TBT Throwback thursday

Postasin Instassa eilen yhden lempikuvistani. Olimme tavanneet pari kuukautta aiemmin ja viettänyt about jokaisen päivän yhdessä. Ei aina kaksin mutta yhdessä. Olin jo kauan ennen tapaamistamme varannut lentoliput Keniaan pariksi kuukaudeksi mutta ensimmäiseen kertaan en ollut pelkästään iloinen ja innostunut. Emme vielä kumpikaan tuossa kuvan ottohetkenä teidetty mitä parin kuukauden ero meidän suhteellemme tekisi. Olimme nuoria vielä ja J oli juuri tavattuamme lakseutunut Suomeen. Muistan nuo hetket kuin eilisen vaikka samalla tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Näin kun nostaa pään koneelta ja katselee ympärilleen niin ei ole mikään ihmekään sillä tuon kuvan jälkeen on tapahtunut niin tosi paljon. Keniassa ollessani pidettiin 2007 vuoden pressavaalit jotka ennustettiin olevan dramaattiset, ja ennusteet olivat oikeassa.

 

Vietin välipäivät tuolloin yhdeksän vuotta sitten Kakamegan kylässä ystävieni kanssa sillä heillä oli siellä keikka. Matkustin kumminkin ennen muita takaisin Nairobiin sillä seuraavaksi päiväksi ( tämä päivä yhdeksän vuotta sitten ) oli sovittu treffit muiden ystävien kanssa. Kun bussini illalla saapui pääkaupunkiin oli vaalit loppumaisillaan. 

Seuraavana päivänä kun me systerin kanssa käveltiin keskustassa, menossa tapaamispaikallemme, saimme viestin kavereiltamme ettei heidän matatu pääse keskustaan, seuraavana hetkenä miljoonakaupungin kaduilla soi autojen torvet kuin varoitushuutona ja samassa sekunnissa ihmiset alkoivat juosta, me heidän perässään. Emme tienneet mitä tapahtuu tai  miksi juoksemme. Hetkeä myöhemmin kadut  olivat autiot ja me piilouduimme jonkun kaupan sisäänkäynnillä muutaman sadan muun kanssa. Kaupunki oli aavemaisen hiljainen. Mamma soitti ja käski meidät heti kotia, mellakoita.

Kyytiä ei saanut mistään ja koimme parhaaksi kävellä kotia. Muistan sen surrealistisen tunnelman. 

Uutisissa näytettiin kuinka taloja poltettiin, ihmisiä tapettiin ja heidän maitaan tuhottiin. 

Ystäväni jotka jäi Kakamegaan pakeni luoteja ja piiloutuivat pari viikkoa. Kioskeista loppui ruoat, onneksi mammalla oli jemmavarasto ja puutarha. Kaduilla kulki aseistetut sotilaat eikä meillä ollut asiaa ulkoilemaan. Kotiväki suomessa oli huolissaan, eihän uutisissa näytetty kuin mellakoita ja tuhoja. Vanhempiani helpotti että tiesivät kenen luona ja missä olen, olivat käyneet Nairobin kodissani keniaperhettäni tapaamassa aiemmin. 

Pelkäsin ystävieni puolesta sillä suurin osa asui alueilla jossa mellakat olivat pahimmillaan. 

Mellakat syntyivät kahden heimon välillä, he jotka pressanpaikasta kisailivat. Ääntenlaskenta ei ollut rehellinen, oli Luojen aika voittaa yms...Vaalit voittanut Kibaki kuului Kikuyu heimoon ja tämä heimo koki kovia, monilta tuhottiin kylät ja kodit ja Nairobi tulvi pakolaisia, omaa kansaa. 

Kun kadut jälleen avattiin ja arki palasi maahan, kävimme kaveriporukalla viemässä ruokalahjoituksia pakolaisleireille. 

Se oli pysähdyttävää. 

Kun palasin suomeen niin tarinamme Jn kanssa jatkui siitä mihin se oli jäänyt ja jonne sitä oli puhelimen välityksellä viety minun ollessani poissa, hänen kotimaassaan. Tiedän että se on iso asia Jlle että kenialla on oma vahva paikkansa sydämmessäni.
Ajatella että tuolloin me unelmoimme siitä mitä meillä nyt on.
Mitäköhän kymmenen vuoden kuluttua sanon tästä päivästä ja nykyisitä unelmistamme?

hyvästit 2016

Kaksi päivää jäljellä tätä vuotta. Taas yksi mennyt ja uusi tulossa. 

