Vuosi 2018 oli hiljaisin blogihistoriassani. Suurin syy on ollut ajanpuute sekä totaalinen ärsytys tietokoneella oloon kun koko vuosi meni näpytellen opparia. Instagramin tarinat veivät helppoudellaan voiton. Vaikkakin stooryt on kivoja niin niistä ei jää muistoja niinkuin blogista. Edelleen, perimmäinen syy blogata on dokumentoida lasteni lapsuutta ja omia ajatuksia matkan varrelta. Elämämme on jatkunut, lapset varttuneet ja muistoja kertynyt sydämiimme. Haluan kumminkin tehdä pienen koosteen viime vuodesta jottei se olisi vain parin tekstin varalla täällä blogissa.
Talvi oli mitä mahtavin! Talvivarusteet tuli todella käyttöön koko rahan edestä ja vapaailtoina ja päivinä ulkoiltiin lasten kanssa.
Kevättalvi jatkoi samaa rataa ja aurinko oli piste iin päällä. Alla keräämme pajunoksia pääsiäiseksi. Nathan oli vähän heikkovointinen trullipäivänä joten kiersin hänen kanssaan korttelin verran ja sitten likat jatkoi ilman meitä.
Löysimme uuden jälkkäriherkun, jälkiruokatacot ja niitä nautittiin ystävien kera.
Lumet suli hyvällä vauhdilla ja otimme pyörät esille. Nala peri Nepen 24 tuumasen ja Neppe sai uuden 26" ja Nathan opetteli potkupyörästä polkimille. Hermoja ei säästelty sillä jalat tahtoi jarrutella enemmän kuin polkea ja vasta kesän puolella poika oppi polkemaan, ja sen jälkeen myytiinkin potupyörä seuraavalle.
Poljettiin paljon pyöräretkiä lasten kanssa ja harjoteltiin koulureittiä. Kevään he polkivat reilut neljä kilsaa kouluun.
Vietettiin suvun voimin paappani 80 vuotispäivää Villa Sandvikenissä.
Vappuna oli hyvä sää ja käytiin torilla hakemassa lakuja ja tuttuja bongaamassa. Torilta lähdettiin miehen töiden jälkeen mökille mun porukoiden luokse. Keväällä mies vaihtoi työpaikkaa. Ennenkuin hyväksyi työtarjouksen, hän kysyi lupaa vanhemmiltani sillä uusi työ on vuorotyö joka tarkoittaa enemmän hoitoapua vanhemmiltani. He (tietenkin) suostuivat.
Kevät toi lämmön mukanaan ja toukokuussa korkattiin terassikausi. Synttäriksi saatu viherkaappini odotti kurkkuja ja tomaatteja jotka harjoittelivat terassilla öiden vielä ollessa kylmiä.
Äitienpäivänä oli jo hellelukemat mittarissa. Juhlimme mökillä suvun kanssa.
Oli jopa niin lämmin että lapset uskalsivat mereen !
Kesäkuussa oltiin Espoossa Lehtisillä yötä ennen Kenian matkaa ja oltiin uimarannalla hellettä paossa.
Keniassa vietettiin kuukausi anoppilassa. Kenian matkat ovat niin tärkeitä lapsillekin, saavat olla siellä olevien sukulaisetn kanssa ja oppia kenialaisuutta.
Vietimme aikaa myös minun mamman luona.
Ja veimme lapset ekaa kertaa rannikolle Mombasaan. Tosiaan oleskeltiin siellä täydessä hotellikuplassa paossa kaupungin menoa ja uitiin aamusta iltaan. Saimme kuulla tutuksi tulleelta tarjoilijalta että tämä ihailee meidän lomailua sillä nautimme koko rahan edestä hotellin antimista, monet kun rientävät ympäriinsä eivätkä vietä aikaa rentoutuen. Meille prioriteetti oli uima-allas ja rentoutuminen. Kaupunkielämä on nähty eikä se antaisi lapsille mitään.
Suomessa oli vuosisadan kuumin kesä ja kesälelut loppuivat kaupoista. Helle oli kamala öisin mutta päivät vietimme rannalla, mökillä tai ystävien mökeillä. Nathan aloitti ensimmäisen harrastuksensa, jalkapallon.
Tytöt saivat kauan odotetut merenneidonpyrstöt.
Minä olin kesän työvaihdossa ja jatkoin 77% työntekoani jolla sain paljon irti kesästä niin ammatillisesti kuin perheenikin kanssa. Lomamme meni kenianressuun joten lapset viettivät jonkun verran aikaa mökillä vanhempieni kanssa kun työvuoromme menivät päällekkäin. Vietimme perinteisesti pidennetyn viikonlopun Nauvossa Lehtisillä. Tapojen mukaan myöls Ursulan ja Ronjan perhe tulivat päiväksi korppoosta Nauvoon.
Huvilakaudenpäättäjäiset vietettiin niinkuin tapoihin kuuluu mökillä.
Pitkän ja kuuman kesän jälkeen kaipasin jo syksyä. Kävimme metsäretkillä ystävien kanssa, pyöräilimme edelleen ja puistoiltiin.Lokakuussa jäin opintovapaalle loppuvuodeksi ja näin ollen minulle jäi 80% enemmän aikaa arkeen, ja se tuntui. Se tuntui mahtavalta ja helpottavalta! 100% kolmivuorotyö harjoittelijana ei raatanut lainkaan niin kovaa kun mitä uhattiin vaan minä nautin kun sain olla normaali ja tehdä yhden työn.
Tytöt aloittivat syksyllä uuden harrastuksen, cheerleading. Ja Nalani innostui niin että haki kisaryhmään ja pääsi elämänsä ekoihin kisoihin Seinäjoelle. Lähdimme koko perhe kannustamaan punavalkoisia viikinkejä!
Marraskuussa alkoi joulunodotus enemmän tai vähemmän. Vasta Joulukuussa rupesimme leipomaan ja valmistelemaan. Kalenteriluukuista tuli perinteisesti tehtäviä joista suuri osa oli leivontaa.
Joulujuhlien ja päätösten keskellä esikoisemme täytti 10 vuotta! Hän juhli kolmet kaverisynttärit ja sovimme että ne oli vikat synttäri synttärit. Jatkossa juhlimme mutta erilailla.
Minulla loppui harkka 22.12 ja miehellä alkoi samalla loma joulun yli. Lehtiset saapuivat ja muutimme joulukartanoomme pyhiksi ja välipäiviksi. Vietimme joulujen joulun!
Kun joulukupla puhkesi nautimme täydellisitä luistelusäistä ja vietimme paljon aikaa lähijäällä keskenämme ja ystävien kesken. Lapsetkin pääsivät lomatunnelmaan eikä heräillyt enää koulu herätysaikaan vaan nautimme hitaista aamuista.
Vanha vuosi saatettiin huolella loppuun saakka ja vastaanotettiin uusi vuosi Katjan ja lasten kanssa täällä meillä! Todella mahtava vuosi takana siis! Ja suunnitelmat jotka on tälle vuodelle luotu tietää hyvää! Onnea vuoteenne 2019!
