Tänään oli ensimmäinen opintopäivä ja läsnäolo luokassa.
Mulla on onneksi silleesti hyvät oltavat että Nalan dagis, mun duuni ja nyt koulu on kaikki 500-700metrin päässä kotiovelta.
Niinpä pakkasin vaunut täyteen vilttejä ja kävelin opiskelikumppanini Nathanin kanssa aamun kylmässä syysviimassa koulunpenkille.
Meitä on monta mukavaa kursilla mukana ja tuntui oikeesti kivalta olla taas opin tiellä.
Nuorruin heti kymmenen vuotta kun astuin rakennukseen sillä niin kauan siitä on kun viimeksi opiskelin siellä.
Hurja oivallus!
Nathan kun tunnetusti on aika chilli tyyppi joko nukkui vaunuissa mun pöydän vieressä tai istui sylissä/ makasi pöydälläni. Hän viihtyi hyvin katsellen kanssaopiskelijoita tai "lukien" Laban ja Labolina kirjaa.
Niinkuin ulkomuodosta voi päätellä hän nauttii muonastaan ja maiskuttaa ja tuhisee äännekkäästi, myös kummituskirja oli niin hurja että sitä piti ääneen lukea ja nauraa mutta onneksi muut oppilaat koki asian vain positiivisesti.
Tais hän aiheuttaa hieman mummokuumettakin eräille eturivin naisille.
Kurssilla kahdella on myös maha pystyssä joten keväällä Natte saa mahdollisesti ikäistään seuraa tunneille.
Ymmärrän miksi moni aikuinen lähtee opiskelemaan, tämähän on aika hauskaa ja ihanaa vaihtelua!
Saa olla muiden aikuisten kanssa ja oppia uutta sekä keskustella paljon ja vielä kaiken kukkuraksi olla aivan vastuuton! Vastuuton siinä mielessä ettei ole vastuussa potilaista tai raporteista yms niinkuin töissä.
Jos tästä maksettais niin voisin opiskella vaikka mitä!
Saas nähdä kauanko tämä alkuhuuma kestää kunnes laantuu...
Taotaan siis niin kauan kun rauta on kuuma ja rekisteröidyin parille lisäkursille jotka on tunnin ajomatkan päässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti