aamupäivä koutsin kanssa

Työrykelmän jälkeen minulla on vapaapäivä tänään. 

Jostain kumman syystä Natte on alkanu viime viikon jälkeen heräämään jo kuuden ja seitsemän välillä aamuisin, onneksi arkipäivinä silloin joutuu muutkin heräämään mutta se kostautuu siinä vaiheessa kun lounas katetaan pöytään ja poikaa väsyttää mutta semmoistahan ei voi myöntää. 

Otin kameran taas vaihteeks mukaan kun lähdin kolme veen kanssa futiskentälle aamupäiväksi. 

Nakkisoppa oli tehty aamulla ja jäi muhimaan makuja ulkoilun ajaksi. 

 

 

Meidän naapurusto on tosi kiva sillä lähistöllä on kaikkea tekemistä ja paikkoja seikkailuille, sekä palvelutkin ovat ok. 

Poika se jaksaa juosta pallon perässä. Maalilta toiselle, ei koskaan kahdesti samaan maaliin. 

Täyden kentän mitoilla tuossa tulee aika hyvin liikuntaa. 

Hupi tyssää aina jossain vaiheessa siihen kun pikku koutsin taktiikat ei avaudu kanssapelaajille vaikka kuinka koutsi huutaisi, lopulta hän mököttää. 

Huomaathan koutsin vaatetuksen, pelatessa pitää aina olla oikea pallolajin vaatteet. 

Kentällä oli myös mies koiransa kanssa keppiä heittelemässä. 

Ensin mies kysyi "onko hän sinun oma"? 

Vastasin "kyllä hän on. "

"oot sitten tumman miehen kanssa ?" 

"kyllä"

" se on tätä nykyaikaa..."

" ei kai sillä välilä ole", vastasin hymyillen ja menin pojan luokse katsomoon. 

Nathan hyppi katsomoa ylös alas ja sanoi sitten minulle että haluaisi heittää keppiä koiralle. 

Kysyin mieheltä jos tämä saisi heitellä koiran kanssa ja kyllä poika saikin. 

Onnessaan pieni komensi koiraa istumaan ja heitteli keppiä kentällä.

Rupateltiin koirasta ja muusta miehen kanssa ja hän oli ihan mukava. Enempää ei ihonväreistä puhuttu. Eikä hän kommentoinut ruotsinkieltämmekään. 

Pian kentälle tuli nainen koiransa kanssa ja saimme lisää koira treeniä. 

Vaikka ensikommentti mieheltä olikin aika erikoinen ja turhakin, oli hän lopulta tosi mukava ja olen iloinen pojan puolesta että tämä sai leikkiä koiran kanssa. 

En tuominnut miestä kysymyksensä perusteella, ehkä hän ei ajatellut kuinka rasistiselta kuulosti. 

Jos tätä olisi poikani ihonväri tai etnisen sekoituksen olemassaolo häirinnyt ei hänkään olisi ollut meille niin mukava. Turha tehdä kärpäsestä härkästä. 

Aamupäivämme oli mukava ja koutsi leppyi koirien kanssa touhatessa joten otimme vielä muutaman "matsin" ennen kotiinlähtöä. 

 

Valmiin lounaan ääreen tulo on parasta ja tekee olemisesta stressitöntä! 

Seuraavaksi vien Nepen röntgeniin katsomaan ranneluun tilannetta. 

Lasten kanssa aina sattuu... ensimmäinen koulupäivä 2017

Kouluviikonaloitus ei mennyt aivan kuten Strömsöössä meidän osalta. 

Alku näytti hyvätä, sunnuntaina nukkumaanmenoaikaan Nala jo kysyi josko saisi herätä ja lähteä kouluunn. Maanantaina vein kaksi innokasta oppilasta koululle. 

Neppe iloitsi kun näki luokkakaverinsa pitkän kesäloman jälkeen ja Nala oli heti kuin kala vedessä ensimmäisenä kouluaamunaan. Onhan koulu tuttu hänelle ennestään sillä on hakenut siskoaan ja osallistunut koulun tapahtumiin, hänen opekin on tuttu sillä hän on ollu Nepen ope kaksi ekaa vuotta. 

