Yksi huolenaihe on ollut läpi vanhemmuutemme, se pystymmekö kasvattamaan lapsemme ylpeiksi kahden maan kansalaiseksi. Tunnen monet jotka eivät halua mainostaa että toinen vanhempi on muualta, ehkä se oli nolompaa meidän ollessamme nuoria, en tiedä. He eivät suostu oppimaan toista kieltä eivätkä toisen maan tapoja vain siksi että muut ihmiset ympärillä saa heidät nolostumaan rikkauksistaan. Mieskin on asunut muualla ulkomailla ja on kokenut afrikkalaisuuden ja swahilinkielen noloksi ja siitä on kiusattu. Tytöt on molemmat kriiseilleet hiuksistaan ja erilaisuudestaan mutta silloin on tuettu ja kehuttu ja kerrottu miksi olemme erilaisia. Kriiseistä ollaan selvitty hyvin. Tänään saimme iloksemme kuulla jotain todella ihanaa Nepen opelta. Nepele oli toissa päivänä vienyt yhden swahilinkielisen kirjan kouluun. Neiti oli sitten istunut luokan eteen ja lukenut koko kirjan swahiliksi ja kääntänyt joka sivun ruotsiksi ja enkuksi ( lukee englanninkielisellä luokalla jossa jotkut osaavat vain enkkua). Lopuksi hän oli vielä opettanut luokalle muutaman sanan swahiliakin. On todella mukava huomata kuinka ylpeä hän on identiteetistään ja puhuu mielellään ystävilleen Kenialaisista juuristaan. Opettaja kehui Nepen lukutaitoja hyväksi ja sanoi että kuullosti sujuvalta. On todella ihana huomata että oma lapsi on ylpeä itsestään ja juuristaan ja sujut itsensä kanssa. Se on todellakin parasta mitä voi toivoa.
1 kommentti:
Olikohan sama kirja jonka luki mulle kun oli meillä yökylässä.. Luki ensin swahiliksi sivun kerrallaan ja kertoi sitten suomeksi mulle mitä siinä kerrottiin. Näin käytiin kirja sivu sivulta läpi ja sain kuulla sadun leijonasta ja hiirestä. Hyvin sujui. Vain simba ja asanti sanat oli ennestään tuttuja mulle �� Fiksu neiti
Lähetä kommentti