onko lomalla pakko reissata?

Muutmassa blogissa on käynyt keskustelua siitä "pitääkö" koululomilla lähteä ulkomaille tai pidemmälle reissulle? Minua ei ole kasvatettu niin että koululomilla oltaisi aina lähdössä etelään tai muuallekaan, hiihto- tai pääsiäislomalla lähdettiin joskus lappiin mutta ei sekään mikään itsestään selvyys ole ollut. Joten minulla ei ole repussani oletusta että loma = reissu, myöskään miehelläni ei ole moista oletusta joten emme ahdistu siitä että emme matkusta lomillamme. Muutenkaan emme ulkomaan matkoja hirveesti tee, lähinnä Keniaan tai Ruotsiin. Ollaan me mietitty joskus mennä eurooppaankin perheenä mutta jotenkin se jää aina toteuttamatta kun laitamme mielummin ne rahat Keniaan. Oma valinta, ja meille se sopii. Ne jotka reissaavat saa puolestani reissata, ei se ole minulta pois eikä se tuo minulle mitään lisää. Suomalaisilla on vapaus matkustaa omien resurssejen mukaan, ihan kakilla on vapaa pääsy suurimpaan osaan maailman mestoista. 

Meille loma tarkoittaa rentoutumista, arjesta poikkeavia juttuja ja yhdessä tekemistä. Olimme sitten kotona, vierailemassa ( vieraissa, ei  kuullostanut sopivalta sanalta )  tai reissussa. Kotoa ei tarvitse oikeastikaan lähteä kaus jotta pääsisi reissuun, naapurikuntakin on reissun päässä tai ihan vaikka metsäpolku tai leikkikenttä jonne ei usein eksy. Seikkailut ja kokemukset ovat siitä kiinni miten itse asennoituu. Me emme paljoa leikkipuistoissa vietä aikaa joten eilen pakkasin miehen tuomia pikkumunkkeja ja lämmintä viinimarjamehua reppuun ja mentiin ihan tähän korttelin päähän puistoon eväiden kera. Siinä oli tarpeeksi erilainen toiminta joka upposi kaikille. 

Edellispäivän Raippaluodon retki grillimakkaroineen tuntui reissulta sekin joten olemmehan mekin reissanneet, kotikaupungissamme. 

Minä haluan että loman jälkeen on levännyt olo, monesti joku viikon matka ajoittuu niin että lomareissulta ei kerkeä palautumaan ennenkuin työt taas kutsuu, se oli ok silloin kahdenkymmenennenviiden tuolla puolella mutta ei enää liki kolmekymppisenä kolmen lapsen, opiskelu- ja työarjessa. 

 

Onneksi olen reissanut paljon teininä ja nuorempana joten se että panostan lanttini aina samaan kohteeseen, toiseen kotimaahamme, tuntuu vain luontevalta.

kilometrin verran muistoja kuvina

Kotiuduin eilen mielettömän rikastuttavalta matkalta Itävallan alpeilta. Matka oli 100% nautinto vaikka periaatteessa työasioissa reissasin. Enjon pääkonttori sijaitsee Itävallan Voralbergetillä ja pääsin siis heidän järjestetylle Enjo tourille. Vietin neljä päivää muiden jälleenmyyjien kanssa ympäri maailmaa, Kanada, Australia, Itä- sekä länsi Itävalta, Ruotsi, Englanti, Scotlanti sekä minä Suomesta. 

Enjon perustaja Johannes Engl ja hänen poikansa Jonathan toimistolla

 Ohjelma oli täydellinen ja saimme kokea todella paljon, kaiken kruunasi ne ihanat ihmiset joiden kanssa jaoin kokemukseni. Sain kokeilla myös jousi ammuntaa joka oli todella kivaa vaikkakin vaikeaa.

Maisemat olivat satumaiset joka puolella. Vuoria oli joka ilmansuunnassa ja talot sellaisia joita alpeille kuvittelisikin. Kierreltiin paljon aluetta kävellen ja jokainen piha oli niin tip top että nauroimmekin että Enjon työntekijät ovat vaatineet kaikkia siistimään puskansa ja istuttamaan lisää kukkia pihoihinsa tuloamme varten. Oikeasti se vaan taitaa olla kunnia juttu heille. 

Ruoka maistui ja meitä ruokki Seidl joka myös kulkee Itävallan olympiaurheilijoiden mukana kokkaamassa kisoissa. Kuvassa näkyvä keitto oli villikukka keittoa ja aivan törkeen hyvää ja pehmeää. 

Sanat ei riitä kuvailemaan reissun tunteita ja tapahtumia. Siksi kilometrin verran kuvia.

 Alla olemme 1000m yli merenpinnan jossa söimme ja tanssimme vuoren reunalla vanhassa ihanassa talossa. 

Tuo piippu soitti paljon kauniimpaa musiikkia alla näkyvien miesten puhallessa kuin silloin kun minä ja Kanadan vahvistus Marie- Joseé yritimme samaa. 

