Uusia suomalaisia



Kirjoittanut Anni Valtonen, kuvannut MilkaAlanen julkaistu 2014

 

Nuorena luin todella paljon kirjoja ja vietin monet mökkipäivät kirja kädessä. Ylasteen jälkeen voin sormillani laskea montako kirjaa olen lukenut, se jotenkin vain jäi, ja on ollut vaikea innostua tai löytää mieleisiä kirjoja. Parhaat ovat elämänkertomukset ja tositarinat jotka koskettaa.

Viime kirjastokäynnillä törmäsin heti sisään astuttuani mielenkiintoiseen kanteen.

Uusia suomalaisia luki kannessa ja luettuani nuo sanat toivoin että kirja kertoisi juuri sitä mitä otsikko ja kansikuva minulle viesti, ilokseni kirja vastasi toivomuksiani ja lainasin tekeleen.

Jo samana iltana oli kirja luettu.

 

Alussa on hyvin määritelty että maahanmuuttaja muuttaa yleisimmin suomeen rakkauden perässä, ei siis sotien paossa niin kuin yleisin oletus sanasta on. Tuossa yllä näkeekin statistiikan joka on aika huikea, suomalaiset tosiaan sitoutuu ahkeraan muiden maiden kansalaisten kanssa.

Kirjassa on haastateltu kaksitoista pariskuntaa joista toinen on suomalainen ja puoliso ulkomailta kotoisin.

Oli todella mielenkiintoista lukea erilaisista kohtaamisista sekä siitä miten eripuolilla maailmaa suhtaudutaan asioihin.

Kirjassa esitellyt pariskunnat ovat suomi- Ghana/ Iso-Britannia / Filippiinit / Viro / Kolumbia / Etiopia / Kenia / Intia / Argentiina / Nepal / Kambodza sekä Japani eli ympäri maapalloa.

Itse termi uusia suomalaisia herätti minussa tunteita.

Enää ei voi olettaa että suomalainen näyttää Eloveenatytöltä kun tätänykyä maailma on avautunut ja ihmiset rakastuu ja perustaa perheitä rajoitta. Muutos ei koske vain suomalaisia ja suomalaisuutta vaan kaikkia maita eri skaaloissa.

Uusia suomalaisia, niin voimakkaasti ilmaistu.

Maailma muuttuu ja me olemme kaikki osa muutosta.

ohi on ja rahatilitys

Eilen vietin elämäni viimeisen äitiyslomapäivän, totuus on että päivä vain vilahti ohi kuten muutkin arkipäivät. Tänään havahduin että eilen se taisi loppua. Hetkeksi hiljenin miettimään asiaa.

Olen kiitollinen että olen saanut olla läsnä lapseni vauva ajan ja kasvattaa hänet itse mieheni kanssa.

Asia jotenkin konkretisoitui kun skypetin ystäväni ns siskoni kanssa joka asuu sveitsissä. Hän oli kotona vauvansa kanssa vain kolme kuukautta joten olenhan minä onnellinen että suomessa saa tämän yhdeksän kuukautta taloudellisesti huoletonta ( noh joo kaikki riippuu mutta u know what i mean) aikaa lapsen kanssa.  

Lisäksi saan olla vielä kuukauden kotona vuosilomapäiviä hyödyntäen kunnes palaan sorvin ääreen.

Oma on valintani palata töihin voisinhan nostaa myös kotihoidontukea pari vuotta eteenpäin. Koen silti että töihinpaluu on ok enkä angstaa asiaa enään hirveesti. Olen joka lapsen mammaloman jälkeen palannut jollainlailla töitä tekemään. Olen silti saanut vietettyä paljon aikaa lasteni kanssa emmekä ikinä ole tarvinneet 16päivää enempää päiväkotipäiviä kuukaudessa. (viime vuoden vain 11pvää/kk)

Olemme siis löytäneet aika hyvän tasapainon josta olen todella tyytyväinen.

Ongelma ei olisi elää tukien varassa, onhan valtio tehnyt sen mahdolliseksi, mutta itse tykkään tienata rahani ja tekee se mielellekin hyvää olla aikuisten seurassa. Mä oon varmaan myös "ainut" nuori joka ajattelee eläkettään ja se mielessä on hyvä painaa palkallista duunia.

En siis tuomitse kenenkään ratkaisuja jäädä kotia tukien varaan, tietenkin ymmärrän että haluaa olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään. ellei työkuvioni olisi näin hyvät valitsisin minäkin toisin.

