Lohjalla

Vietin viikonlopun Lohjalla kera rakkaiden ystävieni. Viikonloppu on lyhyt aika mutta aina todella tehokas. Uudeksi jutuksemme tapaamisillamme on tullut eri kaupunkien escape roomit. Seinäjoella tehtiin postihuone ja Helsingissä lauantaina pelastettiin itämeri öljykatastrofilta "arcipelago" huoneessa. Nuo huoneet saa todellakin adrenaalinin pumppaamaan ja tehtävään uppotuu helpolla. Jälkipuintikin on siistiä ja se hoidettiin ravintola cantina westissä jossa hyvä ruoka maistui. Helsingissä ei ollut tarkoitus hengata mutta escape room sijaitsee ihan keskustassa joten käveltiin ympäriämpäri hetken aikaa. Vaikken helsingistä niin välitäkään asuinpaikkana niin on siellä todella kauniita taloja! Ihanaa että vanhat talot ja rappukäytävät on pidetty kunnossa ! 

Piian, Mintun ja Sarin kanssa ollaan tunnettu jo kymmenen vuotta. Tapasimme vantaan hotellin aulassa ja tutustuimme. Ventovieraista tuli aika heti ystäviä ja parin viikon yhteisen ilmastointiloman jälkeen he ovatkin tätkeä osa elämääni. Elokuussa onneksi likat jo tulevat meillepäin, on kiva tietää että pian kokoonnumme taas maan eri nurkilta.

Lökäpökät, lenkkikengät ja hyvä ruoka kuuluu tietenkin asiaan. 

Piian punaviinikastike oli nii hyvää ettei sitä saa tippaakaan tuhlata

påtänd

Koulutyöni josta mainitsin edellisessä kirjoituksessani on päihdetyön kurssille. Yksi osa oli lukea kirja, minä valitsin kirjan jonka olen lukenut jo ylä asteella Melwin Burgessin "junk" tai "påtänd" ruotsiksi en tiedä onko suomennosta kun en löydä netistä. Kirja kertoo kahdesta 14vuotiaasta jotka karkaavat kaduille kotiolojen ollessa kurjat. En kerro kirjan tarinaa teille sillä suosittelen sitä luettavaksi enkä halua pilata sitä iloa. Kirja on helppo lukuinen ja joka kappale on kirjoitettu eri henkilön näkökulmasta joka vie tarinaa hyvin eteenpäin. Aivan niinkuin kaikki huumetarinat niin tämäkin alkaa iloisesti ja pääosat tuntevat olevansa kuninkaita, kunnes päihdeongelmat ja riippuvuus on eskaloitunut siihen pisteeseen että heroini on se kuningas ja he sen palvelijoita. Nyt kun luin kirjan äitinä ja tiedostaen tämän maailman jossa  huumeita on joka nurkan takana tarjolla huoli nousi omia lapsia kohtaan. Kuinka kasvattaa heitä niin hyvin ettei huumeet ikinä houkuta? Aina ei ole kasvatuksestakaan kiinni lähteekö lapsi kapinoimaan huumeilla. . . Oman äitini kauhuksi voin kertoa että minulle on nuorena tarjottu ruohoa ja pillereitä. Vaikka porukka ympärilläni veti pillereitä niin minä kieltäydyin. En edes tiedä miksi, tai siis siinä oli ryhmäpainetta ja napit suoraan tarjolla, olisihan siinä ollu helppo napata yksi naamaan mutta olen niin ylpeä itsestäni että pidin pääni vaikka mua oltaisi painostettukin, ja minä olin todella kapinoiva nuori joten näin jälkeenpäin ihmettelen kuinka päätin olla erossa huumeista. Selventääksi tätä ei siis tapahtunut joka viikonloppu eikä mitenkään jatkuvalla syötöllä mutta tietyissä ympäristöissä aina joskus... En polttanut tupakkaakaan vaikka kuudennella Laihian avoimilla, jossa usein vietin aikaa kaverini kanssa, jengi sitä veteli menemään ja lupasivat opettaa tekniikan "heevoonen". Alkoholia join aivan liian nuorena, onneksi se riitti kapinoimaan ja helpottamaan teiniangstiani. Kunnes kuustoista vuotiaana tulin järkiini ja tajusin että minulla on yhtä hauskaa ilman sitäkin enkä enää sietänyt viinan makua saatikka sokerilitkuja tai kaljaa joten jätin alkoholin pois mutta jatkoin biletystä. Eilen kun luin vanhoja päiväkirjojani niiltä ajoilta niin voin vain todeta kuinka ihanaa että ne ajat on ohi mutta toissaalta nekin oli koettava. Isäni muistutti ettäviisiitoista vuotiaana mielipiteeni elämästä oli että" elämä loppuu 24 vuotiaana joten se on vaan bailabaila siihen asti" Mietin vain että jos olisin ollut heikompi olisin ehkä tarttunut tarjottaviin aineisiin ja kenties joutunut kierteeseen ja riippuvaiseksi? Itse uskon, niinkuin tutkimuksetkin jo todistavat että geeniperimällä on asiaa siinä kuinka helposti tulee riippuvaiseksi jostain. Riippuvuuksiahan on monia, huumeet ja alkoholi mutta myös ostos-, seksi-, peli-, ruokariippuvuus. On surullista todeta että kirjan tarina voisi olla kenen tahansa ja maailmassa on vuosien saatossa tapahtunut kirjan tarina useasti. Minäkin olisin voinut olla Gemma. On ihmisiä jotka pyöri samoissa paikoissa kanssani nuorena ja jotka silloin oli kuninkaita he ovat nyt kymmenen vuotta myöhemmin palvelijan paikalla josta eivät pääse pois. Näen heitä aina välillä ja säälin heitä. Kaiken kokemani jälkeen ainut paheeni on sokeri ja sen kanssa taistelen päivittäin...

