27.2.2016

HIIHTOloma korkarttu

Hiihtoloma ei olisi paremmin voinut alkaa, meni aikalailla niinkuin Strömsössä. Aurinko posotti heti aamusta kirkkaalta taivaalta ja pakkasasteita oli sopivan muutama. Syötiin brunssi jonka jälkeen nappasimme sukset kainaloon ja kävelimme lähellä sijaitsevalle ladulle. Tytöt hiihti menemään ja Nattekin sai ensimmäisen kosketuksen lajiin. Poika hinas itsensä noin 15metriä jonka jälkeen halusi sukset pois häiritsemästä. Tytöt tais hiihtää aikalailla samanverran tuon ikäisenä. 




Naten päikkyjen jälkeen suuntasimme lähistön pulkkamäkeen lumisateessa. Poika laski pulkalla ja tytöt sai kokeilla laskettelusuksiaan jotka juuri hankittiin. On se hyvä kun nykyään löytyy kaikki varusteteet helposti ja edullisesti. Molemmille saatiin laskettelusetti samaan gintaan ku sellaisen tuntivuokra lasketteluleskuksissa. Epäilin etteivät neidit olisi uskaltanu mäkeä alas vaan yllättävän helposti ne laski mäen. Pari ekaa laskua ne kaatuili ja sit pysyivätkin jo ihan pysytyssä. Lapset riemuitsivat ja jaksoivat hyvin vaikka pulkkamäessä hiihtohissiä ei olekaan vaan kipusivat aina saksiaskelin ylös ja liukuivat alas.
Tarkoituksena on mennä tässä joku päivä hiihtokeskukseen laskettelemaan opettajan avuin. Ite ku oon lautailija niin en osaisi edes opettaa suksilla ja mies ny vielä vähemmän osaa näitä talviharrastuksia... kun Neppe oli vauva ja olimme lapissa niin yritin opettaa miestä lautailaan mutta siihen yhteen kertaan se sit jäi...
Saapi toivoa että loppuviikko olisi yhtä kaunis. Uumajaankin ajateltiin mennä käymään ja Nepellä on kolmet (!!) kaverisynttärit lomaviikolla, joten ohjelmaa kyllä riittää.

25.2.2016

loma lähestyy

Viimeinen työviikko on pulkassa ja huomenna on enää koulupäivä jonka jälkeen saa heittäytyä hiihtoloma tunnelmaan ja nukkua pitkään, tai ainakin toivoa että saisi nukkua ysiin... Lapsilla viikko on ollut tavanomainen ja tavannut ystäviään ja peuhanneet lumessa. 
Nathan isojen perässä.

kauppiaat odottavat asiakkaita.... 


Tykkään Nepen opettajan läksy systeemistä. Maanantaina he saavat tietää mitä pitää perjantaiksi olla tehttnä ja sit saa ite pilkkoa tehtävät niin et jaksaa tehdä ne valmiiksi perjantaille. Matikkaa muutama sivu ja diktamen aina perjantaisin. Diktamen on aiia oikeinkirjoituskoe jossa saavat kaksi lausetta jotka pitää sit luokassa osata kirjoittaa open sanelemana. Lukuläksy on joka päivälle, tulisi lukea vartti joka päivä.


On hienoa nähdä kun oma lapsi oppii jotain niin suurta kuin lukemaan ! 

20.2.2016

lauantai kahdeskymmenes

Eilen oli semmoinen arjen palapeli kun valvoin viimeisen yön töissä ja mies kokkaili yömyöhään ravintolalla. Vanhempani päättivät ottaa lapset yökylään heille jotta pääsisivät itsekin ajoissa petiin. Kuulemma Nala oli pettnyt kun heidät palautettiin kotia jo aamupalan jälkeen eikä iltapäivällä niinkuin yleensä. Omat uneni jäivät todella lyhyeen kun talon täytti lasten äänet ja muutama kiukkukohtaus. Vikan yön jälkeen en onneksi paljoa nukukaan jotta saan rytmin käännettyä illalla. Johanna tuli leikkimään tyttöjen kanssa ja tätä odotellessa lapset rakensivat pienet liukurimäet pihaan.