Viime aikoina on jälleen ollut tapetilla kuinka maahanmuutajat syö verorahojamme. En kiellä etteivätkö pakolaiset ja muut turvapaikanhakijat eläisi tuilla mutta maahanmuuttajia ovat myös kaikki ne jotka ovat tulleet töiden, rakkauden tai jonkun muun perässä maahamme. Jokainen joka töitä tekee maassamme maksaa tänne myös veroja joten eivät mamut sinun verorahoja syö vaan myös omiaan ja sinä heidän käytääessäsi esimerkiksi terveyshuollonpalveluita.

Itse olen maksanut veroa yli puolet elämästäni joten minulla olisikin oikeus nostaa tukia mukisematta sillä olenhan minä sen ansainnut. En silti osaa ajatella noin. Se olisi myös typerää. Vaikka moni sanoo että työttömänä saa tukia saman verran kuin huonopalkkaisessa työssä, ellei enemmän, en silti näkisi itseäni elämässä ns pummilla. En tiedä varsinaista elämän tarkoitustamme mutta tiedän että sitä helposti syrjääntyy ja masentuu ellei ole joku minkä vuoksi herätä aamuisin.

Bloggaaja Lauri Skön kirjoitti todella näpäyttävästi ja totuudenmukaisesti aiheesta täällä.

Koko elämäni olen ylläpitänyt säästötiliä. Välillä ahkerammin sitä syöttänyt ja välillä niukemmin riippuen elämäntilanteestä tietenkin. Vaikka uravalintani on naisvaltainen ja huonostipalkittu en silti koe itseäni köyhäksi, vaikkakin joku barometri meidän perheen siihen luokkaan asettaisikin.En elä pröystäilevästi mutta mukavasti. Lapsille yritetään opettaa samaa, ettei rahaa tarvitse käyttää vain käyttääkseen ja pahan päivän varalle on hyvä olla jemma.

Meillä lapsilisillä maksetaan hoitomaksut ja sieltä otetaan myös käyttöön jos tarvetta on. Sieltä menee myös pienet summat lapsille säästöön kuukausittain pientä pesämunaa kasvattamaan. En ole ikinä itse saanut lapsilisiä käteen enkä edes tiennyt niiden olemassaolosta ennenkuin yläaste kaverini kertoi siitä( hän sai ne käteen joka kuukausi ns palkkana) Jos olisin rikas säästäisin koko summan lasten nimiin mutta koen rahan tarkoituksen olevan just se että saa arjen pyörimään ja maksettua esimerkiksi lasten harjoitukset/hoitomaksut yms.

Tulipa tilitys. *virne

miten teillä muilla?

Koti osa eteinen

Työhuoneen uuden isomman ja paremman vaatekaapin ansiosta myös eteinen järsjestyi kun kaikkien takkejen ei tarvitse siellä hengailla. Säteestä lähti eilen mukaan alla näkyvä koukku ja nyt on koulurepullekin paikkansa.

 

Tässä näkymä ovelta. Vasemmalla on ovi pikkuvessaan jossa myös pyykätään, auki olevan oven takana on työhuone ja oikealle avautuu lasten huone.

 

 

Kun muutettiin tänne etsin kauan naulakkoa joka olisi minun mieleeni ( miehelle kaikki on se ja sama) ja lopulta tein itse, isän avuin, mökiltä löytyneistä vanhoista laudoista kokonaisuuden joka miellyttää silmääni ja toimii vallan mainiosti.

Laudat on edesmenneen isoisäni vanhasta veneestä ja se luo lisäarvoa naulakolle.

Hattuhyllyn korit jossa aikusten hanskat ja pipot löytyi Indiskasta.

Lapsille on samanlainen naulakkosetti heillesopivalla korkeudella. On sitten turha luulla että kengät on noin hienosti rivissä per automatic.

 





Vielä viime viikolla naualakossa roikkui kevät sekä talvitakit mutta nyt vain eniten käytössä olevat takit ja kengät ovat esillä ja muut jemmassa, silti helposti saatavilla kun säät tai mieli muuttu.

Itselläni ei ole mitenkään hirveesti kenkiä mutta miehelläni on sitäkin enemmän.

Nepen kengät on säästössä odottamassa Nalaa ja Nalan tietyt kengät jää odottamaan Nathania joten niitä on aikalailla säilöttävänä. Sama koskee ulkovaatteita jotka myös kiertää yhdeltä toiselle.

Onneksi eteisen toisella laidalla on syvä iso kaappi liukuovien takana jonne mahtuu hyvin säilyttämään tarvittavat.

Alla kuva siitä mikä ekana vastassa kun uylkoovemme avaa. Oikealle jossa tuo välioven kahva näkyy aukee siis edellänäytetty eteistila.

Vasemmalla kylpyhuoneenovi ja laukkuni takana oikealla on makkarimme. Olkkari edessä josta sitten aukeaa keittiö ja terassiparveke. Kompakti ja käytännöllinen.