brunnsi kera ystävän

Pauliina on lapsuudenystäväni ja ihminen joka on ollut mukana liki kaikessa varttuessani. Tutustuttuani afrikkalaisiin ja kun lentisjoukkueemme hajosi emme nähneet vuosiin mutta kun esikoinen lillui mahassa tiesin heti kenet haluan kummitädiksi ja siitä ystävyys taas lähensi meitä. Jo nuoresta esiteinistä meillä on ollut tapana kirjoittaa runoja lahjaksi toisillemme ja nyt aikuisina syntymäpäiväperinteeksi on muodostunut kahdenkeskeinen ravintolareissu. Merkkipäiviemme erotus on reilu kuukausi joten ajanpuutteen vuoksi nykyään skåålataan molemmat saman annoksen äärellä. Tänään kilisteltiin kombuchalla cafe Raawkassa jossa tänään tarjoiltiin brunssi. Raakaruokabrunssi. Oli todella hyvää ja kevyttä, tuli täyteen muttei ähkyksi. Kahvilan väki sai kyllä meidän pöydältä täys pojot. 

Kotiinviemiseksi ostin itselleni raaka minttusuklaakakun palasen. Aivan taivaallisen hyvää eikä läheskään yhtä syntistä kuin ei-raakakakku... 

On mukava todeta että voimme olla ystäviä vaikka elämämme ovat todella erilaiset. Silti ajattelemme monista asioista samoin   Lapsille en voinut kertoa minne  tai kenen kanssa olen menossa sillä seuralaiseni olisi kelvannut heillekin. Onneksi likat oli naapurissa leikkimässä eivätkä edes huomanneet mun poissaoloani. 

teatteria ja hölinää

Päässä pyörii paljon ajatuksia, moni niistä myös aiheena blogiin mutta ison kouluprojektin deadline painaa päälle eikä se motivoi lainkaan joten on hieman ahdistunut olo sen suhteen. Mutta minä olen tunnettu siitä että teen koulutyöt iltana ennen joten kyllä minä tämänkin kunnialla saatan maaliin. Tänään olin vanhempieni ja tyttöjen kanssa suomenkielisell' teatterilla katsomassa Ronja ryövärintytärtä. Esitys oli tosi hyvä ja lavasteet huiput. Teatterissa onkin kiehtoavaa juuri se kuinka pienillä jutuilla saa näyttämölle eri kohtauksia. Ollaan tässä jo jokunen viikko luettu paksua A. Lindgrenin Ronja ryövärintytär kirjaa aina yksi kappale ennen nukkumaanmenoa joten tämä teatteri sopi hyvin tähän saumaan. Lapsetkin tykkäsivät esityksestä ja saivat tavata Ronjan esityksen jälkeen ja kiittää esityksestä, vaikka sen kiitoksen verbaalisesti toimittikin minä kun likat seisoi ujoina vierelläni. Ollaan viime vuosi luettu vain kappalekirjoja joissa menee viikko tai muutama kunnes kirja on luettu. Ihanaa kun lapset ovat jo sen ikäisiä että jaksavat kuunnella. Nathankin on mukana kuuntelemassa mutta hän ei jaksa lukea kuvakirjojakaan joten hän duunaa jotain pallohommia siinä lukiessani, mutta ajattelen että kyllä se siinä samalla kuuleekin. Äiti sanoi että oltiin viimeksi 1993 katsomassa Ronjaa samassa teatterissa, kaivoin kotona päiväkirjani esille ja siellä kolmannella sivulla olikin näytelmästä merkintä.

Olen ollut tuolloin eskarissa. Samalla kun kaivoin tuon elämäni ensimmäisen päiväkirjan esiin jäin myös lukemaan niitä 20 muuta jotka samassa paikassa säilössä. Voi juku sitä teiniangstia ! Kirjotin päiväkirjaa eskari ikäisestä aina seitsemäntoista vuotiaaseen saakka. Sen jälkeen on jäänyt vähemmälle ja vain hajanaisia tekstejä. Pidin myös tekstarikirjaa teininä, jonne kirjoitin kaikki saamani tekstiviestit. Niitä on kans tuhansia sivuja, sillä yläaste oli tekstareiden kulta-aikaa. Osaan edelleen näpyttää vanhanaikaisella nokialla tekstarin katsomatta luuria. Paljon kätevämpää kuin nämä nykyajan näytöt joilla ei voi kirjoittaa yhtä vapaasti. Luettuani muutaman päiväkirjan voin vain todeta että elämässä olis voinu mennä paljo paskemminkin ja olen niin tyytyväinen lopputulokseen. Avaan asiaa hieman enemmän toisessa kirjoituksessa jossa kerron kirjasta jonka luin tuota koulujuttua varten. Tuttu kirja minulle ylä asteelta mutta se on hyvä ! Nyt on pakko painaa pää tyynyyn kun kello on jo puoli yksi!!

Puumanainen unissani sekä järjettömät univelat

Ajattelin paljastaa hauskan ja nolonkin unen jota näin äsken yövuoron jälkeen. Herättyäni mua vaan nauratti. Unessa olin Suomen suosituimman pop artistin, vasta 17 vuotiaan Robinin tyttöystävä ! Robin on kieltämättä hemmetin hyvä artisti ja kaikintavoin ihana poika jolla jalat näyttäisi olevan aika vahvasti maan päällää. Mitään salaista, tai julkista, ihastusta minulla ei kyllä häneen silti ole, mutta ehkä lasten Robin poppaukset on jättänyt jälkensä mun alitajuntaan kun kerran uniini hänet päästin. Hauskinta oli että minä ja poikaystäväni Robin hengailtiin tämän kotona, eli siellä jossa hänen vanhemmat ja sisarukset asuvat! Mukava perhe hänellä kyllä oli unessani. Hahaha vieläkin huvittaa tuo uni. En edes muista olinko kaksitoista vuotta häntä vanhempi myös unessani vai nuorruinko teiniksi. . . Eikä sillä niin väliä. Hassun hauska uni kumminkin oli. 

