vuoden viimeinen vuorokausi

Tänään on se päivä kun blogimaailmassa muistellaan kulunutta vuotta ja tpivotetaan uusi vuosikerta tervetulleeksi. Omalla kohdalla vuosi 2015 on ollut hyvä muttei mitenkään eriskummallinen. En myöskään odota ihmeitä ensi vuodelta mutta toivon että elämä jatkaa tasaista vauhtiaan eteenpäin ja että saan pysyä onnellisena. Eilen ajoimme 400km etelään vastaanottamaan vuotta 2016 ystäväperheen kanssa Nauvossa. Ensimmäistä kertaa ikinä saimme kunnon sovmorgonin herättyämme kaikki vasta kellon osoittaessa 10.14 !! Söimme siis aamupalan sijaan brunssin jonka mies meille loihti. Nyt puetaan kamppeet niskaan ja mennään kokoamaan kokko. Tiedossa rento ja iloinen vuoden viimeinen vuorokausi. 

HYVÄÄ VUODENVAIHDETTA KAIKILLE KANSSAKULKIJOILLE !

zip it makeover

Jo kuukausi sitten ystävä kotiutui Ghanan matkaltaan mukanaan viisi metriä kaunista kentekangasta minulle. Tänään iski inspiraatio toteuttaa ideani joten pojan ollessa päikyillä ja muu lapsilauma, naapurin lapset myös meillä, pihalla niin nostin ompelukoneen esille ja surautin menemään. 

Lasten Zip it päiväpeitot ovat punaiset mutta keksin joskus muutama kuukausi sitten että ne voisi päällystää jollain kauniilla afrikkalaisella kankaalla. 

Omalla yksinkertaisella tyylilläni surautin päiväpeittojen kannet uuteen kuosiin ilman nuppineuloja tai sen kummempia mittoja. Kun kyllästyy on helppo purkaa alkuperäinen punainen kangas esiin. 

Tuo entisten omistajien maalama oranssi tehosteseinä hengaa vielä mukana vaikka onkin ihan väärin kohdistettuna tuon sängyn suhteen... En vain ole keksinyt vielä mitä seinälle tekisin eikä se noita huoneen asukkaita haittaa. 

Sängyn päädyssä näkyykin Nathanin heittopaikka .

Aattona

Oletteko huomanneet että nykyään tuntuu että avataan kaksi joulukalenterin luukkua päivässä ja itse aatto kolkuttaa oveen jo sanottuasi joulukuu. Lapsillahan se tietenkin tuntuu kuin avaisi luukun vain jokatoinen päivä ja aattoon on aina pitkä odotus. Tänä vuonna en kerinnyt lainkaan nauttia jouluvalmisteluista tai edes rennosti valmistella sillä oksennustauti iski työkavereihin ja heitin pari ylimääräistä yövuoroa lopettaen ne aattoaamuna. Vietimme perinteisesti aaton vanhemmillani ja mentiin saman tutun kaavan mukaan. Tänä vuonna tosin hautausmaalle sytytettiin yksi kynttilä enemmän kuin edellisvuonna mieheni isoisän poismentyä. Hautausmaalla on, varsinkin jouluisin, niin erityinen tunnelma. Joka vuosi katson ympärilleni ja näen samat, ja uusia, nimiä kivissä. Loppupätkällä on ikivanhoja hautoja jotka aroavat ulkonäöllisesti suuresti tämänpäivän haudoista. Lasten kanssa puitiin jälleen koulemaa ja hautausmenetelmää sekä taivaan ja helvetin eroa. Nalani oli kuullut kun Robinin biisissä joku lauloi ...helvetin... ja pitihän se selventää miksi rumaa sanaa sai laulaa hyvässä biisissä. 

Itselleni on selvä että pukki tulee vasta iltapäivällä mutta eilenkin totesin että helpompaa olisi jos partaveikko tulisi jo aamusta herättämään lapset sillä perhoset lepattavat ja jännitys on nin kova ettei lounaskaan juuri maistu. Kunnes oveen koputtaa tutulla jämäkällä kädellä ja sisään astuu joulun odotetuin vieras. Kaikki tytöt lauloivat yhdessä pukille ja pikkumieskään ei ujostellut lahjoja jakelevaa vierasta. 

