Omenasatoa ja konkurssiostoksia

Tällä viikolla nakitettiin naapurin teini omenapuuhun ravistelemaan se tyhjäksi. Puu on vanha ja iso ja tuottaa hyvin satoa. Kiinteät ja hapokkat omput on hyviä suupaloja mutta sopii myös tosi hyvin hilloksi ja mehuksi tai erilaisiin leivonnaisiin. Kaverietakin on käynyt poimimassa monen monta koria omppuja ja edelleen olis maassa vielä tarjolla lisää.

Kokeilinkin uutta erilaista omenakakkua jossa päällä marenkipeite mutta en jaa reseptiä sillä sitä ei toiste kyllä tuu tehtyä. Ihan hyvää se oli kyllä mutta parempiakin kakkuja on tehty. 

Käytiin tyttöjen kanssa tänään Seppälän konkurssimyynnillä josta lähti 70% alella kaikki vaatteet. Löydettiinkin ihan kivasti täydennystä vaatekaappiin ja saatiin vietettyä ihana tyttöjen hetki shoppaillessa. Tietenkin kassaani ropisi hyvin mamma pojoja kun ei tarvinnu kieltää tyttöjen ehdotuksia vaan melkein kakkeen pystyi sanomaan että "ok ostetaan."

Illalla tytöt laittoi samisvaatteet valmiiksi esille aamua varten. Aina välillä ne innostuu samistelemaan ja onhan ne tiivis pari ollu aina.

Nepen bestikselle ostettiin kans sama paita tämän synttärilahjaksi ens kuussa.

 

Päiväni kuluvat edelleen töiden ja opparin parissa ja vapaa aika kuluu vieläkin pääosin perheen kesken tai harkkoihin kuskaten... 

Pihastamme löytyi tänään makee koivunrunko jossa kasvaa ihan tosi paljon sieniä! En oo ennen kyllä nähnyt moista!

Ulkona värit on kauneimmillaan ja aamuiset kävelyt päiväkodille ja pyörälenkit koululle täyttää keuhkot ja aivot hyvällä hapella. Iltaisin on ihanaa kun pimeys tulee jo kahdeksan aikaan ja saa sytyttää kaikki lyhdyt kotona ja vaan rentoutua sohvalla.

syksy pistää parastaan

Syksy pistää parastaan ja tarjoaa aurinkoisia tuulettomia päiviä nautittavaksi. 

Onnekseni iltavuoroni alkaa vasta kolmelta tänään joten kerkesimme hyvin kiertämään Risön luontopolun aamupäivällä. 

Risön polku on siitä kiva että siellä on monenlaista maastoa jonka läpi kulkea. Toinen toistaan hienompi ulottuvuus joka pitää kävelyn kiinnostavana myös lapsille.

Matkaa kertyy noin viitisen kilsaa edestakaisin grillipaikalle ja takaisin, eli juuri sopiva meidän porukalle. 

Repussa kulki makkarat ja grillaustilpehöörit mukana. 

Grillipaikalla oli valkea jo sytytettynä ja edellisiltä retkeilijöiltä saimme grillitikutkin valmiiksi vuolettuina. 

Kiipesimme myös lintutorniin katselemaan ympäristöä eri vinkkelistä. 

Metsähän tietenkin tarjoaa hyviä kiipeilypaikkoja ja mielikuvitusleikeille on paikkansa kivien ja kantojen ääressä. 

Jopa kotimatka sujui hymysuin ja Nathankin polki potkupyörällään tutkien kaikkia sieniä ja keppejä. 

Tällä energialla on hyvä mennä töihin tartuttamaan sitä muille !

helpot pitsisukat ja asusteet

 

Pari viikkoa sitten etsin jotain kivaa ohjetta jolla kutoa sukkia tälle vuodelle. Viime vuonnahan tein monen monta marimekon muija sukkaa. Noh siinä etsiessäni kaveri näytti omaa työtään ja ehdotti että teen samanmoiset. Noh enhän minä noin hankalaa kuviota jaksa ähertää vastasin kun näin kauniit pitsimäiset sukanvarret. Nää ei oikeesti oo vaikeet vastasi kaveri ja piirsi ohjeen ruutupaperille. 

Noh mä koitan. Tottatosiaan ohje oli niin helppo että sukkia on nyt tullut kudottua viidet parissa viikossa. Halusin soveltaa kokonaisuuden samalla kuviolla ja hyvin se toimi myös lapasten varteen. Tänään lähin kutomaan pipoa Nalalle kun hän sitten kesken työn sanoi että haluaisi mielummin pannan. Noh sehän tulee nopeemmin valmiiksikin  joten ostin ehdotuksen ! Nyt pitäis Nepen valkoisille sukille tehdata myös lapaset ja panta. Kuvio on niin helppo ja sitä tehdessä saa varren alta yksikön kudottua! Kannattaa siis kokeilla ! 

