntää selän on poika jo kaukana tutkimassa porsliinikippoja tai mallinuken rintoja. En ota häntä mukaan nautinnollisille shoppailuhetkille sillä niistä on nautinto kaukana kun saa olla koko ajan silmät niskassa ja korvissa eikä keskittyä voi muuhun, tänään olis silti käytävä. Tänään löysin pojan kiipeämästä korkeita tikkaita ylös Indiskassa. Poika oli jo sen verran pitkällä menossa joten jäin vain hollille kun Natte tyytyväisenä kiipesi ylös. Ylhäältä oli hyvät maisemat ja poika hymyili leveästi. Sain lopuksi kiivetä ylsö ja nostaa hänet sylissä alas. Saimme kaikki mitä olimme hakemassa onneksi. Uima altaassa Nathan kelluu ja "sukeltaa" siskojen mukana eikä lainkaan pelkää. Trampoliinillä Nathan hyppii kuperkeikkoja jo kauan sitten keväällä. Välillä onneksi sylikin kelpaa ja se onkin ihana hetki saada ikiliikkuja syliin halittavaksi. Pusujakin saa, oikein kosteita ja pitkiä, suoraan suulle.

Datenight

Hyvä suunnittelu mahdollistaa lastemme kokopitkän kesäloman joka vuosi. Lomaillaan vuorokuukausin minä, mies ja mun vanhemmat ja minä teen lyhennettyä työviikkoa. Tälle viikolle sattui kumminkin tarve kolmelle peräkkäiselle päivälle joten vanhempani ottivat lapsemme kahdeksi yöksi kylään. Lapset viettävät nyt siis kolme päivää mökillä lemppareiden kanssa. Eilen kuulemma veneilivät ja jokainen sai vuorollaan ajaa venettä Moffan kanssa ja uineetkin ovat jopa pelastusliivit päällä. Hyvä niitä ikivanhoja pelastusliivejä onkin testata mutta hyvin ne vielä kolmenkin kymmenen vuoden jälkeen kelluttaa. Lapset saivat alkukesästä esittää yhden pienen lomamatka toiveen isovanhemmilleen ja tänään he toteuttivat sen, nimittäin päivä Power parkissa, kesän kuumimpana päivänä. Oli ollut hyvä reissu ja jäätelötkin saivat, se on tärkeä pointti!

Jäävät vielä täksi yöksi mökille kun meillä molemmilla huomenna taas aamuvuorot kello seitsemältä niinkuin tänäänkin oli. 

Oli todella outoa miettiä mitä sitä oikeen tulisi tehdä kun on kahdenkeskeistä aikaa niin paljon päiväsaikaan miehen kanssa. Töissä sitä jo vähä pohdinkin mutta päätin ottaa päivän rennosti, ja niin me teimmekin. Kävimme yhdessä Prismassa ostoksilla, tämä on harvinaista sillä minä hoidan aina itse yksin viikko-ostokset. Olin haaveillut illasta Strampenilla mutta kokki mieheni järjesti illalliskattauksen omalle pihalle ( jossa rikkaruohot ovat hullaantuneet eikä kukaan niitä jaksanu noukkia) Ribsejä ja salaattia ja jälkkäriksi jäätelöä. 

Simply marvellous ! 

Nyt on ihanan rento olo ja hilaisuus on tehnyt hyvää hermoille. Huomenna äiti tekin saatte taas nauttia luonnonäänistä siellä merenrannalla. . . . Kun tietää kuinka hyvin lapset viihtyvät ja millaisia ihania muistoja he siellä keräävät reppuihinsa, on helppo nauttia hetken vain itsensä huolehtimisesta ja olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu. 

KIITOS äiti ja pappa kun aina autatte! 

Kyllä, mekin Pokataan

Kun olin pieni, nuori, oli Pokemon todella suosittu ohjelma ja moni pelas niitä korttipelejäkin. Itse olin iso Pokemon ohjelman fani. Viime viikkoina on koko maailma puhunut Pokemoneista kun Niantic julkaisi Pokemn Go pelisovelluksen kännyköihin. Peli on aiheuttanut jo hirmu monia uutisartikkeleita ja vallanut somen. Niin aikuiset kun lapsetkin ovat pelin vallassa ja kaduilla näkee ihmisiä tuijottaen kännykänruutua ja kävellen sitä seuraten. Peli toimii siis gps avulla ja Pokemon avatari liikkuu ympäristössäsi ruudulla niinkuin sinä häntä jaloillasi kuljetat. Matkan varrella vastaan tulee eri pokemoneja ja ideana on tietty kerätä ne kaikki " gonna catch 'em all " sloganin mukaisesti. Koko pelin idea on että pelaaja liikkuu fyysisesti itsekin pelatessaan ja helposti tulee kymmenenkin kilometriä liikuttua huomaamatta. Peli on aiheuttanut paljon liikenneonnettomuuksia ja hulluja tilanteita mutta myös saanut sohvaperunat ja masentuneemmatkin ylös, ulos ja liikkeelle ihmisten ilmoille.

