Näkkäritehdas

Viikonloppuisin, varsinkin sunnuntaisin, innostun monesti leipomaan.

Satuin näkemään että country & rustic blogissa leivottiin näkkäriä ja tarkistin kaappini jotka antoivat vihreetä valoa näkkärin tekoon.



2dl maissijauhoja

½ dl seesaminsiemeniä

½ dl kurpitsansiemeniä

½ dl auringonkukansiemeniä

½ dl pellavansiemeniä

1 tl suolaa

½ dl (oliivi) öljyä

2 ½ dl kuumaa vettä

sekaisin kulhossa  ja pellille.

 Tunnin verran 150 asteen uunissa

hetken jäähdyttyä on valmista popsittavaksi !

Innostuin tekemään kolme pellillistä sillä nuo on niin hyviä ettei ne kauaa säily.

Tanssitunnin jälkeen Elviinakin tuli leikkimään meille ja se vei kotiinsa maistiasia gluteenittomalle äidillensä.

New generation september

Eilen kokoonnuimme jälleen.

Tällä kertaa kokkasimme paikanpäällä yhdessä.

Totesimme chapatien olevan sosiaalinen ruoka sillä niitä tehdessä on mukava olla enemmän kuin yksi ja ne maistuukin paremmilta kun syö porukassa.

 

 

Teimme siis chapateja, mukimo ja ihanan mureeta lihakastiketta jossa paljon korianteria.

 

 

 Meno oli vilkasta ja kovaäänistä. 

yönyli leipä

Rennosti alkoi aamu. Patja olkkarinlattialla valmiiksi eiliseltä leffaillalta ja lapset riviin viltin alle. Vellikin pääsi lastenohjelmien pariin.

Löysin hyvän näköisen ja helpon, mutta aikaavievän, leipäreseptin postiluukusta ja päätin viikonlopun kunniaksi kokeilla. Tein taikinan eilen illalla. Annoin kohota yön yli. Pojan kl 07 syötön jälkeen nousin siirtämään ( ei saa möyhiä ) taikinan kulhosta alustalle vielä kohoamaan pyyhkeen alle puoleksi tunniksi ja samalla valurautapata lämpenemään uuniin jonka napsautin 225 lämmölle.

Takaisin petiin.

Tyttöjen noustua puoli kasilta kippasin taikinan lämpimään (kuumaan) pataan, kansi päälle ja uuniin puoleksi tunniksi. Aamutoimet.

Kansi pois ja vartti vielä kypsentämis aikaa uunissa.

Talo tuoksuu ihanalle ja vesi valuu jo kielellä..

Pirrr.. Leipä ulos ritilälle jäähtymään ( ei peitetä jotta kuori olisi rapea) ja hetken päästä leikataan aamupala pöytään !

Tee näin:

3,5 dl hiivaleipäjauhoja

3,5 dl vehnäjauhoja

4dl (42 asteista) vettä

1 tl kuivahiivaa

1,5 tl suolaa

0,5 dl auringonkukansiemeniä

1. Sekoita kuivat ainekset ja lisää joukkoon vesi. Sekoita nopeasti mutta älä vaivaa taikinaa.

Peitä kulho esim.kelmulla ja kohota 12-16h.

2.Kumoa taikina jauhoitetulle alustalle ja muotoile pyöreäksi. Älä edelleenkään vaivaa taikinaa.Anna kohota leivinliinan alla 30min.

3.Laita kannellinen valurautapata uuniin ja annan uunin kuumentua 225 asteeseen. Kun uuni on kuuma lisää taikina pataan ja peitä pata kannella. Paista leipää kannen alla n. 30min. Poista sitten kansi ja anna leivän paistua vielä 15min.

4. Kumoa leipä jäähtymään hetkeksi ritilälle. Kuori pysyy rapeana kun et peitä leipää.

Ps. tämä leipä on ihanaa vielä seuraavanakin aamuna !



Ensimmäinen pipo

 

 

 

 

Muistatteko ne kivat lankapallerot mitä lapsena tehtiin.

Ne tulee aina näin syksyllä mieleen.

Tytöt tekivät tupsupallerot tänään.

Yksi Nalan ja toinen Nathanin pipoon.

