Atoopikkojen syyskokous

 Lokakuussa oli jälleen aika tyttöjen viikonlopun kera rakkaat atoopikot. 

Kokoonnuttin Sarin luokse Kauhavalla.

Viime vuosien teemana on ollut pakohuoneet ja niistä on kehittynyt sitten jokaisen omat versiot. Tällä kertaa Sari oli tehnyt pieniä kepposia meille ja jättänyt haamupostia meidän löydettäväksi.

 Lauantai aamuna aamuvirkku Piia herätti meidät muut ja käski nousemaan äkkiä sillä kahvinkeitin oli viety. Eikun kamppeet niskaan ja ulos aampalaseikkailulle. 

Pienen metsälenkin jälkeen löysimme laavun josta nousi savua ja laavusta Sarin siskon ja hänen miehen jotka olivat kattaneet luksus aamiaisen nuotion ääreen. Skumpat on jo vuosia kuulunut tapaamistemme aamupalapöytään.

Aamupalan jälkeen löysimme seuraavan haamupostin... 

 Meidät ohjattiin ison tien varteen bussipysäkille peukuttamaan. 

Sieltä Sarin sisko ja hänen mies nouti meidät heidän retrobussillaan ja pääsimme tielle tuntemattomalle. Naurua riitti ja retrobussissa oli hyvä tunnelma. 

 

 Lopulta bussi pysähtyi Power Parkin Carting hallilla ja kuski kehoitti meitä nousemaan kyydistä. 

Pääsin elämäni ekaa kertaa kartingauton kuskiksi. Hieman pelottavaa mutta samalla aika siitiä. En kyllä päässyt lähellekään yhtä hirmuisaan vauhtiin kuin kanssakilpailijani mutta sillähän tässä ei ollut merkitystä. 

 Päivänpäätteeksi katettiin Raclette illallinen ja lämmitettiin palju. Silleen oli hyvä lopettaa lauantai ilta.Tämä on kyllä mahatava jengi ja Kauhavalla ei koskaan tiedä mitä odottaa, kaikella rakkaudella! 

vuosisadan halloweenit

Minttu, jonka mökillä kokoonnuimme, on vannoutunut Halloween fanaatikko ja mökin vintiltä löytyikin ainakin kymmenen banaanilaatikkoa rekvisiittaa täynnä. Minä ja Piia emme viivy saunassa kuten muut joten koristelimme mökin sillä välin kun muut heitti löylyä. Oli suuri ilo pyntätä tila kun oli runsaasti mistä valita ja saatiin mökki kokonaisuudessaan fiilikseen. Monesti koristelut jää liian suppeiksi jolloin ne ei tuo juuri mitään efektiä mutta voin ylpeänä sanoa että meillä oli tosi kammottavat pienet mökkibailut. Kaiverrettiin kurpitsoja ja maalattiin pilttipurkkeja joista tuli kauniita lyhtyjä illalle. Illalliseksi paistoimme ankkaa vuohenjuustolla ja uunipunajuurilla. Meni juuri niinkuin Strömsöössä.  Alla pitkä pätkä kuvia, olkaas hyvät.

Meidän kuiva jengi

Nyt voi vihdoin alkaa fiilisteleen joulua ! Pipareita ei leivota ennen pikkujouluja...

Länsiteiskon hilseilevä ja kutiseva miniloma

Oli perjantai ja keskipäivä kun saavuin Tampereen juna asemalle, kiersin Tigerin epäeettisen halpaputiikin ja poimin koriin synttäri tarvikkeita sekä päiväkodille askartelumateriaalia. Sitten olikin hovi kuskini jo saapunut mina hakemaan. Kokoonnuttiin pian etelän suunnalta tulleiden ystävien kanssa ja jaettiin kuulumiset päivällisen yhteydessä. Illalle oli varattu Pakohuone Lock out joka oli ryhmämme neljäs pakohuone kokemus. Ulos päästiin ja haastetta jäätiin kaipaamaan. 

 Pimeässä ajettiin Länsiteiskoon jossa odottin lämmitetty mökki. Lämppärit uuniin ja rupattelu jatkui myöhälle. Likat oli rentoutumismielin mökillä ja aamutkin alkoivat skumpalla ja illat loppuivat viiniin. . .

 Mielestäni mökki ei ole mökki jos sieltä saa hanasta vettä tai jos siellä on sisävessa, onneksi tämä oli kunon mökki jossa sauna- ja tiskivedet nostettiin järvestä käsin. Tampereella maa oli valkoinen ja pakkas asteet kympissä. Mintun mökissä oli hänen nimensä värisiä huonekaluja, silleen aidosti banhoja ja kuluneita, joita ihailin kauan. Itsekin olen etsinyt moisen väristä ja kulunutta tv penkkiä tuloksetta. Lohtulahjaksi sain Mintulta kaapin perällä lojuneet kupariset kynttilänjalat joita myös olen ihaillut esim. Linnin blogissa ja instassa.