 

 

Säde ja muita paikallisia yrityksiä

 Pitkästä aikaa olin tänään blogitapahtumassa, tällä kertaa sisustusliike Säteessä. Säde on yksi blogatuimmista liikkeistä täällämain mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta putiikissa joka siis sijaitsee Palosaarella.

Monesti on kuullut ettei sieltä tyhjin käsin pysty lähtemään ja nähtyäni suuren monipuolisen tarjonnan voin hyvin allekirjoittaa sen. Oli niin paljon nähtävää ja ihailtavaa että kesti kauan kiertää liike.

 

 

Tämä tapetti ihastutti suuresti ja herätti semmoisen pakko saada tunteen, sopisi työhuoneeseen, mutta jääköön mietintämyssyyn.

 

Paikalla oli tietty tuttuja ja tuntemattomampia blogisisaria joita on aina yhtä mukava tavata.

 

 





Sanni, Jonna ja Janica

Tanskalainen mustikkalimonadi 33 oli tosi kivan makuista

hääparille karkkia

Kuultiin Säteen 11 vuotisesta taipaleesta ja nostin hattua heille että ovat luoneet näin hyvän ja kivan kaupan joka on ja kuulemma myös pysyy vain kivijalkakauppana.

Puhuttiin myös tärkeydestä tukea pienyrityksiä ja varsinkin paikallisia sellaisia.

Yrittäjyys on tänäpäivänä rankkaa ja raakaa.

Itse suosin kaupasta ostamista netin sijaan ja tilaankin netistä vain ellen pääse kyseiseen kauppaan. Suosin pieniä liikkeitä sillä niissä on kivan aito tunnelma. Minua myös pelottaa tulevaisuus, raha ei enää kaikkialla kelpaa ellei se oli muovia ja kaikki kaupat sulkee parin vuoden sisään sillä kannattavuus on heikkoa. On surullista jos sosiaalinen elämämme sekä ostoksemme siirtyvät ruudun varaan... Iskee paniikki kun ajattelen asiaa.

Vaasasta löytyy aivan loistava Liisa Koski joka kylläkin hiljattain vaihtoi omistajaa mutta pysyy kuulemma ja toivottavasti samanlaisena pienenä vintageputikkiina joka myy kahvia, teetä, suklaata ja konvehteja yms pienessä kaupassa ydinkeskustassa ja jossa voi maksaa vain käteisellä rahalla joka lyödään ikivanhaan toimivaan kassakoneeseen. Lastenleluja kannattaa käydä katsomassa Bambiinossa joka on ihastuttava lelukauppa Rewellin ulkosivulla ja josta löytyy paljon puuleluja.

Sama pätee ravintoloissa, suosin yksityisiä ketjujen sijaan.

Vaasassa suosikit ovat Il banco, Sweet Vaasa, 1h+k , Raawka , Tom Yum, Yim-Siam, Strampen. Näitä listatessani totesin että ravintola ja kahvila-alalla näitä on aika montakin, kiva niin! Noiden lisäksi on vielä monta muutakin mutta nyt lyö tyhjää ja saatan lisäillä niitä kun muistuu kaikki ihanat paikat mieleen.

Koitathan sinäkin tukea paikallisia ja kotimaisia yrityksiä vaikka joutuisitkin pulittamaan ne ylimmäräiset euron alvin vuoksi? Rakennetaan Suomi uudestaan kivi kiveltä.

Säteestä vielä sen verran että oli tosi tunnelmallinen liike ja kaki lämminhenkistä naista sitä vetämässä ja luomassa.
Kannattaa käydä kierroksella tilipäivän tienoilla. *vink

keskiviikko

Tänään aurinko päätti piristää päiväämme taas muutaman päivän tauon jälkeen. Innostuimme siivoamaan koko perheen voimin aamupäivällä. Eilen saatiin vihdoin viimeinen osa paikoilleen uuteen vaatekaappiin. Nyt on joka makkarissa uusittu vaatekaapit, olivat niin epäkäytännölliset ja oli ne rumatkin ne edelliset. Nyt säilytystilat on maksimoitu ja järjestyksenpito helpottunut. Tuntuu niin mahtavalta kun tämä projekti on nyt valmis. Mieskin tykkää sillä hän ei aina ymmärrä miksi haluan ryhtyä tälläisiin projekteihin joissa yksi tai enempi huonetta on täysin kaaoksen alla viikon verran.

Tamppasin matotkin ja vein lakanapyykit ulos narulle kuivumaan ensimmäistä kertaa tänä vuonna.

Aih että kun freessiä.

Meneillään on siis jonkunmoinen kevätsiivous, puolet ikkunoistakin pesin toissaviikolla.