 ( Neppe ei pipoa halua kun kudotut kuulemma kutittaa)

 

Leikkaa ohuesta kartongista/paksummasta paperista kaksia palloa ja niihin reikä keskelle, eli donitsi.

Leikkaa piiitkä pala lankaa ja taita se kaksin.

Kiinnitä ¨sekemällä silmukka ja jatka kiertämällä lankaa ympäri donitsia. Ota lisää lankaa kun toinen loppuu ja kierrä kunnes sormesi ei enää mahdu pujottamaan lankaa reiästä.

Leikka niinkuin alla olevassa kuvassa kartonkien välistä .

 

 

näin:

pujota uusi lanka kartonkien väliin ja sido tiukkaan pallo kiinni. Poista sitten pahvit.

 



ja sinulla on pallero.

Siisti muotoa trimmaten lankoja.

 



Kiinnitä pipoon ompelemalla.

 

Innostuin kutomaan pipon luettuani Agaban pipo postauksen jossa hän lupasi sen olevan helppoa.

Nooh osaanhan mä kutoa sukatkin joten miksen uskaltais kokeilla myös pipoa ajattelin.

Se olikin just niin helppoa kuin Agaba lupasi !

 

 

Se oli tänään sateessa päässäkin ja kuulemma meinaa nukkuakin se päässä ja matkata afrikkaan pipo päässä. Tyytyväinen asiakas siis.

 

Hem och skola

Tänään oli Hem & skola päivä eli "koti & koulu" jonka vuoksi vanhemmat oli kutsuttu koululle tutustumaan toimintaan luokissa.

Lasten ihanat ja aktiiviset isovanhemmat osallistuivat myös.

Aamu alkoi niinkuin aina perjantaisin aamujumpalla eli röriksellä ( röris= röra på sej= liikkua) johon osallistuu kaikki alkeisluokat eli eskari- tokaluokkalaiset.

Musiikki soi ja jumpanvetäjä ohjasi reippaasti.

 

Röriksen jälkeen siirryimme sisään luokkiin. Saimme seurata eskarilaisten aamunavausta ja he lauloivat (niinkuin yleensä) lauluja. Niillä oli vikaa päivää muumi teema jota opiskelija opettaja on heille pitänyt nyt muutaman viikon. Esillä oli heidän askartelemat Muumi talot ja sarjakuvat.

 

 

Luokkahuone on mukava ja viihtyisä. Sen saa jaettua kahteen osaan joka on aika hyvä juttu.

Nepen Muumitalo oli valmis joten hän sai mennä toiselle puolelle jossa sai leikkiä vapaasti.

Muovailuvahattiin yhdessä.

Nalani viihtyi muovaillen ja piirtäen dagis kaverinsa Isabellan kanssa jonka isoveli Wiljam on kans eskarissa.

Seurasimme lapsiea ulos välitunnille jonka jälkeen jatkoimme Nalan ja Naten kanssa puistoon . Nalan kaveri Edit ja Naten agemate Ian pitivät meille seuraa pusitossa, heidän isoveli Amos on ekalla luokalla.

Heillä oli sittemmin menoa ja me lounastettiin isabellan ja hänen äitinsä Katjan kanssa Rossossa.

Todella mukava aamupäivä.

 

Haettiin lounaan jälkeen Neppe koulusta ja jatkettiin askarteluja kotona kerä pihlajanmarjojen.

 

 

Iltapäiväksi oli sovittu puistotreffit Ukon ja Usvan kanssa.

Kun pääsimme puistoon alkoi satamaan mutta eihän silloin enää voinut kotiapäin kääntyä joten hengailtiin tunti siellä kovassa tuulessa ja aika runsaassa sateessa keräten mamma pojoja.

Onneksi Muumi puistossa on Muumitalo jonne sain Nathanin sateensuojaan ( kaupunkivaunut käytössä joissa ei oo sateensuojaa) ja me Päivin kanssa hengailtiin Muumipapan laivassa jossa myös on katos. Lapset riensivät iloisina eikä huomanneetkaan sadetta.

Tässä on pakko kehua Polarn o pyretin välikausihaalareita jotka kyllä päällisin puolin oli märät kotiin tultuamme mutta lapset olivat pysyneet kuivina!

