Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit

23.12.2019

Vuosikymmenen juhlat

Edellisessä postauksessa kerroin kuinka määränpääni oli valmistua, mainitsin myös juhlista joita suunnittelin. Heinäkuussa mahatva tunne valtasi minut kun ajattelin saavutuksiani opintoajalta ja päätin ettei tälläistä voi noin vain hyväksyä ja jatkaa eteenpäin ilman kunnon bileitä. Varasin siltä istumalta juhlapaikan ja juhlasuunnitelmat muotoutuivat päässäni vilkkaaseen tahtiin. Jossain kohtaa elokuuta, kun juhlasuunnitelmat olivat jo valmiit mietin ettei tästä puuttuisi enää kuin pappi niin voisimme samalla vihdoin avioitua kun emme ole saaneet häitäkään aikaiseksi vielä kahteentoista vuoteen. Lämmittelin miestä ajatukseen, samalla kun jo lähdin lisäämään juhliini yllätysnumeroa. Mies lämpeni ajatukselle ja pappi ja kirkko varattiin. Taktisesti nuoriska jolla juhlat pidettiin oli yhteydessä pieneen tunnelmalliseen puukirkkoon joten se oli helppo lisäys suunnitelmiini. Vieraille lähetimme juhlalliset kutsut valmistujaisbileisiini mutta lisäsimme dresscoden ja oudon (15.30) aloitusajan, lähinnä siksi että outo aika painuisi mieleen ja kertoisi siitä että ajoissa kannattaa olla. Samalla aika antoi puolen tunnin jouston saapumiselle sillä vihkiminen oli sovittu kello neljäksi. Sillä juhlakutsu oli valmistujaisiini oli myös helppo rajata vieraat vain kavereihin. Ainoiat sukulaiset paikalla olisi minun perheeni. Mieheni perhe sai tietää asiasta mutta kuittasivat tiedon sillä että olemme heidän perinteiden mukaan jo naimisissa saatuamme yhteisen lapsen joten kaikki hyvin. Juhlien hääosuus oli ja pysyi siis salaisuutena. Kerroimme vanhemmilleni itsenäisyyspäivänillallisella kun pyysin isääni saattamaan minut alttarille ja kaveri joka valokuvasi tiesi asiasta. Kun tein vikas kätilöharkkani Uumajassa loka-joulukuussa, kävin hääpuku ostoksilla ilman pelkoa että minut tunnistettaisiin. Muutkin tilpehöörit sain sieltä hankittua.

20.12 meillä oli valmistujaiset koululla ja sain vihdoin pukea ylleni kitengen(mekon) jonka teetin keniassa keväällä. Kankaankuosi puhutteli minua sillä siinä olevat kukat ovat silmissäni aivan istukan näköisiä, sopiva mekko kätilölle siis.




Sinä iltapäivänä menimme nuoriskalle järjestelemään ja kattamaan pöydät yms.Samana iltana osastoni psykiatrialla vietti pikkujouluja ja menin illaksi heidän kanssa juhlimaan, viimeistä kertaa. Yöllä saapuivat Nathanin kummit pääkaupunkiseudulta, he tiesivät juhlista ja auttoivat lauantainjärjestelyissä ja Oscar valokuvasi häät. Lauantaina riitti vielä puuhaa ja pieni stressi iski päälle kun tuttu jonka piti mut meikata oli sairastunut yöllä ja piti löytää toinen meikkaaja, itse kun en osaa enkä edes omista meikkejä. Onneksi ystäväni Katja pisti päivän ohjelmansa uusiksi ja teki kestävän ja neutraalin meikin mulle!

Miestä jännitti ihan sikana ja lapsetkin olivat aika jännittyneitä. Nathan oli best man ja sormuksenkantaja ja tytöt olivat morsiusneitojani. Olen niin onnellinen että he ovat sen verran vanhoja että kaikki pystyivät osallistumaan juhliimme ja muistavatkin ne myöhemmin. Oli ilo olla heidän kanssaan alttarilla.



