muistojen kätkö

Heikoilla kännykuvilla ja hehkulampun valossa kuvatuilla kuvilla edelleen mennään... 

Tytöt on ollu niin onnoissaan koulumatkoistaan joten mulle on jäänyt paljon vapaa aikaa kun he ovat hoitaneet itsensä kouluun ja kotia. Olen siivoillut kaappeja, näkymätöntä siivousta mutta ah niin tarpeellista. Tänään sain syyn kurkistaa mammalootaan jonne olen säilönyt kaikkea tarpeellista ja ihania muistoja herättäviä vauvan tavaroita ja vaatteita. Ja EI meille ei tule vauvaa vaan siivosin pois pieniä tavaroita jonka vuoksi jäin fiilistelemään laatikon sisältöä. 

Nepen kummitäti virkkas tälle pipon ja minä sukat ja hanskat jolla esikoisemme kotiutui kylmänä joulukuisena päivänä sairaalasta. Kaikki meidän lapset on noita käyttäneet. 

Villahaalari koossa 60-70 sekä polarn o pyretin windfleece haalari koossa 56 ja tuulenpitävä lakki alle vuoden ikäiselle. Reima tecinvälikausi haalari koossa 74 joka on Nepelle ostettu ja jota rakastan, kaikki edelleen kuin uusia. Äitini on säästänyt vuoden 1987 äitiyslaatikon turkoosin kangashaalarin jota meilälkin käytetty vaunuissa.

Pari kasaa 50-74 cm ihanuuksia. bodeja, yöppäreitä, puu- ja villatakkeja, parhaat sukat jotka ei tipu vastasyntyneen jaloista, hanskat ekoille päiville yms. 

Nathanin ja tyttöjen kasteasut. Tytöt käytti samaa asua jonka mummi on tainnu ostaa Nepelle. 

Nalanin kastelahjaksi saadut vauvan petivaatteet ja fleecepeitto tämän nimellä. 

Sekä jokaiselle marimekon junnukoon pussilakanasetit sekä kolmet vauvapussilkanat. Sinivalkoinen on minun vanha 80-luvulta , finlaysonin Aappa on Nepen peruja ja kaikilla olleet ja Marimekon Valupri kankaasta itse omelemani tein Natelle. Afrikkalaisesta kankaasta tehty viltti ompelin kans Natelle. 

 

Jokaiselle on ostettu omat ensimmäiset kengät. Vasemmalla Naten 20 koon reinot, ja 21 koon sandaalit. Keskellä Nalan roosat 19 koon kengät ja oikealla Nepelen siniset kaksykköset. 

Sillä mä rakastan mekkoja on ollut tosi vaikea karsia tyttöjen mekoista. Jäljellä enää parhaimmisto ja kaksi minun vanhaa retroa. 

Lisäksi laatikossa on vauvan leluja 70- luvulta sekä parhaimmat meidän lasten saamista. Myös stokketulit säästetään ja siihen kuuluvat vauvan syöttötuoliksi muuntautumissetti sekä vastasyntyneen "kaukalo"istuin. Meille ei enää vauvoja tule mutta miksi myydä pilkkahinnalla kun lastenlapsia toivottavasti jonain päivänä tulevaisuudessa siunautuu. Parasta on ollut kun vanhempani ovat säästäneet jotain meidän vanhoja, se on tunteikasta pukea omalle lapselle omat vanhat kuteet. Kaikkien snutetkin laitetaan pesun jälkeen säästöön kun ei enää ole tarpeen öisin. 

ikä kriiseilyä?

Ensi viikolla täytän vuosia, yhden päässä pyöreistä... se pistää vähän miettimään. Hieman tuntuisi siltä kuin olisi ikäkriiseilyn vuosi tiedossa vaikka toissaalta olen jo ruksinut to do listaltani monia asioita ja saavuttanut melkein kaiken haluamani. Se että ei vielä asuta Keniassa ei edes oikeesti häiritse minua, suunitelmat on ja pysyy mutta aikataulut muuttuu ja elämäkin.

Minulla on perheeni ja työni sekä jatko opinnot alalla joka tuntuu omaltani. Oma koti ja auto, enää koira puuttuisi? Noh se löytyy naapurista, samoin kissat.

Miksi sitten pääni huutaa että minusta tulee vanha, vaikka tiedostan että vuoden päässä kolmestakymmenestä ei todellakaan ole vanha.

Koulun ruokalassa ikäni iski päin naamaa kun kurssikaverini ilmoitti että hän täyttää samana päivänä kuin minä, kaksikymmentä! Lause vei minut sekunnissa yhdeksän vuotta taaksepäin elämässäni. Se oli hiukeeta aikaa, muistot ovat hyviä niiltä ajoilta. Olin nuori ja maailma oli avoin minulle, kompassi osoitti silti koko ajan itä afrikkaan. Tanssilattiat kutsuivat, ystävien kanssa tehtiin paljon jänniä juttuja ja pidettiin todella hauskaa. Olin rakastunut ja pian kasvatin esikoistamme vatsassani.