Eihän me sadevaatteita hoksattu laittaa ku paistoi vielä kotipihassa aurinko.

 

 

 

Undra Sa Flundra

Viime viikolla alkoi tämä kauden UNDRA SA FLUNDRA (mietipä sitä !) lasten ohjelma jossa Neppe oli kesätöissä. Tämäpäiväisessä jaksossa neiti esiintyi.

Musiikkivideo jossa Nepele on mukana tulee 7.24 minuuteilla ja tyttäremme on vasemmalla aloituskuvassa. Päässään peruukki ja silmälasit.

"jos näet jotain ruskeeta niin se on mä " - Nepen ohjeet ystävälleen illan ohjelmaa varten.

Niin suloinen ja niin reipas, kotisohva on todella ylpeä!

 

Tässä (klick) on linkki arenalle.

 

kesän kuvauksissa

 

tunteita herättävä leikkikenttä

Noukittiin Nala dagiksesta ja ajettiin mun lapsuuden hoodseille viemään enjo tavaroita iltapäivällä.

Vaihtelun vuoksi yritettiin etsiä meille uusi puisto jossa leikkiä hetken aikaa mutta olipas ne piilossa. Lempparipuistoni jota en ikinä unohda lapsuudesta on "inkkaripuisto" jota valitettavasti ei ole ollut enää moneen vuoteen. Paikka on edelleenkin tyhjänä enkä ymmärrä miksei sitä voisi elvyttää uuteen uskoon? Siinä oli iso linnake kahdessa kerroksessa sekä puisia intiaanin tiipii telttoja. Vieressä metsä. Oih mitä leikkejä siellä onkaan leikitty.

Silloin ysikytluvun alussa oli kiva vaihtaa vaatteita kavereiden kesken ja sitä pystyi hyvin tekeen siellä linnakkeen alaosassa, piilossa pojilta.

Noh anyhow me päädyttiin länsimetsän koulun pihaan.

Ruotsinkielinen parakkikoulumme toisella puolella metsää pääsi vihdoinkin parakeistaan eroon kun uusi pysyvä koulurakennus rakennettiin  minun ollessani 5-6 luokalla.

Vitos luokan kävimme hietalahdessa sairaalan tiloissa mutta kuudennen kerkesin käymään tässä länsimetsän silloisessa upouudessa rakennuksessa. Toinen puoli oli suomenkielinen ja toinen ruotsinkielinen. Kunnes Gerby skola oli valmiiksi rakennettuna.

Olen istunut elämäni ensimmäisen ( ja ala asteella ainoan) jälki-istunnon kaksi viikkoa ennen kuin olisin päässyt ala-asteelta kun ope löysi minut, Matin ja Jonin tuolta katolta.

Jokin kiehtosi katoissa, olen ollut kaikkien koulujeni katoilla.

Siis juttuna tässä oli se että me siis hengattiin siinä tosi mageessa pihassa nelkytviis minsaa kunnes mahat kurni ja oli aika lähtee kotia lieden äärelle.

Nuo hoodsit vaan tuo mieleen niin paljon muistoja.

Ihana lapsuus.

 

 

 

Muistutan säännöllisesti itseäni lauseella

 sinun arkesi on jonkun lapsuus

 

värikoodaus

Yleisin tapa on varmaan nimikoida koukut vessassa jotta tietää minkä on kenenkäkin pyyhe. Lapset ei kumminkaan osaa lukea joten olin ihan tyytyväinen kun sain keksiä toisen ratkaisun.

Värikoodasimme vessat.

Kaikille on oman värinen nimikko pyyhe Marimekolta. Kylppärissä roikkuu kylpypyyhkeet ja keskikokoiset vieraspyyhkeet ja pikkuvessassa sitten ne kaikista pienimmät käsipyyhkeet. Minusta pyyhkeet tuovat kivasti raikkautta muuten aika valkoiseen tilaan.

Uusin koukut kun muutimme sillä halusin koukut joissa pyyhkeet oikeasti pysyy ilman että ne tippuilee jatkuvasti niinkuin tekivät puunupeista jotka täällä olivat.