Tämä vuosi on ollut hyvä monella tapaa. 

Todella täyteläinen jos niin sanoisin.

Opintoja, töitä, lisää toisia töitä, perhettä ja ystäviä. 

Loppukesästä oli semmoinen voittajafiilis ettei oo moneen vuoteen ollut. Edelleen on hemmetin hyvä tunne kaikesta. Ulospäin näyttää kuin minulla olisi monta rautaa tulessa mutta ne kaikki tukee toisiaan niin hyvin ja aikataulullisestikin istuvat kuin palapelejen mestariteos. Saa vain toivoa että sama fiilis ja meno jatkuu ensikin vuonna. Koulun fyysinen sijainti muuttuu, minulle huonompaan, mutta luulen ettei sekään pääse stressaamaan. 

Olen iloinen että kaikkien minun menojeni ohella minulle jää aikaa perheelleni eikä Nathankaan ole päiväkodissa kuin muutamana päivänä viikossa, se on minulle tärkeää. 

Nyt joulun alla olen ollut viikon kotona, se on tehnyt minullekin hyvää. Enkä ole suunnitellut tai tehnyt yhtään mitään ellei ole huvittanut. 

Huomenna pakataan laukut ja auto ja suunnataan Turun saaristoon vastaanottamaan uutta vuotta ystäväperheen kanssa. 

Tänä vuonna ei elämää suurempaa ole tapahtunut mutta juuri näin on hienoa, henkilökohtaisella tasolla on mielenerauhaa. ( ellei lähde ajattelemaan politiikkaa, maailmankriisejä yms sillä sillä saralla 2016 oli tosi PASKA)  

Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be nice. Always.

Sarja, SKAM, josta pari päivää sitten kirjotin tarvitsee vähän lisää huomiota. Vaikka voisi kuvitella että nuorista lukiolaisista kertova sarja on samanmoinen kuin kaikki ne muut sata joita on aikoinaan tehty niin tosiasia on että tämä on niin paljon tärkeämpi sarja. Sisältö on tietenkin tunnerikasta ja paljon itsensä ja rakkauden etsimistä, ihastuksia ja draamaa niinkuin teinielämään kuuluu mutta SKAM eroaa muista sarjoista siinä että se on ensinnäkin tosi katu-uskottava, siihen voi samaistua ilman kauheita kliseitä tai ylidramatisoituja juttuja. Kolmen tuotantokauden aikana on nostettu esille himputin tärkeitä asioita todella maanläheisellä ja informoivalla tavalla, arkikielellä. Sarjassa painotetaan usein, sekä poikien että tyttöjen keskuudessa uskollisuutta ystäviään kohtaan, feminismiä, itsekunnioitusta, avataan ja selvennetään islamin uskoa, nostetaan esille syömishäiriöitä ja psyykkisiä sairauksia kuten bipolääri ja masennus, seksuaalisuutta ja seksuaalista suuntautumista; homo, hetero ja bi... Myönnän että olen alle viikossa katsonut sarjan kolme kautta kahdesti läpi ja olen vaan niin sika iloinen ja ylpeä kuinka hyvin he saavat näitä tärkeitä, tabuiksi luokiteltuja aiheita, tuotua esille.

Olisi niin monta esimerkkiä annettavana jotta jätän ne kertomatta ettei postauksesta tulisi maratoni. Katsokaa itse. (klick, sv ja fi, kolmas vielä vain norjaksi NRK sivuilla )

Itse psyykkisten sairauksien kanssa kauan töitä tehneenä olen vain niin iloinen että kissa on nostettu pöydälle ja annettu erilaisuuksille tilaa ja keskustelunaihetta, jos vaikka nuoret oppisivat ettei psyykkisesti sairastuneita tarvitse pelätä tai paeta. Hekin ovat vain ihmisiä.

Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be nice. Always.

