Pojan huone

Ei siitä kauaa ole kun kirjoitin ettei vielä siirretä yhtäkään lasta työhuoneeseen mutta kappas vain nyt siellä asustaa kuopuksemme. Lähinnä alkoi ärsyttämään junaradan ja Barbie / piukkulegoleikit jotka ei oikeen sopinut samalle lattialle. 

Ensiksi siirsimme vain pojan lelut työhuoneeseen ja Natte innostui heti ajatuksesta.

Sitten toissayönä Minimies ei halunnut nukkua vaan möykkäsi vain ja häiriköi siskojaan joten vein tämän työhuoneeseen jossa rauhotuttiin ja lopulta hän nukahti sinne. 

Kasasin tyynyjä ja patjan lattialle sillä eihän tuossa Hemnesin sohvasängyssä ole laitoja mutta yllätyinkin kun poika pysyi pedissään tippumatta koko yön. 

Siitä lähtikin ajatus siirtää hänet kokonaan omaan huoneeseensa. 

Tuumasta toimeen siis. 

Alla kuva kun  vain lelut siirretty. 

Vapaapäivänämme nostin ompelukoneen jakkaralle ja surauttelin uusia verhoja ja päällystin Zipit päiväpeiton kannen ( linkki ei ole sponssi) samalla Kente kankaalla jota kaapissa lojui 12 jaardia. 

Valkoisen kanssa tuo kangas sopi mielestäni juuri hyvin, pieni huone säilyi valoisana mutta sai kunnolla väriä. Tykkään sisustaa afrikkalaisilla kankailla niiden värejen takia mutta tietenkin myös siksi jotta lasten arjessa olisi konkreettisesti jotain joka muistuttaa ja yhdistää heitä Keniaan. 

Pinkki ja vaalensininen ei ole koskaan tullut kuulonkaan kun meillä on sisustettu lastenhuoneita, ei vaan oo meidän juttu. 

nyt on turvalaitakin kaverilta lainassa

 Tein kapean kapan jottei verho dominoisi tilaa ja jottei niissä roikuttaisi, onhan kyseessä aktiivinen pikkuinen ! 

Vanhempieni kristallikruunukin sai luvan laskeutua katsota ja tilalle ripustin ennen olkkarissa valaisseen mustan kuvun jossa kultainen sisäpuoli.
Rakastan tuota Ikean Hemnes sohvasänkya ja sen monipuolisuutta. Se on toiminut vieraspetinä jo vuosia ja sen alalaatikot nielee kunnon tavaramäärät. 

Pojan duplot laitettiin yhteen laatikkoon ja kunhan uusimme välipäivbinä meidän sängyn ( Brimnäsin runkoon, eli säilytyslaatikoilla sekin) niin saadaan nuo kaksi viereistäkin laatikkoa täytettyä palloilla, autoilla ja naamiaisasuilla eikä lattiatilaa kulu turhaa. 

Tyttöjen huoneesta siirsin Muuramen ( minun ja veljeni lapsuudesta ) hyllyn niille muutamalle Muumi kirjalle, pikkuautoille ja dinoille. 

Vielä on työpöyutämme siirtämättä sillä mietimme minne ja kuinka mutta ei sillä kiirus ole, tämä toimii todella hyvin näinkin kunnes seuraavan kerran innostumme ! 