Vietimme Naten kanssa päivää kahdestaan kunnes haimme tytöt kotia. Tässä vaiheessa ajattelin vielä että oli hyvä päivä. 

ekaluokkalainen

Illalla Nala teki ystävänsä kanssa katoamistempun josta syntyi suuri etsintäoperaatio ( ei sentään virkavallan apuja tarvittu) ja samassa härdellissä Neppe kaatui pyörällä ja kaatui niin pahasti että ranne oli kipeä ja ontui. Kun likat oli jälleen missä kuuluikin lähdin Nepen kanssa päivystykseen jossa röntgenissä todettiin ranneluun murtuma. Huoh. Tuloksena hänellä on nyt oikeassa (!) kädessä kipsi kolme seuraavaa viikkoa. Yllättävän hyvin on neiti pärjännyt ja keksinyt tapoja toimia käsi paketissa. Kirjoittaminen nyt tietenkin tuo omat haasteensa ja lounastarjottimen kanto mutta onneksi hänen ope ja luokkakaverit ovat ihania ja auttavat ystävää hädässä. Ei kumminkaan mennyt tämä koulunaloitus ihan niinkuin olin ajatellut sen menevän mutta onneksi tälläkin kertaa saa vaan todeta että suht pienestä kyse kumminkin ja lasten luut luutuvat nopeasti. 

30+30=60

Viime viikonloppuna juhlimme, emmekä ihan suotta, tänä vuonna olemme molemmat kolmekymmentä vuotta ! 

Vuokrasimme töistäni mökin jolla on iso parkkipaikka ja isot sisätilat, ne mitä omalla mökillä ei ole. 

 Ison mökin lisäksi alueella on viisi pienempää mökkiä yöpymistä varten. 

Tämä mahdollisti sen että juhlimme koko perheen voimin. 

Kavereidenkin lapset oli kutsuttu joten kaikille riitti seuraa. Kun ilta vaihtui yöksi ja viimeisetkin lapsivieraat lähtivät peittelimme omamme mökkiin nukkumaan ja jatkoimme aikuisten seurassa vielä aamun pikkutunneille. 

Lapset keksivät paljon ohjelmaa itselleen ja kävivät uimassakin vaikka tuuli oli kova ja vesi kylmää. Samana päivänä pääkaupunkiseudulla oli kunnon myrsky, ihan niin kovaa ei meillä pohjanmaalla tuullut.

 

 Tarjolla oli kinkku ja lohi voileipäkakut jotka työkaverini teki sekä vuohenjuusto ja pestoruutuja, tuoreista mansikoista tehty kermakakku joka miehen kanssa tehtiin yhdessä, mokkaruutuja ja keksejä sekä naapurini tekemä valkosuklaajuustokakku joka on hänen bravuurinsa.

Illemmalle oli makkaraa grillille ja karkkia ja sipsejä.

 

Juomapuolella oli alkuun kahvia ja teetä, jääkaappi täynnä kaljaa sekä jumalaton määrä boolia. 

Vaikkakin tuuli oli kova niin porukka viihtyi niin ulkona kuin sisälläkin. 

Vaikka moni tärkeä ystävä oli estynyt tulemasta juhliimme oli paikalla kumminkin juuri oikeat tyypit ja meille niitä tärkeimpiä tyyppejä. 

Eikä juhlat ole mitään ilman hyviä ihmisiä!

 Sauna lämmitettiin lapsille sillä he ( koululaiset ) olivat määrätietoisia ja halusivat uida isoissa aalloissa.

Tuulisella säällä ei frisbeen heitto ole hirveän fiksua hommaa ja saimme odottaa tuulen laantumista seuraavalle päivälle kunnes saimme frisbeen puusta. 