Toinen mielestäni hieno asia on että Nooran yksi läheisin ystävä on homo, Eskild, joka painottaa itsensä hyväksymistä ja olemaan oma itsensä. Homoseksualisuus on myös yksi kolmannen kauden "teemoista" ja sekin todella hienosti tuotu esille. Itsensä hakemista ja hyväksymistä sekä kaapista ulostuloa. Olen niin iloinen myös siksi että voin ylpeänä katsoa omia lapsiani ja todeta että nämä yllämainitut tabut ovat heille opetettu jo pienestä kuulumaan normeihin. Kerron heille mitä töissä teen ja millaisia sairauksia siellä hoidamme, mitä eri psyykkiset sairaudet tarkoittavat ja että niitä on olemassa ihan ympärillämme. Minun yksi hyvä ystävä ylä asteelta on parisuhteessa toisen naisen kanssa ja muitakin homopareja on ympärillämme joten he tiedostavat myös että se on ok ja että se on hyväksyttyä. Eivät he kyseenalaista asioita jotka ovat opetettu normaaleiksi. Eivät he myöskään tee asioista numeroa. 

Toisella kaudella tapahtuu myös seksuaalirikos jonka myötä kuvataan ahdistuneisuutta ja epätoivoa. Sarjan nuoret tytöt toimivat asiaan kuuluvasti ja ilmoittavat tapauksesta joka johtaa rikosilmoitukseen. Norjalaisten lehtien mukaan sarja on saanut aikaiseksi sen että useampi nuori uskaltaa ilmoittaa vääryyksistä ja näin ollen tärkeä asia, joka on valitettavan yleistä, on nostettu pöydälle ja oikean kanavan kautta löydetty kohderyhmä jolle tämä tieto on tärkeä ja ratkaiseva. 

Sarjan hahmot ovat niin eläviä, heillä on omat instatilitkin ja ihmiset ovat hullaantuneet Nissenin oppilaiden elämästä joten on ihan törkeen hienoa että kanavaa käytetään näin tehokkaasti ja hyvin tuomalla esiin faktoja ja rohkeutta jota nuoret tarvitsevat. 

Sanon vaan että wow ja hattua nostan !

aattona 2016

Hyvää joulua kaikille !

Osastolla on aattoaamuna ihan omanlainen fiilis ja aamuvuorolaiset tulivat punaisiin pukeutuneena ja jäivät suunnittelemaan pientä aatto ohjelmaa potilaille. Kun tulin kotia 7.15 oli meillä koko perhe jo hereillä. Lapsille oli pienet paketit kuusen alla odottamassa jotka jaoimme pian minun tultuani.
Tämä on todettu hyväksi, sillä pahin jännitys saadaan taltutettua ja lapset jaksavat paremmin odottaa pukkia joka tulee vasta iltapäivällä.

Parin tunnin unien jälkeen laittauduimme valmiiksi ja lähdimme veljeni luo joulunviettoon. Lapset kyselivät pukin perään ja sopivan odotuksen jälkeen oveen koputtikin illan odotetuin vieras. 

Tyttöjä jännitti mutta Natte juoksi ovelle ja avasi sen pukille.

Tytöt auttoivat pukkia jakamaan paketit oikeisiin osotteisiin. Nathan avasi heti saatuaan omansa ja iloitsi suuresti kaikkia uusia autojaan mutta tytöt keräsi lahjansa kasoihin joita purettiin yhdessä kun pukille oli laulettu ja kiitetty lahjoista.

 

Neppe on skeptinen pukin aitoudesta mutta Nala uskoo vielä valkopartaan. Itse en näe syytä paljastaa totuutta, Nepele jo aavistaa ja tietää mutta haluaa vielä uskoa. 

Tunnistavathan tytöt lahjapaperit joilla kotona on paketoitu lahjoja ja pakettinarutkin. Vaikka tietää että pukki on tuttu joka on pukeutunut niin on se yhtä taianomaista vielä itsellekin joten miksi ei lapsille.  Nathan ei pelännyt lainkaan vaan nouti lahjansa ja kiitti kauniisti. Lapset sai juuri sopivasti lahjoja ja sellaisia joista minäkin tykkäsin. 

Tänään lahjat iloitsivat heti aamusta ja nyt liedellä on perunat kiehumassa ja pian syödään meidän jouluherkkua, savukalkkunaa. Muuten jouluruoka ei oikein ole makuumme. 

25.12han on mieheni mielestä päivä jolloin joulua juhlitaan mutta ei hänkään vaadi siihen kuin yhdessä oloa. Tänä vuonna ei tehdä kummempaa ruokaakaan tänään mutta muuten kokataan yleensä kenialaista 25 päivä. iltapäivällä soitamme jouluntervehdykset isovanhemmille ja perheelle Keniassa.

Siku kuu ya Krismasi  !

SKAM, upposi

Enää vuorokausi jouluaattoon.