ensimmäinen

Natte on tanssinut jonka vuoksi tietty hame päällä

Joulukuun ensimmäinen tarkoittaa tietenkin meilläkin joulukalenterin luukun avaamista. Lapset on innoissaan laskenut päiviä kunnes joulukalenteri alkaa tvssä. Me katsomme Undra sa flundran joulukalenteria ( yle 5 klo 18.00 ) tänä vuonna, en ole edes perehtynyt muihin. Buu klubbenin kiertueelta saimme mukaamme kuvakalenterit jotka onneksi ilahduttaa lapsiamme vielä paljon. Kun tytöt oli pieniä ompelin heille Marimekko inspiroidun taskukalenterin jämäpaloista. Se on roikkunut joka joulukuu seinällämme ja sitä on täytetty erilaisilla jutuilla, vuorotellen tavaralla ja tekemisellä. Tänä vuonna ajattelin jättää sen ripustamatta sillä muutama tasku repsottaa enkä jaksaisi sitä korjata, mutta tytöt heti kyseli sen perään kun sitä ei näkynyt. Tajusin että heille tämä taskukalenterini on perinne jota odottavat joka vuosi saapuvaksi joten hain sen kellarista ja täytin sen heille seinälle. Olin ostanut Pixin kirjakalenerin, jossa siis 24 pientä kirjaa ( niitä mitä kaupankassoilta saa parilla eurolla), avasin luukut ja paketoin kirjat pieniin paketteihin ja ne mahtui onnekseni justiinsa kalenterin taskuihin. Asettelin kirjojen tarinat sopimaan päivämääriin jolloin ne avataan. Esim Lucia päivänä kirja jossa tarina Lucian vietosta, Nepelen synttäripäivälle tarina syntymäpäivistä jne.. Kirjat innostavat lapsia lukemaan vielä enemmän ja Nathankin tykkää katsella ja kuunnella pikkukirjoja. Välillä kirjan mukana tulee perinteiset tekemisetkin mukaan sillä itsenäisyyspäivänä ollaan aina "juhlittu" perheen kanssa ja pukeuduttu hienoiksi linnanjuhlia varten, Luciana ollaan leivotu ja käyty Lucioina naapureille laulamassa ja tarjoamassa leivonnaisiamme, pulkkamäki, retket yms lisätään sen mukaan mikä sää ja aikataulu meillä on.

killing the bedbugs and a new kind of squat

Tänään talvi tuli sitten oikein kunnolla ja vielä sopivasti vapaapäivänäni! 

Heitin heti aamusta kaikki lakanat pyykkiin ja vaihdoin uudet tilalle, se käy jo aika työstä viiteen petiin. Sen jälkeen heitin peitot ja tyynyt päiväksi partsille tuulettumaan. Paukkupakkaset ( tänään -23) kun tappaa mikroskooppisen ötökkä maailman täkeistämme. Nostin peitot sisään vasta illalla jotta lämpenivät sopivasti ennen nukkumaan menoa. 

Tänään vessaa imuroidessa hokasin etten ole esitellyt meidän yhteistä joululahjaa. Yhteinen ystävämme, Nepelen kummisetä, yllätti meidän eräänä päivänä ennen aattoa ja toi ison paketin ja kertoi ettei ole kerinnyt maalaamaan lahjaa mutta se onnistunee jos niin haluamme. Avattuamme olimme hetken hämmillämme sillä se ei ollut pöytä eikä se ollut penkkikään, hyppylaudaksi Nathanillekaan se ei varmaan ollut tarkoitettu vaikka sellaisena hyvin toimikin. 

Lopuksi soitettiin tekijä tontulle ja noloona kysyttiin mikä lahja oli, kakka-apu tietenkin! 

Tässä hauska video  aiheesta.

Minun ollessani hoitoalalla oli kummisetä olettanut että tajuaisin asian heti, olenhan kuullut squatty pottystä mutta en osannut arvata että nokkela kaveri sellaisen väsäisi. 

Asetettuani sen pönttöä vastaan tajusin miksi muoto oli mikä oli, se istuu täydellisesti pöntön alle eikä häiritse jos menee vaan ykköselle ja sen saa helposti esille tarvittaessa.

Eikö se mikään turhake olekaan! *smiley

Neppe demonstroimassa. 

zip it makeover

Jo kuukausi sitten ystävä kotiutui Ghanan matkaltaan mukanaan viisi metriä kaunista kentekangasta minulle. Tänään iski inspiraatio toteuttaa ideani joten pojan ollessa päikyillä ja muu lapsilauma, naapurin lapset myös meillä, pihalla niin nostin ompelukoneen esille ja surautin menemään. 

