rastana Nairobissa

Lupasin kommenttikentässä kirjottaa kuinka minuun ollaan suhtauduttu Keniassa rastapäänä.

Ekoilla reissuillani minulla ei ollut takkuja päässäni mutta paikallisilla ystävilläni oli, suurimmalla osalla. Muistan kuinka olin ystäväni Charlien kanssa hississä jossain tärkeässä talossa kun meitä lyhyempi mutta iäkkäämpi pukuun pukeutunut siilitukkainen mies kommentoi jotain todella röyhkeetä ystävälleni tämän todella siisteistä ja huolitelluista rastoista. Kommenttia en muista sanalleen mutta muistan että se oli alentava ja röyhkeä. Kärkkäisenä suomalaisnuorena minähän annoin pukumiehen kuulla kunniansa ettei toisia noin saa arvostella, ei ainakaan jos puhuu jumalan nimeen. Tiesinhän minä että Keniassa miehillä tulisi olla lyhyt siisti tukka, pojat joilla letitetty cornrowt tai muita trendityylejä oli huonoa seuraa. Nuorten Nairobilaisten ( miljoonakaupunki) keskuudessa näin ei ajatella mutta vanhempiemme ikäluokka ajattelee suurimmaksi osaksi näin.

 

 

Ngarassa kotikulmilla ennenvanhaan

Rastat linkitetään todella usein, ainakin vielä muutama vuosi sitten, Mungiki organisaation(klick) alaisiksi. Klikkaa linkkiä niin pääset lukemaan mikä ja ketkä Mungikit ovat, lyhyesti kerron vain että ovat ns kenian maffia. Ihmiset pelkäävät heitä, syystäkin, ovat tuhonneet kyliä ja ihmishenkiä ja tyypillisesti suosivat rastoittaa hiuksensa jonka vuoksi tämä linkitys. Rastat eli dreadlocks on sekä muotikampaus että uskonnollinen kulttuuri eikä välttämättä määritä niiden kantajaa millään lailla. Aivan kuten suomessakin moni myös kuvittelee että jokainen jolla on rastat tai ja kuuntelee reggaeta polttaa pilveä, kuulettehan kuinka tyhmältä tuommonen yleistäminen kuulostaa. Rastoja katsotaan myös epäsiisteinä ja heihin suhtaudutaan suurella epäluulolla täten Keniassa on (ainakin ollut )vaikea saada kunnon töitä jos on locksit, näin on ystäväni kertoneet.

 

 

Noh minä sitten? Mieheni perhe on tuntenut minut vain takkutukkana mutta eivät ole hiuksiani kummemmin kommentoineet mutta tiedän että he mielummin näkisivät minulla suorat hiukset jos saisivat päättää. Eurooppalaisena saan tässäkin asiassa paljon anteeksi mutta se ei tarkoita etteikö tietyt ihmiset paheksuisi hiustyyliäni. Ääneen niistä on moitittu vain kerran ja silloinkin nykäisin vain olkapäitäni. Pääsääntöisesti minun kutsumanimi kaduilla on ventovieraiden suussa rasta ja kokemuksesta voin todeta että saa erilailla huomiota kun on takut kuin ilman niitä, yleensä vain positiivista, ne luo ehkä katu-uskottavuutta ja ihmiset lähestyy helposti minua takkujen kautta.
En ole kumminkaan huomannut vetövöni puoleeni mitenkään kummallisempia tyyppejä kuin suorilla hiuksillani aikoinaan mutta sitten taas minähän viihdyn kadullahengaavien tyyppejen kanssa jotka monen mielestä ovat luusereita kun tuomitsevat vain ulkokuoren perusteella.