* otsikko viittaa siis että kyseessä oli atoopikkojengin kokoontuminen.

Meni niinkuin Strömsöössä

Veimme vieraamme tietenkin myös Vaasan tunntuimmalle paikalle, Strömsö. Kierrettiin aluetta ja katseltiin jänniä puutarhajuttuja sekä ihailimme heidän tuuheaa kasvua kasvimaalla. Pienenä vietin paljon aikaa Strömsössä kesäisin. Se oli lähin uimarantamme, silloin Strömsön villa oli tyhjä, tai muussa käytössä ainakin kuin nykyään. Eka Strömsö jakso joka Tvssä tuli oli makee katsoa ja Mathias Jungar on ollut opettaja ala asteellani.  Edelleen on outoa kun sanotaan ei mennyt niinkuin strömsöössä kun jokin ei mennyt suunnitelman mukaisesti. Strömsöhän on uimaranta täällä ihan lähellä vaikka nykyään se on niin paljon enemmän kuin vain ranta.

Syötiin picnic Strömsön terassilla. Piia oli tehnyt lasten kanssa kotona hedelmäsalaatin ja minä olin opettanut Mintulle kenialaisten samosojen taittamista joita syötiin hyvällä ruokahalulla ja lisämausteena oli paistettuja heinäsirkkoja ( tulijainen tansaniasta) naposteltavaksi. Pakko sanoa että sateisen ja harmaan kuukauden jälkeen oli ilo saada kaunis ja suht lämmin päivä juuri tuolloin perjantaina, kaikki meni oikeesti niinkuin strömsöössä.

 

Samalla suunnalla on toinenkin kiva paikka nimittäin ensimmäinen tetti paikkani, Dallas Pizza Palazo. Tunnelmallinen pizzeria  josta löytyy muutama erilaisempikin pizzatäyte. 

 

Dallaksen pihassa on mm vapaudenpatsas.

huvilakaudenpäättäjäiset 2016

Tänä vuonna vietettiin aivan kuten joka vuosi tähän mennessäkin Huvilakaudenpäättäjäisiä viime viikonloppuna. Eri kokoonpanolla vain. Vanhempani antoivat mökkimme lainaan tälle juhlaviikonlopulle kun atooppikko ystäväni tulivat treffeille ja kokemaan samalla pohjanmaalaisen loppukesän tradition. Nämä atoopikkoni opin tuntemaan yksitoista vuotta sitten kanarialla iholiiton järjestämällä kuntoutusreissulla ja siitä lähtien olemme tapaillu ja oltu toistemme tukena kaikessa muussakin kuin vain atopian kanssa. Seuranamme tänä lauantain juhlana oli Rauni myrsky joka vei hetkeksi sähkötkin ja kaatoi monia puita. Kävimme silti lasten kanssa metsässä jossa muut bongasi kanttarellejä kun minä kuljin Nathanin tahtia perästä. Poika jolla muutenkin oli raskaampi maasto pienine jalkoineen pyshtyi nimittäin jokaisen mustikan luo poimimaan ne suuhunsa, ja mustikoita oli ylipaljon ja valtavan kokoisia.

 

 Yhtäkkiä oltiin eksytty metsässä suolle jonka läpi rämmin poika kainalossa. Vajosin polven syvyyteen lieruun mutta sain pojan onneksi sopivasti istutettua mättäälle joka sattui vieressä olemaan. Siinä Natte istui ja ihmetteli mitä mä touhusin kun revin jalkaani suosta. Hatunnosto  crocs saappaille jotka pysyivät tukevasti jalassa eikä jääneet mutaan ja jotka pystyi tyhjätä ja jatkaa matkaa liki kuivin saappain. Seikkailu oli sekin reitti. 

 

Sieniretken jälkeen grillattiin hamppareita ja lämmitettiin sauna. Nathan nukahti saunan jälkeen petiin kympin maissa jolloin me muut mentiin ulos ihailemaan rantaviivaa pitkin näkyviä ulkotulia ja vastarannan kokkoja. Myrskyn vuoksi ulkotulet piti sijoittaa hieman kivien taakse eikä ihan yhtä monta lyhtyä saatu palamaan kuin oltaisi haluttu mutta silti tunnelma oli kohdallaan. 

Katottiin raketteja joka puolelta ja ammuttiin kaksi omaakin joista tuli monta ilotulitusta. 

Liki puolilta öin meni likatkin petiin ja me aikuiset naiset jatkettiin vielä vähä ilman lapsia. 

 Perinteinen huvilakaudenpäättäjäinen. Eikä edes satanut.