Tänään valvon neljännen yön, todella vähäisillä unilla. Syy siihen on byrokratia. Nallalle puhkes viikonloppuna vesirokko joten emme voi viedä häntä hoitoon. Mulla alkoi juuri silloin neljän yön työputki ja miehelläni on 7-15 työ. Työnantajamme ei salli molempien vanhempien olevan kotona yhtäaikaisesti sairaan lapsen kanssa( ellei siis ole vapaapäivät kyseessä) joka käytännössä tarkoittaa että minä valvon 11 tuntia töissä ja tuun rättiväsyneenä kotia. Autan muun perheen valmiiksi ja paipatan heille hyvät päivät. Katan sairaalle viisivuotiaalle aamupalan, lataan koneelle buu klubbenin pelisivun ja youtuben lastenohjelmat. Jutellaan ja halitaan tyttären kanssa. Hän jää aamupalalle, pelailee, piirtele, katselee lastenohjelmia tai tanssii minun nukkuessani. Lupa on herättää jos pelottaa, jotain tapahtuu, tulee nälkä yms... Viimeistään neljän tunnin unien jälkeen herään kun esikoinen tulee koulusta ja katan heille ruokaa pöytään. Päänsärky piinaa ja yritän vielä nukahtaa mutten kykene. Lapset on ulkona leikkimässä jo kavereiden kanssa mutta mä en saa enää unta. Miehen tultua kotia saan ottaa rennosti mutta ei uni tule vieläkään. Näillä eväillä on todella huono työkunto enkä luota päähäni lääkekaapilla, onneksi työkaveri on toivottavasti skarpimpi. Minusta ei ole kenellekään hyvä tämä järjestely. Ei kipeelle lapselle, mieti jos Nathan ois kipee silloin en saisi nukuttua kuin hänen päikkäreiden ajan, ei vanhemmille joilla kova unenpula eikä työnantajalle sillä työntekijä ei ole 100% työkykyinen. Silti näin on asiat ja näillä mennään... 

uintiystävälliset cornrowt

Esikoisen luokka oli uimassa aamupäivällä ja neiti tuli iloisena kotiin kertomaan että saa ensi kerralla, tokalla luokalla, uida syvimmässä päässä ja hypätä trampoliineilta! 

Uimaharrastus olisi kiva ja pyrin kyllä ilmoittamaan molemmat neidit uimakouluun kesäkuuksi. 

Ainut miinus koko uimahallitouhussa on yhdistelmä kloorivesi ja afrohius. 

Hius on valmiiksi kuiva ja vaatii kosteutuksen ja hyvän hoidon. Ellei klooria pese kunnolla pois hiuksista niin se tekee hallaa. Koulujumpan aikana ei jää aikaa hiushuollolle uinnin jälkeen, valitettavasti! En voi vaatiakaan että seitsemän vuotias osaisi pestä ja huoltaa kutrinsa kunnolla, varsinkaan kiireessä. Eli foorumeilla on käyty keskustelua siitä mikä suojaa hiusta parhaiten. Uimalakki, hyvät öljysessiot iltana ennen uintia sekä letit. 

Eilen sitten öljyttiin ja huollettiin hiukset ja letitin cornrowt suojaamaan tämäpäiväistä uintia. 

Letitin vain puolipäähän ja takaa jaoin osioihin ja letitin normiletit. 

Neiti itse tykkää todella paljon ja liehauttaa hiuksiaan peilin edessä. Koulukavereiltakin oli tullut kehuja, se on kiva sillä se boostaa hyvääfiilistä omista hiuksistaan jotka erottuu ystävien hiuksistaan.l

kesä on jo nurkan takana..

Kalenteriin on jo merkitty kevätjuhlia ja kesälomaviikot. Hassuinta on ettei niihin edes ole montaa viikkoa enää, kesä on aivan nurkan takana. Kesällä teen vain 78% töitä jotta saisin viettää mahdollisimman paljon aikaa muksujen kanssa. Heillä on kolmen kuukauden loma edessä jälleen. Ollaan aina jaksotettu kesämme niin että lapset ovat kotona koko  kesän ja minulla, miehellä ja vanhemmillani on lomat lomittain. Lapset viettävät kesällä paljon aikaa mökillä ja heille kertyy hyviä kesämuistoja. Vuorotyön hyvät puolet tulee tässäkin esille kun saamme hyvin aikaa koko perheelle minun vaihtelevien työvuorojeni vuoksi joten vaikka lomamme meneekin ristiin saamme silti yhteistä aikaa. Nalani odottaa tietenkin kuusivuotispäiväänsä joka on ihan kesän alussa ja suunnittelee juhliaan. Itse en käsitä että Natte täyttää pian jo kaksi vuotta! Perus, juurihan hän syntyi reaktio.

 

Kevät on näyttänyt parhaat puolensa meille ja ollaan vietetty päiviä pihatöitä tehdessä lasten leikkiessä vieressä. Pyörät on kaivettu esiin ja käytetty niitä pyörälenkeillä. Annettiin vanha kulunut kaasugrilli eteenpäin ja ajateltiin olla ostamatta uutta ja grillata kaikki puugrillillämme. Suunnittelen kunnon kesäkeittiötä rakennettavaksi puugrillin ympärille, pappa jag räknar med din hjälp! Sellaisen jossa on kattilalle liesi, lasku-/työtilaa sekä muurikkapannu lätyille ja chapateille, niin että koko aterian voi valmistaa ulkona. Oih oih, kesä on kohta...