 Monesti mä mietin et ois kiva mennä vaan kävelemään tai polkemaan jonnekin mutta se ei aina oo niin inspiroivaa kun ei osaa päättää minne ja kuinka pitkälle yms. Pelin myötä me ulkoiltiin 2,5 tuntia pyörillä Pokemoneja jahdaten ilman että lapset marisivat muuta kuin janoa. 

Peli on todella koukuttava ja hauska. Joka keeta kun ollaan liikkeellä ntulee vastaan monia muitakin pokemetsästäjiä. Nuoria ja vanhoja, jopa eläkäeläisiä. 

Lapsillekin on kivaa etsiä pokeja ja innostuvat uusista olioista. 

Peli on puhelimessani, lasten omiin en sitä saanut kun parent control ei toiminut. Toissaalta hyvä niin, sillä vaarana on ettei huomioi ympäristöä INR (in real life) vaan kävelee naama ruudussa ja suoraan auton alle. Siksi minä navigoin ja olen kartanlukijana, yhdessä sitten nappaamme poket pokepalloihin. 

Tämä on 2016 luvun juttu ja olen varma että tytöt muistelee näitä hetkiä kaksikymppisinä. Nathankin on tietenkin mukana metsästysretkillä ja saa heitellä myös pokepalloja.

Nakit ja mutsi kirjoittaa hyvin aiheesta täällä, ja en voi kuin olla samaa mieltä. Yleensä kun peleistä en innostu niin tässä näen enemmän plussaa kuin miinusta. 

early bird

Miehen ouhelin herätti 05.45 jolloin minä myös heräsin. Koko kesän olen ollut todella väsynyt ja pakottanut itseni nousemaan sängystä mutta tänään en saanut enää unta ja kehokin tuntui pirteältä joten nousin miettimään mitä sitä tekisi. Nathan tuli unenpöpperöisenä tepastellen huoneestaan, otin syliin ja peittelin meidän sänkyyn jatkamaan unia. Kello oli vasta kuusi aamulla mutta sain rauhassa istuskella ja miettiä asioita hiljaisuudessa ja herätä kerrankin omaan tahtiini.

 

 

 

Lapset herää poikkeuksetta siinä 7.30-8.00 välillä. Sormilla voi laskea kerrat kun on nukuttu yli kahdeksaan. Nalani on monesti se joka herää ensin, eikä osaa nukahtaa uudelleen ja tylistyneenä herättää sisarukset. Joskus Nathan voi nukkua pidempään ja Neppekin jos Nala antaisi.

Minusta kahdeksan on hyvä aika herätä vapaapäivänä. Silloin on koko päivä aikaa tehdä asioita. Henkilökohtaisesti iskee pieni ärsytys ja ketutus jos nukkuu esimerkiksi kymmeneenkin, silloinhan on jo puoli päivää mennyt ennenkuin mitään saa tehtyä.

 

Lasten huone tänä päivänä

Ei lasten huoneessa paljoa ole muuttunut mutta kun selasin vanhoja postauksia blogissa niin huomasin että voisi taas olla hyvä hetki kiertää taloa. . . 

Työpöydän alle oon vihdoin saanut hommattua Muuramen kaksi laatikostoa, kolmonen ja neppari. Ennen kun veljeni muutti tämä  neppari oli hänellä mutta sain sen tytöille noin kuukais sitten paikkaamaan toista saman merkin leveämpää laatikostoa joka mielestäni vei liikaa tilaa. Samalla pöytätaso hieman siirtyi jonka vuoksi ilmoitustaulu nyt on sivussa eikä keskellä. 

Stoken tuolit palvelee edelleen täydellisesti ja poikakin mahtuu siskojen kanssa askartelemaan. Ikean pöytälamput on tosi kivat ja tukevat. Alkuvuodesta ostin työhuoneeseen Stringpöydän ja silloin sain kaupanpäällisenä tuon pienen String pocket hyllyn joka päätyi lasten huoneeseen.