 Sää oli mainio ulkoilulle mutta Nathan vietti sisäpäivää vielä sillä on kuumeillut. Leivoin hänen kanssaan suklaa mutakakun marenkipeitolla huomiselle kun kahvitellaan sitä mun ikäkriisiäni... saatte reseptin kun tuomio on saatu makuraatilta. 

huomio pojan itsetehdyt tatakat käsissä ;)
Samalla heitin aineksia keittokattilaan, juu mulla on oma kattila keitoille ihan vaa siks et ne maistuu siitä niin hyvälle, ja niin päivällinen syntyi vasurilla. yes siskonmakkarakeittoa! Ihan niinku meidän keitto kun me ollaan sisaruksia, totesi esikoinen kun näki ruoan ja kattoi pöydän. Meillä lapset auttaa kattamaan ja vie aina omat astiat tiskipöydälle kun ovat syöneet. Se on minusta itsestään selvyys opettaa lapsille. Keitto uppos niinkuin aina.


Sitten sytytin kynttilät ja lyhdyt ja nautin pimenevästä illasta. Pelattiin afrikan tähteä. Nathanilla oli tärkeä rooli nopan heittäjänä mun pelivuorolla  ja muuten treenattiin sen kans oman vuoron odottamista. Nopan heitto osottautui taas luonnonlahjaksi pojalle joka tykkää paiskia ja heitellä kaikkea. Nala löysi afrikan tähden saarelta ja lensi kotiapäin isolla rahasummallaan mutta Neppe vei voiton siskonsa nenän edestä. Onneksi voitto ei ole kaikki kaikessa.  Tässä tämän päivän jaarittelut ja kuulumiset. Miten muut viettää viikonloppuaan?





18.2.2016

ikä kriiseilyä?

Ensi viikolla täytän vuosia, yhden päässä pyöreistä... se pistää vähän miettimään. Hieman tuntuisi siltä kuin olisi ikäkriiseilyn vuosi tiedossa vaikka toissaalta olen jo ruksinut to do listaltani monia asioita ja saavuttanut melkein kaiken haluamani. Se että ei vielä asuta Keniassa ei edes oikeesti häiritse minua, suunitelmat on ja pysyy mutta aikataulut muuttuu ja elämäkin.
Minulla on perheeni ja työni sekä jatko opinnot alalla joka tuntuu omaltani. Oma koti ja auto, enää koira puuttuisi? Noh se löytyy naapurista, samoin kissat.
Miksi sitten pääni huutaa että minusta tulee vanha, vaikka tiedostan että vuoden päässä kolmestakymmenestä ei todellakaan ole vanha.
Koulun ruokalassa ikäni iski päin naamaa kun kurssikaverini ilmoitti että hän täyttää samana päivänä kuin minä, kaksikymmentä! Lause vei minut sekunnissa yhdeksän vuotta taaksepäin elämässäni. Se oli hiukeeta aikaa, muistot ovat hyviä niiltä ajoilta. Olin nuori ja maailma oli avoin minulle, kompassi osoitti silti koko ajan itä afrikkaan. Tanssilattiat kutsuivat, ystävien kanssa tehtiin paljon jänniä juttuja ja pidettiin todella hauskaa. Olin rakastunut ja pian kasvatin esikoistamme vatsassani.
Vuodet tuntuvat minuuteilta ja sitten yhtäkkiä ne tuntuvatkin todella kaukaisilta. Paljon on tähän vuosikymmeneen mahtunut. Kaikkea mitä elämältäni toivoin. Minunhan tulisi siis iloita tätä aikaa eikä stressata numeroa jolla todellisuudessa ei ole merkitystä.
On vaan niin hienoa sanoa että alkaa kakkosella, sitten ensi vuona kolmonen hämää ja astuu jotenkin virallisemmin pois nuoruudesta. Olenko ihan hassu ajatuksineni? Todellisuudessa tiedän ettei se kolmekymppinen tule missään tuntumaan, mutta silloin suunnittelin kerrankin juhlia syntymäpäivääni ja vuosikymmenen vaihtumista.
Tänä vuonna mennään vielä kahvittelu linjalla. Tulihan tämäkin syntymäpäivä yllättäen, juuri tänään kaupassa mietin että mitä leipoisin sitten kahvitteluille, kun kotona tajusin että saan leipoa ne jo nyt viikonloppuna!
Oli miten oli, kaikki on hyvin.