 

 

 

 

yksi ylpeimmistä hetkistä

Yksi huolenaihe on ollut läpi vanhemmuutemme, se pystymmekö kasvattamaan lapsemme ylpeiksi kahden maan kansalaiseksi. Tunnen monet jotka eivät halua mainostaa että toinen vanhempi on muualta, ehkä se oli nolompaa meidän ollessamme nuoria, en tiedä. He eivät suostu oppimaan toista kieltä eivätkä toisen maan tapoja vain siksi että muut ihmiset ympärillä saa heidät nolostumaan rikkauksistaan.  Mieskin on asunut muualla ulkomailla ja on kokenut afrikkalaisuuden ja swahilinkielen noloksi ja siitä on kiusattu. Tytöt on molemmat kriiseilleet hiuksistaan ja erilaisuudestaan mutta silloin on tuettu ja kehuttu ja kerrottu miksi olemme erilaisia. Kriiseistä ollaan selvitty hyvin. Tänään saimme iloksemme kuulla jotain todella ihanaa Nepen opelta. Nepele oli toissa päivänä vienyt yhden swahilinkielisen kirjan kouluun. Neiti oli sitten istunut luokan eteen ja lukenut koko kirjan swahiliksi ja kääntänyt joka sivun ruotsiksi ja enkuksi ( lukee englanninkielisellä luokalla jossa jotkut osaavat vain enkkua). Lopuksi hän oli vielä opettanut luokalle muutaman sanan swahiliakin. On todella mukava huomata kuinka ylpeä hän on identiteetistään ja puhuu mielellään ystävilleen Kenialaisista juuristaan. Opettaja kehui Nepen lukutaitoja hyväksi ja sanoi että kuullosti sujuvalta. On todella ihana huomata että oma lapsi on ylpeä itsestään ja juuristaan ja sujut itsensä kanssa. Se on todellakin parasta mitä voi toivoa. 

# ylikiva päivä

Tänään oli vihdoin kunnon vapaapäivä yli viikkoon. Meillä oli treffit keskustassa leikkipuistossa. Poljimme Nalan kanssa ja Nathan istui jopparilla istuimessaan bongailemassa busseja ja mopoja. 

Edit ja Nalani on hauska parivaljakko. Ne tulee niin hyvin toimeen ja ottavat pikkuveljensäkin hyvin huomioon. Puistossa oli kylmä ja kolea joten tunnin jälkeen lähdimme mielellään luonaalle Ylikivaan. 

Paikka on niin lapsiystävällinen ja siellä ei todellakaan tarvitse tuntea ettei lapset saisi olla lapsia. 

Heillä on vohvelibuffet joka on tosi hyvää! 

Ensin vohveli jolle ladataan suolaista ja jälkkäriksi vohveli kaikilla herkuilla. 

Lapsille buffa maksaa euron per ikävuosi ja aikuiselle kympin. Ellette ole siellä käyneet niin suosittelemee lämmöllä! 

Tytöt halusivat lykkiä veljiään kun käsikädessä kun käppäilimme koululle jossa isosisarusten koulupäivä juuri päättyi. Moikattiin Neppeä ja lapset sai tehdä kierroksen koulutaksissa ja jatkoimme sitten kotia pyörillä. Pitkä päivä ja kotimatka vastatuulessa mutta drama queen Nalani selvisi täysin pistein ja jaksoi tsemapata koko matkan! 

miksi minä sitten bloggaan?

Miksi minä bloggaan? Alunperin perustin blogini pian kuusi vuotta sitten kun Nalani oli pariviikkoinen. Silloin luin ruotsalaisia ja suomenruotsalaisia blogeja ja niissä käytiin kiivaita keskusteluja siitä saako lapsistaan postata kuvia tai kirjoituksia nettiin. Yksi kommentti painautui mieleeni kun tuore äiti kertoi että oli menettänyt äitinsä ennenkuin hänesta itsestään tuli äiti eivätkä he olleet kerinneet juttelemaan raskaus ja vauva jutuista äidin kanssa. Hän olisi kaivannut jotain esim blogia josta olisi voinut lukea äitinsä ajatuksia äitiydestä ja hänen omasta lapsuudestaan. Mietin asiaa, ja sillä minä en voi taata että olen läsnä ikävuosiin asti halusin minä perustaa paikan jossa on lasteni lapsuus ja omat ajatukseni nuorena äitinä 2000 luvulla. Kirjotin ensin ruotsiksi, onhan se äidinkieleni ja kieli jota lapsilleni puhun. Puolitoista vuotta sitten vastasin lukijakysymykseen suomenkielisellä postauksella ja sen jälkeen aloin kirjoittamaan suomeksi. Suomi on kirjavampi kuin ruotsi joten tykkään kirjoittaa suomeksi, vaikkakin muotoiluvirheitä yms ilmestyy mutta en ota sitä niin vakavasti. Olen pohtinut kylläkin että kirjottaisiin taas ruotsikis mutta se jää nähtäväksi, Kuusi viimeistä kuukautta olenkin kirjoitellut todella harvoin ilman kummempaa selitystä. Haluan pohtia isoja kysymyksiä, laittaa hyvät reseptit talteen ja kertoa arjestamme. Lukijat olette todella tervetulleita matkaan mukaan mutta näen blogini pitkänä kirjeenä lapsilleni. Silti on kiva saada kommentteja lukijoilta ja yhdessä pohtia asioita kommenttikentässä. Unelmani on printata blogi kirjaksi kun päätän lopettaa kirjoittamisen. Kirjan ojennan lapsille varmaan heidän 18v päivänään tai jotain sellaista. Silloin voikin nauraa itselleen ja ajatuksilleen tai todeta että olen edelleen samoilla linjoilla tai voi todeta että maailma on muuttunut. Blogista löytyy myös paljon muistoja joihin on itsekin ihana palata. 

