Mieheni lempi genre on rap, hän on avannut aivan uuden musiikkimaailman minulle ja osaa selventää nopeiden riimejen merkitykset ja inside jutut. Yhdessä kuunnellaan ja nautitaan reggaemusiikista ja minä tykkään myös dancehallista.
Vaikka valitsenkin useimmiten reggaeta soitettavaksi niin olen todella monipuolinen musiikin suhteen. Autossa kuuntelen aina radiota, juuri siksi että sieltä voi tulla ihan mitä musiikkia tahansa ja mahdollisuus kuulla uusi biisi on suuri. Tietenkin myös tämän hetken kuumimmat biisit kiinnostavat.
Suomipoppiakin kuuntelen, kun olen tietyllä tuulella.
Suomalainen musiikki on aika melankoolista ja surullista. Vaikka teksti olisi kaunis ja onnellinenkin niin on sävelmät usein sellaisia johon on helppo purkaa kyyneleensä.
Tämän huomasin selkeästi ensimmäisillä Kenian reissuillani kun tajusin että afrikkalainen pop musiikki on menevää ja iloista kun taas suomalainen synkkää ja surullista.
Tietty meilläkin on JVGt ja Tuiskun bilehitit, mutta noin kärjistettynä.
Alla on muutama suosikkini. Kaikkiin liittyy muistoja, tietenkin, muistoja ja ihmisiä joita en koskaan unohda.
Dingon Autiotalo
Jenni Vartiaisen Niin minä sinua vain
Diskon Levottomat tuulet
Kaija Koon Tuulikello
Yön Rakkaus on lumivalkoinen
Kirkan Varrella virran
PMMP lautturi
Joskus toivoisin että mies osaisin suomea sen verran hyvin että ymmärtäisi suomalaisen musiikin sanoitukset. Suomi on niin äärettömän kaunis kieli, niin monisävyinen ja moniulotteinen.
Jenni vartiaisen biisi tuossa yllä on oiva esimerkki kuinka voi osoittaa rakkauttaan sanomatta rakastan sanaa.
Suomalainen musiikki sopii kun on heikkop päivä tai itkettää tai muuten vaan haluaa tuntea itsensä pieneksi ja joskus myös voimakkaaksi.
Harmi että suomi on niin pieni kieli, siitä kun saa niin paljon kauniimpia sanoituksia kuin esim. englanniski.
