pikaruokavinkki

 

Kuulun heihin harvoihin jotka tykkäävät käydä ruoka kaupassa. Käyn pari kertaa kuussa isoilla ns. viikko ostoksilla ja siinä välissä tulee haettu lisää maitoa yms pientä lähikaupasta.

Tänään Jonsku innostui ja ehdotti että menisimme koko perheen voimin perjantairuuhkaan ostoksille.

Yleensä en halua muita mukaan sillä koen heidät häiriötekijöiksi, mulla on niin hyvä systeemi kuinka hoidan ostokseni ja kuinka pakkaan kärryn ja ostoskassini. Nooh tämän kerran...

Tytöt ottivat omat pikkukärryt ja ne täytettiin tasapuolisesti.

Aluksi kaikki jaksoivatkin hyvin mutta maitohyllyn kohdalla Nala siirrettiin istumaan kärryihin ja Neppe sai reipastella kärrynsä kanssa loppuun saakka. Leipomon puolelta ostimme ruiskarjalanpiirkan Nalalle ja croissantin Nepelle joita he söivät loppumatkan kassoille.

Ihme ja kumma saimme kaikki mitä lähdimme hakemaan ja kantoapu oli ihan kivaa mutta jatkossa meen silti mielummin yksin. Se on niin rentouttavaa.

 

Anyhow halusin vinkata hyvästä nopeasta pikaruoasta johon tänään turvauduin.

Ystäväni kertoi minulle tästä apetitin peruna ja keittovihannes pakastepussista ja niitä on aina nykyään hätävarana pakkasessa.

Ostettiin kalaa kalatiskiltä ( mua etoo kala paketeissa kiitos isälleni joka pienestä pitäen opettanut kalatiskeille ja kalasaaliisiin) ja kotiin tultuamme laitoin vedet kiehumaan liemikuution kanssa kattilaan ja heitin pussillisen peruna+keittovihanneksia perään, poistin kalan nahan ja paloittelin sen keitokseeni. Heitin vielä katkarapuja ja mausteita perään ja annoin putruttaa hetken. Ruokakerma ja sitruunan mehut ja voilá ihanan nopea kalakeitto oli valmis syötäväksi!

Itse tykkään tehdä ruoat alusta loppuun kunnon raaka aineista joten harvemmin turvaudumme eineksiin. Siksi on näppärää että löytyy pikakonsteja joilla keitää kotiruokaa. Toinen nopee on pastasalaatti jonne heittää mukaan tonnikalaa tai valmis paistetun broilerin, turkkilaista jugurttia ja pakastevihanneksia. Eineksistä ostamme lähinnä hernekeittoa ja maksalaatikkoa kun on oikein kiire!

Jos jollain on hyviä pika kotiruoka vinkkejä niin antakaa palaa!

kevät helmikuussa

keep right keep right

Tänään on helmikuun kahdeskymmenesviides päivä. Hiihtolomamme toinen päivä. Ulkona pikkulinnut laulavat, jäät ja lumet ovat sulaneet ja asfaltti on paljaana. Mittari näyttää +5 astetta ja puunlatvat heiluu. Sosiaalinen media on täynnä kevät hehkutuksia ja kyllä kieltämättä itsekäin alkaa kevättämään kun maa kenkien alla antaa myöden ja hiekkalaatikon hiekalla voi jo leikkiä. Kaivoimme taas pyörät esille varastosta ja olemme tehneet pyörälenkkejä täällä hoodseilla.

Tänä keväänä toteutetaan operaatio apupyörät pois!

Nepele on hieman arka tietyissä asioissa ja tämä pyörällä tasapainoilu kuuluu niihin. Nyt hän on kuitenkin itse toivonut että harjoittelisimme ilman apureita. Onhan tässä nyt hyvin aikaa ennen vauvan tuloa!

Tänään olen taas todella tyytyväinen että aloitimme luistelukoulun sillä ulkojäillä ei olla keritty luistella kuin parisen kertaa säiden takia.

Vuosi sitten tämä helmikuun kahdeskymmenesviides näytti enemmän talviselta.

New generation

Olemme nyt lokakuusta asti treffanneet säännöllisesti joka kuukausi meidän kenia yhteisön kanssa. Sunnuntaina koossa oli suurin porukka tähän mennessä ja se tuottikin hedelmää. Saimme lisää puhtia ja ideoitiin kuinka tapaamisiamme haluamme järkätä jatkossa.