Lasten Zip it päiväpeitot ovat punaiset mutta keksin joskus muutama kuukausi sitten että ne voisi päällystää jollain kauniilla afrikkalaisella kankaalla. 

Omalla yksinkertaisella tyylilläni surautin päiväpeittojen kannet uuteen kuosiin ilman nuppineuloja tai sen kummempia mittoja. Kun kyllästyy on helppo purkaa alkuperäinen punainen kangas esiin. 

Tuo entisten omistajien maalama oranssi tehosteseinä hengaa vielä mukana vaikka onkin ihan väärin kohdistettuna tuon sängyn suhteen... En vain ole keksinyt vielä mitä seinälle tekisin eikä se noita huoneen asukkaita haittaa. 

Sängyn päädyssä näkyykin Nathanin heittopaikka .

Leonardo ja Raphael

Keksin illalla että Turtleseistakin sais näppärästi villasukat väännettyä ja niinpä ryhdyin taas ahertamaan puikoilla. Tällä kertaa koon 22 sukat jotka valmistuvat vikkelään.  Harmikseni vaaleampi vihreä loppui kesken mutta ei se minusta haittaa että Leonardo on tummempi naamastaan. Minusta nämä on aika veikeät. Suuntasin kilppareiden päät kantajaa kohti jotta Nathan näkee ne varpaissaan. Jännä nähdä pojan reaktio aamulla.

minion tehdas

Stundarsin joulumarkkinoilla Neppe bongasi makeet minions villasukat ja olisi kovasti tahtonut sellaiset, valitettavasti hänen kokonsa oli loppunut ja tämä häntä suretti. 

Päätin ryhtyä kutomaan sillä oikeanväriset langat makoili askartelukaapissani. 

En osaa nauttia kutomisesta vaan paiskin silmukoita kiireellä saadakseni valmiin tuotteen piakkoin. Osaan siis kutoa mutta kudon vain kun jollekin on tarvetta. 

Kaksi rauhallista yövuoroa on mahdollistanut sukat sekä Nepelle että Nalalle ja sormet huutavat hoosiannaa, mutta minkäs teet kun lapsi sukkia toivoi.

 Tein yhdet jossa naama varressa ja toiset jossa naama jalkaterällä.

Huomisen kalenteriluukun takaa löytävät lapset nämä sukat lämmittämään jalkojaan. 

En malta odottaa että näen heidän ilmeensä. 

kierrätetty villapaita

Nepen ollessaan alle vuoden annoin mummalleni tilauksen villapaidasta. Piirsin afrikan mantereen ruutupaperille ja pilkoin ruudut neljään osaan. Mimmu kutoi seitsemästä veljeksestä aivan napakympin. Paita on lämmittänyt molempia likkoja ja tänä syksynä ja tulevana talvena myös jätkäämme. Edelleen pidän tuosta DYI villapaidasta todella paljon ja se on yksilö joka jää säästöön lapsenlapsille. 

jäätelöä välipalaksi

  Jäätelöitä on moneen lähtöön ja ne jotka on tehty parhaimmista ja puhtaimmista raaka-aineista maksavatkin sen mukaan mutta ovat sen väärtti sillä makuelämys on aivan eri luokkaa kun sekunda jäätelöt.

Ostin pari vuotta sitten itselleni OBH nordican vartin jäätelökoneen.

Pieni suloinen vehje taikoo siis ihanan samettista jäätelöä tai sorbettia itse valituista aineksista, näin ollen tieedät aina mitä herkkusi sisältää. 

 Tykkään tästä koneesta sillä se on pieni, se tekee kerralla syötävän määrän jädeä ilman että tulee ähky ja pakastimessa jäätelö ei säily kuohkeana kauaa kuitenkaan. 

Olen vuosien varrella ostanut itselleni vielä kaksi konetta halvalla kirppareilta joten nyt voin tehdä kuutta makua ja aina kolme makua kerralla! 

Tänään tein vakio vaniljajäätelön, mustikkamansikka sorbetin sekä frozen yoghurtin. 

