Hoitoalalla harvemmin tulee nautittua vapaista pyhistä mutta se ei niin haittaa kun ainakin vielä siitä saa hyvän korvauksen. Tänään mulla oli aamuvuoro joka siis alkaa klo 07, lähden kotoa varttia vaille. Harmittelin etten näkisi kuinka lapset etsii eilen piilotettuja pääsiäismunia ja heidän ilmeitään kun avaavat munat mutta toisin kävi. Nalani niin jänskätti pääsiäispupun tulo että se pomppas hereill ejo kuuden jälkeen ja herätti sisaruksensa munajahdille. Itse pakkailin eväitäni ja sainkin olla mukana munajahdissa ja näkemässä kuopuksen ihanan iloisen ilmeen ja naurun kun hän löysi munansa ja sisällä olevat sulat joilla kutitella meitä muita. ( kuuluu lempipuuhiin) Tytöillä oli suklaapupu tikkarit ja yksi muna ja Natella oli sulkien lisänä pari digestive keksiä.
Niin ne jäi mutustelemaan sohvalle kun lähdin sorvin ääreen.
Töissä pidän hiuksia usein yhdellä ranskiksella mutta sainkin tänään päähänpistoksen letittää kaksi lettiä. Lopputulos oli mielestäni parempi kuin se yksi letti ja tästä tulee varmaan uusi arkikampaus! Hitsi muuten selfiet ei oo yhtään mun juttu.
Pyhän kunniaksi kaivoin osaston kaapit läpi ja pidin jälleen leivonta terapiaa. Joo joo joku ajattelee mutta oikeasti kaksin potilaan kanssa taikinaa sekoittaessa saa aina hyvät keskustelut aikaiseksi ja jopa tyypit jotka eivät ikinä leivo pystyy siihen ohjauksella ja se fiilis kun kahvilla saa syödä itseleipomaa on mahtava. Toisin kuin somatiikalla niin meillä potilaat viettävät viikkoja ja joskus jopa kuukausia joten tämä voittaa sen ikuisen pullapitkon mennen, tullen ja palatessa. Pääsiäispyhä on pitkä ja hidas joten pientä piristystä on hyvä olla, huomenna taidan mennä trullina töihin.
Vaikka kotimatka ei ole kummoinen odottikin perhe minua työpaikan portilla, he olivat viettäneet päivän miehen ysävien luona ja olivat sopivasti kotimatkalla. Oli syötetty kanoja, silitetty hevosen kokoista koiraa ja rakennettu majoja. Illalle oli sovittu lammasillallinen. On se vaan kätevää ja luksusta kun oma mies on kokki. Syksyllä ystäviltä ostettu luomulammas pääsi juhlaateriaksi ja oli suussasulavan herkullista. Lapsetkin hotkivat menemään. Arjessa ei niinkään tuu pöytää katettua mitenkään erikoisemmin mutta heti kun on hieman aikaa tai tilaisuutta niin katetaan kunnolla ja sen lapsetkin huomaavat. Neppekin kysyi pöytää kattaessamme että tänäänkö syödään sellaista todella hyvää ruokaa?
Loppuilta meni chillaillen. Huomenna täälläpäin on trullipäivä ja sitä rumbaa olen itsekin odottanut, se on niin vahva traditio ja kiva sellainen. Kerkeän onneksi kiertämään trullejen kanssa ja lounastamaan ennen iltavuoroani.
1 kommentti:
Itse tehty on aina itse tehtyä ja siinä maistuu tekemisen ilo.
Varmasti jää mieleen potilaille hetket jotka poikkeavat tutusta arjesta. Ja kuten kirjoitit niin samalla voi syntyä hyviä keskusteluja, leipomiseen menee kuitenkin sopivasti aikaa ja voi tuoda aivan uusia näkökulmiakin asioihin.. Työniloa sulle jatkossakin. <3
Lähetä kommentti