Mukanamme on myös Francis perheineen jonka tanssiryhmän tiloissa saamme kokoontua. Francis poikkeaa muista sillä hän on Ghanasta eli toiselta rannikolta.

Sunnuntaina hän opetti meille ghanalaisen keittiön saloja. Mm. Waakye, shito, yollof, peanut soup yms loihdittiin yhdessä keittiössä.

 Tarkoituksena olisi myös näinä tilaisuuksina korostaa lapsiemme afrikkalaisia juuria kaikin mahdollisin aistein. ruoka, musiikki, ihmiset, kieli yms.

 Lapsia meidän kaveriporukassa löytyy ikähaarukalla 7-0v ja ainakin kolme vauvaa syntymässä tässä kevät/kesällä. Kaikilla ei ole sama äidinkieli eikä kaikki osaa englantia tai swahilia mutta hyvin tulevat toimeen. Tapaamisissamme kuulee mm. suomea, ruotsia, tsekkiä, englantia, swahilia, kikuyua, kijaluoa, twiitä ja jotain muuta ghanakieltä. Joten kansainvälistä porukkaa koossa.

osa lapsista

Näin kiireisenä työssäkäyvänä äitinä on todettava tämä kerran kuussa kokoontuminen kaveriporukalla hyväksi, muuten venyy niin helposti parikin kuukautta ennenkun saa aikaa tavata kaikkia ystäviä. Mulla menee helposti viikkoja ilman että kerkeen tavata ketään kun kaikill aon aikataulunsa ja vapaapäivinä tai vapaailtoina viihdyn kotona ( joskus pitää kotityötkin tehdä) tosin vieraat ovat meille aina tervetulleita !

 

karkista ja jääkiekosta

 

 Tänään Minimani vietti taas lasten päivää jolloin kauppa oli täynnä eri hahmoja jotka jakoivat erilaisia herkkuja lapsille. Neppe yllätti minut astumalla reippaasti lavalle laulamaan koko kaupan kuullen mikrofooniin "blinka lilla stjärna där" kunnon karaoke stagella. Palkinnoksi hän sai lauantai karkki pussin! En ollut varautunut moiseen enkä oikeen tiennyt kuinka päin olla kun neiti iloisena oli laulanut itsellensä elämänsä enismmäisen karkkipussin! Seuraavaksi jääkarhu jakoi jäätelöitä ja sitten saimme vielä makupaloja lehmältä, ilmapalloja taikurilta sekä ulkoovelta ja kasvomaalaukset. Halpa reissu. Asia mitä en ymmärrä on miksi aina kun on lapsille suunnattu jippo niin siellä on karkkia! Why oh why I ask!? Ravintoloissa yms kassa jakaa iloisena lapsille karkkeja ja luulevat että se on ok. Minusta se EI ole ok että joku toinen aikuinen olettaa että voi antaa mitään, saatikka karkkia, syötävää lapsilleni ilman minun lupaa. Mitä jos lapsi olisi allerginen? Kun lapsi on jo saanut herkun käteensä on siinä todella vaikeeta ottaa sitä enää pois. Onneksi olen aina valppaana ja harvemmin moista käynyt. Mutta minua ärsyttää suunnattomasti että aina on karkkia ja kaikki makeisfirmat mukana sponssaamassa lasten juttuja. Kyllä tänään lapset saivat ruoan jälkeen neljä karkkia lauantaipussista ja purkat päälle. Se oli ensimmäinen kerta kun minä tarjosin heille lisäaine karkkeja.

Meillä edelleenkin suositaan pähkinöitä ja hedelmiä nameina. Toimii paremmin kuin hyvin. Popcornit on muuten hyvä vaihtoehto. Onneksi voin huomata että tämä minun ns sokerikuri on tuottanut tulosta sillä minä ( sokerihiiri) voin syödä suklaata lasten edessä ilman että he kinuavat sitä, silti harvemmin niin teen, karkkihyllyt eivät teetä itkupotkuraivareita eikä muutenkaan veren sokeritaso aiheuta ekstra kiukkua. Eivät lapseni ole vieläkään kärsinyt asiasta. Joskus silloin tällöin syömme pullaa ja keksejsä mutta niitäkin harvemmin. Kotona juodaan vain itsekeitettyjä mehuja sillä tiedän mitä ne sisältää. Limsoja emme juo kotona eikä lapsemme ole sitä ikinä maistaneet.