 Kunhan saan kaikki paikoilleen niin saatan paljastaa työhuoneemmekin kuvia täällä blogissa, sitä kun ei oo ennen täällä esitelty.

 

Kullttuurieroja !?

Eilen puhuttiin miehen kanssa suhteemme kulttuurieroista. Hän oli viimeyön ystävillään ja minä vuorostani menossa tänään tanssimaan. Kumpikaan ei usein tuolla yössä hillu mutta molemmilla on oikeus ja vapaus mennä jos näin tykkää.  Tästä puhuimme, kuinka jos asuisimme Keniassa minä en enää saisi liikkua miespuolisten ystävieni kanssa enkä saisi käydä tanssimassa. Miksi? Siksi että olen nainen, vaimo ja äiti. Mieheni ei ajattele noin mutta yhteiskunta, ja häntä pidettäisi huonona aviomiehenä jos sallisi minulle moisen vapauden. Ehkä meidän ikäluokka, varsinkin, pääkaupunkiseudulla, on avarakatseisempi nykyään mutta vanhempiemme ikäluokalle tämä on tavallista. Ihan niinkuin kaikissa (uskallan väittää että kaikissa) suhteissa ja varsinkin monikulttuurisissa niin luodaan se oma tie jota kuljetaan. Ei ole yhtä oikeaa eikä toista väärää.

Myös se kummassa maassa asumme vaikuttaa.

Täällä olemme yhteiskunnankin silmien edessä tasavertaiset, siellä taas emme ainakaan vielä. Näin kärjistäen.

 

2007

 

Mainitsin jo postauksessa rastoistani kuinka on helpompi saada miespuolisia kavereita keniassa. En ole ennen osannut ymmärtää miksi kunnes kaveri joka asuu keski-idässä paikallisen miehen kanssa kertoi oman teoriansa. Meillä skandinaavinaisilla on täysin samat vapaudet kun miehiellä ympäri maailmaa. Tämä on mahdollisesti yksi syy miksi meidän on helpompi samaistua heihin sillä olemme tasavertaisia, yhtä vapaita menemään ja tulemaan. Naiset maailmalla on yleensä sidottu kotitöihin ja perheen hoitoon joten heitä ei ensinnäkään näe yhtä paljon emmekä pysty samaistumaan heihin yhtä helposti. Moni heistä voi myös olla meille vapaille vaaleille naisille kateellisia ja moni meistä on myös kokenut kadehdintaa.

Tämä teoria kuullosti korviini järkevältä.

Siksi yksi pelkoni onkin kuinka ja mistä löydän ympärilleni naisia joiden kanssa olla ystävä ja kehen voin luottaa. Miespuolisia ystäviä minulla jo on ja onneksi mieheni on ok asian kanssa, ovathan hekin nykyään ystäviä. Ongelmaksi ei ole ikinä koitunut se että menen markkinoille tai limsalle miesystävieni kanssa.

Puhutaan usein kolmannesta kulttuurista joka syntyy kun kahden kulttuurin ihmiset raknetaa kodin.

Vaikka lapinpoika rakastaisi eteläsuomalaista naista olisi heidänkin suhteessa kulttuurillisa haasteita, joka perheellä on se oma kulttuuri ja tavat toimia joten kahden ihmisen yhdessäolo on aina ns kolmas kulttuuri.

 



2010

En ikinä voisi vaatia ei-suomalaista miestäni suomalaistumaan enkä myöskään suostu unohtamaan juuriani. Lastenkin kasvatuksessa ollaan poimittu meidän mielestä parhaat opit ja tavat molemmista kulttuureista arkeemme ja heidän kasvatukseen. Asia josta olimme molemmat heti samalla linjalla on ettemme ikinä lyö lapsiamme, se kun valitettavasti on Keniassa ja muuallakin maailmassa vielä tavallista. Tietyt sanat ovat parempia suomeksi/ruotsiksi/swahiliksi ja esimerkiksi anteeksi/pahoitteluni/lohdutetaan kun toinen on kaatunut tms käytetään poikkeuksetta swahilin sanaa pole joka on todella kattava ja sopiva sana ja jolle ei ole suomeksi tai ruotsikis yhtä hyvää sanaa.

En ole ikinä seurustellut suomalaisen kanssa niin vakavasti että osaisin verrata miten tämä suhde eroaisi suomalaissuhteeseen. En mysökään huomaa niitä ns kulttuurieroja arjessani, olenhan jo kymmenen vuotta viettänyt aikani itä afrikkalaisten kanssa ja sen myötä itsekin muuttunut ja maailmani avartunut. Jos jonkun vinkin antaisin ihmiselle joka on rakastunut ulkomaalaiseen mieheen olisi se että tutustukaa molemmat toistenne kulttuureihin jotta ymmärrätte toisianne. On myös hyvä katsella ympärilleen sillä se miten asiat suomessa tehdään ei ole aina se ainut tai oikea tapa toimia ja tehdä asioita ja joskus voi myös havahtua siihen kuinka hyvin meillä onkin asiat täällä Suomessa.