ps. pian yhdeksän vuotta sitten syntyivöt myös rastani. 050607*

16.2.2016

hatunnosto vanhemmillemme


Olen joskus ennemminkin ylistänyt vanhempiani täällä blogin puolella mutta ei sitä liiakseen voi tehdä. Marja Hintikka (mhl) showssa oli eilen keskustelua isovanhemmuus hukassa? Oottehan muuten seurannu kyseistä ohjelmaa, todella huikee ja suorasanainen show! MHL facebook sivuilla käytiin keskustelua tukiverkostosta ja isovanhemmista. Ihan niinkuin ennenkin kun Meidän perhe lehti teki galluppia aiheesta niin yllätyin kuinka moni oikeesti elää yksin vanhemmuudessaan ja kuinka moni lapsi elää ja kasvaa ilman isovanhempien läsnäoloa. 
Mun vanhemmille isovanhemmuus tuli aika yllätyksenä mutta silti jo vatsan kasvaessa huomasin että he haluavat olla osa lapsemme elämää, toissaalta se oli luontevaa sillä olemme paljon tekemisissä vanhempieni kanssa muutenkin ja asumme samassa kaupungissa. Kun odotimme esikoistamme muutettiin itseasiassa vanhempieni naapuriin ja se oli vain positiivista.
Nalaa kun odotettiin muutettiin isompaan ja maan tasolle ja Nathan syntyi tänne iki omaan kotiimme joten tätä kirjoittaessani huomaan että joka lapsi on syntynyt eri kotiin, silti kaikki ovat olleet tarpeeksi pieniä tänne muutettuamme jotta tämä on heidän kaikkien lapsuuden koti. 
Anyway meni vähä sivuraiteille. . . 
Anoppila eli fammula kun on toisella puolella maapalloa niin he eivät ole lapsiamme hoitamassa arjessa mutta sitäkin enemmän kun käydään visiitillä jolloin asumme monta viikkoa heidän katon alla ja jolloin lapset ja isovanhemmat tankkaavat yhteisiä muistoja ja hetkiä. 
Arjessa he ovat läsnä teknologian avulla, skype ja whatsapp todellakin auttavat pitämään heidän välejä kunnossa ja up to date.


Täällä arjessa kun molemmat tehdään vuorotyötä ja suoritamme opintopisteitä sekä mulla noita muitakin hommia niin mun vanhemmat ovat kulmakivet tässä palapelissä. Nykyään hoitovukeja tulee vähemmän kun teen enemmän päivävuoroja jolloin päiväkoti on auki mutta melkein viikkottain tulee muutama parituntinen jolloin vanhempani hoitavat joko meillä tai heillä tai mökillä. 
Lapset tykkäävät kun saavat viettää aikaa mummin ja moffan kanssa. 
Jos aikaa kuluu ilman hoitotarpeita niin vanhempani alkavat jo kysellä lasten perään ja järkätään leikkitreffit. Näin vanhemman roolissa on ilo huomata että omat vanhempani rakastavat lapsiani ja haluavat olla osana heidän elämäänsä. Vanehmpani vievät lapsiamme teatteriin tasaisin väliajoin ja yökyläilyt kuuluu lastemme lemppareihin. Silti he ovat vielä työelämässä ja tekemistä heilläkin on joten aina ei hoitovuorot sovi heidän menojen kanssa yhteen jolloin turvaudutaan muuhun tukiverkostoon. Isoveljeni ja tämän tyttöystävä ja muut ystävämme auttavat myös välillä. 
Jos ja kun oma kalenteri antaa myötä niin hoidamme mekin ystäviemme lapsia tai autetaan missä pystymme. Nytkin viikonloppuna yksi kaveri tulee hoitoon koko viikonlopuksi. 

Ikinä en ota vanhempieni hoitoapua itsestäänselvyytenä ja ymmärrän että heillä on elämässään muutakin kuin mun perheen tarpeet. Aina lausutaan aito kiitos kun homma on hoidettu mutta se tuntuu pieneltä. Joskus kutsumme heitä syömään joko kotiimme tai viemme ravintolaan osoittaaksemme kiitoksemme. Kun ikä alkaa painamaan on vuoroni auttaa heitä, mutta siihen on vielä aikaa. 