En kerinnyt itse jännätä hirveesti sillä rauhoittelin muiden hermoja. Silti yksi asia jännitti, tulisiko ihmiset ajoissa paikalle? Isäni oli sahannut ja maalannut sellaisen perus "hääkyltin" nuolen muotoisena osoittamaan kirkolle jonka ympärille laitettiin valonauha. Kun parkkis alkoi täyttyä autoista hyvis ajoin ennen neljää huokasin helpotuksesta eikä sen jälkeen ollut enää huolen häivää. Vihkimisenkin jälkeen mies ja lapset rentoutuivat ja pääsivät juhlatunnelmaan!


Kirkon jälkeen poikettiin loppuilta perus häätraditioista ja juhlittiin menemään. Morsiuskimppu ja sukkanauha tuli heitettyä mutta muuten syötiin, juotiin ja tanssittiin. Minun ystäväpiirini on todella moniulotteinen, eikä mulla ole koskaan ollut vain yhtä jengiä vaan monta pienempää joten juhlaväki ei ollut kaikki tuttuja ennestään mutta se toikin hyvän lisän iltaan kun puolitutut ja tuntemattomat pääsivät tutustumaan. Hiljaista hetkeä ei ollut kertaakaan, ei edes kirkossa vihkimistä odottaessa. Se on musiikkia sielulleni. Syömisten jälkeen laitettiin diskovalot päälle ja menevämpää musiikkia ja tanssimme menemään. Korkkarini heitin nurkkaan kun oltiin skåålattu ja illan päätteeksi jalanpohjani olivat ihan mustana ja mekossanikin oli monta läikkää.

Olimme ajatelleet että hoidamme buffa- ja kahvipöydät itse ja samoin tiskit mutta saimmekin mieheni kanssa porttikiellon keittiöön ja ystävämme ja vanhempani hoitivat kaiken ja me saimme vain nauttia illasta! Iso kiitos kaikille ystävillemme jotka tekivät meidän juhlista 6/5 !


Uudelle vuosikymmennelle astumme siis aviopuolisoina uuteen arkeen !

12.6.2018

Nathanin päivä

Tätä päivää oli odotettu, tai ainakin nuorin perheenjäsenemme oli odottanut. Tänään oli nimittäin kupuksemme neljäs syntymäpäivä. Lähdimme viettämään sitä lähistöllä olevaan gymi/ravintola
/uimalaan, Royal. Meidän numer one uimapaikka Nairobissa. 150kshs (n 1,30e) per lapsi ja ravintolan hinnat on hyvät. Vietimme monta tuntia siellä nauttien auringosta ja lasten riemusta.


Paikalliset lapset ovat koulussa joten saamme olla aika keskenämme päivisin kun jonnekin menemme.



 Royalilla on myös kivan värikäs ja monimuotoinen leikkipaikka joka tietenkin viihdytti muksuja pitkän aikaa.


Jared liittyi joukkoomme koulun jälkeen ja Royalista suuntasimme lähimpään Pizza Inniin jossa tiistaisin saa kaksi pizzaa yhden hinnalla = terrific tuesday. Olimme luvanneet Natelle pizzaa synttäri-illalliseksi ja poika saikin kunnon pizzabuffan. Kuusi pizzaa nostettiin pöytään ( kaksikerroksiset laatikot) ja ahmimme menemään kun happy birthdayt oli laulettu.


Cucu oli hommannut jälkkäriksi vielä black forest kakun. Oli lievästi ähky olo kaikkien herkkujen jälkeen...

Synttärit ei ole mitään ellei ole pakettia avattavana, sen tietää Nattekin. niin iloinen poika avasi lahjansa ja iloitsi suuresti helikopteria jonka isovanhemmiltaan sai.


Niin oli päivänsankari väsynyt joten jouduin riisumaan ja pukemaan hänet sängyllä. Taisi nukahtaa heti kun sai pään tyynyyn. 
Sen pituinen se. Ihana rento päivä!

18.8.2017

30+30=60

Viime viikonloppuna juhlimme, emmekä ihan suotta, tänä vuonna olemme molemmat kolmekymmentä vuotta ! 
Vuokrasimme töistäni mökin jolla on iso parkkipaikka ja isot sisätilat, ne mitä omalla mökillä ei ole. 
 Ison mökin lisäksi alueella on viisi pienempää mökkiä yöpymistä varten. 
Tämä mahdollisti sen että juhlimme koko perheen voimin. 