Oli minulla sitten mikä hiustyyli tahansa niin helpommin olen aina tutustunut miehiin kuin naisiin. Eikä siksi että miehet olisi matsästänyt kumppania (rahaa) vaan ihan ystävyyspohjaltakin. Suurin osa tapaamistani Nairobilaisnaisista jotka ovat alle 35 on ollut draama queenssejä, golddiggereitä tai kateellisia mulle jostain. Ei tietenkään kaikkia vaan silleen kärjistäenm onhan mulla pari hyvää naisystävääkin. Mutta naiset osaavat olla aika kieroja. Suurin pelkoni onkin etten löydä sydänystäviä paikallisista naisista kun sitten joskus sinne muutetaan. Sellaisia tyttöystäviä joita täällä on, luottofrendejä joka lähtöön joiden kanssa jaataan ilot, surut ja kiukut.
Meni aikalailla otsikon ohi mutta näin se menee kun seuraa ajatuksenkulkua. . .
Sen verran vielä vaan että koen kumminkin että rastani ovat saaneet lämpimän vastaanoton ja hyväksynnän yhteisössä.

bloggeri halusi näköjään tarjota aivojumppaa... Minä ja systeri 2006

 

 

.

hiukseni

050607 on päivämäärä jonka jälkeen en ole hiuksiani kammannut, leikannut tai värjännyt.

Luonnollisesti takussa.

Aika tasan neljä tuntia meni kun Steffi Artisticalta jaotteli, tupeeras ja muotoili minun suorista juuri olkapään ylimenevistä hiuksistani rastat.  

Olen aina ihaillut rastoja ja valinta oli helppo.

Ennen sitä hiusvärini ja muoto muuttui jatkuvasti. Kotivärjäyksillä ja keittiösaksilla.

Teininä oloa.

 

muutama eri minä. Teininä tunnetusti haetaan itseään. Olisinkohan 15-17v näissä kuvissa

 

Kollaasia kuvatessani, piti siis kuvata albumissa olevia valokuvia kun ei nuoruudessani ollut digikameroita ja siksi kuvienlaatukin tuossa kehno mutta ajaa asiansa, kesti tovi, jäin muistelemaan menneitä. Muistot tuoreita, ihan kuin eilen olisin ne kokenut kunnes tajusin että herranjestas niistä on aikaa! Noh se ei nyt ollut tämän postauksen pointti vaan nää hiukset siis.

Multa kysytään tosi usein saanko koskea hiuksiisi tai miten peset hiuksesi tai paljonko tuosta on sun omaa hiusta?

050607 newborn dreadlocks

Rastani täyttävät kesäkuussa kahdeksan vuotta (!) ja ovat 100% omaa hiustani. Pesen ne ihan normisti suihkussa vedellä ja shampoolla mutta olen totuttanut päänahkani ja pesen niitä paristi kuussa. Märkänä tukkani painaa kiloja ja se on aika rasittavaa mutta aika pian ne kuivuu kosteiksi ja ovat jo paljon mieluisammat niskalle. Tykkään sitoa rastat pääni päälle solmulla nutturaan mutta valitettavasti se rasittaa niskoja aikalailla sillä painoa tuossa nutturassa on. Kotona pidän hiuksia auki ja nykyään aika usein kodin ulkopuolellakin. Helpot ne on, ei vaadi juuri lainkaan hoitoa, kerran vuodessa käyn Steffillä siistimässä niitä jolloin hän ompelee neulalla hapsottavat hiukset paikoilleen and that is it.

 

 

En osaisi kuvitellakaan elämää suorilla hiuksilla.

Kun olin juuri laittanut rastani muistan haaveilleeni pitkistä peppuun roikkuvista rastoista ja mietin että siihen kuluu puoli elämää, näin kahdeksan vuotta myöhemmin olen siinä pisteessä ja hieman on katkeillutkin hiusta tasaisin väliajoin.

Joulukuussa blogitapahtumassa johannaK kuvannut

varmaan neljä vuotta sitten otettu nutturakuva.

 

Oon niin harvoin kameran edessä joten on todella vaikea löytää kuvia tähän postaukseen.

 

Moni myös kysyy kauanko meinaan lettejäni pitää, vastaukseni on aina että hautaan saakka ellei jotain suurta tapahdu.