Mulla on ollu tosi jouluinen fiilis jo monta viikkoa mutta nyt viime päivät tuntuu että en oo kerinny sisäistämään että se joulun kohokohta on jo näin lähellä.

Lopetan aattoaamuna yötyöt joten tämä valvominen on kai osasyynä fiiliksen laantumiseen mutta myös se että talviset limuhanget muutti tapposääksi jolloin tietenkin harmittaa.

Lapset odottavat tietenkin aivan innolla aattoa ja he aloittivat kolmen viikon joululomansa tänään.

Jälleen ollaan saatu yksi koululoma sumplittua jotta kaikki (lapset) saavat olla vapaalla.

Pukinkontissa on yksi dvd boxi jota minä odotan että katsotaan tyttöjen kanssa joulupäivänä.

Meillä ei ole netflixiä, eikä tulekaan, enkä seuraa muita sarjoja kuin Greyn anatomiaa mutta kaveri vinkkas mulle norjalaisesta huippusuositusta sarjasta, SKAM,  joka löytyy tätä nykyä myös käännettynä Areenalta. (klick)

Varoituksen sana ennenkuin klikkaat linkkiä, sarja on TODELLA koukuttava joten varaa vapaa-aikaa kun lähdet siihen tutustumaan.

Skam kertoo lukiolaisten elämästä ja joka tuotantokausi ( 3 tehty joista 2 käännetty areenalle ja kolmas nähtävissä norjaksi nrk:lta) on kuvattu eri tyypin näkökulmasta joka tekee siitä mielenkiintoisen ja joka tuotantokausi on myös todella intensiivinen. Itse lähin Naten päikkäreiden aikaan katsomaan ensimmäistä jaksoa ja se oli iso virhe sillä 3.39 yöllä sammutin koneen ja olin kalunnut kaksi ensimmäistä kautta läpi. Seuraavana päivänä himmee väsy mutta onneksi se oli ok sillä pitikin nukkua ja valmistautua yövuoroihin. Minusta nuoret näyttelevät todella todella hyvin, ja koko ohjelma on tehty hyvin. Vaikka omasta teiniajasta on aikaa niin tuo vaan niin upposi. Olin ajatellu että odotan kunnes kolmas kausi on käännetty mutta hitsi, en malttanut vaan katsoin sen äsken NRK:n sivuilta. Onneksi. SeKIN oli hyvä. Tiedättekö tunteen kun on ns tyhjä olo kun on katsonut jonkun sarjan loppuun? Se tunne minulla on nyt. Onneksi arki on hektistä joten tunne ei ole pitkäkestoinen mutta silti. . . Suosittelen, katsokaa!


Kun olet katsonut jaksot niin tässä bonus materialina humoristinen parodia " skam 25 vuotta myöhemmin"

Pojan huone

Ei siitä kauaa ole kun kirjoitin ettei vielä siirretä yhtäkään lasta työhuoneeseen mutta kappas vain nyt siellä asustaa kuopuksemme. Lähinnä alkoi ärsyttämään junaradan ja Barbie / piukkulegoleikit jotka ei oikeen sopinut samalle lattialle. 

Ensiksi siirsimme vain pojan lelut työhuoneeseen ja Natte innostui heti ajatuksesta.

Sitten toissayönä Minimies ei halunnut nukkua vaan möykkäsi vain ja häiriköi siskojaan joten vein tämän työhuoneeseen jossa rauhotuttiin ja lopulta hän nukahti sinne. 

Kasasin tyynyjä ja patjan lattialle sillä eihän tuossa Hemnesin sohvasängyssä ole laitoja mutta yllätyinkin kun poika pysyi pedissään tippumatta koko yön. 

Siitä lähtikin ajatus siirtää hänet kokonaan omaan huoneeseensa. 

Tuumasta toimeen siis. 

Alla kuva kun  vain lelut siirretty. 

Vapaapäivänämme nostin ompelukoneen jakkaralle ja surauttelin uusia verhoja ja päällystin Zipit päiväpeiton kannen ( linkki ei ole sponssi) samalla Kente kankaalla jota kaapissa lojui 12 jaardia. 

Valkoisen kanssa tuo kangas sopi mielestäni juuri hyvin, pieni huone säilyi valoisana mutta sai kunnolla väriä. Tykkään sisustaa afrikkalaisilla kankailla niiden värejen takia mutta tietenkin myös siksi jotta lasten arjessa olisi konkreettisesti jotain joka muistuttaa ja yhdistää heitä Keniaan. 