 Vieraista en kuvia julkaise, mutta kivaa meillä oli. Lapset taisivat mennä nukkumaan 22.30 ja minä luovutin kolmen maissa jolloin porukkaa vielä jäi jatkamaan. 

Onneksi siivoilen vaivihkaa aina juhlien aikana joten seuraavana aamuna ei heti ensimmäisenä tarvinnut siivota jotta saisi aamupalan laitettua. 

Aamu meni rennoissa merkeissä ja siivottuamme enimmät tulivat vanhempani vielä rääpäjäislounaalle. 

Yhteiskuvaa emme onnistuneet saamaan meistä sankareista, mä oon aina kameran takana itse emmekä ole selfie tyyppejä muutenkaan mutta kuvat elävät muistoissamme. 

Niin onnistuneet pippalot oli, kiitos vieraiden!

Täysin kuiva kolme vee

Noin vuosi sitten poika jätti päivävaipan ja on kulkenut boksereilla. 

Yövaippaa ollaan pidetty ja märkänä joka aamu poistettu. 

Ei olla jaksettu edes miettiä sen poisjättämistä. 

 Kunnes toissailtana kun poika suihkun jälkeen makasi nakupellenä sängyllään ja odotti iltasatua, ehdotin josko hän nukkuisi ilman vaippaa, käytiin keskustelu asiasta, soudettiin ja huovattiin mutta päädyttiin että hän nukkuisi nakupellenä. 

Ensimmäisenä yönä pissat tuli sänkyyn aamutuimaan mutta emme antaneet sen lannistuttaa vaan poika nukkui vaipatta viimekin yön. Yö meni hyvin ja aamulla heräsi poika kuivin housuin ja läpsäytettiin high five ! 

Nyt voimme siis valmistautua että tulee muutama vahinko mutta kumminkin todeta että poika on täysin vaipaton ! Weehuu ! 

# kiiltokuvia

 Haluan tallentaa nämä hassun hauskat muistot tänne bloginkin puolelle. 

Viisikko ja traktorin munat.

 

sekamelska koulunaloituksesta, peliaamusta ja ruoakinspiksen kadottamisesta.

Mies palasi aamulla töihin ja mulla sopivasti vapaapäivä. Ulkona syksyn tuoksu ilmassa ja harmaa sää jo toistamiseen. Asteitakaan ei taida olla kuin kuusitoista. Kesälomaa on enää viikko jäljellä ja siltä myös tuntuu, tuo raitis ja kirpsakka syysilma valmistaa koulunalkuun. Itse en koskaan saanut uutta reppua joka kouluvuodelle eikä niin meidänkään lapset. Itse asiassa heidän Rävenit on laskettu palvelevan heitä läpi kouluiän. Koulusta saa vihot ja kynät joten niitäkään ei ole kuin pari omaa penaalissa. Vaatteetkin on samat kuin ennen ja niin myös kengät sun muut joten mitään materiaalista ressiä en koe näin viikkoa ennen koulujen alkua. En oikeen koskaan oo tajunnu mitä vanhemmat stressaa koulunalotuksen järjestelyillä. kunhan reppu ja hyvä mieli on matkassa niin ne selviää!

Tytöt oli eilen sopineet että tänään pelataan aamusta joten niin teimme. 

Ensiksi kivaa korttipeliä joka on saatu Bamse lehden mukana ja jossa eläimet opitaan ruotsiksi ja enkuksi.

Sitten levitimme yhden suosikkipelimme Busy townin Naten huoneen lattialle.

Pelin juju on yhteistyö. Pelaajat kisaavat yhdessä possuja vastaan. Joukon pitää ehtiä lautalle ja meren yli saarelle jossa possut ovat retkellä ennenkuin he ovat kerinneet syömään kaikki eväät. Jos pelaajat ehtivät picnicille ennenkuin ruoat on loppu niin pelaajat voittavat yhdessä! 

 Matkaa kuljetaan joko "noppa"askelin tai keräämällä bongauksia. 

