Pauliina on lapsuudenystäväni ja ihminen joka on ollut mukana liki kaikessa varttuessani. Tutustuttuani afrikkalaisiin ja kun lentisjoukkueemme hajosi emme nähneet vuosiin mutta kun esikoinen lillui mahassa tiesin heti kenet haluan kummitädiksi ja siitä ystävyys taas lähensi meitä. Jo nuoresta esiteinistä meillä on ollut tapana kirjoittaa runoja lahjaksi toisillemme ja nyt aikuisina syntymäpäiväperinteeksi on muodostunut kahdenkeskeinen ravintolareissu. Merkkipäiviemme erotus on reilu kuukausi joten ajanpuutteen vuoksi nykyään skåålataan molemmat saman annoksen äärellä. Tänään kilisteltiin kombuchalla cafe Raawkassa jossa tänään tarjoiltiin brunssi. Raakaruokabrunssi. Oli todella hyvää ja kevyttä, tuli täyteen muttei ähkyksi. Kahvilan väki sai kyllä meidän pöydältä täys pojot.
Kotiinviemiseksi ostin itselleni raaka minttusuklaakakun palasen. Aivan taivaallisen hyvää eikä läheskään yhtä syntistä kuin ei-raakakakku...
On mukava todeta että voimme olla ystäviä vaikka elämämme ovat todella erilaiset. Silti ajattelemme monista asioista samoin Lapsille en voinut kertoa minne tai kenen kanssa olen menossa sillä seuralaiseni olisi kelvannut heillekin. Onneksi likat oli naapurissa leikkimässä eivätkä edes huomanneet mun poissaoloani.
3 kommenttia:
♡
taisitte just osata istua kun ekan kerran tapasitte Palosaarella.. :)
äiti : :)
Lähetä kommentti