Surr urr urr ja vartin kuluttua jäätelö hetkeksi vielä pakkaseen jolloin mun vanhemmat sopivasti soitti ovikelloa ja toi ahvenfileitä ja jäivät jäätelölle. 

Vanilja: 

2 dl kuohukermaa vatkattuna

eri kipossa vatkattuna vaahdoksi:

2 munan keltuaista

½ vaniljatangon siemenet

0,4dl sokeria

Sitten vain yhdistetään ne varovasti nostellen ja laitetaan 8h pakkasessa olleeseen kippoon ja kone pyörimään. 

Sorbetti: 

½ dl marjoja

4 rkl sokeria

puolikkaan sitruunan mehu

Mixaa marjat sileäksi ja lisää sitten sokeri ja sitruunanmehu ja laita jäiseen kippoon ja kone pyörimään.

Frozen yoghurt:

lisää kippoon haluamasi määrä (maustamatonta) jugurttia 

Lisää jos haluat marjoja

Laita jäiseen kulhoon ja kone käyntiin. 

Helppoa kuin heinänteko. 

Yksi kulho riittää kahdelle aikuiselle mutta siitä saa riittämään kahdelle lapsellekin ihan hyvin. 

Nathan ahmi menemään oman jäisen jugurtin hetkessä. 

Arjen rumba järjestykseen

Meillä ei oo ikinä toiminut perus seinäkalenteri, yritetty on mutta aina se on jäänyt unholaan eikä sille ole paikkaakaan löytynyt seinältä,  joten mun A3 taskukalenterikin on  toiminut järjestyksenpitäjänä mutta se on yleensä mukanani laukussa. Laukussa kulkeva kalenterini on täynnä merkintöjä, viiden ihmisen menot ja niiden yhteensovittelua, se ei ole mikään helppo palapeli kun kaksi aikuista tekee vuorotyötä ja kolmen lapsen hoidot ja harrastukset pitää aikatauluttaa sujumaan.

Keksin printata viikkokalenterin, yksisivuisen sellaisen ja laminoin sen jotta sitä voisi täyttää aina uudestaan viikon vaihtuessa.

Pyyhittävällä tussilla siihen on näppärä merkitä harrastukset ja työvuorot joita sillä viikolla eletään, pidemmän tähtäimen suunnittelu toimii edelleen taskukalenterissani mutta nyt meillä on paikka, mikä muukaan kuin jääkaapinovi, josta helposti näemme missä toinen menee ja mitä minäkin päivänä on ohjelmassa.

 

 

Uskon tämän systeemin toimivan hyvin ja helpottavan arkea. Syyskuusta listaan tuleekin jo aika paljon enemmän mustetta kun koulut ja päiväkodit sekä työt ja harrastukset valtaavat arjen kesän jäljiltä. 

supermarket avajaiset Barbielaaksossa

Kävin isovanhempieni luona piipahtamassa tänään ja nappasin samalla mukaani minun 7 vuotis lahjani Supermarketin joka on lojunu heidän lelulaatikossa jo viitisentoista vuotta. Omien vanhempieni jemmoista lisäksi sitten kauppaan kuuluvat ostoskori ja kärryt.

Tänään on Barbejen Supermarketin avajaiset ja hyllyt on täytetty tuoretavaralla sekä aidoilla retroilla.

Muistan synytymäpäiväni kun kaupan sain j aolin siitä todella iloinen sitä iloa on nyt kiva jakaa seuraavalle sukupolvelle.

 

 

Barbejen kaupunki on vasta rakennettu (klick) ja palveluja tulee lisää hitaalla mutta varmalla syötöllä.