Toivoisin että olisin itse kasvanut saman kurin alla mutta minä hiivin korkeimmallekin hyllylle keksejen perässä. Enkä syytä vanhempiani, niinhän se menee noin  niinku 99% kerroista.

haluan olla se 1 % joka tekee asialle jotain jo ennenkun siitä syntyy ongelma ( huonot ruokatavat, sairaudet,ylipaino, riippuvuus yms). Tiedänhän itse kuinka vaikea sokerista on luopua...  

 

Tytöt olivat hieman pettyneitä kun en halunnut ( jaksanut ) kahvitella merkkipäivääni tänään erikoisemmin, mutta iloitsivat kun kaverimme Päivi, Ukko ja Usva tulivat leikkimään iltapäivällä. Leivoimme suklaa-kookospalloja ja kahviteltiin niillä.

Ihana aikatauluton vapaapäivä! Niitä harvoja. Joulupukilta saatu roskis peli on suuri suosikki ja lapset pelasivat sitä kauan aikaa kikattaen. Ideana on laittaa roskia roskikseen ilman että kärpäsiä pääsee roskiksesta ulos kun koko roskis tärisee.. Suosittelen!

 Nyt katsomme koko perheen voimin Suomi- Usa olympialais pronssiottelua ja hurraamme "heija Finland" ja selvitämme sääntöjä tytöillemme. "jos usa voittaa niin mä meen ruudusta läpi ja poimin ne kaikki jäältä pois" uhosi viisi vee.

 

Ja niinhän Suomi voittikin pronssia maalein 5-0 ja ihanan Teemu Selänteen johdolla!

Nyt minä suuntaan ystäväni luokse perinteiselle syntymäpäivä illalliselle joka vietetään ihan kahdestaan vanhimman ystäväni kanssa.

1+1= 5

Hakiessani lapset tänään hoidosta sain minä ison kasan paketoituja lahjoja. Hyvää syntymäpäivää mamma! he huusivat ja halivat kilpaa. Huomenna minä vasta vanhenen mutta eihän nuo pienet malta odottaa. Paitsi kyllä heillä kuulemma on joku salaisuus daddyn kanssa. Saas nähdä. Tämänpäiväisissä paketeissa oli nuo kädessä koreilevat korut joihin oli uponnut suuri osa dagiksen nappikokoelmasta.

Illalla poikettiin suunnittelematta vanhempieni luokse jossa kans odotti pari pakettia. Lapset ovat siitä niin ihania sillä he eivät välitä kenen syntymäpäivä on, yhtä innoissaan ovat silti! Neppe kysyi silmät jo paperia repien josko hän saisi auttaa minua avaamaan. Ilmankos muuta avasimme ja iloitsimme yhdessä.

 

Vanhempieni luota löytyi myös tämä vanha "opi laskemaan" peli jota itse tykkäsin pelata pienenä. Tänään näytin sen Nepelelle. Hyvin Neppe osasi laskea kunhan jaksoi keskittyä. Ei ollut ihan paras mahdollinen hetki tälle pelille joka vaatii keskittymistä mutta voimmepa kokeilla joskus uudestaan kun keskittyminen ja intressi on kohdallaan.

valentines day ja viikonloppumme

Jotenkin tämä tekstin tuotto hidastuu aina näin työpäivinä...
Kameranihan hajosi uuden vuoden aattona jonka jälkeen olen joutunut tyytymään halppis älypuhelimeni pixeleihin, jotka eivät ole laisinkaan bloggaamisen arvosia mutta näillä mennään nyt ainakin hetki vielä. Ilo uutinen on että sain vihdoinkin aikaiseksi viedä kamera huoltoon joten nyt vain odotetaan heidän tuomiota.

