jatkoa edelliseen

Edelliseen postaukseen en halunnut enää lisää tekstiä sillä siitä tuli jo niin pitkä ja itse olen allerginen liian pitkille teksteille varsinkin jos ei ole kuvia mukana.

(siksi suosinkin lukea kuvapainotteisia blogeja ja kirjotan monesti kuvien ympärille itsekin)

 

Halusin silti vielä selvittää miten elämäntapamme on vaikuttanut tyttöihin jotka ovat jo sen ikäisiä että tulosta voi spekuloida. Tietenkin kaikessa on huomioitava yksilöllisyys.

 

Nepele on aivan mahdoton syntymäpäivillä ja istuisi koko juhlan ajan herkkupöydän äärellä ellei sovittaisi keksimäärää. Hän haluaa maistaa kaikkea tarjolla olevaa ja suuttuu kun rajotan herkuttelua. Tunnistan itseni.

Neiti suunnittelee usein picnic korin sisältöä ja odottaa juhlia sillä tietää että saa herkutella.

Asia ei silti niin häiritse minua sillä hän osaa myös olla ilman.

Kaksi edellistä pääsiäistä ovat he saaneet kiertää ja kerätä karkkeja vapaasti ja ovat saaneet mässätä niitä niin paljon kun napa jaksaa vetää. Silloinkaan Neppe ei ole ikinä tyhjännyt pussia vaan syönyt sen mitä jaksanut ja antanut loput pois.

Vaikka sokeriherkut ovatkin saaneet otteen esikoisestamme niin hän iloitsee silti yhtä paljon raw herkuista ja raakajäätelöstä ja tämä tuntuu hyvältä minusta.

 

Nalani joka on kasvatettu samoilla periaatteilla viihtyy synttäreillä mielummin leikkimässä kuin herkuttelemassa, häntä en ole vielä joutunut rajoittamaan vaan hän maistaa muutaman keksin ja on sitten tyytyväinen.

Hänellekin kelpaa ihan yhtä hyvin raakajäätelö kuin tavisjädekin.

Pääsiäisherkuttelu jää hänenkin osalta vähäiseksi ja viime pääsiäinen opettikin että liika karkinsyönti aiheuttaa pahan olon, ja Nala oksensi. Se oli hyvä opetus ja todistus siitä ettei me vanhemmat valehdeltu kun sanoimme ettei sokerinsyönti ole hyvästä.

 

All in all olemme tyytyväisiä tulokseen ja siihen että tyttäremme osaa nauttia elämän muistakin nautinnoista. Ylipäätä olemme ylpeitä heistä vaikkeivat he tietenkään tottele meitä kuin sotilaat mutta he ovatkin lapsia eikä sotilaita.

sokeriton kasvatus, kuinka onnistuu nykyään?

Kun mä seitsemän vuotta sitten odotin esikoistamme ei ollut vielä kirppis ja terveysbuumit iskenyt Suomeen, päätin silti jo Neppeä odottaessani ettei lapsellemme syötettäisi makeisia eikä sokeria pariin ekaan elinvuoteen. Päätös lähti itsestäni ja sain pitää pitkän puheen sokerihirmumiehelleni jotta oltaisi samalla linjalla asiasta. Päätökseni tuli siitä kun olen itse pahasti koukussa sokeriin ja sen aiheuttamaan hetkelliseen mielihyvään ja halusin tarjota lapselleni puhtaamman elämän ilman että opettaisin hänet pitämään sokerista.

Sain todella jyrkkää palautetta kaikkialta ja vain harva tuki minua. Kun Nepele oli yksi vuotias ja söi riisikakkuja, nakusja ja rusinoita ( kyllä tiedän että ne sisältää hedelmäsokeria mutta tuote on luonnosta kotoisin) pullan ja mehun sijaan kun käytiin kahvilla ihmisten luona tai kahviloissa.

Tätini loukkaantui kun kieltäydyin hänen leipomista pullista ja omatekoisesta mehusta joita yritti tyrkyttää Nepelle. Oli ne kaupasta ostettu tai kotona leivottu niin ne oli kiellettyjen listalla sillä ovat makeita ja ihmisen elimistölle aivan turhia !

Mikään ravinne ekspertti en ollut tuolloin enkä ole vieläkään mutta sen osaa urpokin laskea ettei vehnäpullassa ole mitään hyötyaineita keholle.

Pidän tiukkaa linjaa ja suutun jos mua ei totella asian suhteen, kyseessä on mun lapseni eikä rajotukseni ole lainkaan haitaksi lapsilleni vaikka monesta siltä tuntuu sillä elämme pullapitko kulttuurissa. 

Kun Neppe oli kolme ja puoli vuotta hän sai elämänsä ensimmäisen kermajäätelön vapputorilta, silloin hän osasi arvostaa herkkua ja ymmärsi että kyseessä on erikoinen hetki.