Molemmat koukkusysteemit on ikeasta, jälkimmäinen enemmän tunnettu keittiöpuolella.

Sen verran nipo mä oon että mä haluan hienot, silmäämiellyttävät pyyhkeet jos ne roikkuu esillä.

Ps. toinenkin värikoodi tiedossa ensi kuussa.
Enjokin on mukana tukemassa Rosa nauha keräystä, joka tukee rintasyöpätutkimuksia, tarjoamalla 3kpl vaaleanpunaista ( normisti ne on mintunvihreitä ja vain 2 per pkt) silmämeikinpoistolappua nyt lokakuun ajan vain 19,50 eurolla.(säästät 10%)
2 euroa menee suoraan rosa nauhalle.
Silmämeikinpoistolapulla poistat vaivattomasti silmämeikkisi ja huulipunat(klick) yms (jopa vedenkestävät mascarat). Ikää lapulla on kolmisen vuotta!
Säästää ihoasi, luontoa ja lompakkoa!
Ole yhteydessä minulta näitä saa!

minttu ja roosa tutustuvat toisiinsa

 

säätiedote (ensilumi)

23 syyskuuta on virallisesti tämän syksyn ensilumen laskeutumispäivämäärä.

Täällä meilläpäin ei paljoa tullut ja se mikä tuli oli rakeita jotka suli heti maahantultua mutta silti lauloimme "se det snöar" Nalanin kanssa kun hän ja daddy saattoi minut koululle lounaan jälkeen.

Aamullakin oli vain 0 astetta kun suuntasimme opintielle Nathanin kanssa. 

 

 

Kotimatkalla myrskysi oikein kunnolla ja silloin sain aikaiseksi lumipallon !

 

Mua ei yhtään haittaa, mä pidän lumesta ja viimevuoden lumettoman talven jälkeen odotan sitä innoissani. Eiliset lumet toi myös helpotusta vaaterumbaan sillä nyt on Nalanikin hyäksynyt että kesä on loppunut ja talvi on alkanut joten hänkin pukee kiltisti lämpimät vaatteet ylleen.

Jee, tässä onkin jo väännetty niiden armottomien leggareiden ja mekkojen kanssa. Neiti protestoi ulkovaatteita ja on voimakastahtoinen ja kovaääninen.

Helpotuksen huokaus.

 

mamman ja naten eka koulupäivä

Tänään oli ensimmäinen opintopäivä ja läsnäolo luokassa.

Mulla on onneksi silleesti hyvät oltavat että Nalan dagis, mun duuni ja nyt koulu on kaikki 500-700metrin päässä kotiovelta.

Niinpä pakkasin vaunut täyteen vilttejä ja kävelin opiskelikumppanini Nathanin kanssa aamun kylmässä syysviimassa koulunpenkille.

Meitä on monta mukavaa kursilla mukana ja tuntui oikeesti kivalta olla taas opin tiellä.

Nuorruin heti kymmenen vuotta kun astuin rakennukseen sillä niin kauan siitä on kun viimeksi opiskelin siellä.

Hurja oivallus!

 

Nathan kun tunnetusti on aika chilli tyyppi joko nukkui vaunuissa mun pöydän vieressä tai istui sylissä/ makasi pöydälläni. Hän viihtyi hyvin katsellen kanssaopiskelijoita tai "lukien" Laban ja Labolina kirjaa.

Niinkuin ulkomuodosta voi päätellä hän nauttii muonastaan ja maiskuttaa ja tuhisee äännekkäästi, myös kummituskirja oli niin hurja että sitä piti ääneen lukea ja nauraa mutta onneksi muut oppilaat koki asian vain positiivisesti.

Tais hän aiheuttaa hieman mummokuumettakin eräille eturivin naisille.

Kurssilla kahdella on myös maha pystyssä joten keväällä Natte saa mahdollisesti ikäistään seuraa tunneille.

Ymmärrän miksi moni aikuinen lähtee opiskelemaan, tämähän on aika hauskaa ja ihanaa vaihtelua!

Saa olla muiden aikuisten kanssa ja oppia uutta sekä keskustella paljon ja vielä kaiken kukkuraksi olla aivan vastuuton! Vastuuton siinä mielessä ettei ole vastuussa potilaista tai raporteista yms niinkuin töissä.