Perjantaina oli ystävänpäivä eli valentines day. Minä, traditioiden äiti, olen tässä asiassa iloinen että mieheni on viettänyt teiniikänsä jenkeissä jossa kyseinen päivä on suurempi kuin suuri. Hän siis aina muistaa kyseisen päivän ja tietää että silloin kannattaa muistaa rakastaan. Tänä ystävänpäivänä veimme lapsemme aamulla päiväkotiin täysine reppuineen ja jatkoimme siitä tampereen kautta pääkaupunkiin ajellen. Päivän lopuksi totesimme että tämä oli ehkä paras keksintö ikinä, istua kahdestaan autossa "koko" päivän jolloin emme tehneet muuta kun keskityimme toisiimme( ja liikenteeseen). Mieheni kiersi jopa iloisena ideoitani kuunnellen koko Ikean tavaratalon läpi. Suuntasimme Helsinkiin viettämään ystävämme 30 vuotis yllätysjuhlia lauanataina. Yövyimme heillä ja jännitimme koko ajan hänen vaimonsa kanssa että emme vain pilaisi yllätystä. Huijasimme että olimme tulleet pääkaupunkiin MLL juhlavuoden illalliselle ja siksi pystyimme pukeutumaan 20-luvun teeman juhlaasuihimme heidän luonaan kaikessa rauhassa. Kun vaimo sitten sai hänet huijattua tämän vanhemmilleen "illalliselle" seisoimme muiden ihanien juhlavieraiden kanssa skumppalasit ( omenamehua minulla) ojossa ja hän yllättyi täysin! Nappiin meni ja niin meni iltakin!
Kameraa kun en omista ja akkuni kun on aina lopussa niin meistä ei valitettavasti ole kuvaa hienoissa asuissamme. Emme me muutenkaan kyllä ikinä poseerata kuvissa, aina vaan kameran takana. Huomautan silti että jalassani oli suurimman osaa illasta korkeakorkoiset juhlakengät ja jatkoilla baarissa dj kopissa soitti Axl Smith.

Tytöt viettivät viikonlopun mummilassa. Olivat niin täpinöissään kun olivatkin kaksi yötä isovanhempien viiden tähden hotellissa eikä vain yhtä niinkuin yleensä. He olivat jo kauan toivoneet että mummi ja moffa hakisivat heidät päiväkodista joten sekin toive toteutui. Ystävänpäivänä ei tarvinnut aamulla edes pukea tyttöjä vaan he saivat mennä yöpaidoissaan hoitoon. Heillä vietettiin nimittäin kyseistä juhlapäivää pyjamabileillä. Ihanan rennon näköistä kun henkilökunnallakin pyjamat päällä ! Suosittu juhlateema lasten keskuudessa.
Vaikka viikonloppu oli kaikille meille ollut hauska niin on se aina ihana palata kotia, varsinkin kun vastassa on ne pienet pallerot jotka ovat ne kaikkein rakkaimmat.

**Tähän asti tytöt ovat olleet 16 päivän sopimuksella päiväkodissa mutta laskelmieni mukaan tarpeemme on 9-13 päivää kuukaudessa kun laskee minun työvuorojeni mukaan jotka tiedän rutkasti etukäteen, mies tietää aina vain pari viikkoa kerralla. Ihana isäni joka on vain jokatoinen viikko töissä lupautui hoitoavuksi jos joskus tarvitsee joten ensi kuusta lähtien hoitopäiviä on kuukaudessa vain yksitoista. Sitten tulee kesä ja Neppe siirtyy eskariin ja Nala jatkaa mitä luultavimmin yksitoistapäiväisenä minun ollessani kotona vauvan kanssa. **

nollapäivä

Tämä on ollut kertakaikkiaan kummallinen talvi. Teemme siitä silti mahdollisimman kivan vaikka loskaa ja räntää onkin ollut enemmän kun pakkasasteita. Tänään pyöritimme puolipihaa palloiksi jotka kokosimme linnaksi, tai iglooksi niinkuin Nepele keksi. Molemmat likat teki vartijat sivuille suojaamaan linnaamme oravlita! Meillä on ihan hulluja ja kesyjä oravia täällä metsässämme. Kesällä ne heitteleli käpyjä niskaamme ja noukkivat kaikki tulppaanin sipulit maasta ku olin ne istuttanu. . . Tälläset nollapäivät on kivoja kun on tekemistä ulkona. Siis mullakin tekemistä, kun käsillä saa olla luova!

odotus

Kun odotin Neppeä reilu viisi vuotta sitten koin elämäni heikoimmat hetket. Atooppinen ihoni kukoisti ja hilseili pahemmin kuin koskaan ennemmin ja jouduin tämän takia olemaan paljon poissa töistä. Olin silloin valtion oikeuspsykiatrisella naisten vastaanotto osastolla jossa kaikki ovet lukittuina. Käteni olivat niin rikki etten kyennyt vääntämään avainta kädessäni enkä päässyt autolla liikenteeseen kun a. en saanut ovia auki ja b. en olisi voinut kääntää päätäni kuivan ja kipeän niskan takia. Nepen odotus ajasta muistankin lähinnä sen että nukuin aivan törkeen paljon ja vietin kuusikin tuntia päivästäni kylpyammeessa jonne olin kaatanut puoli kiloa merisuolaa ja puoli pulloa ceridal kylpyöljyä. Tosin atopiakin helpotti loppuraskaudesta ja pystyin myös nauttimaan odotuksesta.

