jaksaa jaksaa, vai jaksaako?

Viime vuosina on nostettu esille väsymystä, uupumusta ja eri termejä burn outille. On mahtavaa että psyykkisistä oireista puhutaan jo avoimemmin vaikka edelleen on niin paljon töitä tehtävissä kunnes psyykkiset sairaudet on yhtä normaali puheenaihe kuin päänsärky tai lonkkamurtuma... Edelleen ihminen leimataan jollain tavalla heikoksi tai jopa hulluksi jos hän sairastaa jotain psyk.sairautta. Oli se sitten masennus, burn out tai schizofrenia, jos kerran olet saanut jonkun psyk diagnoosin niin se jää helposti vainoamaan sinua piiitkään ja valitettavasti vaikuttaa elämääsi eri tahoilla.En lähde syvemmälle tähän, uskokaa kun sanon että juttua riittäisi, niin paljon olen urani aikana nähnyt ja kokenut... Palataan siihen uupumiseen. Moni influenseri ( joksi esim bloggaajia kutsutaan) on kirjoittanut aiheesta. Suurin osa, ellei kaikki, sanoo samaa: on todella vaikea etukäteen tietää koska oikeesti olisi aika pysähtyä ennenkuin uupumus vie pohjalle asti. 

Mä oon tässä opiskeluaikanani, eli viimeset pari vuotta, analysoinut vointiani ja jaksamistani viikottain, joskus päivittäin. On hetkiä jolloin olen aivan varma että hajoan ennenkuin päivä on pulkassa ja on päiviä jolloin energiatasoni on ennallaan. Päivät vaihtelevat ja mieliala kulkee vuoristorataa. Kalenteri on merkintöjä täynnä eikä muistini millään pysyisi kartalla ilman sitä. Olen meidän laivan kapteeni ja järjestän viiden ihmisen menot ja aikataulut, se kuuluu luonteeseeni. Kolmivuorotyö, täyspäiväinen opiskelu sekä täyspäiväinen äiti ja (avo)vaimorooli ja yhdistystyöt on, aivan niinkuin tämän lauseen lukiessakin huomaa, tosi heviä shittiä. On päiviä jolloin en ole lainkaan kotona ja koen huonoa omatuntoa siitä. Kotona olen äiti joka yrittää antaa kaikkensa lapsilleen ja siinä ohessä miehelleenkin. Olen töissä jossa annan itsestäni kaiken jotta potilaani voisivat paremmin ja  heidän ahdistus helpottaisi. Olen oppilas jolta opettajat vaativat kuun taivaalta ja joille haluan näyttää että olen tosissani. On päiviä jolloin en kykene hoitamaan hommaani yhdessäkään paikassa. On päiviä jolloin haluaisin käpertyä lakanoihini ja vajota ruususen uniin. Niinä päivinä mä kelaan että tää taitaa olla nyt sitä, uupumusta. Ajattelen että huomenna varaan ajan työterveyteen... Huominen tulee ja joko en kerkeä ajattelemaan koko ajanvarausta tai olen paremassa hapessa etten koe tarvetta, se oli vain väsymystä, se meni ohi yön aikana... Puhun tästä usein valituille ystäville. 

Tiedän etten ole korvaamaton töissä mutta olen korvaamaton kotona. 

Tänään oli todella hyvä päivä. Paljolti varmaan siksi että sain vuorokauden olla vain äiti ja se antaa energiaa kun tunnen että kotona on asiat ok. 

Kesälomaani on enää reilu kuukausi, sen jälkeen on vain syyskuu jolloin pyöritän sekä työvuorojani että koulukursseja. Tänään uskon vahvasti siihen että jaksan tämän kevään loppuun asti ilman että seinä tulee naamalle. Seuraava työlista ja lukkari on sen verran väljempi jotta uskon tasapainon palautuvan elämääni. Kesälomalla ei ole kotiaskareitakaan vaan istutaan joka päivä anopin kattamaan pöytään, se jos joku on odottamisen arvoista! Paras tapa palautua.

 Ilman läheisteni tukea en olisi näinkään pitkään pärjännyt, mulla on tukiverkosto joka ei petä eikä jätä. 

Tekstin pointti lienee vain purkaa fiiliksiä. Todellinen vastaus heille jotka ihmettelevät Kuinka sä jaksat?