2011

tonnikalapasteijat

Työpaikan pakkaseen oli jäänyt torttutaikinalevyjä joululta ja niille piti keksiä jotain muuta kuin joulutorttuja... niinpä tämän illan terapialeivonnan kohteeksi koitui tonnikalapasteijat. 

Pyöräytimme tonnikalaa katkarapu- sekä yrtti tuorejuustossa ja lisättiin ripaus suolaa ja pippuria. Sitten vain lusikoitiin mömmöä levyille ja taiteltiin pasteijat. Ja mumsfilibabba kyllä maistui. 

Tonnikalamömmöä jäi yli joten tehtiin vielä huomiselle piirakkakin. Osasto tuoksui ihanalle koko illan ja pasteijat sai hyvät kehut iltapalalla.

Sisustustyylistäni ja ajatuksia sisustustrendeistä

Olen jo kauan halunnut ikkunavalot makkareihin, semmoiset joista saisi pienen tunnelmavalon illaksi ja lapsille yöksi. Silmään ei vain ole sattunut mitään mieluisaa sopivaan hintaan. Eilen kävin lempikaupassani Indiskassa ja suureksi ilokseni törmäsin marokkohenkiseen lamppuun jossa oli punainen hintalappu josta sai vielä puolet alehinnastakin pois! Lamppu lähti heti matkaani mukaan ja istui täydellisesti meidän makuuhuoneen ikkkunalle. Kauppaan jäi vielä toinenkin samanmoinen erivärinen vain ja harkitsen sitä työhuoneeseen. . .

En ole koskaan seurannut sisustustrendejä vaan sisustan kotini minun näköiseksi. Hieman boheemi ja todella paljon afrikkainspiroitu. Meiltä ei löydy paljoakaan valkoista vaikka pientä kotiamme  avartaisikin valoisat huoneet. Tilassa eli huoneissa tulee olla tunnelmaa. Ennen harmittelin kun ei minun makuuni löytynyt sisustusjuttuja kaupoista mutta nyt kun pari viimevuotta on tuo etninen ja marokko tyyli ollut esillä trendeissä niin tulikin vastareaktio. Sitä on liikaa ja epäpersoonallista massatuotantoa. Onhan se kiva kun löytää hienoja, itselleni sopivia esineitä yms mutta kun jokapuolella on samat kuviot eri väreillä niin se menee jo yli ja tulee ähky. Onneksi kotiini päätyy ne ei-ähkyä aiheuttavat tuotteet joita jaksan katsella ja ihastella vielä kauan. Pikkuhiljaa tyyli syntyy. Lyhdyt ovat heikkouteni ja rakastan iltoja jolloin saan rentoutua lyhtyjenloisteessa. Siksi hieman harmittaakin tuo suomen valoisa kesä, kun ei kesäiltoina voi nauttia lyhdyistä ulkosalla samoin kuin ulkomailla. 

Trendit kuuluu asiaan ja kyllähän ne minuunkin vaikuttaa mutta en kyllä ymmärrä kuinka ihmiset maalaa, tapetoi ja vaihtaa kalusteitaan aina trendejen vaihtuessa. . . Jotain pientä ehkä joo mutta eikö se punainen linja ole mukana kumminkin koko ajan? Ärsytyskäyräni nousee kun luen että bloggarin tulee löytää uudet sisustustyynyt kevääseen, mitkä hänellä oli viime vuonna? tai minkä värinen joulu olisi tänä vuonna? Slit och släng, sanotaan ruotsiksi eli ostetaan ja heitetään pois. Mihin laatua enää kaivataankaan? Syödään superfoodeja ja satsataan terveellisyyteen mutta samalla kulutetaan aivan törkeesti ja hyväksytään ihmiskaupalla tuotetut halppiskamat ja vaatteet. . . aika nurinkurista eikö?
Rakastan katsella muiden koteja, jo nuorempana katselin ikkunoista koteihin ja katselen asuntoesittelykuvia mielelläni. Tai mielelläni jos sisustuksessa on jotain persoonallista. Vanhat talot ja eriskummalliset tai erilaiset pohjaratkaisut ovat todella kiinnostavia. Neliöt ei todellakaan kerro kaikkea. Meilläkin vain 76 neliötä ja viiden hengen perhe jolla tilaa työhuoneelle ja kahdelle WClle ja tilaa on meille sopivasti. Kävelyillä ihailen taloja jotka poikkeavat talopaketesta ja kuvittelen itseni sinne asumaan. Työmatkan varrella on kaksi taloa joita jään katselemaan ja ihastelemaan. 

Lapsellisen helppo ikkunanpesu

Saimme päähänpistoksen aamulla ja pestiin Nalan kanssa puolet kodin ikkunoista. Nopeeta ja vaivatonta kun sai sivusta vain ohjata neiti viisiveetä. Ensin pölyt, sitten karmit puhtaiksi. Ulkona oleva "ikkunalauta" on keväisin aina ihan musta joten ne taiottiin jälleen valkoiseksi. Sitten vaan pesemään ikkunoita. Kylmällä vedellä ja enjon kuiduilla tietenkin. 

Lapsellisen helppoa! 

Aikaakin kului vaivaiset 45 min kolmeen isoon ikkunaan joissa kaikissa 4 lasipintaa. 

Kevätsiivoukset on niin käynnistyneet. Olen siivonnut ja tyhjännyt kaappeja. Vienyt tavaraa kiertoon ja roskiin. Pessyt kylppärin ja vessan kokonaisvaltaisesti. On ihanaa olla energiaa täynnä ja kokea se helpottunut olo ja syntyä vähä jälleen uudelleen aina näin keväisin. 