Sellaisena haluankin että herkuttelu pysyy, erikoisena hetkenä, ei arkipäiväisenä jokaviikkoisena juttuna. Nalani oli tuolloin melkein kaksi vuotta mutta ei hän jäätelöä saanut vasta kun ensi vappuna kun oli liki kolmen vanha.

Kahvitilaisuuksissa minä söin pullani kaikessa rauhassa eikä tytöt kinuneet pullani perään sillä tiesivät että se oli minun ja heillä oli omat kahviherkut, hedelmiä, riisikakkuja yms.

Kaikille muille paitsi meidän perheelle tämä oli ongelma.

Vielä näin kuusi ja puoli vuotta  myöhemmin en osaa ymmärtää miksi.

Itse kadehdin tyttäriäni jotka osaavat nauttia terveellisistä herkuista kun minä taas sorrun aina vehnä ja sokerimössöihin.

Minulle sanottiin että odota vain kunnes sulla on kolmas lapsi niin huomaat että et ole asian suhteen enää yhtä jämpti. Nyt minulla on kolme lasta kuusi, viisi ja yksivuotiaat. Yksivuotias sai synttärillään yhden Marie keksin josta ei niin välittänyt mutta muuten herkuttelee riisikakuilla, naksuilla, hedelmillä ja niistä tehdyistä smoothieilla.

Isommat lapsemme eivät myöskään herkuttele arjessa vaan lähinnä syntymäpäivillä tai erikoistilaisuuksissa.

Lauantai ei ole meillä karkkipäivä, meillä pedataan sohva mukavaksi ja kaadetaan mariskooliin jugurttirusina/pähkinä sekoitusta ja mahdollisesti jäätelöä tai pullat silloin kun siltä tuntuu, joskus kakis kertaa kuussa ja joskus kahden kuun välein riippuen sen hetkisestä elämästä.

Näistä hetkistä osaa lapsemme nauttia.

Jos söisimme joka lauantai karkkia niin se ei enää olisi erikoistilaisuus vaan arkinen tapahtuma.

Siksi mua suututtaa kun koulukin olettaa että kaikilla on lauantaina karkkipäivä ja puhuvat perjantaina mysfredagista ja lördagsgodiksesta.  Se on niin hemmetin yleistä ja onhan meidän supermarkettienkin seinämät täytetty metrikaupalla karkeilla ja kekseillä.

On helppo pitää samaa linjausta kaikille lapsille kun kaikki ovat oppineet ettei herkkuja syödä päivittäin. Minulla on samat rajotukset Nathanille kuin aikoinaan Nepelle ja hän saa ensimmäisen jäätelönsä vapputorilla kahden vuodenpäästä jos sellaisen silloin haluaa.

Minusta on niin tyhmää vartavasten opettaa, siis opettaa, lasta syömään makeaa. Se ei ole vaikea tehtävä sillä aivomme reagoi sokeriin ja saamme siitä mielihyvää, aivan kuten huumausaineistakin, ja haluamme tuotetta jatkuvasti lisää. Kuinka moni Suomalainen osaa käsi sydämmellä sanoa että ei tee vaikeeta kieltäytyä pullasta/ herkuista !? Nykypäivänä laihdutusohjelmat yms kehonremppa jutut ovat kuuminta bisnestä ja sillä takoo hyvät rahat. Nykyään tiedetään ettei sokeri ja vehnäjauhot ole hyväksi ihmiselle.  Sokeria ihminen tarvii tietyn määrän ja sitä saammekin ruoastamme ja välillä nauttien se ei olekaan pahasta.

Tänä päivänä diabetes ja ylipaino vaivaa aivan liian monia ja aivan liian nuoria ja joka luokassa on ainakin yksi jolla on diagnostisoitu ADHD, kaikki tauteja joita voisi ruokavaliolla pitää loitolla.

Kyseessä on siis ihmisen terveys ja hyvinvointi ja se on ollut motivaationani alusta saakka, haluan kasvattaa lapseni puhtaalla ruoalla.

Siksi minun on niin vaikea tajuta mistä vastarinta johtuu.

Nykyään onneksi minulla on enemmän "kannattajia" kuin vastaanpuhujia.

Nyt kesällä meillä on aina pakkasessa itsetehtyjä jäätelöpuikkoja, niihin jäädytetään erilaisia smoothiesekoituksia, soseutettua hedelmää. Pakkasesta löytyy myös aina banaani lastuja valmiina raakajäätelön tekoon. Siihen sopii myös muut pakastetut marjat/hedelmät.

Vauvalle kovat jäiset jäätelötikut ovat liian kylmiä mutta tuo raakajäätelö sopii hyvin kun on kuohkeaa ja pehmeää ja viilentää kivasti helteellä.

Summasumarun on siis että ei tämä minimillä sokerilla kasvattaminen ole yhtään vaikeampaan komannen kuin ensimmäisenkään kanssa, sillä kukaan lapsista ei mättöä vieläkään herkkuja viikoittain.