Edelleen olen aivan rakastunut tuohon zebra seinään, ja muutkin pitävät siitä. 

Siisti kello jossa selkeät numerot, oli vaikea löytää mutta sekin palvelee hyvin tässä kun kellon viisareita ja aikoja harjotellaan. Tuttumme Iso Neppe on lahjoittanut meille länsi afrikasta ostetun norsu batiikki kankaan josta tein lapsille verhokapan. Punainen kun on heidän tehosteväri, kiitos noiden punaisten askelmien yläsänkyyn. 

 String hyllylle päätyi cd levyt, Keniasta ostetut pehmoeläimet sekä tyttöjen korut ja kännyköiden tukiasema. Prismassa oli hurjat alet kun ne ramppas ja silloin löysin nuo Iittalan vitriinit. Tykkään ostaa tuotteita jotka säilyvät ja jonka arvo säilyy. Ne sopivat myös teininä ja aikuisena. Aivan kuten huoneesta löytyvät huonekalutkin. Huonekauluista kaikki paitsi tuo kaupanpäällinen eli Stinghylly on oman perheen vanhaa tai kirpparilta. Sekin jo kertoo laadusta. Jungmanni sänky maksoi kokonaisuudessaan 80e ovelle tuotuna !

Tytöt piirtelee ja askartelee paljon joten kunnon työpöytä on meille ykkös prioriteetti. Joka päivä he siinä touhaavat jotakin. Ja pöydän alle saa helposti majankin. 

Koululeikki on tämän hetken kuuma sana, ja niinkuin kuvasta näkyy sinne mennään koulureput selässä tehtäviä tekemään. Nepele sai Fjällrävenin uuden malliston Räven repun lempivärissään jossa löytyy taskut joka tavaralle ja joka on hyvä kantaa selässä vaikka painavat koulukirjat painaisivat. Saaa haluisin itsellenikin semmoisen, tykkään kun on paljon hyviä taskuja. 

Nalani sai periä mun roosan Kånkenin eskarirepuksi kun hänen reppuunsa ei mahdu A4 vihkoja. 

Nämä Kånkenin reput onkin ollut läpi aikojen muodissa ja nyt on taas kova buumi meneillään ollut jo jonkun vuoden. Hieno on kestävä materiaali ja laatu sekä vedenpistävyys ja iättömyys.

Eteisestä kun astuu lasten huoneeseen on oven ja vaatekaapin välissä hylly kirjoille ja lelulaatikoille. 

Pikkulegot, Duplot sekä junaradalle on oma laatikkonsa ikeasta. 

Nathanin pahvikirjat on alimmalla hyllyllä tarkoituksella. Vaatekaapissa jokaiselle on oma hyllynsä, ylähyllyllä askartelutavaroita ja alahyllyllä Barbiet. Lapset kun ei enää Barbietaloa halunneet vaan rakensivat kumminkin aina Barbie talonsa lattialle... Ja tällä hetkellä eivät nukeilla edes leiki enään. 

Sängyn reunalla on kori ja pallo jota Nathan kuluttaa huolella. Kissataulun olen saanut isäni isältä kun olin pieni tyttö. 

Toisella seinällä on sänky, joka on yksi parhaista löydöistäni, Muuramen Jungmanni jonka alla varavuode jonka saa nostettua jaloille. Kaikki kolme nukkuvat siis täällä. Neppe ylhäällä, Natte alhaalla ja Nala varavuoteessa. Varavuoteen paras puoli on se että lattian tulee aina olla siivottu iltaisin jotta sängyn saa ulos. Punaiset Avaroomin Zip-it päiväpeitot päällystin talvella, Ghanasta tuodulla tulijaiskankaalla. Oranssi tehoste seinä odottaa vieläkin parempaa ideaa ja inspistä tehdä asialle jotain. hah. Kuvassa näkyykin pojan kolme parasta lelua, pallo, meriroskolaiva jolla ajella sekä pikkuautojen rata.
Alla screenshot kuva kun varavuode on levitettynä lattialle. Kätevää tilansäästöä.

Meillä toimii hyvin että kolme jakaa huoneen, ainakin toistaiseksi. Meillä on ylimääräinen huone, työhuone, josta voi tarpeen mukaan tehdä lastenhuone. Kun aika koittaa. 

2 v poika

Pienen elämässä kuukaudessakin tapahtuu paljon kehitystä. Kuopus täytti kaksi vuotta alkukesällä ja meno senkun kovenee. Touhukas pieni on ja ikiliikkuja ellei löydä älypuhelinta ja jää youtubettamaan ... huoh... poika löytää jo musiikit joita haluaa kuunnella ja katsella, ei kärsivällisyyttä vielä koko musavideoo tai muumi jaksoa katsella vaan selailee nykyajan "kanavasurffaus"tyylillä. Kirjat ovat tähän asti olleet pinoja joilta hyppiä alas mutta nyt herralle on tärkeää joka ilta lukea kaikki neljä pahvista muumi kirjaansa yhdessä, hänen sängyllään istuen. Pyörii huoneessa kyllä ja kuulee kun luen tytöille iltasatuja muttei paikoillaan pysy. Päivät hän juoksee menemään eri pallolajia harrastaen tai nukenvaunuja työntäen. Hiekkalaatikollakin voi jo istuskella lapio kädessä ja pikku autot ovat ruvenneet kans kiinnostamaan. Ei silti istu ja leiki leluilla vaan tosiaan potkii tai heittelee palloja tai kuljettaa autoja käsissään ja tekee autonääntä huulillaan. Paini ja erilaiset tönimisleikit siskojen kanssa kuuluu myös lempipuuhiin. Siskot ovat hänelle tärkeitä ja onneksi hänkin heille. Tytöt piirtää ja tanssii nykyään oikeestaan koko ajan, leluilla eivät juurikaan leiki, ja näissä touhuissa pikkuvelikin on tervetullut seuralainen. Piirtäminen on hauskaa niin kauan kun tytötkin piirtävät, onneksi mahtuvat kaikki kolme heidän koulupöydän ääreen. Tanssiminen on heidän kaikkien yhteinen lempijuttunsa ja Nathan tekee perästä sitä mitä tytöt edeltä. Tytöt katsovat youtubesta musiikkivideoista koreografioita ja tekee monia tanssiesityksiä päivittäin. 

Vaunuja meidän perhe ei käytä juuri koskaan, kun liikumme jonnekin on pojalla yleensä Puky potkupyöränsä mukana, sillä Natte menee jo niin lujaa ettei juostenkaan meinaa pysyä perässä. 

Edelleen, aivan loistava keksintö. 

Puhetta poika ei tuota juuri lainkaan, tai siis puhuu se kyllä mutta paaljon vähemmän kun tytöt tuon ikäisenä. Tosin hän on kolminkertaisesti fyysisempikin kuin he olivat ja niinhän sanotaan että kaikkeen ei voi yhtä aikaa keskittyä. Ymmärtää kaiken mitä hänelle sanoo, kaikilla kielillämme ja puhuukin takaisin mutta ihan lyhyitä lauseita ja monesti vain sanoilla. 

En ole huolissani puheesta, se tulee kun sen aika on. Nyt on tärkeämpää mennä ja liikkua, 

Kova kaksvee uhma on päällä, ja itkupotkuraivarit hän vetää aina jossei saa haluamaansa, tai jos on väärä kuva vaipassa. Huoh... nyt on Liberolla jalkapallo teema vaipoissa ja vain ne joissa on jalkapallon kuva kelpaavat, muuten syntyy kauhea huuto ja rihuminen. Onneksi osaan nauraa tälle vaikkei se aina hauskaa olekaan. Onneks välillä kelpaa mikä vaippakuva tahansa. 

Kuivaksi ollaan yritetty ja boksereista Natte tykkää kovastikin mutta ei vaan kerkee ajoissa pöntölle/potalle joten mennään vielä vaipoilla vaikka se menoerä ja roskavuori olisikin kiva saada jättää taaksensa. mutta kaikki aikanaan...

paljon tunteita yhdessä päivässä

Ennenkuin Ranskan tragedia oli edes puitu iski jo uusi mellakka Turkissa viime yönä kun osa maan armeijaa yritti vallankumousta.Nyt iltapäivällä tuli jo infoa uutisvirrasta että tilanne on vissiin hallussa mutta uutta tragediaa odotellessa... Nyt on kyllä niin epävakaata koko euroopassa ja synkäks vetää noi aamulehden jutut. 

En silti meinaa ouida niitä sen kummempaa nyt täällä, mutta historian vuoksi haluan ne dokumentoida. 