Kyllä minä reagoin näin kun kevätaurinko paistaa ja asfaltti pilkottaa. 

höpinää

Kun muu kansa palaa arkeen hengähdän minä ja vietän vapaapäivää pitkän työpyhän jälkeen. Lankalauantaina oltiin perinteisesti trullittelemassa lasten kanssa naapurustossa. Nathanilla oli puky pyörä mukana ja vaunut hätävarana. Korit ja pannu täyttyivät herkuista ja reippaat trullit virpoivat ja kiittivät aina kauniisti. Nathan oli aivan loistava pikkutrulli ja juoksi tyttöjen perässä oville ja änki itsensä varmalle naminsaanti paikalle ja toi sitten iloisena naminsa mulle. Keräsin ne siis vaunuihin sillä korista ne ois vaan tippuillu. 

Kotona lounaan jälkeen kun pikkuveli nukkui sai tytöt syödä osan herkuistaan mutta kaapissa on vielä iso pussillinen josta ottaa kun päätetään pitää herkkupäivä. Muu perhe on viettäny aikaa myös mökillä mun ollessani töissä ja sunnuntaina kerittiin mun vanhempien kanssa brunssille Centraaliin.
Säät on todellakin ollu keväiset ja reilusti plussan puolella. Jokakeväinen sirkus on taas kaupungissa ja tänään tehtiin pyörälenkki siitä ohi ja saatiin lupa katsella ponia ja aasia.

Tää on se aika vuodesta joka syksyn tavoin vihastuttaa pukeutumistouhujen vuoksi sillä esillä tulee olla sekä toppaa että välikautta ja kuomat sekä kumpparit ja kurikset ja moljoona eri hanskaa, ja kaikki aina kastuu silti... Kumminkin rakastan kevättä ja tätä ihanaa fiilistä joka valon mukana tulee. Ahdistaa silti että aina jätätn taimien istuttamiset viime tinkaan, jos vaikka tänään hakis multaa?

pitkä perjantai

Hoitoalalla harvemmin tulee nautittua vapaista pyhistä mutta se ei niin haittaa kun ainakin vielä siitä saa hyvän korvauksen. Tänään mulla oli aamuvuoro joka siis alkaa klo 07, lähden kotoa varttia vaille. Harmittelin etten näkisi kuinka lapset etsii eilen piilotettuja pääsiäismunia ja heidän ilmeitään kun avaavat munat mutta toisin kävi. Nalani niin jänskätti pääsiäispupun tulo että se pomppas hereill ejo kuuden jälkeen ja herätti sisaruksensa munajahdille. Itse pakkailin eväitäni ja sainkin olla mukana munajahdissa ja näkemässä kuopuksen ihanan iloisen ilmeen ja naurun kun hän löysi munansa ja sisällä olevat sulat joilla kutitella meitä muita. ( kuuluu lempipuuhiin) Tytöillä oli suklaapupu tikkarit ja yksi muna ja Natella oli sulkien lisänä pari digestive keksiä. 

Niin ne jäi mutustelemaan sohvalle kun lähdin sorvin ääreen. 

Töissä pidän hiuksia usein yhdellä ranskiksella mutta sainkin tänään päähänpistoksen letittää kaksi lettiä. Lopputulos oli mielestäni parempi kuin se yksi letti ja tästä tulee varmaan uusi arkikampaus! Hitsi muuten selfiet ei oo yhtään mun juttu. 

Pyhän kunniaksi kaivoin osaston kaapit läpi ja pidin jälleen leivonta terapiaa. Joo joo joku ajattelee mutta oikeasti kaksin potilaan kanssa taikinaa sekoittaessa saa aina hyvät keskustelut aikaiseksi ja jopa tyypit jotka eivät ikinä leivo pystyy siihen ohjauksella ja se fiilis kun kahvilla saa syödä itseleipomaa on mahtava. Toisin kuin somatiikalla niin meillä potilaat viettävät viikkoja ja joskus jopa kuukausia joten tämä voittaa sen ikuisen pullapitkon mennen, tullen ja palatessa. Pääsiäispyhä on pitkä ja hidas joten pientä piristystä on hyvä olla, huomenna taidan mennä trullina töihin.

Vaikka kotimatka ei ole kummoinen odottikin perhe minua työpaikan portilla, he olivat viettäneet päivän miehen ysävien luona ja olivat sopivasti kotimatkalla. Oli syötetty kanoja, silitetty hevosen kokoista koiraa ja rakennettu majoja. Illalle oli sovittu lammasillallinen. On se vaan kätevää ja luksusta kun oma mies on kokki. Syksyllä ystäviltä ostettu luomulammas pääsi juhlaateriaksi ja oli suussasulavan herkullista. Lapsetkin hotkivat menemään. Arjessa ei niinkään tuu pöytää katettua mitenkään erikoisemmin mutta heti kun on hieman aikaa tai tilaisuutta niin katetaan kunnolla ja sen lapsetkin huomaavat. Neppekin kysyi pöytää kattaessamme että tänäänkö syödään sellaista todella hyvää ruokaa?

Loppuilta meni chillaillen. Huomenna täälläpäin on trullipäivä ja sitä rumbaa olen itsekin odottanut, se on niin vahva traditio ja kiva sellainen. Kerkeän onneksi kiertämään trullejen kanssa ja lounastamaan ennen iltavuoroani. 

# skog ja helppo päivällisvinkki!

Lauantain häät oli aivan mahtavat. Rennot ja kauniit. Hääparilla on kieltämättä mahtava tukiverkosto ja ystäväpiiri! Lapset olivat hoidossa ja kotia tultiin vasta yömyöhään. Tanssilattia kävi kuumana ja polaroidkuvilla varustettu photobooth loi ihania muistoja illasta. Onnea hra ja rva Skog! 