Lapset, Nathankin, auttoivat innoissaan pukkia lukemaan lahjansaajat ja jakamaan niitä oikeisiin syleihin. Nathan tajusi heti tokan paketin kohdalla jujun ja kasasi itsellensä hienon kasan lahjoja. Tietenkin pakettejen idea oli hyppytorni jolle kiivetä ja hyppiä alas aina uudestaan ja uudestaan.

Lapset, tai me kaikki, saivat hyvät lahjat ja tontut oli toivomuksemme kuulleet. 

Joulun paras lahja täytyy silti olla pojan koripallosetti sillä heti sen avattua aina tähän hetkeen saakka on Nathan heitellyt koreja korejen perään. Välillä huilaa ja leikkii autoillaan mutta pian sen löytä taas donkkaamasta. Napakymppi. 

Nalanin lahjoissa näkyi Frozen teema ja Nepelle jatkui synttäreiltä Minion aihe aattonakin. 

Miehelle olin hankkinut 360 asteisen langattoman kaiuttimen joka soi todella kovaa ja kestää kauan ja ihan niinkuin arvasin niin lahja oli hitti. Ulkona terassilla ja grillillä on nimittäin aina ollut pieni säätäminen että saa musiikin kuulumaan, enää ei ole. Mies lahjoitti kamera rahaa kunhan saisin päätettyä minkä ostan hajonneen tilalle. Siksi blogissakin esiintyy hetkellisesti vain kännykkäkuvia jos kuvia edes lainkaan.

Moffalle olin ostanut mm pierutyynyn joka myös oli illan hitti. Syy miksi lahja oli osoitettu juuri moffalle on perheemme inside juttu mutta se osui ja upposi.  

**Kunhan saan äidiltäni kuvia niin lisään tähän muuten tylsän näköiseen tekstiin vähän eloa. 

Neppe 7 v ja Monster high

Nepen synnärikaveri Ella on hänen luokallaan ja heidän ikäeronsa on vain vuorokausi joten päätimme pitää yhteiset synttärijuhlat luokalle koulun viimeisenä päivänä. 

Haimme luokan joulukirkosta koulupäivän päätyttyä ja viemme lapset Swingeling sisäleikkipuistoon juhlimaan. Se oli todella hyvä veto sillä vaikka luokassa on vain seitsemän oppilasta heillä riitti virtaa ja juoksentelivat ensialkuun pahimmat energiat  ja perhoset vatsasta kiipeilytelineissä. 

Tämän jälkeen avattiin lahjat ja syötiin kakkua ja jäätelöä juhlahuoneessa. 

Swingeling järjesti leikin mutta pääosin lapset leikkivät itsekseen. Neljän maissa vanhemmat hakivat lapsensa kotiin ja me heitettiin Mama Ellan kanssa yläfemmat. 

Lauantaina oli kutsuttu ei-koulukaverit. Pidimme luvun pienenä ja heistäkin kaksi joutui perumaan flunssan vuoksi mutta oli todella kivat ja rennot Monster high juhlat tyttöporukalla. 

Kaikki juhlat sijoittui yövuorojeni keskelle joten olin ulkoistanut kakunteon Nillalle joka on ennenkin leiponut meille kakkuja joten tiesin että siitä tulisi kaunis mutta myös todella herkullinen! 

 Syöminkejen jälkeen pelattiin erä Monsteri bingoa (koneen lainasin töistä) 

Sekä etsittiin sokkona Monster high pääkallon rusetinpaikkaa.

Diskopallokin tietenkin pyöri ja Robinin biisejen tahtiin sheikattiin.  

Neiti on ollut innoissaan läpi viikonlopun ja on vihdoinkin seitsemän vuotias! 

Heitettiin miehenkin kanssa yläfemmat meidän seitsemän vuoden vanhemmuudelle.

Monsterisynttäreiden jälkeen Mama Nia lösähti sohvallemme ja vietimme loppuillan heidän kanssa kun miehellä oli pikkujoulut. Tästä on itseasiassa jo tullut traditio että synttäreiden jälkeen he jäävät viettämään iltaa. 

