Olin pistää omenamehuni väärään kurkkuun tänään kun Nepen luokkakaverin äiti soitti mulle ja kertoi lastemme koulun olevan ampuma uhan alla ja lapset ja henkilökunta lukkojen takana koulussa.
Siinä kerkesi ajattelemaan jo vaikka ja mitä. . .
Samana hetkenä eskarilainen asteli kotipihaan tyytyväisenä niinkuin yleensä, ei kuulemma mitään kummallista kerrottavaa. huoh.
Sosiallisesta mediasta löytyi kirjoituksia ja paikallislehtien artikkeleita asiasta. Kuulemma oikeeta uhkaa ei ole ollut mutta varotoimenpiteisiin ryhdytty varmuuden vuoksi.
Ennenkuin sain viestiä koululta olin jo kerinnyt lukemaan netistä ja kuulemaan muilta vanhemmilta eri versioita tapahtuneesta. Tässä on pää ollut hieman pyörällä koko iltapäivän ja kauhuscenariot käyty läpi mielikuvituksissa.
Jämmer och elände sanoisi vanha muori.
Koulun henkilökunta oli vastaanottanut uhkaavan oloisen sähköpostin joka myöhemmin käyty läpi poliisien yms kanssa ja todettu ns vaarattomaksi.
Jotenkin en vaan oikein niele sitä.
Aikapommi?
Onneksi esikoiseni ei ole asiasta tietoinen ja ajattelin pitää asian niin kunnes kuulin että koulun muut oppilaat ovat värittäneet tarinaa ja siitä on monenmonta toinen kauheempaa versiota liikkeellä. En missään nimessä halua että Neppe kuulee sellaisen ja uskoo siihen.
En myöskään halua aloittaa aamua kertomalla asiasta ja sittemmin toivoittaa hyvää koulupäivää. Ristiriitaista.
Taidan viedä likan itse aamulla ja samalla haistella ilmaa paikan päällä.
Tämä oli kyllä vihoviimeinen asia jota ajattelin kohtaavani.
2 kommenttia:
Onpa kurja tilanne.
EI halua huoestua turhaan ja suotta tai huolestuttaa lasta,mutta miten arvioida, onko huoli turha?
Tsemppiä!
tätä puitiin vielä yömyöhään. AAmulla uusin silmin ja aivoin kerrottiin tärkeimmät ja ettei usko huhuja joita mahd.kuulee. Lähti ihan hyvinmielin kouluun.
Mutta juu ei tälläiseen osannut olla varautunutkaan!
Lähetä kommentti