Vuodet tuntuvat minuuteilta ja sitten yhtäkkiä ne tuntuvatkin todella kaukaisilta. Paljon on tähän vuosikymmeneen mahtunut. Kaikkea mitä elämältäni toivoin. Minunhan tulisi siis iloita tätä aikaa eikä stressata numeroa jolla todellisuudessa ei ole merkitystä.

On vaan niin hienoa sanoa että alkaa kakkosella, sitten ensi vuona kolmonen hämää ja astuu jotenkin virallisemmin pois nuoruudesta. Olenko ihan hassu ajatuksineni? Todellisuudessa tiedän ettei se kolmekymppinen tule missään tuntumaan, mutta silloin suunnittelin kerrankin juhlia syntymäpäivääni ja vuosikymmenen vaihtumista.

Tänä vuonna mennään vielä kahvittelu linjalla. Tulihan tämäkin syntymäpäivä yllättäen, juuri tänään kaupassa mietin että mitä leipoisin sitten kahvitteluille, kun kotona tajusin että saan leipoa ne jo nyt viikonloppuna!

Oli miten oli, kaikki on hyvin.

ps. pian yhdeksän vuotta sitten syntyivöt myös rastani. 050607*

kumiveneilijät

Säät ovat nyt mitä parhaimpia ja tällekin viikolle on luvattu helteitä ! 

Eilen vietimme päivän mökin rannassa. 

Lapset uivat ja minä kastelin jalkojani uittaessani Nathania. 

Kaivettiin kolmekymmentä vuotta vanha puhallettava venekin liiteristä ja todettiin sen vielä olevan ehjä ja täysin soutukelpoinen. Tytöt lähti kolmestaan soutelemaan, sidoimme narun veneeseen jotta tilanne olisi koko ajan hallussamme. 

Kivaa heillä oli ja soutelivat jonkin aikaa lauleskellen... 

Power cup

Koko nuoruuteni aloitin kesälomani matkaamalla bussissa eri puolille suomea. Joka kesäkuun esnimmäinen viikonloppu (to-su) järjestetään maailman suurin lentopallo turnaus nimeltään Power cup. Ensimmäiseni oli Porissa yhdeksänkymmentäluvulla. Porin lisäksi muistiin on jäänyt erityisesti Heinola ja Tampereen powerit. Pori lähinnä siksi kun oli ensimmäinen kolmen /neljän yön turnaus ja mua jännitti aivan suunnattomasti lähteä tielle tuntemattomalle ja olin jo perua koko lähtöni kun niin kovaa jänskätti. Bussissa oli aina hauskaa, monta joukkuetta ja girl poweria sekä kajareista että bussinpenkeillä. Heinolasta muistan että löysimme sammuneen miehen parkkipaikalta ja kutsuttiin ambulanssi ja Tampereen diskoa en unohda koskaan, muuten turnaukset on ollut aika samanlaisia, hauskaa yhdessäoloa, uuia ihmisiä, metrilakuja, ruokalan jonoja ja pahvilautasilta maassa syötyjä lounaita, tiukkoja tilanteita, hurraa huutoja ja pitkään mietittyjä voittohuutoja.

Silloin yhdeksänkytluvulla oli iso juttu nämä kannustushuudot ja verkolla laulettiin. Meidän joukkueella oli omat huudot syöttäjälle, pisteen saannille sekä loppuhuuto yms.

 

Jeee piste!

 Powerissa jännitti myös kohdata ulkomaalaiset joukkuuet ja varsinkin venäläiset oli pelättyjä vastustajia. Yhden latvialaisen joukkueen tsemppihuudon muistan vieläkin...

Jos en aivan hirveesti valehtele niin Powerissa on tänä vuonna täällä Vaasassa 700 joukkuetta. Aikamoinen junnuturnaus se!

 

minä tokana vasemmalta. Tuonna vuonna saatiin vissiin pronssia tai kultaa...

 

minä oikealla sinisissä polvisuojissa

Tämän vuoden poweri on siis puolitiessä nyt ja pelit pelataan tässä meidän lähellä joten poljimme jälkikasvun kanssa kentille tänään aamupäivällä.

Kentänlaidalla kulttuuri oli vähän muuttunut sillä en muista nähneeni telttoja kenttien laidoilla ja nyt niitä oli monia. Ihan näppärää kyllä. Muuten fiilis oli se sama tuttu ! Seurattiin lähinnä F ikäisten eli nuorimpien pelureiden joppipallo pelejä sillä se on likoille aktuellia.

Silloin ennenvanhaan, hah, pelattiin neljällä kenttäpelaajalla jo F ikäisinä mutta nykyään kuulemma Fssä pelaa 2 kerralla kentällä, Essä 3 ja vasta D ikäisissä 4.

 

 

Ukko, Usva ja Päivi oli seuranamme ja jatkoimme kentiltä puistoon picnicille.

Turnausmuoti oli ennallaan ja edelleen näköjään pelaajille jaetaan Poweri T paita sekä kaulanympärille roikkuva kisapassi jonne mahtuu luuri ja kolikot yms tarpeelliset.

Rumat mutta ah niin tunnelmalliset.

Koko tämä loppupäivä on mennyt vanhoja muistellessa...