Sunnuntaina katettiin jämät pöytään ja keitettiin suvulle kahvit. Esittelimme vanhemmalle sukupolvelle mikä on Monster high ja mikä on Minion ( Neppe toivonut lähinnä vain minion juttuja lahjaksi)

Tänään maanantaina on neidin virallinen syntymäpäivä mutta nyt ei enää juhlita. Mummi kyllä haki sovitusti neidin kaupunkireissulle joten juhlapäivä neidillä kyllä kuitenkin on mutta tämä mamma pääsee helpolla! 

kyynelterapiaa

Olen tyytyväinen elämääni ja olen onnellinen. Itse asiassa elämäasä pyyhkii niin kivasti ettei ole ollut aihetta kyynelehtiä pitkään aikaan. Hyvä niin tietenkin mutta minusta itkemällä puhdistaa hieman sisintään ja kyynelehtiminen lieventää stressiä. Kun henkilökohtaisesti ei itketä on hyvä katsoa elokuva joka koskettaa ja avaa kyynelkanavat. Sen tein tänään illalla kun kolmannet 7v juhlat oli siivottu pois, kuusi nostettu tupaan ja koristeltu. Mulla on nauhalla koskettavia leffoja joita katson aina uudestaan ja uudestaan mutta jokunen viikko sitten nauhotin mulle uuden elokuvan, the notebook, jonka äsken katsoin ja joka piti huolen että kyynelkanavat tyhjeni. Äidiksitulon jälkeen herkistyn vielä helpommin kuin ennen ja miestä monesti hymyilyttää kun vollotan elokuville. Siksi tänäänkin katspin terapiaelokuvani itsekseni kun hän teki muuta.

Eläydyn näytelmään helposti ja jälkeenpäin pohdin mielessäni heränneitä tunteita. 

Onko lukijoissa ketään joka samaistuu tähän kyynelterapiaan? 

kaunis päivä

Oli kerrassaan mukava ilma eilen. Päivällä satoi lunta ja mittarilukemat oli hiukan miinuksella. Kun nuorimmat oli haettu dagiksesta jäimme riehumaan pihaan lumileikkejä leikkien. Kun maa on talvella  musta ja ulkona on jatkuva synkkyys ei meistä ketään kiinnosta oleilla pihalla mutta kaikki muuttuu kun maa valkenee silloin riemuitaan.

Olen potenut huonoa omaatuntoa sisällä vietetyistä päivistä mutta karistanut sellaiset tunteet äkkiä pois, kun ei huvita tai jaksa niin ei aina oo pakko. Aikuisena minä saan päättää. Synkkinä sateisina päivinä on mukavampi touhata sisätiloissa vaikka legoilla rakennellen tai sukkaa kutoen.

suklaatehtailua niinkuin strömsössä

Lucian päivänä (13.12) kävimme perinteemme mukaan lussaamassa ystäville tarjoen heille vaaleita mokkaruutuja ja toivottaen mukavaa joulunodotusta. Minusta on niin kiva yllättää ihmisiä, ja muistaa heitä arjessa, pieninkin elein. Jouluna olen tehnyt suklaita ja jakanut rakkaille jotta saisivat suunsa makeaksi ja muistutuksena että välitän heistä. 

Tänään kun käveltiin lasten kanssa heidän kaveriltaan kotia koukattiin lähikaupassa ja poimittiin puuttuvat ainesosat tämän vuoden herkkuihin. 

Eilen inspiroiduin Strömsön jouluisasta aikuismaisemmasta rocky christmas road   ja sen tekeminenkin sujuikin juuri kuin Strömsössä, leikiten. Muutama päivä sitten Pieni lintu bloggasi daim reseptin jota innostuin kokeilemaan kellon osoittaessa 23.45... Onneksi sekin helppo ja varsin nopea sekä herkullinen. Linkeistä pääsee resepteihin.

hiljaiseloa ja pohdintaa loma-ajoista

Hiljaiseloa on harrasettu tässä blogissa jo jonkin aikaa. En edes tiedä miksi. Yksi syy on tietenkin se perus kiire joka kulkee mukana viikosta toiseen. Nyt on enää kaksi koulu- ja päiväkotipäivää jäljellä kunnes lapsilla alkaa joululoma ja meillä aikuisilla kahta kauheampi sumpliminen jotta pienet eivät olisi vailla holhoavaa aikuista kolmen lomaviikon ajan. Äsken oli viikon syysloma ja pian koittaa saman pituinen hiihtoloma jota seuraa sitten pääsiäisloma ja se kaikista pisin, kesäloma. Päiväkotilaisilla on mahdollisuus olla hoidossa aina koulujen loma-aikoina mutta eipäs olekaan enää ekaluokkalaiselle mitään hoitojärjestelyjä koulujen lomaillessa. 