Kotikaupungissamme on tapahtunut iloisia asioita. Töiden jälkeen nappasin lapset ja kurvattiin raakakakku kahvila Cake dayn avajaisissa. Porukkaa oli vielä vikalla tunnillakin paljon joten päätettiin vierailla siellä toiste. Kerittiin silti yrittäjälle Marjalle toivottaa onnea ja maistiaisia herkutella. Ihanaa vaihtelua kahvilakulttuuriin. Onhan meillä Raawka joka tarjoilee raaka ja vegeruokia sekä kakkuja mutta kaksin on aina kaunihin. 

Avajaisista suuntasimme ihanan rennon ja coolin kaksveen synttäreille. Päivänsankari on puoliksi ghanalainen joten pukeiduimme koko poppoo keniassa teetettyihin juhlavermeisiin. Ite en vaan sattunu kuvaan mutta lapset poseeras iloisina. Nathan oli puolivuotias kun hänen paidat ja sortsit teetettiin ja ajattelin silloin että kauan menee kunnes ne saa pukea päälle, mutta niinhän se aika kuluu kuin siivillä kun on lapsista kyse ja onneksi paitojen malli on niin väljä että menee vielä pari kesää. 

Kiva päivä oli, ja aina on mahtava tavata uusia tyyppejä. 

Tytötkin onneksi leikkii hyvin pienempien kanssa ja viihtyvät, ainakin vielä. 

Molemmat tytöt oikkuilee kyllä esiteinivaihetta  ja ensimmäistä kertaa, siis oikeesti, ikinä nyt ne tappelee kuin sisarukset. Se on erittäin raivostuttavaa kun he ovat aina olleet tosi symppiksiä ja besiksiä. Ovat olleet kuin kaksoset, itseasiassa ne usein haluaa pukeutua kuin samikset. Ei ne koko aikaa kinaa mutta sitä ilmenee nykyään. kyllä eikä se oo kivaa mutta ymmärrän että ihan kuuluu tuohon kasvuun. Meidän kaksiveekin harrastaa kaksvee uhmaa joten välillä on ollut todella hermojaraastavia kesälomapäiviä ja omat voimat lopussa. Mutta aina me nousemme uudestaan ja rakkaus voittaa aina. 

hiljainen hetki

Vaikkakin sotia on maailmalla sodittu koko lyhyen elämäni aikana, on silti viime vuosina tapahtunut merkityksellisen paljon terrori hyökkäyksiä. Viimeisimmästä media ilmoitti tänä aamuna. Ranskan Nice. Tai ehkä pikemminkini hyökkäyksiä on ruvennut tapahtumaan euroopassa jossa tähän asti on ollut aika lugnia. Se pistää miettimään. Moniakin asioita. Lähinnä elämän arvaamattomuutta. . . 

Oma päiväni on ollut sen verran rento ja kevyt, pojan kanssa kaksin shoppailemassa alelöytöjä että niistä ei ole syytä kertoa tälläisenä päivänä. 

Muu maa mustikka , oma maa mansikka

Aamu alkoi koleana ja mietimme aktiviteettia päivälle. Treffit oli jo sovittu ystävän ja tämän kolmen lapsen kanssa mutta se perus mitä tehtäis oli suunnittelematta. Päätettiin pakata muksut autoon ja ajaa Merikaartoon jossa Valtareilla on torjunta-aineeton ( miten kitjoitetaan?) mansikkafarmi. 

Meidän kesäperinteeksi on muodostunut mansikan poimintaa Valtareilla pari kertaa kesässä. Ihaninta on kun saa popsia suuhun kilokaupalla punaisia makeita marjoja samalla kun kerää. Näinollen lapsetkin viihtyvät. Marjaa löytyi mutta sateiden ja torjuntaaineettomuuden vuoksi löytyi paljon homeisia marjoja. 

Sain kumminkin liki viisi kiloa poimittua joten ihan perus saldo. Poiminnan jälkeen lapset leikkivät pihapiirillä ja kaikki nautimme palkaksi Rva Valtarin tekemiä donitseja ja mansikkamehua jota talo tarjoaa poimijoille. 

Heidin porukka tuli meille vielä iltapäiväksi ja me äidit oltiin aivan naatteja... Onneksi lapset viihtyy hyvin yhdessä ja me saimme puida monikkulttuurisuutta. Heidi on käymässä Suomessa aina kesäisin mutta asuu lähi-idässä, joten aiheesta on paljon keskusteltavaa. 

Lapset jatkoivat marjojen keräämistä metsästä jossa mustikkasesonki on parhaimmillaan juuri nyt. 