 Yöllä kun kävelimme vuorta alemmas bussille oli pilkko pimeää ja kävelimme soihdut käsissä ja taustalta kuului lehmänkellojen hiljainen ääni. 

 Vapaa ajallamme perjantaina kiivettiin pienellä porukalla hotellin takana olevaa vuorta jossa maisemat oli vailla vertaa. Polvet ja reidet huusi hoosiannaa siinä kävellessä sillä tie oli todella jyrkkä ja pitkä. Maisemat oli kumminkin kaiken vaivan arvoisat. 

 

Illallinen nautittiin Lake Constancea kruisaillessa. Laivamatkan pukukoodi oli merellinen. Kierrettiin järvi ja kävimme saksan ja sveitsin rannikoilla. Illallisen jälkeen tanssimme isolla tanssilattialla ja hiphop opettaja Marie-joseé veti meille hyvät tanssitreenitkin. 

Matkaseurani puhuivat neljää eri englannin murretta sekä ranskaa ja saksaa ilman englannin taitoja. Huonekaverini puhui eteläruotsin murretta ja minä vedin niitä kaikkia parhaani mukaan.

Iltaisin olin niin sekaisin kielissä että unohdin jopa oman äidinkieleni ja puhuin riikinruotsia petikaverilleni. Minä kun rakastan eri kieliä nautin kun sain pistää ylä asteella opitun saksani kokeelle ja harjoitella ranskaa jota en ikinä ole osannut. Silti ystävystyin yli kielimuurien. 

Näillä kokemuksilla elän pitkään!

THANK YOU DANKE MERCI TACK KIITOS

auf wiedersehen

Vaikka kyseessä onkin työmatka, odotan minä silti rentouttavia hetkiä ja irtiottoa arjesta. Kolme yötä naapurimaassa yhdessä kolleegojen.

Perhe halittu moneen kertaan turvaportilla jossa lopuksi vilkutettiin lentopusuilla.

Sinne ne kullanmurut jäivät viettämään laatuaikaa isänsä kanssa.

Valmistin äitivapaata viikonloppua pyykkäämällä pyykikorin tyhjäksi ja letittämällä tyttöjen hiukset jotte ne menisi vahingossakaan rastoille poissaollessani. Mies kyllä ehdotti että opetan hänelle cornrow tekniikan mutta jääköön harkinta listalle se.

Hyvää viikonloppua teille kaikille ! 

Nyt lennetään eikä mietitä että kalenterissa lukee perjantai kolmastoista...

Turun linnassa

 Turun linna on nähty ulkoa monesti kun ollaan ruotsinlaivalle ajettu mutta en muista olisinki käynyt koskaan sisällä, ehkä lapsena mutta siitäkin on jo muutama vuosi.

Linna on todella kaunis. Mua kiehtoo todella paljon tämänkaltaiset historiantunnit, on niin helppo kuvitella millaista on ollut seitsemänsataa vuotta sitten kun linna rakennettiin, vaikka oikeesti ei kyllä vilkkaimassa mielikuvituksessakaan pysty kuvittelemaan millaista on oikeasti ollut kun on ollut kuninkaallisia, hovineitoja ja ritareita.

 

 

Lapset olivat heti mukana linnankierrokselle kun kuulivat että se oikeesti oli linna jossa on joskus asunut oikea prinessa.

Turun linna on ollut myös vankila, ja kävimmekin Kuningas Erik XIIII ( ellen väärin muista) sellissä, mies oli kuulemma seonnut ja alkanut tappamaan ihmisiä syyttä sekä otti vaimokseen tavallisen kansalaisen!

 

 

Itse linnan rakennus kiehtosi minua yhtälailla kuin historian tarinat.

 

Kävimme tunnin kestoisella ohjatulla ritarikokelas kierroksella jossa lapset saivat pukea ritari"haarniskat" ylleen ja etsiä mm kunigattaren kadonneita koruja ja ritarilta tippuneita esineitä ympäri kierrosta. Hovineito kertoi lapsille sopivalla tavalla hienosti eläytyneenä rooliinsa kuninkaallisista ja ritareista sekä linnan huoneista.

Lapset seurasivat tarkkaan.

 

 

kesken kumarrusharjoitusten oli annettava isosiskolle hali.

 Linnassa on kuvattu elokuva, Tyttökuningas ja esillä oli paljon  rekvisiittaa. Kaun iiden vanhojen pukujen vuoksi voisin ryhtyä näyttelijäksi, tosin se vaatisi ehkä näyttelemisen taidotkin... mutta olisi niin hienoa pukea moinen, varmaankin todella painava, mekko ylleen.

 

 Kierroksen lopulla päästiin itse kuninkaan juttusille ja kerroimme että olimme löytäneet kadonneet aarteet, hovineito kertoi että ritarikokelaat olivat suoriutuneet hyvin ja käyttäytyneet kuin oikeat ritarit joten kuningas löi heidät Turun linnan ritareiksi.

