Meni niinkuin Strömsöössä

Veimme vieraamme tietenkin myös Vaasan tunntuimmalle paikalle, Strömsö. Kierrettiin aluetta ja katseltiin jänniä puutarhajuttuja sekä ihailimme heidän tuuheaa kasvua kasvimaalla. Pienenä vietin paljon aikaa Strömsössä kesäisin. Se oli lähin uimarantamme, silloin Strömsön villa oli tyhjä, tai muussa käytössä ainakin kuin nykyään. Eka Strömsö jakso joka Tvssä tuli oli makee katsoa ja Mathias Jungar on ollut opettaja ala asteellani.  Edelleen on outoa kun sanotaan ei mennyt niinkuin strömsöössä kun jokin ei mennyt suunnitelman mukaisesti. Strömsöhän on uimaranta täällä ihan lähellä vaikka nykyään se on niin paljon enemmän kuin vain ranta.

Syötiin picnic Strömsön terassilla. Piia oli tehnyt lasten kanssa kotona hedelmäsalaatin ja minä olin opettanut Mintulle kenialaisten samosojen taittamista joita syötiin hyvällä ruokahalulla ja lisämausteena oli paistettuja heinäsirkkoja ( tulijainen tansaniasta) naposteltavaksi. Pakko sanoa että sateisen ja harmaan kuukauden jälkeen oli ilo saada kaunis ja suht lämmin päivä juuri tuolloin perjantaina, kaikki meni oikeesti niinkuin strömsöössä.

 

Samalla suunnalla on toinenkin kiva paikka nimittäin ensimmäinen tetti paikkani, Dallas Pizza Palazo. Tunnelmallinen pizzeria  josta löytyy muutama erilaisempikin pizzatäyte. 

 

Dallaksen pihassa on mm vapaudenpatsas.

huvilakaudenpäättäjäiset 2016

Tänä vuonna vietettiin aivan kuten joka vuosi tähän mennessäkin Huvilakaudenpäättäjäisiä viime viikonloppuna. Eri kokoonpanolla vain. Vanhempani antoivat mökkimme lainaan tälle juhlaviikonlopulle kun atooppikko ystäväni tulivat treffeille ja kokemaan samalla pohjanmaalaisen loppukesän tradition. Nämä atoopikkoni opin tuntemaan yksitoista vuotta sitten kanarialla iholiiton järjestämällä kuntoutusreissulla ja siitä lähtien olemme tapaillu ja oltu toistemme tukena kaikessa muussakin kuin vain atopian kanssa. Seuranamme tänä lauantain juhlana oli Rauni myrsky joka vei hetkeksi sähkötkin ja kaatoi monia puita. Kävimme silti lasten kanssa metsässä jossa muut bongasi kanttarellejä kun minä kuljin Nathanin tahtia perästä. Poika jolla muutenkin oli raskaampi maasto pienine jalkoineen pyshtyi nimittäin jokaisen mustikan luo poimimaan ne suuhunsa, ja mustikoita oli ylipaljon ja valtavan kokoisia.

 

 Yhtäkkiä oltiin eksytty metsässä suolle jonka läpi rämmin poika kainalossa. Vajosin polven syvyyteen lieruun mutta sain pojan onneksi sopivasti istutettua mättäälle joka sattui vieressä olemaan. Siinä Natte istui ja ihmetteli mitä mä touhusin kun revin jalkaani suosta. Hatunnosto  crocs saappaille jotka pysyivät tukevasti jalassa eikä jääneet mutaan ja jotka pystyi tyhjätä ja jatkaa matkaa liki kuivin saappain. Seikkailu oli sekin reitti. 

 

Sieniretken jälkeen grillattiin hamppareita ja lämmitettiin sauna. Nathan nukahti saunan jälkeen petiin kympin maissa jolloin me muut mentiin ulos ihailemaan rantaviivaa pitkin näkyviä ulkotulia ja vastarannan kokkoja. Myrskyn vuoksi ulkotulet piti sijoittaa hieman kivien taakse eikä ihan yhtä monta lyhtyä saatu palamaan kuin oltaisi haluttu mutta silti tunnelma oli kohdallaan. 

Katottiin raketteja joka puolelta ja ammuttiin kaksi omaakin joista tuli monta ilotulitusta. 