Ehkä viisivuotis lahjapaketista löytyy seuraava, ken ties...

korujen säilytys

Kun uusi vaatekaappi valloitti työhuoneen seinän ja jouduin luopumaan vanhasta ja ihanasta lipastosta, jossa muun muassa koruni asustivat, tuli pulma keksiä kenkälaatikon täyttäneille rakkaille asusteille uusi majapaikka. Selailin pinterestiä, josta aina saan inspistä ja hyviä vinkkejä, ja löysin halvan ja toimivan ratkaisun. Tänään hain koukkuja rautakaupasta ja kiinnitin ne valmiiksi huoneessa olevaan peiliin. Helppoa, nopeeta ja vaivatonta, just the way i like it.



Maasai kaulakorut toimivat rekvisiittana ja pääsevät kaulaan eritystapahtumissa.

 

Barbiet muuttivat taloon

Hain siis eilen tämän hyllykön 15 eurolla. Se oli tarpeeksi levee, korkea ja syvä tarkotukseeni.

Idean rakentaa Barbeille talo tuli jo kuukausi sitten kun ärsyynnyin pikkutvaroihin lattialla, kuvittelin sen olevan helppo tehtävä löytää sopiva hylly siihen tarkoitukseen mutta kappas se olikin haastavaa.

Sillä toivon että lapset leikkisivät nukeilla kaapissa eikä ympäri lattiaa jättäen kaikki pikkutavarat jokapuolelle ja minun jalkojeni alle oli kaapin oltava 1. sopivan syvä eli 35-40cm jotta mahtuisi leikkimään mutta ilman että olisi liian syvä ja hankala 2. leveä eikä korkea sillä lapsia leikkii kerralla kaksi tai enemmän ja kaikkien on mahduttava talon äärelle 3. sopivan korkunen että ylätasoakin voi hyödyntää.

Sekä live että nettikirput etsin läpi ja tämä hyllykkö oli ianut joka vastasi tarpeitani.

Tykkä'än että siinä on rullat alla niin sitä saa siirrettyä, en ole vielä ihan varma laitanko sittenkään takalevyä huoneisiin vai jätänkö auki että voisi tarpeen tullen leikkiä molemmin puolin.

Myös pölyt tulee siivottua kaapin takaa kun sitä saa siirrettyä.

Alotin poistamalla hyllylevyt ja mittamalla huonekorkeudet.

Sitten valitsin tapetteja joita olin aiemmin käynyt hakemassa.

Mittailin ja liimailin tapetteja.

Lopuksi porasin kaapinpidikkeille reiät oikeisiin kohtiin ja asetin hyllylevyt.

Voila, helppoa kun heinänteko.

Viime yön istuin siis sisustamassa taloa valmiiksi yllättämään lapset aamulla.

Nathan heräsi 7.30 jolloin kuulin lastenhuoneesta supatusta. He olivat nähneet talon.

Meni tovi kunnes tulivat luokseni kuultuaan että pikkuveli oli hereillä ja sain suuret halit ja tottatosiaan hetkelliseksi tittelin "maailman paras äiti".

Aamu meni rennosti eikä kuulunut kertaakaan (!) jankutusta koska saisi jo lähteä trullittelemaan.

(what a ) Good friday

Tätä päivää olin odottanut jo kaksi viikkoa. En siksi että on pitkäperjantai vaan siksi että tälle päivälle oli sovittu hyllykön nouto joka on oleellinen osa yhtä pientä projektia josta olen innoissani.

Heti aamusta lähdin kaupungin toiselle laidalle hakemaan 50-luvun mediahyllykköä.

Myyjä oli todella mukava ja puhelias ja haku ventyi tunnin pituiseksi.

Mukaan lähti myös yksi toinen yyyyberhuippu löytö, josta saatte kuulla lisää myöhemmin, jonka bongasin heidän nurkastaan. Myyjä oli aiemmin sanonut että kaikki irtaimisto on kaupan joten kysyin suoraan saisinko viedä tämän huippulöydön kotiini ja minä sain, vielä todella sopivalla summalla.

Päiväni alkoi siis ylipositiivisesti, jonka olitte varmaan jo ymmärtäny kaikista ylistyssanoista.

Vietin toisen tunnin kellarissa sahaten, poraten, nikkaroiden ja tapetoiden.