Jos tästä maksettais niin voisin opiskella vaikka mitä!

Saas nähdä kauanko tämä alkuhuuma kestää kunnes laantuu...

Taotaan siis niin kauan kun rauta on kuuma ja rekisteröidyin parille lisäkursille jotka on tunnin ajomatkan päässä!

kolmikuinen pullapitko

Nathan on nyt reilu kolme kuukautta täydentänyt arkeamme ja edelleen on todettava hänen olevan todella rento ja tyytyväinen poika.

Syötävän pyöreät posket ja suloinen aito nauru.

Vaatekoko lähinnä 68cm myös 62 käytössä mutta niiden yli tuli vähä niinkuin hypättyä ku nuo kuuskasit on niin sopivat.

Valloittava tyyppi hän on ja oikea käsilaukku vauva joka kulkee mukana kaikkialla.

Omaa hyvät unenlahjat ja varsinkin mökillä raittiissa meri ilmastossa nukkuu todella hyvin.

Vaipanvaihdon ja tyttöjen iltasadun jälkeen nostetaan pinnikseen nukahtamaan.

Blinka lilla stjärna laulun jälkeen tutti suuhun ja snutte kainaloon.

Yhdeksältä alkaa mamman oma aika.

Aamuyöllä pieni tankkaussessio ja seiskan maissa silmät räpsähtää auki ja tyytyväisenä kattelee maisemia kunnes joku nostaa ja vaihtaa vaipan.

Aamupalan ja hetken höpöttelyn jälkeen taas unille.

Vaunut uuvuttaa ja sinne nukahtaa varmasti.

Lattialla on hyvä olla sekä selällä että mahalla.

Kädet on havaittu ja niitä on kiva imeskellä.

Sanoinko jo kuinka kiva tyyppi hän on!

NYT perheemme on kasassa.

kasvispihvit

Ruoanlaitto on ihan kivaa mutta kun sitä pitää harrastaa päivittäin ja välillä jopa pari kertaa päivässä niin joskus se tympii. Katsoin pakkasessa lojuvia lihapaketteja ja minua inhotti käänsin katseeni ja näin porkkanat ja perunat jotka viime viikolla nostettiin maasta ja googletin kasvispihvit.

Rakastan helppoa ja hyvää. Raastoin porkkanaa, perunaa ja punajuuren.

4rkl korppujauhoja turpoomaan 1dl maitoon.

Sekoitin raasteen korppujauhomössöön ja lisäsin kaksi kananmunaa, 4rkl vehnäjauhoja sekä suolaa ja valkopippuria.

Ripautin myös vähän yrttisekoitusta mukaan.



Paistoin pihvit kookosöljyssä kuumalla pannulla ja syötiin ne kylmän kermaviilikastikkeen kanssa.

Helppoa ja hyvää eikä lihaa näkyvissäkään!

Jakakaa mielellänne hyviä kasvisreseptejänne kommenttikenttään.

hissukseen kohti päämäärää

Innostun helposti asioista ja hyppään monesti projekteihin mukaan tietämättä mitä ne oikein vaativat.

Valmistuin lähihoitajaksi (ja ylioppilaaksi) vuonna 2006 jonka jälkeen olen ollut alalla töissä.

Ajatuksena on koko ajan ollut lukea vielä sairaanhoitajaksi mutta todellisuudessa se tietäisi vain parin sadan euron palkankorotusta ja rutkasti enemmän vastuuta joten olen lykännyt asiaa tähän päivään asti. Sairaalamaailma on muuttumassa eikä lähihoitajille ole hirveesti paikkoja enää sairaaloissa vaan enempikin avohoidon puolella ja vanhusten ja lasten parissa.

Minua lohduttaa edes hieman tieto siitä että minulla on virka mutta tosipaikan tullen silläkään ei varmaan mitään tee. Eniten minua nimittäin kiinnostaa sairaalassa työskentely ja kyllähän sairaanhoitajana olo avaisi uusia portteja.