Koko päivän pistetty suita makiaks. 

kuulumisia

Tuli suunnittelematon paussi bloginkirjoituksesta. Ei vaan innostanut ja tuntui turhauttavalta, silloin on hyvä pysähtyä ja todeta ettei ole mikään pakko kirjoittaakaan. Viime päivinä on kumminkin tehnyt mieli jatkaa blogia joten katsotaan kuinka pitkän jatkon tämä tarina saa. 

Ollaan eletty ja oltu niinkuin ennenkin. Merkkipylväitä on saavutettu, esikoinen valmistui ensimmäiseltä luokalta ja kakkonen valmistui päiväkodista. Kakkonen täytti kuusi ja kuopus kaksi. Minä vietin kesälomani ja palasin töihin neljä päivää sitten. Niinkuin tapoihimme kuuluu lapset viettävät täyden kesäloman kotosalla tehden kesäisiä juttuja.  Tämän mahdollistaa hyvin suunnitellut lomajaksot sekä vanhempani läsnäolo. *sydän 

Säät ovat perinteisesti vaihdelleet mutta rantapäiviä on repussa muutama sekä mökkipäiviä ja paljon yhdessäoloa. 

Kuopus sai kaksivuotislahjaksi reissun Muumimaailmaan jonne mentiin koko perheen voimin halimaan laakson asukkaita. Ilo ja riemu oli suuri kun poika näki Muumit, juoksi ja halaili heitä aina kun ei laskenut liukumäkiä, hyppinyt kiviltä tai uittanut veneitä. Tytötkin tykkäsivät leikkiä muumilaaksossa ja katselivat innoissaan esityksiä ja osallistuivat Haisulin vankilaanlaitto-operaatioon poliisimestarin kanssa. 

Kesäkuussa muumimaailma tarjosi toisen päivän ilmaiseksi joten jäimme Naantaliin Villa Randalaan ( ihan sponsoroimaton linkki) yöksi. Se oli oma unelmani saada käppäillä Naantalin idyllistä rantatietä pitkin ja ihailla vanhoja taloja ja kesämenoa. Villa Randalassa tunnelma oli aivan loistava ja suosittelemme sitä kaikille jotka etsivät yösijaa Naantalista. Herättyämme lapset menivät pihalle leikkimään ja ihastelemaan pupuja joilla oli häkki aivan meidän huoneen vieressä. Bed and breakfast sijaitsee kymmenen minuutin kävelymatkan päästä muumisaarelta ja poika kulki sen pätkän Puky potkupyörällään. 

hotellihuoneemme ovi 

Lomamme menivät tänä kesänä ristiin kavereidemme kanssa mutta saimme onneksi yhden viikonlopun sopimaan jolloin ajoimme Turun saaristoon, Nauvoon heidän mökilleen. Kesää ei olisi ilman Nauvon reissua totesi mieheni. Yhdistimme lyhyelle ajalle kahdet treffit ja ystävämme saivat samalla uusia ystäviä kun Ronja ja Ursula lapsineen tulivat naapurisaarelta Korppoosta viettämään lauantai iltaa kanssamme. Yhdessäolo ei vaadi mitään kummempaa kuin ruokatarvikkeet ja kuuman grillin. Sääkin oli mitä parhain. 

Voin siis tyytyväisenä todeta että vaikka loppukesän sataisi niin olemme keränneet jo hyvät lomamuistot reppuihimme. 

Kolmentoista vuoden takainen ystäväperhe pakkasi laukkunsa ja suuntasivat viime viikolla kohti uusia seikkailuja ja muuttivat Australiaan. Olen todella innoissani heidän puolesta ja siitä että some ja netti toimii joten yhteys pysyy hyvänä. Itse olen myös saanut hyviä uutisia, pääsin hakemalleni opiskelupaikalle ja aloitan kätilönopinnot ensi kuussa. 

Iloitsen myös sitä että olen aamuisin paikalla auttamassa eskari ja koululaiset matkaan. Rankkaa tulee varmasti olemaan mutta hetkellistähän se opiskelu on. Kaksi vuotta olen jo avoimella lukenut joten puolentoista vuoden opintopisteet on jo kasassa jotka helpottaa tulevaa urakkaa. Töissä jatkan opintojen ohella mutta vajailla prosenteilla. 

Tuntuu kuin liejailisin pilvillä juuri nyt, kaikki sujuu niin hyvin, uhkasin jopa lotota kun tässä tämä hyvä voittoputki on meneillään. Voitin nimittäin maksetun loman itävaltaankin syksyksi !

Näihin tunnelmiin... 

hyvää uutta viikkoa !