Aina en jaksakaan...

höpinää

Kun muu kansa palaa arkeen hengähdän minä ja vietän vapaapäivää pitkän työpyhän jälkeen. Lankalauantaina oltiin perinteisesti trullittelemassa lasten kanssa naapurustossa. Nathanilla oli puky pyörä mukana ja vaunut hätävarana. Korit ja pannu täyttyivät herkuista ja reippaat trullit virpoivat ja kiittivät aina kauniisti. Nathan oli aivan loistava pikkutrulli ja juoksi tyttöjen perässä oville ja änki itsensä varmalle naminsaanti paikalle ja toi sitten iloisena naminsa mulle. Keräsin ne siis vaunuihin sillä korista ne ois vaan tippuillu. 

Kotona lounaan jälkeen kun pikkuveli nukkui sai tytöt syödä osan herkuistaan mutta kaapissa on vielä iso pussillinen josta ottaa kun päätetään pitää herkkupäivä. Muu perhe on viettäny aikaa myös mökillä mun ollessani töissä ja sunnuntaina kerittiin mun vanhempien kanssa brunssille Centraaliin.
Säät on todellakin ollu keväiset ja reilusti plussan puolella. Jokakeväinen sirkus on taas kaupungissa ja tänään tehtiin pyörälenkki siitä ohi ja saatiin lupa katsella ponia ja aasia.

Tää on se aika vuodesta joka syksyn tavoin vihastuttaa pukeutumistouhujen vuoksi sillä esillä tulee olla sekä toppaa että välikautta ja kuomat sekä kumpparit ja kurikset ja moljoona eri hanskaa, ja kaikki aina kastuu silti... Kumminkin rakastan kevättä ja tätä ihanaa fiilistä joka valon mukana tulee. Ahdistaa silti että aina jätätn taimien istuttamiset viime tinkaan, jos vaikka tänään hakis multaa?

vuoden ensimmäinen pyörälenkki

arvaa lempivärini?

Tänään oli päivä ilman kalenteriin merkattuja menoja aamupäivästä. Nostettiin Naten Puky potkupyörä ulos Nalan pyörä varastosta pihalle. Noin vain lähti molemmat liikkeelle eikä Natella ollut lainkaan vaikeuksia ajaa ulkonakaan vaan tämä parin kuukauden harjoittelu täällä sisällä on tehnyt tehtävänsä ja poika tyyräs ja hantlas pyöränsä hyvin. kilometrin pituisella lenkillämme saimme hymyt monien kasvoille ja jopa kaksi spontaania juttukaveria. Jotenkin iäkkäämmät ihmiset jää helposti juttelemaan kanssani aika usein, eikä se minua kyllä häiritsekään. Kaupan pihalla oli traktori poistamassa pikkukiviä ja se toiminta kiinnosti taaperoamme kovasti ja jäätiin siihen paussille keskelle parkkista. 

Lenkin jälkeen poika simahti heti kun näki sänkynsä. 

Me jäätiin Nalan kanssa hetkeksi pihaan hakkaamaan jäätä pienemmäksi jos vaikka aurinko sulattais nopeammin. . . Meillä on nimittäin metsä auringon suunnassa jossa puut ovat todella korkeita ja varjostavat ujoa kevätaurinkoa joten piha sulaa hitaasti. Tosin olisi tarkoitus kysyä josko metsän omistaja suostuisi kaatamaan pisimmät kuuset varjostamasta. 

Kevät tuo tullessaan myös vihreät sormet ja kutkuttaa kovasti päästä ulos möyrimään multaan. 

päättäjäiset

Tänään juhlittiin esikoisen kevätjuhlia ja eskarin päättymistä. Oli kaunis juhla koululla ja hieman haikeeta jättää niin ihana opettaja mutta kaikella on aikansa ja ensi vuonna tutustutaan uuteen kivaan opeen ja kavereihin, saman katon alla.

Sääkin suosi juhlijoita ja vuoden enismmäinen kunnon kesäpäivä vetelee viimeisiä.

Itse katselen  kaunista auringonlaskua töistä. Mutta hymysuin sillä kahdeksan ja puolen tunnin kuluttua minäkin liityn kesälomalaisten joukkoon.