Sitten pakattiin perhe autoon ja suunnattiin mökille pääsiäisipäivälliselle perheeni kanssa.

Onneksi, miten muuten olisin malttanut antaa tapetin kuivua...

 

Tytöt halusivat huivit päähän, vaikka huomenna vasta virallisesti trullitellaan täällä päin.

Vietettiin leppoisa pelirikas iltapäivä yhdessä.

 

Nalan keksi taiteilla saippuakuplilla.

 

Vuorotellen yritettiin hyssytellä poika päikkäreille mutta hänelle riitti se vartti jonka torkkui autossa mökille eikä sitten yhtään ymmärtänyt sulkea silmiään.

Natte kontti sinne tänne ja oli ihan pirtee, innostui suuresti ilmapallosta jota jahtasi kauan aikaa.

 



Lasten mentyä sänkyyn kannoimme projektin kellarista ylös lastenhuoneeseen.

Siellä vietin juuri tunnin pukien Barbeja ja sisustaen heidän uutta kotiaan.

Projektini oli siis tehdä nukeille koti, talo.

Siitä tulee kumminkin ohan oma postaus mutta sanompa jo että olen tyytyväinen ja uskon tyttöjenkin olevan huomenna kun heräävät yllättyneinä.

tuliaiset itselleni

I kroppen min, kirja syöpätaistelusta ja kuolemasta, koulutehtävä jota ahmin tilanteen tullen.



Nathanin nurkkaus

Reissussa yksi missio oli löytää kangas joka sopisi piristämään makuuhuonettamme olematta liian silmiinpistävä mutta silti enemmän kuin valkoinen.

Tämän kankaan nähdessäni tiesin heti että se on etsimäni ja kotiin palattuamme ompelin heti siitä verhot ja ylijäämä koristaa penkin pehmustetta samassa tilassa.

Sänkymme yllä oleva seinä on tuntunut liian tyhjältä ja halusin siihen afrikkalaiset maskit.

Masai marketilla ja perus kojoista löytyi vain niitä perus massatuotanto maskeja jotka myös ovat kauniita mutta eivät sitä mitä etsin.

Kirahveja syöttäessämme giraffe centerillä löysin etsimäni. Cecilian mies veistää naamareita ja jokainen oli yksilö. Kolme päätyi matkalaukkuumme ja lopulta seinällemme.

Taustalla aih niin tunnelmallinen leijonanturkkia esittävä tapetti jota en ole katunut hetkeäkään.

Työhuonekin sai verhot mutta niistä joskus toiste.

Muhkean mehevät ruuneberit

Huomenna on yksi talven herkullisimmista päivistä kun muistetaan herra Runebergiä  ja nautitaan päivälle tuttuja torttuja. Huomenna vietän päivän koulussa joten leivottiin tänään Nepen kanssa. Satsista tulee about 20 muffininkokoista ruuneberintorttua joten tarjosimme  jälleen naapureillekin. 

Ohjeita on monia mutta tämä kinuskikissan versio jonka kanssanne nyt jaan on ehdottomasti maukkain!  

Aloita murskaamalla 100g pipareita. Ja sekoita lisään 2,5 dl mantelijauhoja, 3 dl vehnäjauhoja, 2tl leivinjauhetta, 1 rkl vaniljasokeria ja 1rkl kardemummaa.

Vatkaa erillisessä kulhossa 250g voita ja 3dl sokeria kuohkeaksi ja lisää sitten yksitellen 4 munaa.

Kaada 2 dl kuohukermaa vuorotellen kuivien aineiden kanssa voivaahdon sekaan.

Täytä muffinssivuoka taikinalla ja paista 200 asteessa n.20 min.

Leikkaa kohonnut kohta pois ja käännä torttu ns nurin ja kostuta se ei leikattu puoli n 7 sekunttia tuorepuristetussa appelsiinimehussa.

Aseta lautaselle kostumaan kauttaaltaan.



Kuorruta vadelmahillolla ja sokerikuorutteella ja popsi menemään.