Loppuraskauden jälkeen iho oireeni hävisivätkin. Nalaa odottaessa vajaa vuotta myöhemmin pelkäsin pahinta mutta iho pysyi normaalina. Muutenkin Nalan raskausaika oli kevyempi kaikin puolin vointi oli parempi. Olikohan vaan niin paljon touhua vajaa vuoden vanhan esikoisen kanssa ettei kerinnyt voimaan pahoin tai tuntemaan väsymystä!?

Viime syksyn vietin runsaasti aikaa pää pöntössä tai peiton alla maaten. Lokakuussa plussattiin kolmonen ! Syksy on muistissani harmaa ja pitkä ( olihan se sitä muutenkin) kausi jolloin en kyennyt hoitamaan kun pakolliset asiat. Töissä onneksi jaksoin ja työparini joiden kanssa enimmäkseen valvon tiesivät tilastani ja sain paljon tukea heiltä. Jonskulla oli paljon töitä ja jouduin hoitamaan arjen lasten kanssa. Onneksi he ovat jo isoja reippaita tyttöjä joita pystyin sohvalta ohjaamaan. Etteivät he luulisi minun muuttuvan pysyvästi zombieksi niin kerroimme heille viikolla, oiskohan ollut yhdeksän. Vaikka tiesimme että heille kun uutisen kerromme he eivät sitä pystyisi salaamaan niin halusimme että he tietäisivät. Puhuimme paljon vauvoista ja puhumme edelleenkin. Molemmat ovat innoissaan kun he saavat sisaruksen. Nalani pussaa mahaa joka päivä monta kertaa ja on aina tärkeetä huomioida vauvamme kaikkialla. Kun  syömme niin hän huomauttaa aina että " nyt vauvakin syö kaalipataa" On hellyyttävä nähdä ja kokea vauvan odotus lasten silmin. Neppe kun tosiaan oli puolitoista vuotias kun Nala syntyi. Eihän hän silloin tajunnut asiaa. Nyt molemmat ymmärtävät ja ovat kiinnostuneita. Olemme kertoneet kuinka vauvat tulevat äidin mahaan ja mistä vauva sitten syntyy. Miten vauva syö napanuoran kautta, katseltu omia napojamme ja ihmetely niitä. Olemme kaivaneet säästämämme vauva jutut läpi ja todenneet että meillä on aikalailla tarvittavat.

Maanantaina olimme Jonskun kanssa rakenneultrassa ( vko 21) ja olisin niin halunnut tytöt mukaan katsomaan vauvan liikehdintää ruudulta mutta lapsilta on sinne pääsy kielletty. Varmaan siksi jos jotain ikävää selviäisikin. Tosin me kun kerroimme niin aikaisin lapsille vauvasta niin kerroimme myös että maailma on kummallinen paikka ja että mikään ei ole varmaa ennenkun on varmaa jos silloinkaan. Vauvat kuolee joskus äitin mahaan jos kaikki ei ole hyvin yms. Tämäkin tieto oli luonnollinen fakta lapsillemme kun sen heille luonnollisesti kerroimme. Onneksi pojallamme on masussa kaikki hyvin ja omakin vointini on jo normaali vaikkakin pyöreä.

Kolmannen kanssa maha oli näkyvissä paljon aikaisemmin kuin muilla ja paisui aina syödessä.

Tällä odotuskerralla minulla onkin monta ystävää maha pystyssä ja mammalomalla sitten samaan aikaan joka on ihan uutta minulle sillä olen aina odottanut "yksin".

Alkuvuodestahan minä sain toimen, viran työpaikalleni joten tämä on nyt ensimmäinen mammalomani kun tiedän minne palaan. Eilen osastonhoitajamme kysyikin koska jään mammalomalle jotta he voivat laittaa sijaisuus haun vireille. Miettikää ny sijainen MULLE! Mähän oon aina ite ollu se ns sijainen! Ehkä musta tulee ihan oikea aikuinen kun ensi viikolla täytän kaksikymmentäseitsemän vuotta!