 

Ei mee montaa vuotta kun saa jo olla huolissaan tähän aikaan vuodesta ja pelätä missä oma teini menee ja kuinka juhlii. Vaikka fiksut likat meillä onkin niin tiedän tasan kenen geeneillä ne on varustettu joten harmaita hiuksia ja unettomia öitä on varmasti tiedossa, ihan niinkuin omilla vanhemmillanikin on ollut aikoinaan.

Vaikka pieni pelko onkin läsnä kun ajattelen teinivuosia niin odotan niitä myös, ollaanhan me jo saatu esimakua millaista on tulossa nyt kun esiteinivaihe on puhjennut.

Nepellä on kumminkin niin syvällä selkärangan ytimessä halu toimia oikein ja huolellisuus että uskon tämän pärjäävän hyvin myös hankalissa tilanteissa.

Nala on kekseliäs ja aito viihdyttäjä ja kuvittelisin että hän on se joka keksii kaikki älyvapaat ideat jolloin sisko sitten toivottavasti on järkeilemässä vieressä. Meitä vanhempia helpottaisi jos tytöillä olisi sama kaveripiiri ja liikkuisivat yhdessä sillä yhdessä he ovat todella hauska mutta järkevä duo !

Kaikki jää nähtäväksi, myös se millainen persoona tuo pikkuveli onkaan...

 

Tämä koulujenpäättymisviikonloppu sujui kumminkin hyvin vaikkakin oli kaksi todella väsynyttä tyttöä jotka eivät edes iltapuuroaan jaksanut syödä. Isovanhemmat jäi peittelemään pienet kun poljin töihin mutta raportin mukaan unikin tuli nopeeta.

Olen kyllä jo niin valmis lomalle, ja odotan innolla rentoja aamuja ja aurinkoisia retkiä.

mökillä

Feeliskuvia mökiltä

 

Mansikkamaa on siistitrty ja uusia pistokkaita nostettu kaverille.

Iskä oli hommannu uuden tosi makeen koneen jolla isotkin puunoksat pilkottiin pieneksi silpuksi helpommin kompostoitavaksi. Siinä touhutessa vierähti pari tuntia leikiten.

 

 

Nyt molemmat neidit oksentaa ja yökyläily mökillä peruuntui, itse pakenen yrjöä töihin.

 

 

simat ja istutukset

 Yhtä yllättäen kun pääsiäinen aina tulee niin tulee vappukin, jo ensi viikolla!

Aina ajattelen että on paljon aikaa tehdä simat ja sitten teen ne viime tipassa...

Tänään hain sen ainoan puuttuvan aineksen, tuorehiivan, kaupan hyllyltä ja Naten mentyä nokosille keitin siman tämän ohjeen mukaan.

 

 

 

Seos jäi jäähtymään ja minä liityin poikani joukkoon terassille.

 

Keittiön ikkunassa koreilee vihreä rivistö joka reilun kuukauden päästä koristaa terassiamme ja yrttiruukkuja. Kurkkua, tomaattia yrttejä ja perunaa tulee ainakin tänne terassille ja kasvimaalle kesäkurpitsaa, pinaattia, punajuurta, porkkanaa, perunaa, purjoa. Raparperit on jo tulolla ja mansikkamaa on siistitty. Marjapuskista pari vaatisi mahdollisesti siirtoa, sen arvoin tämän kesän jälkeen.

saisi vissiin pyyhkiä ikkunan

pojan ekat popot + video

Puoliksi auringossa sijaitseva mittari ilmoittaa aamupäivän lukemaksi +13.

Tankattiin raitista ilmaa ja D vitamiinia.

Nathan on jo 10 kuukautta ja nousee ylös seisomaan tuetta ja harjoittelee tasapainoilua ahkeraan joten hänkin sai jalkaansa oikeat kengät tossujen sijaan. Niina oli lounastauolla ja viihtyi hetken kanssamme pihalla. Niinalla on kaunis musta sisäkissa, Yoda joka kesäisin hengaa tässä pihalla ja syö ruohoa. Yoda oli nytkin ruohon parissa kunnes Nathan huomasi tämän ja konttas silittämään ja vetämään sitä korvista.

nyyh tää pipokin saa jatkaa seuraavalle käyttäjälle kun ei enää mahdu korvien yli...