 

 

pastelli

Ilo on kun saa leikkiä väreillä.

 

riemureiska

Nathan on riemuissaan kun saa leikkiä ikäistensä kanssa. Hymy on suuri ja silmät loistaa. Valitettavasti hänen kanssaleikkijille tämä ei aina ole yhtä mieluisaa sillä Nathan rakastaa koskettaa ja pussailla/ syödä ystäviään.

On oltava koko ajan vierellä ettei pojan uhrit pelästy ja ettei hän ole liian kovakourainen.

 

Kaupunki rasismia vastaan ja muuta jutustelua

Syvällisemmät tekstit jää odottamaan hattuhyllylle kun elämä vie mukanaan.

Ei mitään sen kummempaa tapahdu, ihan perus arkea eletään mutta jotenkin on kauhea väsy kun se hiljaisuus ja oma aikani koittaa illalla. 

Maanantaina kun likat jumppasivat oltiin taas naapurin kanssa lenkillä ja suunniteltiin kesäprojektiamme. Grillipaikkamme on kiva mutta ei niin esteettinen joten sille asialle aiotaan tehdä jotain. Eilen sitten löysinkin Niinan pihasta illalla lentiksen jälkeen ja siinä yhtäkkiä rehkittiinkin parisen tuntia siirtäen romupuita ja pinoen polttopuut nätimmin. Romupuiden lata löytyi oikea aarre, tosi iso lava josta sitten poistettiin osia ja sahattiin sopiviksi penkeiksi. Vielä pitää jalat hakea mutta ero on jo merkittävä entiseen! 

Aiemmin päivällä olin hakenu kukkia joita istutettiin ruukkuihin piristämään pihaa.

 

leikkimökki

Eilen kierreltiin myös kauppoja Nalan ja Naten kanssa ihan muuten vaan kun neiti nyt puuhasta tykkää. Satuttiin tömäämään Crocs tarjoukseen jossa oli hyvällä hintaa Natelle kesäkengät. Poika pääsi oikeen kokeilemaan niitä jalkaan ja suuhunkin. Hämmästeli kenkiä jaloissaan kun ei aiemmin oikeen ole sellaisia pitänyt jaloissaan.

 

 

 

Eilisissä lentis treeneissä Nattekin oli mukana ja olisi niin mielellään konttinu lasten perässä mutta kun löysi sivussa makaavan pallon hän jahtasikin sitä ympäri salia.

 

 

Tänään SPR järjesti täällä Vasa agains rasicim tapahtuman kaupungissa jonne me koko perheen voimin mentiin. Suuri joukko ihmisiä esitti flash mob tyylisen tanssiesityksen torilla jonka jälkeen kuultiin eri esityksiä. Siru Airistola ja Kpanlogo yede olivat meidän suosikit.

 



Neppe oli salaa kuljettanu lippiksensäkin mukanaan vaikka ollaan sovittu että se saa odottaa kesää. Neiti silti halusi sen piponsa päälle änkeä ja mikäs siinä kun tietää mitä haluaa. Omalla kännykällä kuvattiin tietty keikat!

Mukavasti oli porukkaa liikkeellä vaikka sattuikin just vähän viileempi iltapäivä.

Huomenna mulla ja Nathanilla on lounas katettuna kaverin luona!

Ja hei jos jollain on ideaa mistä vois kirjottaa niin saa ehdottaa *vink

Tuntuu että mennään nyt mistä aita on matalin ja pidetään blogia yllä tekohengityksellä.

new generation march

Heti aamusta lasten kaveri naapurista tuli pihaan leikkimään ja viihtyivät siellä monta tuntia leikkimökissä ja metsässä. Kevätaurinko paistoi korkealta koko päivän ja minä innostuin pesemään ikkunoita.

Iltapäivälle oli treffit New generation porukan kanssa. Alotettiin puistosta jossa pari tuntia vierähti huomaamatta. Studiolla lapset leikkiä temmelsivät ja me aikuiset suunnittelimme kesää, on niin paljon kivoja ideoita ryhmämme menoksi.

 

päivän ryhmärämä

 

 

 

yhtä kauan kuin mahassani

On tämä poika kerinnyt jo olla kanssamme mahan tällä puolen.

Pari päivää sitten Natte täytti yhdeksän kuukautta joka tarkoittaa sitä että parin viikon päästä mammalomani on lusittu.