Onneksi, oi onneksi meillä on reipas kuusi, aivan kohta seitsemän, vuotias mutta ei häntäkään vielä voi päiväksi jättää yksin. Miten ihmeessä nämä on suunniteltu toimivaksi? Lapselle hyödyllisiksi?

Meillä on onneksi yhdet isovanhemmat ja ystäviä jotka auttavat mutta entäs he joilla ei ole, tai he jotka ovat yksin vanhemmuudessaan?

Aika sumplimista on kyllä. 

Aina ei voi vedota siihen että lapsi tarvitsee lomaa ja se tekee hänelle hyvää, mitä hyvää se tekee jos ei ole aikuista kotona lapsen kanssa?

Vaikkakin asia on suht hyvin aina toiminut meillä, kolmivuorotyön hyvät puolet näkyy esim. tässä, ja lapsemme ovat aina olleet kotona kun hoidossa on ollut loma-aika mutta me vanhemmat ollaan menty pitkälti läpsystä vaihto taktiikalla läpi lomat. 

Sitten voi kääntää pannukakkua ja pohtia miten muissa maissa toimitaan ja kuinka vanhemmat paiskivat 12 tuntisia tai pidempiä työpäiviä ja lapsia hoitaa lastenhoitaja tai lapsi on yksin.

Moni Nepen ikäinen hoitaa jo sisaruksiaan vanhempien ollessa töissä. 

Silti en haluaisi rikkoa kuplaani, kuplaani jossa kaikki elävät yhtä hyvissä oloissa kun me. Me joiden lapsillemme on tarjottu kaikki mahdollisuudet olla lapsia. 

Tiedän kahdeksanvuotiaan jonka yksi vanhempi tekee koko päivän töitä toimistossaan ja koulun jälkeen lapsi on itsekseen kotona ja skypen välityksellä toinen vanhempi kaukaa toisesta maasta hänestä huolehtii. Ensin kauhistuin, sitten ajattelin miksi ei? 

pysähdyin hetkeen

Eilisestä saakka mua on vaivannut hengenahdistus, jatkuvasti vaikee hengittää, kuin kapean pillin läpi hengittäisi. Sain tarpeekseni ja kävin lääkärillä toteamassa että ainut fysiologinen poikkeus on korkea pulssi jopa levossa... Noh asiaa tutkitaan vielä eikä se ollut päiväni tärkeä pointti vaan se minkä tajusin illalla kun makasin nuorimmat mukulat kainalossa kerrossängyn alapedissä kuuntelemassa kun rakas ja reipas esikoisemme luki meille itsenäisesti iltasadun. Emma tvärtemot. Parissa kuukaudessa neiti on murtanut kirjainten ja sanojen salat ja lukee jo sujuvasti. Tietenkin auttaa paljon että hän on kiinnostunut lukemisesta. Siinä makoilessani jäin kumminkin kiinni hetkeen jolloin tajusin että hitto sehän on mun kasvattama tyttö! Reilun viikon vajaa seitsemän vuotias joka jo pyörii kavereillaan ja liikkuu tienkin ylitse harkiten ja varoen. Paljon on vielä edessä tätä kasvattamisen polkua mutta ollaan saavutettu jo paljon. Joskus kuuntelen kuinka hän lohduttaa puolitoista vuotta nuorempaa siskoaan ja ihailen tämän sanoja ja taitoa ymmärtää siskoaan. Juuri ennen petiin menoa ja sadun lukua oli kuopuksemme käynyt potalla ja tärkeänä vienyt likaisen vaippansa roskkin, onhan se hänen kunniatehtävänsä huolehtia roskat roskikseen. Eilen tunninmittaisissa treeneissäkin yksivuotias pärjäsi pallon kanssa eikä kertaakaan ollut haastetta valmentaa kun oma taapero mukana salissa. Tietenkin Nalani auttoi pitämään pojan hollilla ja pallottelikin pikkuveljen kanssa ajoittain. Hänelläkin, oman polkunsa kulkijalla, on oma paikkansa ja roolinsa perheessämme. Hän pitää huolen ettei meillä kenelläkään ole tylsää. 