Kun Niina jatkoi töihin jäi kissa vielä ulos meidän kanssa ja Nala tyytyväisenä tituleerasi itsenä kissavahdiksi. Yhtäkkiä Nathan konttas rappukäytävään jonne ovi oli auki ja jäin katsomaan mitä tekisi, en olisi ihan heti arvannut että lähtis niitä kiipeemään kun ei ole ennemmin yrittänytkään.

Lopulta Natte poika kiipesi ylös asti !

Alla video lähinnä isovanhemmille ja Kenian sukulaisille mutta saa katsoa jos muiden lasten edistysaskeleet kiinnostaa ! *virne*

 

 

Vaaliuurnalla

Tänään maamme lippu liehui kauniisti tuulessa kun kävelimme koko perheen voimin äänestämään yhden äänen voimalla. Lapset olivat mukana oppimassa ja saivat omat äänestyslaput leimalla, eli leimattiin ruutupaperi heille ja saatiin kaksi tyytyväistä kansalaista.

 

 

Ilmat suosi ja ryhdyimme auton keväthuoltoon kotipihassa.

Taas lapset mukana tosihommissa.

 

 

Vedellä läträäminenhän kuuluu varmaan joka lapsen suosikkileikkeihin niin myös näiden lasten.

Saatiin kesärenkaat (klick) alle ja puhdas auto sekä sisältä että ulkopuolelta.

 

 

Enjoillen tietenkin. Niillä kun saa auton siistiksi sisältä sekä ulkopuolelta helposti vain kylmällä vedellä.

Katja tuli lasten kanssa iltapäiväksi tähän pihaan temmeltämään ja naapurinpojalla oli kolme kaveria mukana ulkona. Isot pojat rakensi ramppeja pyörilleen ja nää pienemmät fanitteli kiertäen pihaa pyörillään ja olemalla aina tasasin väliajoin ramppilaisten tiellä.

 





Kolmen tunnin kuluttua lomailuni virallisesti loppuu kun vuosilomani on lusittu tältä erää ja ensi viikon lopusta palaan sorvin ääreen. Bittersweet.

Tosin tällä hetkellä, juuri nyt teen lähtöä 3/3 yövuoroon jotka olen tuurannut keikkalaisena ihan toisessa paikassa ja voin todeta ettei tämä töihinpaluu ole mitenkään mullistanut arkea joten aika samoilla menään vielä vaikka töitä tuleekin arkikuvaan.

Helpottaahan tätä kaikkea ja minun yötöitäni sekin ettei poikaseni minua enää öisin tarvitse eikä ole kiintynyt minuun sen enempää kun daddyynkään.

aurinkoenergialla

Sää vaikuttaa ainakin minun mielentilaani. Kun aurinko paistaa ja on kaunista täytyn minäkin energiasta tehdä asioita, voisi siis sanoa että polttoaineeni on aurinkoenergia.

Tänään tankkini oli täys ja liityin lasten kanssa ulos kevätsiivouksiin.

Kun lapset niin kiltisti ja iloisina pyysi saada voileipiä ulos en voinut kieltäytyä tarjoilijan roolista.

Ulkona on vaan niin ihana syödä.

Aamuoäivä hengailtiin pihassa ja Mama Elviina piti mulle seuraa kun haravoitiin ja hakattiin viimesiä jäitä pihasta.

 

 

Lounas nautittiin terassilla jonka jälkeen ajettiin rapaista mökkitietä mummin ja moffan seuraksi.

Veljenikin oli siellä ja miehet laittoivat veneen vesille, kevät on niin tervetullut!

 



 

Taaskaan Nathan ei suostunut päikkäreille kun ympärillä tapahtui ja tekemistä riitti. Pääsi poika tutustumaan ruohoon ja kaivelemaan maata. Tutti suussa jottei maistelisi ihan kaikkea mitä käsiinsä saa.

Mökinkin leikkimökki siivottiin leikkikuntoon talven jäljiltä.

Neppe auttoi moffaa sytyttämään saunan ja kun minua vanhempi ja nuorempi sukupolvi valmistautui yöhön kiitimme ja vilkutimme heipat Nathanin kanssa. Tytöt oli toivonut yösijaa mökiltä joka tietenkin järjestettiin.



Trullipäivä

 

MEILTÄ KAIKILTA TEILLE KAIKILLE

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

 

 

 

Trullit kiersivät reippaina ja keräsivät suuren saaliin jota nyt (lounaan jälkeen) nauttivat.