Niinkuin olen jo kirjottanutkin niin Natte kiipeilee kaikkialle ja viihtyy parhaiten jaloillaan. Suuhun pistää kaiken ja neljän hampaan kaveriskis taitaa kaksi lisää jo olla tulollaan.
Uusi taito on taputtaa käsillään.

Niin mainio kaveri.

friluftsdag ja banansplit

Viime vuonna alotettiin uusi perinne lasten päiväkodissa.

Me vanhempainyhdistyksessä järjestettiin tänään jälleen vapaaehtoinen ulkoilupäivä päiväkodin lapsille perheineen. Täällä kotikulmilla on aivan ihana metsä jossa edesmennyt Hra Edvin Hevonkoski on pystyttänyt ihania taideteoksiaan lenkkipolun varrelle. Puusta veistettyjä tai romusta koottuja patsaita.

Edvinin polulla on myös pari mökkiä, kappeli jossa on pari hääpariakin vihitty sekä sauna ja grillipaikka jota saa vuokrata. Me ollaan vuokrattu Töpinä mökki ja polttopuita sekä viihdytty ympäri aluetta.

 

Täällä ollaan nautittu monet eväät lasten kanssa metsäretkillä

 

Lapset juoksivat jälleen ympäriämpäri metsää ja salapolkuja ja keksivät eri leikkejä. Aikuiset pääsi viettämään aikaa ja tutustumaan lastensa kavereiden vanhempiin.

60makkaraa popsittiin ja porukkaa oli jälleen kivasti koolla.

On kiva järjestää kun kiinnostusta löytyy.

Pääsiäisenä asevelikylän yhdistys järjestää pääsiäiskokon edvinin polulla ja kokko oli jo aika kookas.

Sää ei olisi voinut olla parempi sillä aurinko porotti korkeelta taivaalta ja välikausivaatteet pääsi esille.

 

Illalla banaanihimoinen Neppe halusi tehdä banskujälkkärin joten kaivettiin pakkasesta jemmassa olleet kypsänbanaaninsiivut hetkeksi pehmenemään ja surautettiin pakastevadelmista, mustikoista ja sulaneista mansikoista kastike johon lisättiin hippunen vaniljasokeria. Keitettiin myös 1dl sokerista, 1dl kaakaojauhoista sekä 1dl vedestä suklaakastike ja lopuksi surautettiin jääbanaaneista ja vesitilkasta jäätelöä.

Tarjoiltiin bananasplittinä ja nautittiin!

Päivämme ja sepitystä

Tänään herättiin koko konkkaronkka ja lähdettiin kotoa samaan aikaan. Mies töihin, Neppe eskariin ja sitten vein kaksi nuorinta kaverin luo heti kahdeksan jälkeen. Itselläni oli lääkelaskujen Lop koe kirjotettavana. Koe ei teettänyt päänvaivaa ja sain sen pian tehtyä ja lähdin hakemaan lapsia. Nathan oli koko tunnin seurannut heidän kahta koiraa jotka leikkivät villisti. Otettiin Nalan kaveri Isabella meille kun vuorostaan hänen vanhemmilla oli menoa. Vietettiin puolitoista tuntia pihalla mm siivoen leikkimökkiä. Natte simahti heti kun näki vaunut ja veti sikeitä kaikessa rauhassa lasten touhatessa.

Minä tarkistin kasvimaan tilanteen ja mansikat on selvinneet talvesta.

 

 

 

Lounasaikaan Isabella haettiin ja me pakkauduttiin autoon ja suunnattiin kamerakauppaan. Vakuutus on ihan kiva olla olemassa kun sillä sain uuden samanlaisen kameran kuin sen jonka poika sai hajalle, oli jopa hyvässä alessa!

Lounas syötiin sub wayllä. Meidän lapset on aina tykännyt käydä kahviloissa ja lounaspaikoissa ja se on hemmottelua kun sinne mennään joten kun haettiin isosisko eskarista niin hänelle piti heti ilmottaa missä oltiin käyty. Onneksi Neppekin pääsee kahviloimaan aina välillä kun Nala on dagiksessa joten ihan reilu peli on.

Sitten tehtiin jotain mitä ei ikinä tehdä, menin lasten kanssa viikko ostoksille Prismaan.

Mä käyn mielelläni kaupassa, tykkään itseasiassa siitä, mutta teen sen yleensä aina yksin. Se on ihanan rentouttavaa. Nytkin kyllä ihan kivasti meni mutta kesti ikuisuus päästä kierros läpi ja kassoille ja vaikuttais siltä että saatiinkin kaikki tarvittava ostettua.