Ammattikorkeakoulut ovat jo täyttäneet paikkansa ja tämänluontoisen ihmisen kun pitäisi saada kaikki-heti-nyt-kun-idean-keksin oli vaikea sulattaa asia. Onnekseni tuttu juhli facebookissa että aloittaa sairaanhoitajan opinnot nyt syyskuun lopulla. Inboksailtiin, pistin hakemuksen myöhässä menemään ja soitin vielä perään varmistaakseni mahdollisuuteni.

Vahvistus tuli pian ja ensi viikosta lähtien olenkin opiskelija!

Olikin olemassa keino lukea sairaanhoitajan opintoja töiden ja perheen ohella omassa tahdissa "etappvis till sjuksköterska" ohjelman kautta. Kummallista ettei kukaan sitä mainostanut kun soitin kouluille ja kysyin vaihtoehtojani.

Luen nyt siis hissukseen kursseja ja haen jossain vaiheessa varsinaiselle sairaanhoit. linjalle jolloin minulla jo on takataskussa kursseja ja päämäärä häämöttää hieman lähempänä kuin jos vain odottaisin seuraavaa sisäänottohetkeä ja sitä että pääsisin niiden satojen joukosta valituksi.

Nyt tuntuu hyvältä, ainakin hetken, kunnes tajuan mitä opiskelijana olo tarkoittikaan.

 

miaka saba

 Kolmen ruokalajin illallinen nautittu seitsemän yhteisen vuoden kunniaksi.

 

 

 

 

Päätimme juhlia lastemme kanssa ja se oli tosi hyvä päätös.

Lapset jaksoivat todella mukavasti odotella ruokaansa ja söivätkin lautaset melkein tyhjiksi.

Tutut tarjoilijatkin kehuivat heitä.

Rauhallinen ja herkullinen ilta italialaisessa ravintolassa.

Tosin yksi kömmähdys kävi kun Nalani laittoi servettinsä sivuun suoraan kynttilän päälle ja tämä syttyi palamaan. Onneksi saimme sen sammutettua vesilasiin eikä suurempaa tapaturmaa sattunut, mitä nyt vähäsen kärähtänyt haju hetken aikaa.

Ruoanpäätteeksi kävimme kiittämässä tuttuja kokkeja keittiön puolella,olivat tehneet työnsä hyvin.

Minäkin tilasin alkuruoaksi superhyvää ja pehmeetä (olen maistanut ennenkin) kanttarellikeittoa vaikken oikeasti edes pidä sienistä!

 

Hassua muistella yhteisiä vuosiamme niin paljon on niihin mahtunut kaikenlaista.

Joka päivää muistoja kertyy lisää

 

Söderfjärden

Jatkoimme ulkoilulinjalla loppupäivänkin ja kävimme tutustumassa luonnon ihmeeseemme Söderfjärdenille.

 

520 miljoonaa vuotta sitten sinne osui 300 metrinen meteoriitti jonka vuoksi luonto siellä näyttää nyt jännän tasaiselta kuuden kilometrin säteellä. Opas esitteli meille tämän kyseisen luonnonilmiön erivaiheet ja saimme nähdä pienen elokuvankin aiheesta.

Mielenkiintoista kyllä.

 

Vasta 1920 luvulla siellä alettiin käsin kaivamaan ojia jotta maaperä kuivuisi.

Kauan aikaa Söderfjärdenillä kasvatettiin heinää jota kuskattiinkin ympäri suomen maan.

Nykyäänkin alue toimii peltona eri maanviljeliöille.

 

 

 

Tuossa hirsimökissä joka kuusi vuotta sitten tuonne siirrettiin Korsnäsistä on kerätty meteoriitti iskun informaatiota.Vieressä olevasta tornista voi kiikaroida kurkia heidän syödessään pelloilla.

Kuuden jälkeen illalla he lentävät pois ravintolastaan ja sitä tulee moni ihminen katsomaan.

Luonnon kauneutta.

 Nämä kurkiparvet lentävät mökkimmekin ylitse aina syömään ja takasisin.

sadoittain lintuja

 Niin makeeta kuinka linnut osaavatkaan muodostaa sen V:n ja miten ne arpoo kuka on johtajana... Luonto on kyllä ajatellut kaiken sujuvaksi.

 

perheportretti yritys