 

 

Juuri lyötyjen ritareiden matka jatkui myöhäiselle lounaalle ja jokainen söi lautasensa tyhjäksi höpisemättä turhia.

Pidennetyn viikonlopun loppusaldoksi tulikin 841 kilometriä autolla.



Kesälomareissu Nauvoon

Viimeinen ja odotetuin kesälomareissumme on nyt muistojen joukossa. Vietimme neljä ikimuistoista päivää ystäviemme mökillä Turun saaristossa. Saaristossa on aivan omanlainen tunnelma, ja lautat jotka vie asukkaita ja turisteja saarelta toiselle ovat osa sitä magiaa.

 

Saavuimme parhaaseen marjanpoiminta aikaan ja sitä tuo juniorimme onkin harrastanut päivät pitkät. Kaikki vaatteet oli ( yess sain ne pestyä puhtaiksi ja tahrattomiksi) ihan mustikassa kun pikkuherra kävi mutustelemassa marjoja.

 



Ollaan nautittu yhdessäolosta rakkaan ystäväperheen kanssa mutta myös koettu jälleen mahtavia elämyksiä ja todistettu ettei tarvitse lähteä kauas ulkomaille nähtävyyksiä ja maisemia hakemaan.

 

Lauantaina mentiin veneretkelle tuolle kuvassa näkyvälle saarelle. Nää laakeat kivet ja pienet saaret tuo lapsuuden muistoni pintaan, muistan kun vanhempani veivät meitä moisiin paikkoihin uimaan ja nyt saan tarjota samaa omille mukuloilleni.

 



 

Lähtiessämme oli kylmä tuuli mutta löytämämme saari oli täydellisesti tuulen suojassa ja saimme riisua pitkät vaatteemme ja nauttia kesästä.

Kallio oli Nathanillekin, joka juuri on toipunut solisluun murtumasta, sopivan laakea ja pojalla oli iso alue tutkittavana.

Tytöt kiipeilivät kallioilla ja kalastelivat kaloja haaveillaan ja mielikuvitusta riitti. Kiara, Nalani ja Nathan kävivät uimassakin. Työt ihan meressä mutta Nathan lätäköissä.

 



kikoi palveli sekä pyyhkeenä, istumaalusena ja liukumäkenä.

Daddy seisoo tietenkin ihan vieressä mutta poisrajattuna kuvasta

 Nathan löysi mökin pihaltakin pienen loiskimisaltaan itselleen.

 

Mökkeilyyn ja yhdessäolo kulkee tietenkin käsikädessä hyvän ruoan kanssa ja sitä teimme yhteisvoimin joka päivä. Lounaat picnic viltiltä ja illalliset kauniisti katettuna ja parhaimpien lähituotettujen herkkujen parissa.

 

 

Ruokaa sulatellessa ihailimme lastemme kekseliäitä leikkejä. Meidän mukulat eivät todellakaan tarvitse tai edes osaa vaatia itselleen älylaitteita tai teknologiaa viihtyäkseen.

Automatkalla oli dvd soitin sekä nintendo ds laitteet takapenkkiläisillä mutta ei nekään koko matkaa käytössä olleet. Välillä hiulivat, laskivat erivärisiä autoja yms autoleikkejä joita yhdeksänkymmentä kluvulla vielä automatkoilla harrastettiin. " Laiva on lastattu..." on yksi suosikki ja miedän versiossa kaikki neljä kieltä on sallittuja.



Nepelen löytämä keppihevonen juomatauolla.

 Iltaisin kun lapset nukkuivat pelailimme korttia, naureskelimme tyhmille jutuille, puhuimme vakavia ja ihailimme saariston hiljaisuutta ja auringonlaskua.

 

 

Aamuisin kadutti hieman myöhälle valvotut illat kun nämä nousivat seiskan pintaan ja hiljaisuudesta ei enää ollut tietoakaan.

 

häshtäg suomalaisia häshtäg meillä on unelma

 Kävimme myös vaeltamassa metsässä korkealle kukkulalle.

 Matkalla tapasimme Frozen elokuvasta tutut love expertsit, eli kivipeikot. Lapset innostuivat ajatuksesta ja rakensivat omatkin rakkauden expertit.

 

 

 Korkeimmalle huipulle katettiin picnic ja Oscar etsi lasten kanssa aarteita , eli Geocach.

 

Isä ja poika

 

 

 

Matkamme piti jatkua vielä muutama päivä naapurisaarella mutta siellä asuvat ystävämme olivat asioimassa tukholmassa joten valitettavasti emme tavanneet heitä emmekä nähneet tarvetta jäädä yksin saarelle kun Lehtisten loma loppui ja he lähtivät pääkaupunkiimme valmistautumaan töihinpaluuseen.

lähdimme siis aamupalan jälkeen ajamaan kotiakohti mutta vietettiin muutama tunti Turussa, aikaa kun oli.