Kavereidenkin lapset oli kutsuttu joten kaikille riitti seuraa. Kun ilta vaihtui yöksi ja viimeisetkin lapsivieraat lähtivät peittelimme omamme mökkiin nukkumaan ja jatkoimme aikuisten seurassa vielä aamun pikkutunneille. 


Lapset keksivät paljon ohjelmaa itselleen ja kävivät uimassakin vaikka tuuli oli kova ja vesi kylmää. Samana päivänä pääkaupunkiseudulla oli kunnon myrsky, ihan niin kovaa ei meillä pohjanmaalla tuullut.


 Tarjolla oli kinkku ja lohi voileipäkakut jotka työkaverini teki sekä vuohenjuusto ja pestoruutuja, tuoreista mansikoista tehty kermakakku joka miehen kanssa tehtiin yhdessä, mokkaruutuja ja keksejä sekä naapurini tekemä valkosuklaajuustokakku joka on hänen bravuurinsa.
Illemmalle oli makkaraa grillille ja karkkia ja sipsejä.





Juomapuolella oli alkuun kahvia ja teetä, jääkaappi täynnä kaljaa sekä jumalaton määrä boolia. 


Vaikkakin tuuli oli kova niin porukka viihtyi niin ulkona kuin sisälläkin. 
Vaikka moni tärkeä ystävä oli estynyt tulemasta juhliimme oli paikalla kumminkin juuri oikeat tyypit ja meille niitä tärkeimpiä tyyppejä. 
Eikä juhlat ole mitään ilman hyviä ihmisiä!



 Sauna lämmitettiin lapsille sillä he ( koululaiset ) olivat määrätietoisia ja halusivat uida isoissa aalloissa.


Tuulisella säällä ei frisbeen heitto ole hirveän fiksua hommaa ja saimme odottaa tuulen laantumista seuraavalle päivälle kunnes saimme frisbeen puusta. 

 Vieraista en kuvia julkaise, mutta kivaa meillä oli. Lapset taisivat mennä nukkumaan 22.30 ja minä luovutin kolmen maissa jolloin porukkaa vielä jäi jatkamaan. 
Onneksi siivoilen vaivihkaa aina juhlien aikana joten seuraavana aamuna ei heti ensimmäisenä tarvinnut siivota jotta saisi aamupalan laitettua. 
Aamu meni rennoissa merkeissä ja siivottuamme enimmät tulivat vanhempani vielä rääpäjäislounaalle. 
Yhteiskuvaa emme onnistuneet saamaan meistä sankareista, mä oon aina kameran takana itse emmekä ole selfie tyyppejä muutenkaan mutta kuvat elävät muistoissamme. 
Niin onnistuneet pippalot oli, kiitos vieraiden!

16.7.2017

ihana kokoontuminen

 

Tämä viikonloppu on yhtä juhlaa. Perjantaina tapasin ihanat työkaverini psykiatrialta railakkaissa kesäjuhlissa, eilen juhlittiin tätiäni mökillä samalla sukuloiden ja tänään on kaverin tytön ristiäiset.

Palataan eiliseen. Mökkimme on siis isäni edesmenneiden vanhempien peruja jossa isäni sisaruksineen ovat viettäneet kesänsä. Tämä paikka on siis kaikille sisaruksille, meille serkuille ja nykyään ehkä vähän pikkuserkuillekin tärkeä paikka täynnä muistoja. 
On siis mahtavaa kokoontua kaikki tähän meitä yhdistävään paikkaan.

Niinkuin tapaan kuuluu kun yrittää koota ison porukan niin kaikkia ei saa aina paikalle, niin kävi nytkin kun yhden serkun lapselle iski oksu, veljelläni oli muuta menoa eikä serkkuni sveitsistä päässyt paikalle. Heitä lukuunottamatta olimme kaikki koolla!


Illan aikana kuului suomen, ruotsin, tanskan, swahilin ja englannin kielet yhdessä sovussa.
Lasten yksi pikkuserkku puhuu tanskaa eikä kaikki pikkuserkut osaa ruotsia eikä ruotsia osaavatkaan aina ymmärtäneet tanskaa joten isommat lapset leikkivät englanniksi ! Saivat pikkuserkutkin laittaa kouluenkun käytäntöön, ja hyvin sujui kommunikointi!
 Moisia kokoontumisia on ollut muutamia vuosien varrella ja onhan serkkuni viettäneet häitäkin jossa ollaan saatu otettua serkku kuvia ja isän sisarusnelikosta kuvat, perinnettä pidettiin yllä eilenkin.