 

   

- 

Kaksi ekaa kierrosta nurjalla - 

sitten joka puikon kaksi ekaa nurjana , aina - 

seuraava merkki tarkoittaa että lisäät uuden silmukan 

jonka jälkeen kaikki oikein kudottuna loppu rivi I 

puikon kaksi viimeistä kudot yhteen V

Seuraavalla kierroksella kudot aina edellisellä kierroksella nostetun silmukan ja nostat sitä seuraavan kunnes lisätty silmukka on rivin toiseksi viimeinen. Sitten alkaa kuvio alusta ( ilman noita kahta - kierrosta )

kuinka rahat riittävät opiskeluun?

Kirjoitan opparia kaksikymppisen luokkakaverin ja muutenkin kaverin kanssa. 

Meillä oli sovittu että perjantaina ennen yhtä luentoa kirjoteltaisi, ajasta ei sen koommin oltu sovittu etukäteen. 

Samana päivänä mun oli käytävä viikko ostoksilla joten päätin että vien pojan hoitoon, tytöt kouluun ja suuntaan siitä heti aamusta kauppaan. Laitoin kaverille viestiä 8.03 " Olen nyt menossa kauppaan, menee reilu tunti, sen jälkeen opparia? " 

Kauppareissuni venyi sillä löysin niin hyviä alennuksia sekä lelu että vaatepuolelta joten täytin lahjalaatikkoa löydöilläni. Kerkesin kotiin lounaani ääreen kun kaverilta tuli viesti " huomenta, olin eilen haalarijuhlissa... älä tuu ennen 11.30... " 

Keskipäivän aikaan olin kaverin luona ja aloimme rustaamaan työtämme hyvin tuloksin. Siitä sitten kun kävelimme luennolle niin nauroimme aamuisia viestejämme. 

Toinen on jo täydessä vauhdissa klo 8 kun toinen juuri saanut unesta kiinni pitkän baari illan jälkeen. 

Elämäntilanteemme ovat todella erilaiset. Häntä hieman nolotti että "sori kun oon vähä krapulassa", huomautin että kymmenen vuotta sitten olin itsekin aktiivisemmin yöelämässä ja osasin nukkua pitkään aamuisin joten turha hänen on pahiutella, saimmehan ihan hyvin tekstiä työhömme. 

Moni kysyy kuinka jaksan opiskella näin aikuisena, perheenäitinä ja vielä töiden ohessa. 

Ei mulla oo yhtään sen enemmän tunteja vuorokaudessani mutta osaan jo priorisoida aikani hyvin sekä olen todella hyvä suunnittelemaan. Työnantajani on joustava joten saan vaikuttaa työaikaani riittävän paljon saadakseni koulun ja työt menemään yhteen. Kotona on mies johon luotan ja joka hoitaa perhearjen kanssani ja minun ollessa poissa. 

Vapaa ajan priorisoin perheelleni. 

Oikeastaan se ei ole lainkaan hankalaa, mielestäni. 

Rahapuoli oli se joka minua eniten mietitytti kun hain täysipäiväiseksi opiskelijaksi. 

Tässä elämäntilanteessa jossa laskuja tippuu postilaatikkoon tasasin välein ja pankkille on asuntovelkaa maksettavana niin halusin että pystyn maksamaan kaiken niinkuin ennenkin, ne pakolliset menot muista voi hetkellisesti joustaa. 

Pyörittelin paljon eri vaihtoehtoja ja lopulta löysin todella hyvän ratkaisun. 

Vuorotyön etuna on se että voin satsata ilta ja viikonlopputöihin näinollen jää aikaa arkipäivisin olla koulussa. Vähensin työaikani 80% johon minulla on laillinenkin etu lasten ollessa pieniä. 

palkasta tippuneen 20% korvaan aika hyvin ilta ja viikonloppulisillä joten montaa satasta en häviä kuukaudessa. Harjoitteluaikana en pysty tietenkään olemaan töissä harjoittelupäivien lomassa joten harkkojen ajaksi nostan koulutusrahaston aikuiskoulutusrahaa jota saa jos on ollut 8 vuotta työelämässä. Kun minä sitä hain niin tukikuukausia sai 19, nykyään enää 15. 

Nuo 19 riittävät just hyvin harjoitteluihini, niitä kun kätilöopiskelijalla on todella monta. 