 

 

the makeover

dreads - nyklippt och kammat - nytwistat på tre dagar!

good hair day!

Tänään oli hyvän rento iltapäivä istua sohvalla hiusten ääressä.

Neppe sai Twistit joita kokeiltiin nyt ekaa kertaa. Kunhan keksin jujun niin meni vikkelään ja onkin vaivattomammat tehdä kuin letit! Neitikin tykkäsi kun vihdoin monen kuukauden kyselyn jälkeen sai taas pitkät hiukset.

 Eväänä oli mangoa ja ananasta ja ruudussa esiintyi Tinga Tinga tales from africa jonka Yula lähetti meille viime viikolla jotta saisimme englanniksi katsoa. Tingatinga on ihanan värikkäitä tarinoita afrikan eläimistä ja siinä käytetään myös swahilia joka tietenkin sopii meille hyvin!

Seuraava projekti olikin Nalan tukan selvittäminen... Nalani oli puolitoista vuotias kun annoimme hänen pehmääkin pehmeämmät kikkarat rastottua vapaasti hieman välillä niitä hoitaen. Päätös tuli siitä kun neiti itseppäinen ei ikinä ole antanut meidän koskea tai harjata hänen kutrejaan. Nyt tämä pian neljä vuotias on kasvanut hieman ja ajateltiin antaa hänellekin mahdollisuus vaaleanpunaisiin letteihin ja katsoa millainen tukka siellä takkujen alla on. Asiaa ollaan mietitty yhdessä Nalan kanssa jo jonkun aikaa ja tänään pistettiin tuumasta toimeen. Pestiin hoitoaineella pari kertaa ennen takkujen selvittelyä. Leikattiin niin pitkältä kun pystyi rastat irti ja lähdettiin hellävaraisesti selvittämään hiuksia. Päälaki selvitettiin huutaen mutta loput jotka olivatkin paremmin takussa meni kivuttomasti äidin sylissä maaten. Lopputuloksena muutaman sentin mini afro. Kyllä neiti oli ylpee kun pesun jälkeen peilaili itseään. Kiireiden vuoksi saamme nyt parisen päivää aikaa seurata miten kikkarat elävät ja millaista hoitoa tarvitsevat, sitten saa neitikin ansaitsemansa pikkuletit!

viikonloppu

Muut hurraa ja heittää rennoksi näin viikonlopun tullen mutta meillä on vietetty vapaata viikkoa joten työt alkavat tänään eikä ne lopukaan kun vasta tiistai iltapäivänä. Rankka putki tiedossa siis mutta hyvällä suunnittelulla ja tarkalla veden kestävällä aikatualulla tämä onnistunee. Tytöt saavat kumminkin viettää viikonlopun rennosti yökyläilemällä. Eilen kaupungissa ollessamme kävimme karkkikaupassa, Punnitse ja säästä, jossa tytöt saivat itse valita kymmenien eri pähkinä/marja sekoitusten välillä ja tehdä karkkipussit itselleen joten tätä iltaa on odotettu kun saa avata pussin ja maistella kaikkea hyvää isovanhempien kainalossa.

Heitä odotellessa diskoiltiin ja puettiin barbiet hienoiksi.

Erilaiset pukeutumisleikit ovat olleet in jo kauemman aikaa ja olemme hamstranneet eri härpäkkeitä kirppareilta joten onkin mistä valita. Syksyllä kun vaihdoimme järjestystä likkojen huoneessa niin plokattiin paljon eri leluja pois ja jätettiin ne joilla leikitään. Nyt voisi taas tehdä saman inventarion. Tosin Muumitalo jonka Neppe sai parivuotiaana on ollut jemmassa parisen vuotta ja otettiin nyt taas esille jolloin se oli taas kiva!

mainos vaasalaisille

ZIP IT

Yhdessä Bediti.fi kanssa haluamme ( MLL )  tarjota jäsenillemme mahdollisimman helpon ja hauskan arjen. Zip it päiväpeitoilla petaaminen sujuu nopeammin ja jopa lapset pystyvät siihen! Zip it peitot pysyvät paikoillaan koko päivän ja sänky on aina siisti. Päiväpeitot räätälöidään mittatilaustöinä täällä suomessa. Materiaalit ovat korkealaatuisia ja kestäviä.