Liki puolilta öin meni likatkin petiin ja me aikuiset naiset jatkettiin vielä vähä ilman lapsia. 

 Perinteinen huvilakaudenpäättäjäinen. Eikä edes satanut.

Tähtää unelmiin

Nyt se vihdoin alkoi, koulu. Räätälöity lukkari joka pitäisi vielä hioa sopimaan töiden ja perheen kanssa. Ensi silmäys tulevaan syksyyn, voin todeta että ei käy tylsäksi.

Kaikki ystäväni sekä sukulaiset, huomatkaa että vaikka minua näkyy vielä harvemmin kuin ennen en teitä ole unohtanut! Olen onneksi todella taitava organisoija ja saan mahdottomatkin kalenteribuukkaukset onnistumaan hyvällä pelisilmällä ja ripauksella säkää.

Kotona minulla on perhe jolle priorisoin kaiken vapaan aikani. He tarvitsevat minua ja minä heitä.

Tämä yhtälö ei toimisi ilman super mahtavaa miestäni joka tukee valintojani ja hoitaa osuutensa.

Uusi rytmi vaatii hyvät unet joten asetan itselleni tiukan nukkumaanmenoajan ja laitan kännykän someineen hyllylle suureksi osaksi päivää.

Tekee varmaan hyvää.

Vaikka minun päivät onkin täyteläisiä jatkavat muu perhe perus rumbaa tuttuine askelin.

Hetkellistä tämä minullekin on.

Syvään sisään ja pitkä ulos.

muistojen kätkö

Heikoilla kännykuvilla ja hehkulampun valossa kuvatuilla kuvilla edelleen mennään... 

Tytöt on ollu niin onnoissaan koulumatkoistaan joten mulle on jäänyt paljon vapaa aikaa kun he ovat hoitaneet itsensä kouluun ja kotia. Olen siivoillut kaappeja, näkymätöntä siivousta mutta ah niin tarpeellista. Tänään sain syyn kurkistaa mammalootaan jonne olen säilönyt kaikkea tarpeellista ja ihania muistoja herättäviä vauvan tavaroita ja vaatteita. Ja EI meille ei tule vauvaa vaan siivosin pois pieniä tavaroita jonka vuoksi jäin fiilistelemään laatikon sisältöä. 

Nepen kummitäti virkkas tälle pipon ja minä sukat ja hanskat jolla esikoisemme kotiutui kylmänä joulukuisena päivänä sairaalasta. Kaikki meidän lapset on noita käyttäneet. 

Villahaalari koossa 60-70 sekä polarn o pyretin windfleece haalari koossa 56 ja tuulenpitävä lakki alle vuoden ikäiselle. Reima tecinvälikausi haalari koossa 74 joka on Nepelle ostettu ja jota rakastan, kaikki edelleen kuin uusia. Äitini on säästänyt vuoden 1987 äitiyslaatikon turkoosin kangashaalarin jota meilälkin käytetty vaunuissa.

Pari kasaa 50-74 cm ihanuuksia. bodeja, yöppäreitä, puu- ja villatakkeja, parhaat sukat jotka ei tipu vastasyntyneen jaloista, hanskat ekoille päiville yms. 

Nathanin ja tyttöjen kasteasut. Tytöt käytti samaa asua jonka mummi on tainnu ostaa Nepelle. 

Nalanin kastelahjaksi saadut vauvan petivaatteet ja fleecepeitto tämän nimellä. 

Sekä jokaiselle marimekon junnukoon pussilakanasetit sekä kolmet vauvapussilkanat. Sinivalkoinen on minun vanha 80-luvulta , finlaysonin Aappa on Nepen peruja ja kaikilla olleet ja Marimekon Valupri kankaasta itse omelemani tein Natelle. Afrikkalaisesta kankaasta tehty viltti ompelin kans Natelle. 

 

Jokaiselle on ostettu omat ensimmäiset kengät. Vasemmalla Naten 20 koon reinot, ja 21 koon sandaalit. Keskellä Nalan roosat 19 koon kengät ja oikealla Nepelen siniset kaksykköset. 

Sillä mä rakastan mekkoja on ollut tosi vaikea karsia tyttöjen mekoista. Jäljellä enää parhaimmisto ja kaksi minun vanhaa retroa. 