Pinkki ja vaalensininen ei ole koskaan tullut kuulonkaan kun meillä on sisustettu lastenhuoneita, ei vaan oo meidän juttu. 

nyt on turvalaitakin kaverilta lainassa

 Tein kapean kapan jottei verho dominoisi tilaa ja jottei niissä roikuttaisi, onhan kyseessä aktiivinen pikkuinen ! 

Vanhempieni kristallikruunukin sai luvan laskeutua katsota ja tilalle ripustin ennen olkkarissa valaisseen mustan kuvun jossa kultainen sisäpuoli.
Rakastan tuota Ikean Hemnes sohvasänkya ja sen monipuolisuutta. Se on toiminut vieraspetinä jo vuosia ja sen alalaatikot nielee kunnon tavaramäärät. 

Pojan duplot laitettiin yhteen laatikkoon ja kunhan uusimme välipäivbinä meidän sängyn ( Brimnäsin runkoon, eli säilytyslaatikoilla sekin) niin saadaan nuo kaksi viereistäkin laatikkoa täytettyä palloilla, autoilla ja naamiaisasuilla eikä lattiatilaa kulu turhaa. 

Tyttöjen huoneesta siirsin Muuramen ( minun ja veljeni lapsuudesta ) hyllyn niille muutamalle Muumi kirjalle, pikkuautoille ja dinoille. 

Vielä on työpöyutämme siirtämättä sillä mietimme minne ja kuinka mutta ei sillä kiirus ole, tämä toimii todella hyvin näinkin kunnes seuraavan kerran innostumme ! 

juhlapäivä

On kumma kuinka yhteen päiään saa plajon mahtumaan.. Aamulla laulettiin "happy birthday... " aamutuimaan esikoisellemme joka ensi viikolla vanhenee vuodella. Aamupäivän vietimme koulun joulujuhlissa jossa saimme kokea ihanan suuren Lucia kulkueen.

Sen jälkeen vanhempani tarjosivat lounaan jonka jälkeen pitikin lähteä kohti tanssiesitystä. Kipinän tanssikoululla, jossa likat treenaa hiphoppia, oli nimittäin joulunäytös. Aih että kuinka hienosti vetivätkin ja koreografia oli hallussa. 

 

Kaupan kautta kotia pystyttämään illan synttäribileitä. teemana oli glitteriä ja blingblingiä. 

Kun vieraat kuudelta saapuivat niin syötiin tacoja ja tortilloja jotka upposivat niin oman väen sekä vieraiden suihin. 

Ruoka sulateltiin samalla kun lahjat avattiin pullonpyörityksellä ja tämän jälkeen pidettiin tanssikisa. 

Ensin kaikki aloittavat ja tanssivat sanomalehden päällä, se joka horjuu pois lehdeltä tippuu sivuun, ja muut jatkaa taittamalla lehden puoliksi. Näin jatketaan kunnes jäljellä on vain kaksi jotka kisaa voitosta ja jolloin paperi on jo todella pieni. Kisa vedettiin muutaman kerran läpi ja oli ilo nähdä että kaikki jorasi. 

puolitettu lehti, joku on jo tippunut...

 Lapset jatkoi tanssimistä diskovalon alla ja minä katoin pöytään muffinssit, karkit ja jäätelöbaarin. Meille ei enää taida kakkuja tulla, jäätelöbuffalla on aina parempi menekki lasten juhlissa.
Kahdeksalta muutama vieras haettiin kotia ja pari jäi vielä yökylään ja glitterijuhlat muuntuivat pyjamabileisiin. Tuolla he nyt katsovat elokuvaa työhuoneen levitettävältä sohvalta.
Onni on ystävät. 

Meidän paras joululahjamme, esikoisemme, olet jo kahdeksan vuotias iso neiti. Iso ja omatoiminen mutta silti vielä pieni. Puss

muijat puikoilla

  Aloitetaan laittamalla lempi joululauluni soimaan tästä alta, ruotsiksi yllä ja suomeksi alla. Itse pidän ruotsinkielisestä eniten mutta youtube osasi vinkata myös suomenkielisestä versiosta.

 

Noniin, nyt kun ollaan joulutunnelmissa niin voin hehkuttaa omaa joulumieltäni ja tonttupajaani. 

Lasten lahjat on ollut ostettuna kaapissa jo kauan ja paketoitunakin jo jonkin aikaa. Stressiä en tunne vaikka olikin aika yllätys että tänään oli jo viidennen luukun aika. 