Minun on todella vaikea ymmärtää isovanhempia jotka toteavat ei minuakaan autettua / itsepähän olet lapsesi tehnyt. Lähinnä ihmetyttää se ettei omat lapsenlapset kiinnosta... Olen satavarma että minusta tulee samanmoinen mummi kuin oma äitini on nyt. Läsnä ja kiinnostunut. 

KIITOS TACK 



14.2.2016

runo

Rakkauttasi voit tuhlata sillä sitä et mukaasi saa
, eikä kukaan sitä sinulta peri.

ystävänpäivä pulkkamäessä

Talvi oli parhaimillaan tämän viikonlopun ajan kun sai tehdä lumiveistoksia sekä laskea mäkeä. Sekä rauniot että kalarannan mäet tuli viikonlopun aikana testattua. Viime yön lapset vietti mummilassa kun me vanhemmat juhlittiin lapsuudenystäväni häitä. 




On aina yhtä mielenkiintoista kun kahden ihmisen ystävät kootaan samaan tilaan viettämään iltaa. Tulee juteltua uusien ihmisten kanssa tai sellaisten joita harvemmin näkee. Minusta se on todella mielenkiintoista, meitä on niin monta erilaista.
Tänään nukuimme pitkään vaikka se tuntuukin aika ajanhukkaamiselta mutta kyllä se teki ihan hyvääkin. Iltapäivä vietettiin tosiaan venhempieni kanssa pulkkamäessä.

12.2.2016

raaka browniet

Jos mitään muuta kirjoitettavaa ei ole niin ainahan voi reseptejä jakaa, eikö näin.
Löysin tämä kaverini facebook seinältä ja päätin kokoeilla kun sen verran hyvältä näytti. 
Alkuperäinen resepti löytyy täältä.  



Brownies


2 dl saksanpähkinöitä
2 dl tuoreita taateleita ( muista poistaa kivet)
1/2 dl kakaojauhetta
1 rkl maapähkinätahnaa
ripaus suolaa
Pari tl vettä 

1. pienennä saksanpähkinät tehosekoittimella 
2. Lisää muut ainekset ja surauta sileäksi. Varovasti suolan kanssa!
3. massan tulee olla hieman tahmea mutta "kiinteä"
4. painele taikina vuokaan, käytin puolikasta leipävuokaa. ja laita pakkaseen jähmettymään kun teet kuorrutteen. 


Kuorrutus

1 kypsä avokado
1 vaniljatangon siemenet
3 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl kookosöljyä
3 rkl kakaojauhetta

Laita kaikki ainekset mixeriin ja surauta sileäksi ( varmista ettei  löydy avokadonpalasia). Levitä kuorrute pohjan päälle ja pakasta hetki vielä. 


Meillä nämä maistui kaikille perheenjäsenille!

heipparallaa



Moi, mitä kuuluu pitkästä aikaa? Kyllä, vierähti tovi ihan huomaamatta ilman uusia blogipostauksia. Elämä silti jatkui ruudun tällä puolen eikä mitään sen kummempaa ole tapahtunut. Mitään sen suurempaa syytä hiljaisuuteenkaan ei ole, ei vain löytynyt inspistä päivittää blogia hetkeen ja se on kait ihan ok sekin... Into on ehkä palannut ja mahdollisesti tämäkin blogi herää taas henkiin. 
Olen tänä vuonna lukenut harvinaisen vähän blogeja, karsinut listaa ja aikaa ruudun ääressä. 
Kameranikin on edelleen hajalla sillä en osaa päättää satsaanko paljon vai vähemmän mammonaa uuteen. Tiedän tosin minkä haluaisin, saman kuin ennenkin mutta paremman version.  Henkilökohtaisesti tarvitsen kuvia kirjoitusteni pariksi, kuvat ovat minulle todella tärkeitä. Pienestä pitäen olen rakastanut valokuvien katselua, silti juuri nyt asiat on sen suhteen ihan retuperällä sillä ei kännykällä otettuja kuvia arvosta samalla lailla... 
Olen itse(kin) huono kommentoimaan blogeja sillä luen yleensä kännykällä enkä jaksa vääntää kosketusnäytön kanssa miljoonaa kirjotusvirhettä sisältäviä kommentteja vaikka kommentoida monesti haluaisinkin. Sekö lie syynä että täälläkin kommenttikenttä ammottaa tyhjyyttään? Pieni tervehdys minulta sinulle, arvostan kommentteja.