Hyrrä toimii noppana ja jos suurennuslasi osuu kohdallesi niin koko jengi etsii pelilaudalta kortissa näkyvää esinettä ja tiimalasin ajan loputtua lasketaan montako esinettä löytyi ja niin monta askelta saa edetä. 

Peli on tosi kiva ja parasta on yhteistyö. Kuvakorttejen esineiden etsiminen on jännää ja kaikki pystyvät osallistumaan. 

  Pelit on nyt pelattu ja mä mietin mitä ihmettä keksin lounaaksi. Kesässä on sekin raskas puoli että koko ajan pitää olla jotain muonaa tarjolla. Koulu tai hoitopaikka ei keitä sitä yhtä ateriaa päivässä vaan its all on you !k

Inspis on maassa enkä oikeen innostu mistään ruoasta tällä hetkellä. 

Blaah.

Stall Långvik ja hevoskuumeiset muksut

Vain vartin ajomatkan päässä sijaitsee maalaisidylli.

Tänään tytöt oli kutsuttu heidän luokkakaverin luo ( heillä on yhdistetty luokka siis 1-2lk 3-4lk ja 5-6lk joka tarkoittaa että joka toinen vuosi toinen heistä on heidän välissä olevan luokan kanssa) leikkimään. Nalani oli bongannut tämän kaverin kun oli tutustumassa luokkaansa keväällä ja Neppe tunsi hänet ennestään.

Kaverin perheellä on ratsastusyritys Stall Långvik Sulvalla. Oli siis aika erilainen leikkipäivä tiedossa. 

 

Saatiin tutustua hevosiin ja tiloihin ennenkuin jätin tytöt sinne leikkimään. 

|_:

 Aivan ihana koti-talli heillä kyllä on. 

Käytiin siinä välillä Naten kanssa kirpparilla ja keskustassa jossa tapasin Enjo tutun joka kutsui meiät mukaan leikkipuistoon heidän kanssaan ja mehän mentiin. 

Kun haettiin tytöt niin viivyimme jälleen kauan kun kaveri oli menossa ratsutunnille ja lapset sai auttaa valmistelemaan poni. Saimme myös jäädä katsomaan ratsutunnin alkua sillä molempiin likkoihinhan iski hevoskuume... 

Nathan sai onneksi kans olla mukana harjaamassa ja hoitamassa ponia. 

 Tämä oli aika hauskan näköinen kaveri, oli tainnu olla nälkä...

Sisarukset keksi käyttää isosiskoaan hevosena ja ratsastivat tällä ratsastuskoulun vierellä. 

Tytöt mielellään alottaisivat ratsastuskoululla, onneksi aloittaa voi koska vain joten aikaa jää sulatella ehdotusta. . .

päivämme

Päivä ilman kummempia suunnitelmia. 

Lähdettiin pyöräilemään ilman määränpäätä ja lapset valitsivat mihin suuntaan risteyksissä käännyttiin.

 

Pyörähdettiin kaupan kautta hakemassa päivällisen grillimenu. 

Saatiin viesti että ensimmäinen mustikka ämpäri olisi noudettavana, heitin uuden pyörälenkin ja hain satsin kotia. Nalanin kanssa sitten pakastettiin mustikat ja välipalaksi lapset sai mustikoita maidolla. 

Lounaan jälkeen likoille tuli kaverit viettämään päivää ja ne hävis kotipihalta aika pian. 

Mä jätin miehen ja pojan kotia ja hain auton huollosta ja poikkesin kaupoilla täydentämässä lahjalaatikkoa sekä ostamassa viikonlopun syntymäpäiväsankareille lahjat. 

 Kotona odotti kuuma grilli ja siellä valmistuvan päivällisen ihana tuoksu. 

Tänä kesänä ollaan grillattu tasan kaksi kertaa! !  

Järkyttävän vähän! 

Pitäisi saada aikaiseksi ostaa Muurikka pannu myös ja kehitellä grillipaikkaa kunnon kesäkeittiöksi!

ja... ja... ja....