Löysin jossain vaiheessa ohjeen kutoa Marimekon Muija kuosiset villasukat ja olen hurahtanut aivan täysin. Neljäs pari on nyt puikoilla. . .

 

Sairastupaa ylläpitäessä oli hyvin aikaa istua aamutakissani joulumusiikki taustalla soiden puikkoja koordinoiden. Nyt on onneksi lapsetkin jo parantuneet ja meno ja meininki aika normaali taas. 

Mikään ei ole parempaa kuin joulumusiikki, rauhallinen hetki ja lumi joka peittää maan. 

Tämä alkutalvi on ollut paras vuosiin sillä tänä vuonna ollaan saatu nauttia lumesta jo monta kertaa, vaikka ne siinä välissä sulaakin pois mutta silti. 

Iloitsen suuresti kun lumihiutaleet tanssii taivaalta alas ja tunnen koko kehossani sen ilon ja riemun.

 

Eilen vanhin ystäväni oli pulkkamäessä kanssamme ja sain ojennettua ekan parin sukkia lämmittämään vilukissan varpaita ja mieltä. 

 Kerittiin just pulkkam

keen ennenkuin lumi suli jääksi... Valitettavasti näin käy liiankin usein mutta sentään ollaan saatu luntakin aina pariksi päiväksi ja lisää on tulossa vielä ! 

Lapsia huvitutti eniten laskea pyllymäkeä kun lumen alta paljastui jääkerros mutta jonkunen lasku tapahtui myös liukurilla ja pulkalla. Tuo meidän lähimäki on sopiva nyppylä jota Nathankin jaksaa kiivetä ja laskea itsenäisesti. Oma polvi on niin huonona tälä hetkellä ettei sillä hirveesti laskeskella joten onneksi lapsilla on toisistaan seuraa. 

Mutta siis katsokaa nyt, nuo muijat on niin kauniit, vaikka sen itse sanonkin.. Täältä löysin ohjeen, olkaa hyvät !

Kohta työt kutsuu joten vedän viimeiset kierrokset puikoilla ennen sitä. 

Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa !

ensimmäinen

Natte on tanssinut jonka vuoksi tietty hame päällä

Joulukuun ensimmäinen tarkoittaa tietenkin meilläkin joulukalenterin luukun avaamista. Lapset on innoissaan laskenut päiviä kunnes joulukalenteri alkaa tvssä. Me katsomme Undra sa flundran joulukalenteria ( yle 5 klo 18.00 ) tänä vuonna, en ole edes perehtynyt muihin. Buu klubbenin kiertueelta saimme mukaamme kuvakalenterit jotka onneksi ilahduttaa lapsiamme vielä paljon. Kun tytöt oli pieniä ompelin heille Marimekko inspiroidun taskukalenterin jämäpaloista. Se on roikkunut joka joulukuu seinällämme ja sitä on täytetty erilaisilla jutuilla, vuorotellen tavaralla ja tekemisellä. Tänä vuonna ajattelin jättää sen ripustamatta sillä muutama tasku repsottaa enkä jaksaisi sitä korjata, mutta tytöt heti kyseli sen perään kun sitä ei näkynyt. Tajusin että heille tämä taskukalenterini on perinne jota odottavat joka vuosi saapuvaksi joten hain sen kellarista ja täytin sen heille seinälle. Olin ostanut Pixin kirjakalenerin, jossa siis 24 pientä kirjaa ( niitä mitä kaupankassoilta saa parilla eurolla), avasin luukut ja paketoin kirjat pieniin paketteihin ja ne mahtui onnekseni justiinsa kalenterin taskuihin. Asettelin kirjojen tarinat sopimaan päivämääriin jolloin ne avataan. Esim Lucia päivänä kirja jossa tarina Lucian vietosta, Nepelen synttäripäivälle tarina syntymäpäivistä jne.. Kirjat innostavat lapsia lukemaan vielä enemmän ja Nathankin tykkää katsella ja kuunnella pikkukirjoja. Välillä kirjan mukana tulee perinteiset tekemisetkin mukaan sillä itsenäisyyspäivänä ollaan aina "juhlittu" perheen kanssa ja pukeuduttu hienoiksi linnanjuhlia varten, Luciana ollaan leivotu ja käyty Lucioina naapureille laulamassa ja tarjoamassa leivonnaisiamme, pulkkamäki, retket yms lisätään sen mukaan mikä sää ja aikataulu meillä on.