Vaikka tiedän olevani äiti, tiedostan sen vaan harvoin. Vain harvoin pysähdyn hetkeen ja tajuan että hey elämä on tosi siistii ! 

pop pop poppareita

Tänään pidettiin vikat lentiskoulutreenit tälle vuodelle ja arkkojen lopuksi tanssittiin joululaulujen tahtiin ja popsittiin poppareita. 

Mies on ilöan töissä joten Nala ja Nattekin oli mukana. Nala pyöri välillä harjoitellen kanssamme ja välillä pikkuveljeä paimentaen.

kjn popparit katettiin esiin syöksyivät he kumminkin molemmat oitis kulholle, Natte veti kaksin käsin. 

En tiedä teistä mutta me popataan popcornimme kattilassa eikä mikrossa se o jopa vielä edullisempaa ja myös terveellisempää ja onhan se tunnelmallisempaakin.

Laita paksupohjainen kattila liedelle ja kaada pohjalle 1 dl öljyä sekä 1rkl voita. Heitä rasvaan pari popparia ja laita kansi päälle. Kun kuulet että maissinjyvät poksuu niin öljy on riittävän kuumaa. Kaada 1dl jyviä kattilaan, kansi päälle ja heilauta kattilaa niin että kaikki jyvät menee öljyyn. Alenna lämpöä reilusti ja anna poksutella kunnes poksahduksia en enää kuulu,heilauta kattilaa paristi jotta kaikki pääsevät poksumaan. Kaada poppareiden päälle suolaa tms mausteita maun mukaan ja heilauta kattilassa, kaada sitten popparit kulhoon ja popsi. 

Kotona illalla katottiin Muumeja padiltä, se on ainut ohjelma joka koukuttaa pojan istumaan hetkeksi " muuuu" hän huuta innoissaan. Syötiin samalla loput popcornit ja imuroitiin puoli kämppää sen jälkeen. Heh.

Hampaidenpesun jälkeen tytöt jäi sänkyihinsä mutta Nathan tuli luokseni ja istui hetken sylissä kunnes meni alas sohvalta ja jäi sohvanjuurelle makaamaan. Pian se nukkui siinä snutte kainalossa . Herra Hassu.

Legohetki

Eilen kalenteriluukusta paljastu lappu jossa luvattiin legokylän rakentamista. Onneksemme Nathan nukkui päikkärinsä myöhemmin kuin yleensä ja saatiin pari tuntia rauhallista aikaa rakennella pikkulegoilla. Olen säästänyt kaikki ohjeet eri paketeista mutta itse palikat ovat kaikki yhdessä laatikossa. Yritin joskus et ne olis vähä erillään ja teemoittain muttei noi lapset sit kyenneet leikkiä niin että järjestys pysyisi. Olikin todella mukavaa kahlia isoa legoläjää läpi etsiessään tosi pieniä,mutta tärkeitä, osia.

Lopulta saatiin kumminkin Friendsejen kahvila valmiiksi ja samalla hetkellä pikkuveikka heräs ja mun puhelin soi. Muu hallitus odotti mua kokoukseen+pikkujouluihin joten nousin lattialta ja heitin pikkumustan päälle ja saavuin mallikkaasti myöhässä kokouspaikalle Faros ravintolalaivan bunkkeriin.

Tämä tarkoittaa siis sitä että huomenna torstaina vietän täysin aikatauluvapaan päivän, luulin nimittäin että kokous olisi tuolloin. 

Olen kaavaillut matalampaa pöytää työhuoneeseen jonne noi legorakennelmat voisi laittaa ja leikkiä. Lasten huoneessa ne vaan hajoaa kun Natte haluaa osallistua... 