Tämä on se päivä kun saavat vetää tota sokeria oman mielen mukaan ja oppia kokemuksesta jos iltapäivällä on huono olo. Sen verran harvinaisia herkkuja on korissa että hitaasti ja varmasti niistä nautitaan.

Kaupunki rasismia vastaan ja muuta jutustelua

Syvällisemmät tekstit jää odottamaan hattuhyllylle kun elämä vie mukanaan.

Ei mitään sen kummempaa tapahdu, ihan perus arkea eletään mutta jotenkin on kauhea väsy kun se hiljaisuus ja oma aikani koittaa illalla. 

Maanantaina kun likat jumppasivat oltiin taas naapurin kanssa lenkillä ja suunniteltiin kesäprojektiamme. Grillipaikkamme on kiva mutta ei niin esteettinen joten sille asialle aiotaan tehdä jotain. Eilen sitten löysinkin Niinan pihasta illalla lentiksen jälkeen ja siinä yhtäkkiä rehkittiinkin parisen tuntia siirtäen romupuita ja pinoen polttopuut nätimmin. Romupuiden lata löytyi oikea aarre, tosi iso lava josta sitten poistettiin osia ja sahattiin sopiviksi penkeiksi. Vielä pitää jalat hakea mutta ero on jo merkittävä entiseen! 

Aiemmin päivällä olin hakenu kukkia joita istutettiin ruukkuihin piristämään pihaa.

 

leikkimökki

Eilen kierreltiin myös kauppoja Nalan ja Naten kanssa ihan muuten vaan kun neiti nyt puuhasta tykkää. Satuttiin tömäämään Crocs tarjoukseen jossa oli hyvällä hintaa Natelle kesäkengät. Poika pääsi oikeen kokeilemaan niitä jalkaan ja suuhunkin. Hämmästeli kenkiä jaloissaan kun ei aiemmin oikeen ole sellaisia pitänyt jaloissaan.

 

 

 

Eilisissä lentis treeneissä Nattekin oli mukana ja olisi niin mielellään konttinu lasten perässä mutta kun löysi sivussa makaavan pallon hän jahtasikin sitä ympäri salia.

 

 

Tänään SPR järjesti täällä Vasa agains rasicim tapahtuman kaupungissa jonne me koko perheen voimin mentiin. Suuri joukko ihmisiä esitti flash mob tyylisen tanssiesityksen torilla jonka jälkeen kuultiin eri esityksiä. Siru Airistola ja Kpanlogo yede olivat meidän suosikit.

 



Neppe oli salaa kuljettanu lippiksensäkin mukanaan vaikka ollaan sovittu että se saa odottaa kesää. Neiti silti halusi sen piponsa päälle änkeä ja mikäs siinä kun tietää mitä haluaa. Omalla kännykällä kuvattiin tietty keikat!

Mukavasti oli porukkaa liikkeellä vaikka sattuikin just vähän viileempi iltapäivä.

Huomenna mulla ja Nathanilla on lounas katettuna kaverin luona!

Ja hei jos jollain on ideaa mistä vois kirjottaa niin saa ehdottaa *vink

Tuntuu että mennään nyt mistä aita on matalin ja pidetään blogia yllä tekohengityksellä.

Kevään merkki no 1

 Aurinko on paistanut jo parisen päivää mutta tänään todistettiin vieläkin varmempi keväänmerkki nimittäin Sirkus mainokset koristaa jälleen katujamme.

 

 

Tehtiin pyöräily / potkulauta rundi täällä kotikulmilla ennen illan telinevoimistelutreenejä.

Nalan olis tarkotus oppia tasapainoilemaan pyörällään ilman appareita tässä keväällä, viime vuonna kun käsi murtui niin siirrettiin niiden poisottoa. Neiti itse on innoissaan asiasta mutta ei taida vielä oikein tajuta mitä se häneltä vaatii, nimittäin kärsivällisyyttä.