 Lapset viihtyivät 17 asteisessa meressä. Isommat hyppien laiturilta, keskikokoiset rannasta uiden ja pienimmät altaassa laiturilla!

Kun he eivät uineet he joko kalastivat rautakaloja tai potkivat palloa. 
Eikä joukon vanhimpiakaan päästetty helpolla, kaikki sen tiesivät, isovanhemmat rocks !
 

22.10.2016

Pyjama party

Päätin töissä tänään että tämä olisi hyvä ilta kutsua muutama pieni kaveri kylään niihin kauan odotettuihin pyjama bileisiin. Saatiin pieni kaveriporukka kasaan ( neljä ystävää ), K kauppa oli juuri tälle päivää alentanut irttishintojaan joten sen kunniaksi yksi mariskoolillinen karkkia juhlaväelle ja lihapiirakoita iltapalaksi. Simppelin helppoa. 


Juhlaväki saapui pyjamissaan ja heti alkoi kirkuminen ja kikatus. Ruuvattiin diskovalo kattoon           ( hitsin hyvä ja monta vuotta palvellut yksilö joka löytyy mm Clas Ohlssonilta täältä, ei ole sponssi ) ja kajareista soi Nathanin toiveesta Robinin Boom Kah
Vapaamuotoisen leikin ja iltapalan jälkeen lapset kömpi työhuoneen sohvalle vilttejen alle katsomaan Rähinä Ralfia. Kaikki paitsi Nat, joka kerrankin sai mun luvalla lainata Nepen puhelinta josta hän katselee Salama pätkiä omalla sängyllään loikoillessa.


 Ihan onnistunut konsepti tämä kyllä tuntuisi olevan. 

19.3.2016

time is money

Onni on hyvät ystävät. 

Onni on hyvät kummit. 
Molemmat tytöt sai toisiaan tontemattomilta kummitädeiltään samat joululahjat nimittäin kirjallisen lupauksen viettää päivä heidän kanssaan. 
Nepele valitsi sisäleikkipuisto-päivän ja oli ensimmiäisenä lunastamassa lahjaansa, eilen oli pikkusiskon vuoro ja hän toteutti saman toiveen. 
Kuulemma oli salakavalasti vinkannut kummitädillen että neppe sai sen päivänä tuollaisen slushien...
jolloin kummitäti ymmärsi tarjota hänellekin moisen. 
Huvittavaa. 
On ilo huomata kuinka odotettuja tälläiset yhdessä vietetty aika ja kokemus on ja kuinka paljon ne lapsille(mme) tarkoittaa. Niitä muistellaan vielä pitkään. 
Paras lahja on kieltämättä aikasi. 

Tämän illan hääpari toivoi häälahjaksi jotain persoonnallista ja itsetehtyä. 
Helpompaahan olisi hakea tietty tuote joka lahjalistaan on merkattuna mutta minusta tämä on ihana idea joka vaatii just enemmän aikaa ja kekseliäisyyttä. 
En vielä paljasta mitä me viemme, mutta aikaa ollaan siihen upotettu yhdessä lasten kanssa ja juuri sitä tämä pari toivoikin. 
Lahjassa on huomioitu parin tarpeet ja elämäntyyli jotka sivusilmällä olen huomannut heillä ollessani ja pistänyt korvan taakse jemmaan. 
Toivotaan että ilahtuvat. 

Olin jo aamu ysiltä tehnyt naamakuorinnan ja käyny ystävän luona laittamassa kestoripsenpidennykset jotta lookki olisi ja pysyisi hyvänä läpi yön. 
Syksyllä hän laittoi ensimmäisen kerran ripset mulle ja olin tosi tyytyväinen sillä lookki on luonnollinen. Eikä ripsien tippumisen jälkeen jäänyt vaurioita omiin ripsiini. 
En siis uudistanut ripsienpidennytä silloin syksyllä. . .