En oo käyttänyt muovipusseja pitkään aikaan, tietty joskus jos poikkean kaupassa suunnittelematta, mulla on kaksi isoa ja todella kestävää kiondo  kassia keniasta jossa kuskaan ostokset, plus pari itseommeltua kangaskassia kooltaan XXL.

 

vahvat nahkaremmit ja tukeva tiivis punotti runko. 100% käsityötä. kuusi vuotta jo palvellut tämä yksilö

Kotipihassa takapenkki nukkui ja mä tyhjäsin kauppakassit kaappeihin ja otin puutarhatuolin ulos auton viereen ja nautin hetken hiljaisuudesta ja auringosta siinä lasten nukkuessa ovet auki.

Hetken kuluttua heräsivät ja hiljaisuus loppui.

Oli pakko kuvata pirteän värikäs hedelmäkattaus on niin iloisen näköinen tuossa auringonvalon alla.

Nuo soapstone kulhot on niin mun suosikkeja ja tuo ruskea on uusi Tammikuun reissulta.

Nepele on nyt muutaman viikon hokenut että hänellä on banaanihimo ja syökin monta banskua päivässä, jopa niin että pitää sanoa hep. Toissaalta aika hyvä himo.

Sama tyyppi tykkää sitruunoista ja lime hedelmistä joita syö irvistelemättä.

 





 

Iltapäivällä sai löhötä ja ottaa rennosti katsellen musiikkivideoita YouTubesta.

Nathan löysi mopin... kiipeilee kaikkialle nykyään ja tanssii, tai nytkyy siinä paikoilla.

Itse kävin naapurin kanssa iltalenkillä nauttien päivän viimeisistä auringonsäteistä.

Palattuani kotiin käperryttiin sohvaan katsomaan elokuvaa ja viettämään myskväll.

Kun tultiin Keniasta Nathanin iltarytmi oli ihan pellolla mutta nyt viimeaikoina on palautunut siihen että nukahtaa pian tyttöjen jälkeen siinä puoli yhdeksän maissa ja mulle jää tätä kallisarvoista omaa aikaa hengailla koneella blogejen ääressä.

rastana Nairobissa

Lupasin kommenttikentässä kirjottaa kuinka minuun ollaan suhtauduttu Keniassa rastapäänä.

Ekoilla reissuillani minulla ei ollut takkuja päässäni mutta paikallisilla ystävilläni oli, suurimmalla osalla. Muistan kuinka olin ystäväni Charlien kanssa hississä jossain tärkeässä talossa kun meitä lyhyempi mutta iäkkäämpi pukuun pukeutunut siilitukkainen mies kommentoi jotain todella röyhkeetä ystävälleni tämän todella siisteistä ja huolitelluista rastoista. Kommenttia en muista sanalleen mutta muistan että se oli alentava ja röyhkeä. Kärkkäisenä suomalaisnuorena minähän annoin pukumiehen kuulla kunniansa ettei toisia noin saa arvostella, ei ainakaan jos puhuu jumalan nimeen. Tiesinhän minä että Keniassa miehillä tulisi olla lyhyt siisti tukka, pojat joilla letitetty cornrowt tai muita trendityylejä oli huonoa seuraa. Nuorten Nairobilaisten ( miljoonakaupunki) keskuudessa näin ei ajatella mutta vanhempiemme ikäluokka ajattelee suurimmaksi osaksi näin.

 

 

Ngarassa kotikulmilla ennenvanhaan

Rastat linkitetään todella usein, ainakin vielä muutama vuosi sitten, Mungiki organisaation(klick) alaisiksi. Klikkaa linkkiä niin pääset lukemaan mikä ja ketkä Mungikit ovat, lyhyesti kerron vain että ovat ns kenian maffia. Ihmiset pelkäävät heitä, syystäkin, ovat tuhonneet kyliä ja ihmishenkiä ja tyypillisesti suosivat rastoittaa hiuksensa jonka vuoksi tämä linkitys. Rastat eli dreadlocks on sekä muotikampaus että uskonnollinen kulttuuri eikä välttämättä määritä niiden kantajaa millään lailla. Aivan kuten suomessakin moni myös kuvittelee että jokainen jolla on rastat tai ja kuuntelee reggaeta polttaa pilveä, kuulettehan kuinka tyhmältä tuommonen yleistäminen kuulostaa. Rastoja katsotaan myös epäsiisteinä ja heihin suhtaudutaan suurella epäluulolla täten Keniassa on (ainakin ollut )vaikea saada kunnon töitä jos on locksit, näin on ystäväni kertoneet.