Lisäksi laatikossa on vauvan leluja 70- luvulta sekä parhaimmat meidän lasten saamista. Myös stokketulit säästetään ja siihen kuuluvat vauvan syöttötuoliksi muuntautumissetti sekä vastasyntyneen "kaukalo"istuin. Meille ei enää vauvoja tule mutta miksi myydä pilkkahinnalla kun lastenlapsia toivottavasti jonain päivänä tulevaisuudessa siunautuu. Parasta on ollut kun vanhempani ovat säästäneet jotain meidän vanhoja, se on tunteikasta pukea omalle lapselle omat vanhat kuteet. Kaikkien snutetkin laitetaan pesun jälkeen säästöön kun ei enää ole tarpeen öisin. 

Arki alkoi ja toinen kettu muutti taloon

Tänään on täällä meilläkin Pohjanmaalla alkanut koulut, esikoulu tosin vasta huomenna. Nyt tokalla ei koulu enää tarjoa taksia koulukyydiksi joten tämä viikko treenataan yhdessä bussilla kulkemista. Mulla on onneksi koko viikko vapaata joten saadaan rauhassa arki rullamaan taas. Ylpeänä esikoinen vingutti bussikorttiaan ja oppi nopeasti koska painaa pysähdy nappia. Onneksi esikoulu alkaa 40 min koulun jälkeen joten kerkeämme hyvin siirtymään muutaman korttelin päähän Nalan kanssa. Lugnisti Neppe lähti luokan mukaan reippaasti eikä näyttäny jännittävän neitiä. Hengailtiin kaupungissa Nalan ja Naten kanssa koulun ajan ja lounastettiin mummin kanssa. Kävin ostamassa itsellenikin koulurepun ensi viikolla alkavia opiskeluja varten. Käsilaukku ei ole niin ergonominen kun on paljon painavaa kannettavaa. Testasin Nepen Räven reppua yksi yö kun kuljetin tavaraa töihin ja tykkäsin niin paljon sen mukavuudesta joten hain Kurresta ( Kurre erä- ja kalastus) oman mustan. Siellä on muuten halvimmat Fjällrävenit Vaasassa( ja mitä netistä katoin). Kun oma kouluni on taputeltu, on Naten vuoro aloittaa kouluntie joten saa hän sen sitten periä.

 

 Nathan oli innoissaan kun sai matkustaa bussin kyydissä, onhan bussinbongaus yksi hänen suosikki lajeistaan. Nala tulee kulkemaan taksilla tämän vuoden ja odottaa sitä innoissaan. Oli vähän myrtsinä kun ei itse saanu vielä aloittaa eskaria mutta enää yksi yö on odotettava. 

Nathan aloittaa hoidon perjantaina, ja kun me viime viikolla siellä poikettiin oli poika ihan liekeissä joten taitaa olla vain hyviä muistoja viime vuodelta kun niin iloisena sinne juoksi leikkimään uuteen kiipeilytelineeseen. 

Minusta on ihanaa että arki alkaa taas piiiitkän kesän jälkeen ja onhan sääkin jo niin syksyinen.

Mustia mietteitä

Mustat ovat olleet tapetilla viimeaikoina, lähinnä jenkeissä , mutta kaikki mitä siellä tapahtuu päätyy myös meidän muiden tietoisuuteen. Ensin oli Jessie Williamsin puhe kun hän puhui mustista amerikkalaista ja heidän alhaisesta asemastaan yhteisössä. Siitä lähti häshtäg # blacklivesmatter salaman nopeasti leviämään somessa. En ole sisällä kaikesta mitä he ajavat mutta yksi asia on tullut selväksi, edelleen 2016 mustien asema maailmassa, ja varsinkin jenkeissä, on heikko. Eikö ihmisarvo ole sama kaikilla? Valitettavasti yhteiskuntamme mukaan ei ole. Tämän jälkeen alkoi uusi some kohu mustista kun Olympialaiset alkoivat Riossa ja ihmiset alkoivat dissata Gaby Douglasin hiuksia kun ne heidän mielestään ei olleet hyvin laitetut. Ihan niinkuin alla olevassa kuvassa: jumppakisoissa ei ole kyse kauniista hiuksista vaan keskittymisestä olennaiseen eli suoritukseen. 