Lapsilla oli yökyläily menny kans mukavasti mutta olimme kaikki vähän väsähtäneitä eilen.

Päätin päästä helpolla ruokailujen suhteen ja heitin soppaverkit liedelle lounaalla ja likkojen kans vatkattiin pannaritaikina uuniin kypsymään samalla kun paistoin jauhelihaa jossa sipulia, mustapippuri,suolaa ja lopuksi smetanaa. Lrvitin lihamömmön pannatille ja käärin sen kääretortuksi. Helppo päivällinen joka osui ja upposi, nathankin söi neljä annosta!  Voimme siis suositella!

Siinä se viikonloppu ja vapaaviikkoni meni. . . 

time is money

Onni on hyvät ystävät. 

Onni on hyvät kummit. 

Molemmat tytöt sai toisiaan tontemattomilta kummitädeiltään samat joululahjat nimittäin kirjallisen lupauksen viettää päivä heidän kanssaan. 

Nepele valitsi sisäleikkipuisto-päivän ja oli ensimmiäisenä lunastamassa lahjaansa, eilen oli pikkusiskon vuoro ja hän toteutti saman toiveen. 

Kuulemma oli salakavalasti vinkannut kummitädillen että neppe sai sen päivänä tuollaisen slushien...

jolloin kummitäti ymmärsi tarjota hänellekin moisen. 

Huvittavaa. 

On ilo huomata kuinka odotettuja tälläiset yhdessä vietetty aika ja kokemus on ja kuinka paljon ne lapsille(mme) tarkoittaa. Niitä muistellaan vielä pitkään. 

Paras lahja on kieltämättä aikasi. 

Tämän illan hääpari toivoi häälahjaksi jotain persoonnallista ja itsetehtyä. 

Helpompaahan olisi hakea tietty tuote joka lahjalistaan on merkattuna mutta minusta tämä on ihana idea joka vaatii just enemmän aikaa ja kekseliäisyyttä. 

En vielä paljasta mitä me viemme, mutta aikaa ollaan siihen upotettu yhdessä lasten kanssa ja juuri sitä tämä pari toivoikin. 

Lahjassa on huomioitu parin tarpeet ja elämäntyyli jotka sivusilmällä olen huomannut heillä ollessani ja pistänyt korvan taakse jemmaan. 

Toivotaan että ilahtuvat. 

Olin jo aamu ysiltä tehnyt naamakuorinnan ja käyny ystävän luona laittamassa kestoripsenpidennykset jotta lookki olisi ja pysyisi hyvänä läpi yön. 

Syksyllä hän laittoi ensimmäisen kerran ripset mulle ja olin tosi tyytyväinen sillä lookki on luonnollinen. Eikä ripsien tippumisen jälkeen jäänyt vaurioita omiin ripsiini. 

En siis uudistanut ripsienpidennytä silloin syksyllä. . . 

vuoden ensimmäinen pyörälenkki

arvaa lempivärini?

Tänään oli päivä ilman kalenteriin merkattuja menoja aamupäivästä. Nostettiin Naten Puky potkupyörä ulos Nalan pyörä varastosta pihalle. Noin vain lähti molemmat liikkeelle eikä Natella ollut lainkaan vaikeuksia ajaa ulkonakaan vaan tämä parin kuukauden harjoittelu täällä sisällä on tehnyt tehtävänsä ja poika tyyräs ja hantlas pyöränsä hyvin. kilometrin pituisella lenkillämme saimme hymyt monien kasvoille ja jopa kaksi spontaania juttukaveria. Jotenkin iäkkäämmät ihmiset jää helposti juttelemaan kanssani aika usein, eikä se minua kyllä häiritsekään. Kaupan pihalla oli traktori poistamassa pikkukiviä ja se toiminta kiinnosti taaperoamme kovasti ja jäätiin siihen paussille keskelle parkkista. 

Lenkin jälkeen poika simahti heti kun näki sänkynsä. 

Me jäätiin Nalan kanssa hetkeksi pihaan hakkaamaan jäätä pienemmäksi jos vaikka aurinko sulattais nopeammin. . . Meillä on nimittäin metsä auringon suunnassa jossa puut ovat todella korkeita ja varjostavat ujoa kevätaurinkoa joten piha sulaa hitaasti. Tosin olisi tarkoitus kysyä josko metsän omistaja suostuisi kaatamaan pisimmät kuuset varjostamasta. 

Kevät tuo tullessaan myös vihreät sormet ja kutkuttaa kovasti päästä ulos möyrimään multaan. 

kevättä rinnassa ja päivitys

On se kumma tuo luonto äiti, äsken oli kunnon talvi ja nyt jo kävelyteillä asfaltti paljaana. Tänään olen hoidellut asioita heti aamusta ja sain kävellä villakangastakki auki lepattaen kun oli nin lämmin. Vastaan käveli mies housunpultut käärittynä polviin ja t paidassa...

Lauantaina vietetään ystävämme häitä joten kävin taas parin vuoden tauon jälkeen Artisticalla omepelemassa löysät hiukset takasi rastoihin kasvamaan. Se tekee ryhdikkäämmäksi ja siistimmäksi joten häissä on sitten tuliterä nuttura. 

kampaajan tuolissa juuri fiksattuna. 

Kotiportilla jäin ihailemaan tuota aurinkoa. Niin kirkkaasti valaisee. 

Ainut miinus nyt on nuo liukkaat pihat.