 

 

Noh minä sitten? Mieheni perhe on tuntenut minut vain takkutukkana mutta eivät ole hiuksiani kummemmin kommentoineet mutta tiedän että he mielummin näkisivät minulla suorat hiukset jos saisivat päättää. Eurooppalaisena saan tässäkin asiassa paljon anteeksi mutta se ei tarkoita etteikö tietyt ihmiset paheksuisi hiustyyliäni. Ääneen niistä on moitittu vain kerran ja silloinkin nykäisin vain olkapäitäni. Pääsääntöisesti minun kutsumanimi kaduilla on ventovieraiden suussa rasta ja kokemuksesta voin todeta että saa erilailla huomiota kun on takut kuin ilman niitä, yleensä vain positiivista, ne luo ehkä katu-uskottavuutta ja ihmiset lähestyy helposti minua takkujen kautta.
En ole kumminkaan huomannut vetövöni puoleeni mitenkään kummallisempia tyyppejä kuin suorilla hiuksillani aikoinaan mutta sitten taas minähän viihdyn kadullahengaavien tyyppejen kanssa jotka monen mielestä ovat luusereita kun tuomitsevat vain ulkokuoren perusteella.

Oli minulla sitten mikä hiustyyli tahansa niin helpommin olen aina tutustunut miehiin kuin naisiin. Eikä siksi että miehet olisi matsästänyt kumppania (rahaa) vaan ihan ystävyyspohjaltakin. Suurin osa tapaamistani Nairobilaisnaisista jotka ovat alle 35 on ollut draama queenssejä, golddiggereitä tai kateellisia mulle jostain. Ei tietenkään kaikkia vaan silleen kärjistäenm onhan mulla pari hyvää naisystävääkin. Mutta naiset osaavat olla aika kieroja. Suurin pelkoni onkin etten löydä sydänystäviä paikallisista naisista kun sitten joskus sinne muutetaan. Sellaisia tyttöystäviä joita täällä on, luottofrendejä joka lähtöön joiden kanssa jaataan ilot, surut ja kiukut.
Meni aikalailla otsikon ohi mutta näin se menee kun seuraa ajatuksenkulkua. . .
Sen verran vielä vaan että koen kumminkin että rastani ovat saaneet lämpimän vastaanoton ja hyväksynnän yhteisössä.

bloggeri halusi näköjään tarjota aivojumppaa... Minä ja systeri 2006

 

 

.

Kevään merkki no 1

 Aurinko on paistanut jo parisen päivää mutta tänään todistettiin vieläkin varmempi keväänmerkki nimittäin Sirkus mainokset koristaa jälleen katujamme.

 

 

Tehtiin pyöräily / potkulauta rundi täällä kotikulmilla ennen illan telinevoimistelutreenejä.

Nalan olis tarkotus oppia tasapainoilemaan pyörällään ilman appareita tässä keväällä, viime vuonna kun käsi murtui niin siirrettiin niiden poisottoa. Neiti itse on innoissaan asiasta mutta ei taida vielä oikein tajuta mitä se häneltä vaatii, nimittäin kärsivällisyyttä.

 

Kun tytöt jumppas tehtiin me reipas vaunulenkki naapuri Niinan kanssa. Illalla Nathan teki ensimmäisen tuhonsa nousemalla kaapinovea pitkin ylös seisomaan ja nykäsi kamerani lattialle. Kosketusnäytöllä varustettu laatu kamera hajos. Huomenna selviää kuinka hyvä kotivakuutus meillä on... huoh... ja tässä ei äiti ollut kyse minun huolettomuudesta vaan pojan vikkelistä liikkeistä, mutta joo mun pitäis pitää sitä kameraa ja puhelinta ja kaikkea korkeemalla tai jossain panssarin takana.

Eilen sama tyyppi hajotti tyttöjen nallepuh patsaan eikä meistä kukaan tajua kuinka se siinä onnistui mutta toissaalta on aika vahva kaveri ku vetelee mun 6kg kahvakuulaakin mukanaan...

Popsi popsi

Ostin viime Reko tilaisuudesta kymmenen kilon säkin eko porkkanoita joita kaveri yläasteajoilta kasvattaa miehensä kanssa tässä lähistössä. Jungarån porkkanat on niin sairaan mehukkaita ja hyviä että meillä ne pienet 2 kg pussit on aina parissa päivässä loppu joten siksi tämä jumbosäkki jolla ei ole tilaa muualla kun keittiön lattialla. Natte on hoksanu ne ja on tänäänkin istunut monta tuntia maistellen porkkanoita. Nytkin kulkee porkkana kädessä ympäri taloa.

Tälläinen porkkanan popsiminen on niin hyvä napostelu että sitä en lähde kieltämäänkään.

 

Anna joka siis seisoo Kasarmilla jokatoinen torstai myymässä Rekossa porkkanoita bloggaa luonnonläheisyydestä ja ekoelämästä ruotsiksi täällä.