Toinen asia mikä olympialaisissa puhuttaa on juurikin tämä että naisilta vaaditaan kauneutta ja seksikkyyttä ja media kohtelee heitä sen mukaan kun taas miehiltä ei vaadita kuin tuloksia lajissaan. 

Kun tennistähdelle Serena Williamssille sanottiin että hän on " maailman paras naisurheilija " hän kommentoi että "en ole, olen maailman paras urheilija! " Musta urheilija ei ole vain urheilija vaan hän kantaa koko mustan yhteisön kunniaa mukanaan. Kun Simon Biles ja Simone Manuel voittivat ensimmäisinä tummina lajeissaan kommentoi uimari Simone Manuel että ui kriittiset loppumetrit koko mustan yhteiskunnan taakka harteillaan. 

Onhan se mahtavaa että kulta on kaikille mahdollinen mutta onhan se myös väärin että ihonvärisi pistää sinut eriliaiseen asemaan tätä tavoittaessa. Miksi Simonet eivät saa edustaa heitä itseään vaan joutuvat edustamaan koko mustaa yhteisöä? Niinkuin toinen heistä kommentoi " minä en ole uusi Usain Bolt enkä uusi Michael Phelps. Olen ensimmäinen Simone Biles "

Tämän vuoden judo voittaja Brasilialainen Rafaela Silva, joutui kauhean rasistisen hyökkäyksen kohteeksi kun hänet diskattiin 2012 lontoon kisoissa virheen vuoksi. Mikä saa ihmiset niin raivostumaan yhdestä virheestä kun niitä virheitäkin sattuu kaikille, jopa Usain Bolt otti varaslähdön tärkeissä kisoissa ja hänet diskattiin. Miksi kutsua apinaksi ja muiksi alentaviksi sanoiksi? Onneksi hän ei lopettanut judon harrastutsaan vaikka silloin oli rankkaa kun "koko maailma" häntä vastusti, sillä tänä vuonna hän sai näyttää heille, että kova työ palkitaan ja hän on olympia voittaja! 

Oikeestaan piti vain kirjoittaa noista douglasin hiuskommenteista mutta samaan tekstiin soi nuo muutkin huomiot. Toissapäivänä totesin että on aika letittää tyttöjen hiukset valmiiksi ensi viikolla alkavaa koulua varten, jotta aamut sujuisi kepeämmin eikä tarvitsisi aamukiireissä hiuksiakin hoitaa. Tytöt sai itse etsia googlesta haluamansa tyylin. Hiukset ovat tosi makeet mutta letittäminen on myös tapa hoitaa hiuskia. Meidän tytöillä kun ei ole täysafro ei heidän ole ns pakko letittää, mutta vaativat ne enemmän hoitoa letittämättöminä kuin perus suomalinen hius. Harjaamisen lisäksi tulee nimittäin kosteuttaa ja hoitaa kikkuroita, joten helpompaa on kun ne on leteillä. Letit myös suojaa ja pitää hiukset kosteina kauemmin. Talvella varsinkin, ja nyt kun pian saa taas välikausipipoja alkaa käyttämään, on letit hyvä vaihtoehto sillä pipo sekoittaa ja kuivattaa hiuksia. 

Ollaan todella tyytyväisiä kampauksiin. Nalalla menee lettiä keskellä päätä ja Nepellä nuttura vinosti edessä. Nutturan saa pampulalle kun pipon tai kypärän tarvii saada päähän. 

Salama mc Queen ja String accidentti

Viime päivinä en ole tehnyt mitään muuta kuin makoillu joko sängyssä tai sohvalla. Vieläkään ei ole flunssa ohi mutta sen verran paremmassa kunnossa että ääni kulkee ja vähä jo jaksaa jotain muuta kuin maata, olen siis töissä kokeilemassa kuntoani. 

Tytöt on rientäny kavereiden kanssa edes takaisin meillä, heillä ja pihalla koko päivän ja onnistuivat herättämään pikkuveljen päikyiltä aivan liian varhain joten pojan huumori on ollut sen mukaista tämän päivän. Taivas jatkoi ukkosmörinää ja heitti vettäkin pari kertaa joten Natte sai katsella parikin elokuvaa jotta jaksaisimme kaikki tämän päivän läpi. 