Näinollen pystyn pitämään kakkuni silti siitä nauttien. 

 

Paljon se itseltä vaatii, kotona odottaa samat kotiaskareet kuin ennenkin ja lapsillakin on läksyjä joissa olla apuna. Lapset on kumminkin jo niin isoja etteivät he mua tarvii leikkeihin yms vaan saan aikaa tehdä koulutehtäviä kotona, kunhan otan itseeni niskasta kiinni. 

 Halusin vain sanoa että opiskelu aikuisena ei ole mahdotonta mutta se vaatii aika paljon. 

Toissaalta se on muutaman vuoden uhraus jonka jälkeen elämä voi olla jopa parempaa kuin ennen. 

Kannattaa tähdätä unelmiin ! 

 

Drive-in cinema

Käytiin taas tänään katsomassa Visit Vaasan järkkäämä Drive-in elokuva torilla. 

Aivan mahtavaa että tälläistä (taas) järjestetään ! Torille kokoontui perheautoja riviin katsomaan Lego Batmania. 

 

 Hain tytöt kavereiden luota ja päätettiin aiemmin miehen kanssa että nautitaan päivällinen leffaa katsoessa ja haettiin Hesestä muonat. Takapenkiltä on hieman hanakal katsoa elokuvaa mutta etupenkiltä näkee hyvin.

 

Äänet tulee radiokanavalta ja ainakin meidän autossa on hvyä äänentoisto joten konsepti toimii hyvin. Autottomatkin voivat osallistua. Jälkkäriks lapset saivat tikkarit, enempää ei vaadikaan. Erilainen arki ilta ja leffakin oli ihan hyvä. 

det går bra nu.

Taas vierähti tovi. . . 

Silti en ole valmis luopumaan blogista joten täällä minä taas rustaan. 

Edelleenkään mitään kummallista tai maailmaamullistavaa ei elämässämme ole tapahtunut. 

Koulunkäynti sujuu tytöiltä hyvin ja on ihana huomata kuinka isoja he ovat ja kuinka vapaasti he liikkuvat kaupungissamme. Toissa päivänä Neppe kysyi lupaa mennä koulun jälkeen 3-4luokkalaisille tarkoitettuun nuoriskalle. Kaveri tiesi missä se on ja sinne he kävelivät yhdessä. Voin vain kuvitella miltä tyttärestäni tuntui. Olla niin iso. 

Itse muistan moiset jutut positiivisina omasta nuoruudestani, hengailtiin alakoulun yläluokilla paikallisella nuoriskalla usein ja se oli jännää ja kivaa. Haluan tietenkin että lapseni saavat kokea saman. Iltapäivällä hain todella tyytyvisen neidin kotia, tai noh treeneihin. 

Nalanillakin koulu on lähtenyt rullaamaan hyvin ja läksyt tehdään ilomielin vielä. Uusia kavereita on tullut liki päivittäin. Iloitsen lasten koulussa sitä että siellä lapset leikkivät paljon yli luokkarajojen ja jopa ikäluokkien kanssa. 

Nathan siirtyi isompien ryhmään dagiksella, ja häntä ei saisi sieltä kirveelläkään kotia iltapäivisin. Siitäkin on tullut jo niin iso poika monessa merkityksessä. 

Itselläni koulu ja työ sujuu huomattavasti helpommin nyt kuin keväällä. Pahin on takanapäin ja nyt osaa jo hahmottaa määränpään vaikka siihen menee vielä kaksi vuotta kunnes saan tituleerata itseni kätilöksi. Nautin työstäni, teen hiljaista lähtöä psykiatrialta, valmistaudun siihen että toivottavasti joku päivä lähivuosina saan siirtyä uuden ammattinimikkeen hommiin. Helppoa se ei tule olemaan sillä psykiatria on minulle sydänasia. Onneksi vuosistani psykalla on hyötyä elämässä päätyipä sitä tekemään mitä tahansa. Tiedän että pala minusta tulee aina kaipaamaan työtä ja kohtaamisia mutta se kertoo vain kuinka alalla olen viihtynyt. Vielä ei ole aika jättää psykkaa mutta henkisesti työstän tulevaa lähtöä. 

Kevään sumu on jo suurimmaksi osaksi hälventynyt, elämä hymyilee jälleen niinkuin ennenkin ja N-A-U-T-I-N jälleen olemisesta. En mä pohjalla vielä käynytkään mutta suht lähellä kuitenkin. . . 

Omat voimavarat on tullut testattua ja koettua että verkko kantaa. 

Itseasiassa alkuperäinen idea oli kirjoittaa jotain ihan muuta mutta sormet näpyttivät mitä mielessä oli.