Leonardo ja Raphael

Keksin illalla että Turtleseistakin sais näppärästi villasukat väännettyä ja niinpä ryhdyin taas ahertamaan puikoilla. Tällä kertaa koon 22 sukat jotka valmistuvat vikkelään.  Harmikseni vaaleampi vihreä loppui kesken mutta ei se minusta haittaa että Leonardo on tummempi naamastaan. Minusta nämä on aika veikeät. Suuntasin kilppareiden päät kantajaa kohti jotta Nathan näkee ne varpaissaan. Jännä nähdä pojan reaktio aamulla.

minion tehdas

Stundarsin joulumarkkinoilla Neppe bongasi makeet minions villasukat ja olisi kovasti tahtonut sellaiset, valitettavasti hänen kokonsa oli loppunut ja tämä häntä suretti. 

Päätin ryhtyä kutomaan sillä oikeanväriset langat makoili askartelukaapissani. 

En osaa nauttia kutomisesta vaan paiskin silmukoita kiireellä saadakseni valmiin tuotteen piakkoin. Osaan siis kutoa mutta kudon vain kun jollekin on tarvetta. 

Kaksi rauhallista yövuoroa on mahdollistanut sukat sekä Nepelle että Nalalle ja sormet huutavat hoosiannaa, mutta minkäs teet kun lapsi sukkia toivoi.

 Tein yhdet jossa naama varressa ja toiset jossa naama jalkaterällä.

Huomisen kalenteriluukun takaa löytävät lapset nämä sukat lämmittämään jalkojaan. 

En malta odottaa että näen heidän ilmeensä. 

hyvää syntymäpäivää suomi

Kalenteriluukku paljastaa tämän harmaan ja sateisen sunnuntain olevan Suomen itsenäisyyspäivä. Sinivalkoiset mariannekarkit sen viestittää lapsille ja kerron jälleen mitä tarkoittaa itsenäisyys, viisivee ymmärtää paremmin käsitteen Suomen syntymäpäivä. Jumpan jälkeen katsotaan perinteen mukaan linnanjuhlia ja kauniita pukuja. Rauhallista menoa meillä siis. Kun maailma näyttää synkältä ja sota-ja terrosuutisia ilmotetaan päivittäin on syytä olla kiitollinen sotaveteraaneillemme ja maamme itsenäisyydestä sekä turvasta. Suomi juhlii rauhassa, jotain linnanjuhlien mielenosoittajia lukuunottamatta, kun taas viikon päästä Keniassa heidän itsenäisyyspäuväänsä juhlitaan riemulla ja tanssilla.

Hyvää syntymäpäivää rakas Suomi !

Asian wok ja tyrnikiisseli

Olemme todella todella kiitollisia nukkuvista lapsistamme, meillä ei ole valittamista sillä kaikki nukkuvat 20-07 aina yksivuotiaasta saakka. Meitä hemmotellaan siis hyvillä yöunilla, tiedämme että tilanne voisi olla aivan toisinkin ja siksi tiedämme tämän olevan luksusta. 

Joten kun Nathania on viimeyön vaivannut limainen lunssa ja vaatinut hoivaa ja rakkautta myös yöllä on tänään aika rätti olo. Vietän kotipäivää sairaan lapsen takia ja kiroon nuha+taapero yhdistelmän, oi miksi niistäminen ei ole yksi luonnollisista vaistoistamme?

Aivot narikkaan taktiikalla toteutui myös päivän lounas. Ostin joskus tuon alla näkyvän Santa Marian Asian wok sweet & sour purkin jolla saisi helposti taiottua kanaan aasialaisia makuja.

Tänään tuo purkki pääsi todistamaan taitonsa ja paistoin 400g maustamattomia kanafileitä paloiteltuna kookosöljyssä. Lisäsin silputun punasipulin, pakasteherneitä, parsakaalia, cashewpähkinöitä joita liotin vartin verran kanan paistuessa. Lopuksi kaadoin päälle puoli pullollista tuota Sweet n souria ja annoin hautua hetken kannen alla samalla kun nuudelit paisuivat. 

Hyvä tavaton kuinka hyvää tuo sitten olikaan! 

Nathan ja Nala molemmat santsas ja lautaset tyhjeni mutisematta.

Kun poika oli saatettu päikkäreille valmistimme Nalanin kanssa välipalaksi tyrnikiisseliä. Onhan tämä se vuodenaika jolloin vitamiineja kaivataan eniten!

Alla resepti maailman parhaasta tyrnikiisselistä jonka olen äidiltäni saanut.