Kuopuksen suuri idoli on tällä hetkellä Salama mc Queen. Hajuakaan ei ole mistä tämä innostus on poikinut. Sattumalta hänellä on Salaman kuva crocseissaan kun ne oli niin hyvässä alessa kun ne kauan sitten bongasin, tytöillä on pari Salama pikkuautoa sekä Salama duploja ennestään mutta ei me olla tehty mitään juttua kyseisestä autosta. Kumminkin poika tuo joka päivä Salama dvdn Disney kokoelmastani ja haluaa katsoa "ngari" (= auto swahiliksi) tai "bixten". Meillä ei joka päivä katsella tvtä ja kun Natelle sanoo ettei nyt katsota niin hän ottaa levyn kansista ja kiipee pöydälle laittamaan sitä tietokoneeseen josta monesti on sitä katsellut. Huhhuh. Tietenkin tulee raivokohtaus kun ei saa katsoa rakasta autoaan mutta leppyy usein kun ottaa pikkuautot tai pallon esille. 

Elokuvaa katsoessa poika istuu hiiren hiljaa suurin silmin seuraten ruudulla tapahtuvaa. 

Mainittakooni vielä se että tietokone on nyt ruokapöydällä sillä poika vetäsi pari viikkoa sitten String työpöytäni seinästä roikkumalla pöytälevyssä. Makoilin viereisessä huoneessa meidän makkarissa kun yhtäkkiä kuulin kauhean pitkän röminän. Onni onnettomuudessa, poika ei ollut jäänyt kaiken alle vaan seisoi pienessä paniikissa romahtaneen hyllyn ja tavaroiden vierellä itkien.

Ennen tuhoa. . .

Läppäri meni uusiksi ja kyprokkiseiniin jäi isot kolot mutta ne on materiaa, totesin kun rauhotuin. Lapset olivat työhuoneessa tanssimassa youtube videoiden tahtiin kun Natte innostui roikkumaan pöytälevyssä joka ei kestä sellaista painoa. Ennemmin ei ole tälläistä yrittänyt joten en osannutu pelätä moista temppua. 

Tämän vuoksi desktop tietokone siis nyt ruokapöydällä ja  työhuoneessa kaikki vähän vaiheessa. Pitää keksiä kuinka hylly asennetaan uudestaan, vai asennetaanko edes? 

Onneksi on kotivakuutus...

nuhanenän tervehdys

Viikonloppuna iski kesälunssa allekirjoittaneeseen ja voimat on vedetty minimiin. Lapsilla on toiseksi viimeinen lomaviikko menossa. Onneksi tytöt on jo sen verran isoja että heistä on apua kodin askareissa kun omkat voimat ei riitä. Pikkuveljeäkin viihdyyttävät ja jeesivät kivasti kun minä makoilen sängyllä tai sohvalla pää tukossa ja ääni kadoksissa. Taputtamalla käsiäni saan huomion ja saan kuiskattua ohjeita. Iltapäivät mies on kotona ja se tietenkin helpottaa mukavasti. 

Eilen vietettiin veljeni syntymäpäiviä mökillä kahvitellen. Lapset nikkaroivat puuveneet joita kelluttelivat meressä. 

Vadelmapuskatkin roikkuvat painavina ja lapset poimi mummin kanssa oksat keveimmiksi. Vattuja syötiin suoraan purkista ja osa otettiin kotia, tänään Neppe haluaisi leipoa niistä kuppikakkuja. 

Harmittaa että en ole kerinnyt kun kerran poimimaan vattuja pakkaseen ja nyt oon kipeenä. Toivottavasti vielä kerkeän täyttämään muutaman litran pakkaseen talveksi.  

Kun elokuu toissapäivänä alkoi muuttui myös ulkoilma syksyisen raikkaaksi. Ensimmäinen päivä alkoi ja vielä tänään kolmantenakin ukkonen jyräjää ja salamat vilkkuu. Aikamoisia paukkeita ja kaatosateita ollut, onneksi meistä ei kukaan pelkää ja saadaan yömmekin nukuttua.

Parin viikon päästä minäkin olen opskielija ja odotan innolla syksyn ja arjen alkua!