 

Kun tytöt jumppas tehtiin me reipas vaunulenkki naapuri Niinan kanssa. Illalla Nathan teki ensimmäisen tuhonsa nousemalla kaapinovea pitkin ylös seisomaan ja nykäsi kamerani lattialle. Kosketusnäytöllä varustettu laatu kamera hajos. Huomenna selviää kuinka hyvä kotivakuutus meillä on... huoh... ja tässä ei äiti ollut kyse minun huolettomuudesta vaan pojan vikkelistä liikkeistä, mutta joo mun pitäis pitää sitä kameraa ja puhelinta ja kaikkea korkeemalla tai jossain panssarin takana.

Eilen sama tyyppi hajotti tyttöjen nallepuh patsaan eikä meistä kukaan tajua kuinka se siinä onnistui mutta toissaalta on aika vahva kaveri ku vetelee mun 6kg kahvakuulaakin mukanaan...

kevättä ilmassa ja leivontaa

Eilen kärsin, siis kirjaimellisesti kärsin ylikovasta hedarista joka ei millään helpottanu joten missasin kauniin kevöisen auringonpaisteen ja makasin käpertyneenä peiton alla koko iltapäivän. Onneksi tuo mieltäkin piristävä kevätaurinko päätti pilkistää tänäänkin parisen tuntia. Aamupäivällä poistin Nalan pikkuletit ja kun Neppe tuli koulusta otettiin lasten polkupyörät esille ja suunnattiin puistoon taas todella pitkästä aikaa. Paikalle sattui myös kaveri lapsineen joten ei oltu yksin. 

Naten oki tarkotus nukkua mutta kun vaunut oli auton takakontissa miehen mukana niin kannoin tätä manducassa josta oli niin hyvä katsella maailmaa ettei uni maistunut. Näin ollen Nathan pääsi keinumaan ensimmäistä kertaa. Taisi tykätä kerran naureskeli kyydissä.

 Parin tunnin ulkoilun jälkeen aurinkokin meni pilveen ja me siirryttiin keittiöön lasten kanssa leipomaan uudesta kirjasta, BAKA jonka ruotsin bloggari Clara on kirjoittanut lapsille. Kirja on siis suunnattu lapsille ja tarkotus olis ettei aikusia prosessissa tarvittaisi. Vielä kumminkin mun apu tuli tarpeeseen kun ei lyhenteet tl, dl tai g sano lapsille mitään, eikä he tiedä onko decimitta rkl vai dl. Muuten kyllä leipoivat itsenäisesti ja tykkäsivät todella paljon siitä että saivat itse kokkailla. Leipoivat siis kolakeksejä ja vadelmafluffit.

aeuraavalla sivulla on kuvilla ja tekstillä näytetty kuinka sekoittaa ja leipoa

Molemmat onnistui ja maistui perjantain ilta teeveen ääressä. Iltapalaksi oli myös porkkana-saksanpähkinäleipää jota myös leivottiin mutta se ei kuulunut kirjaan vaan sen ohjeen oon nähnyt tvstä ja se löytyy alkuperäsenä täältä (på svenska) 

Leilan porkkana saksanpähkinäleipään tarvitset :

1pss hiivaa 

2,5 dl maitoa

2,5 dl porkkanan mehua

500g porkkanaraastetta (pientä) 

100g saksanpähkinöitä 

75g pehmeetä voita

3 tl suolaa

2tl neilikkaa

2tl inkivääriä ( kuuvattua maustetta)

0,5 dl vaaleeta siirappia ( tummallakin onnistui) 

1,6 l vehnäjauhoja

Alota lämmittämällä nesteet 37 asteisiksi ja lisää hiiva. 

Lisää siirappi, voi, ja mausteet.

Raasta porkkanat hienoksi ( käytin porkkanan mehun ns rehuja ) ja lisää joukkoon.

Lisää karheeksi pilkotut pähkinät ja 10 dl jauhoja ja hitaasti työstäen loput jauhot

anna turvota kaksinkertaiseksi

jaa kolmeen osaan ja pyöritä yhdestä pallo ja aseta keskelle peltiä.

pyöritä lopuista 14 pullaa ja aseta ison pallon ympärille n. 1cm väleillä

anna turvota 30min ja lämmitä uuni 180 c

Ripottele leivän päälle sormisuolaa, kurpitsansiemeniä, pellavan/unikonsiemeniä ja paista uunin alatasolla 30min.

anna jäähtyä ritilällä

nauti.

leivästä tulee ohjeen mukaan sikaiso joten jaan sen aina kahtia ja teen aksi kukkaa tai vain sämpylöitä.