21.2-31.3 Sinä MLL vaasan yhdistyksen jäsen saat -15% beditin tuotteista. Loppuvuoden -10%.

 

Perjantaina 21.2 kl 10.30 Jenni ***  esittelee Zip it päiväpeittoja Mll perhekahvilassamme. Tule ja tutustu väri- ja kangasvalikoimiin sekä näe peitto livenä!

 

Kannattaa siis tulla paikalle ! täältä löydät aiemman postaukseni zip it peitoista jotka lapsillamme ovat. Tällä kertaa tilaan meidän runkopatjasänkyyn kans!

paita ja peppu

Kun ei jaksa lähteä 500 metrin päähän ladulle niin hiihtää pikaisesti ladun omaan pihaan.

 

 

Siellä nämä kaksi innoissaan rämpivät läpi ladun ja freestylasivat parkkipaikalla. Kaatuminenkin vain nauratti ja sitä harjoiteltiin toden teolla. Onneksi nämä tyttäreni ovat kuin paita ja peppu sillä he viihdyttävät, auttavat ja puolustavat aina toisiaan. Kinastelevat tietenkin toisinaan mutta ihan aikusten oikeesti ne harvemmin tappelevat vaikka viettävät useimmiten 24h yhdessä.  On ihailtavaa katsella heidän touhujaan ja kuinka he ymmärtävät toisiaan, ihan kuin kaksoset. Toissaalta eihän kumpikaan muista aikaa jolloin sitä toista ei olisi ollut kun ikäero on vajaa puolitoista vuotta.

Tunnen monesti itseni turhaksi tämän vuoksi mutta hyvällä tavalla.

Vaikkakin he viihtyvät hyvin yhdessä niin yritämme välillä keksiä jotain jolloin vain toinen heistä on mukana. Esimerkiksi kauppa reissulla tai jotain muuta. Ensi vuonna eivät ole samassa dagiksessa eikä edes samassa kaupunginosassa päivisin joten silloin "ero" tulee luonnostaan. Uskon sen olevan hyvä asia. Välillä pitää saada 100% huomio vaikka kuinka osaisi jakaakin.

Työskennellessäni hetken päiväkodissa muistan äidin joka kerran kuussa toi vain yhden pojista hoitoon ja vietti toisen kanssa kokonaisen päivän kahdestaan. Ensi kuussa oli taas toisen vuoro. Tästä ideasta pidän ja pyrimme toteuttamaankin. Rannalle jäänyt lapsi on kylläkin surullinen jäädessään kotia mutta suru menee pian ohi.

 

Runeberg

Tänään vietämme sekä vapaapäivää että runebergin päivää. Tämän kunniaksi olin onneksi muistanut valmistautua mantelijauhoilla jotta saisimme leipoa päivän herkkuja! Muffinivuokiin tehtiin ja käännettiin vain nurinkurin kurrutusta varten!

Tytöt toimivat reippaina apureina ja ainoastaan munan rikkominen teetti hieman stressiä mutta muuten kokkikolmonen oli rentona !

Iltapäivälle on kutsuttu naapurin naiset kahville. Siihen asti saa syödä vain silmillään!

Päivän kunniaksi lauloin tytyöille maamme laulun leipoessamme. Onneksi vatkain surrasi niin että kukaan ei kuullut kun vedin nuotin vierstä.

 

Tortut on leivottu kinuskikissan ohjeiden mukaan:

 

12-14 (isoa) kappaletta

Taikina:
100 g piparkakkuja murskattuna tehosekoittimella
2 ½ dl mantelijauhetta
3 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl kardemummaa
1 rkl vaniljasokeria

 

sekoita yllä olevat kulhoon

 250 g voita tai margariinia
3 dl sokeria

 

vatkaa yhteen kunnes kuohkeaa ja lisää

 4 munaa

 

yksitellen

Sekoita sitten kuivat ainekset ja kerma vuorotellen voi+sokeriin.

 2 dl kuohukermaa

 

Kostutus:

 2 dl vettä
2 rkl sokeria
4 rkl punssilikööriä (tai mantelilikööriä)

 

(minä kostutin puristettuun appelsiinimehuun)

 Koristelu:
vadelmahilloa
sokerikuorrutetta

 

lumimamma

Tytöt halusivat poseerata kameralle heidän lumimammansa kanssa.

-2 astetta ja puuterilunta joten lumiakan kasaaminen vaati mielikuvitusta jota onneksi lapsilla on.