Räpsin toissailtana tän kuvan ku muksut opetti Nathanille junaradan ja parkkitalon jujut. Jos tytöt on .mukana niin poika jaksaa istua ja leikkiä mutta itsekseen potkii ja heitää lähinnä palloja tai hyppii sohvalta. Tänään ajattelin nostaa Pukyn potkupyörän ulos jotta poika saa harjotella pyörätiellä. 

Polkuped ilmoittivat muutes juuri että heidän paikallisen pienyrityksen varastossa on nyt kaikkia värejä ja malleja kaikista koosta. ( ihan omaa hyvyyttäni mainostan.)

hiphei ja tervetuloa kevät ! ( ja takatalvi)

Pojasta

Pikkupoikamme on jo täysi taapero. Ei enää edes kauaa niin juhlitaan jo kaksivuotis päivää! Motorisesti todella liikkuvainen ja menevä tyyppi. Ehtiväkin on sillä me muut ei todellakaan aina pysytä perässä. Hän on tähän asti hajottanut enemmän irtaimistoa ja omia luita kuin likat yhteensä tänä päivänä. Jos hän ois eka lapsi olisin varmaan aika puhki hänen touhuistaan ja vauhdista mutta näin kolmantena se vaan on tuossa arjessa mukana. Suuri apu on isosiskot jotka mielellään leikkii hänen kanssaan ja viihdyttää. Pala- ja lautapeleihin häntä tosin ei haluta mukaan, paitsi nopanheittäjäksi. Sanavarasto oli vielä jouluna todella suppea ja poika hoki lähinnä pallo, mamma, dädi, aani (nalani)... Nyt helmikuussa on sitten lisääntynyt tuo sanavarasto oikein moninkerroin ja Nathan toistaa kaiken kuin papukaija. Osaa jo kertoa mitä haluaa ja juttelee niinkuin muutkin tuon ikäiset. Monikielisyys huomataan siinä että hän ymmärtää mitä me sanomme (minä:svenska, daddy:swahili ja mummi:suomi) ja vastaa liki aina oikealla kielellä. 

Monikielisyys tulee siis automaattisesti mutta nähdä saa kuinka hyvä kielipää sitten on muita kieliä oppimaan isompana. 

Kaikki, siis kaikki, pallolajit kiinnostaa. Oli se sitten koripallo, jalkapallo, keilaus tai pallomeri niin poika viihtyy ja tekee. Tanssiminenkin tosin on hauskaa, varsinkin lempibiisin eli Robinin Boom Kah tahtiin. Auta armiasi jos vaihdat biisin johki muuhun! 

Hän osoittaa mielellään tunteitaan, itkupotkuraivareita ellei tahto mene läpi mutta myös haleja ja pusuja satelee. Mikä onkaan ihanampaan kuin pienet tahmeat kädet jotka kietoutuu ympärillesi ja pieni törröttävä suu joka sanoo uss uss (puss).

lomaviikko lusittu

Hiihtolomaviikollemme on mahtunut paljon menoa ja meininkiä. Käytiin Simpsiöllä opettamassa lapsia laskettelemaan, vietettiin päivä risteilyllä Uumajaan ja eilen sain viettää ihanan hauskan illan ystäväni polttareissa. Illat venyivät myöhään yöhön ja sen myötä blogiakaan ei ole päivitetty.

Pallomeren kuningas

uumajan torilla

Sää on todellakin ollut puolellamme koko viikon. Ebnen simpsiötä lapset olivat kokeilleet laskettelusuksiaan ainoastaan pulkkamäessä hakien tasapainoa. Molemmat innostuivat lajista ja tajusikin aika pian kuinka jarruttaa ja aurata. Menivät ja pujottelivat ihan slalomiakin. Se oli kyllä viikon kohokohta.

Kun viimeksi oli suojasää niin rakensimme koko perheen voimin linnakkeen pihaamme ja se on viihdyttänyt täällä koti ulkoiluja. Se on muodostunut ravintolaksi ja piilopaikaksi. Lasten leikkiessä siivosin leikkimökkiä, se on terapeuttista jotenkin kunhan unohtaa että se oian taas on sekaisin. Kirpulta löytyy halvalla noita vanhoja kauniita kahvikuppeja sekä alumiini/teräs kulhoja ja kupuja. Maalasin viime kesänä leikkimökin vaökoiseksi sisälyä ja se muutti ilmettä aivan huimasti. Oli ennen semmonen käsittelemätön puu...

Tänään päätettiin lomamme mökillä vanhempieni kanssa. Oli sopiva suojasää ja lumestä syntyi akka ja linnake. Nathan on kunnon moffan poika, ollu jo kauan mutta tänään viimeksi  se fakta vaan vahvistui. Mökillä oli tosi rauhallista ja kaunista kun kaikkialla oli iso paksu lumipeite eikä tuulikaan vaivannut. Opetettiin Nepelle pasianssi(mikä pasianssi se on nimeltään äiti?) ja se lähti nii hyvin rullaamaan että kotiakin vietiin korttipakka!( joo me ei sellasta olla ennen omistettu...) 

Kaikenkaikkiaan tuntuu ihan hyvälle palata töihin, tosin vaan viideksi päiväksi jolloin jatkan lomailua...

Hyvää yötä

#sisarukset

On yksi asia jota ihailen joka päivä ja josta olen ylpeä päivittäin, 

nimittäin lasteni sisaruus suhde! 

Tytöt haluavat usein pukeutua samanlaisiin vaatteisiin ja kampauksiin. 

Kuvassa hiukset ovat auki pyynnöstäni, kuvien jälkeen menivät laittamaan pampulat. 

Nathankin halusi mukaan kuviin ja tietenkin hänet otettiin avosylein vastaan. 

Jos olen jossain elämässäni onnistunut niin se on tässä. 

*kamera edelleen kaupassa joten kännykkäkuvilla mennään...