Työrykelmän jälkeen minulla on vapaapäivä tänään.
Jostain kumman syystä Natte on alkanu viime viikon jälkeen heräämään jo kuuden ja seitsemän välillä aamuisin, onneksi arkipäivinä silloin joutuu muutkin heräämään mutta se kostautuu siinä vaiheessa kun lounas katetaan pöytään ja poikaa väsyttää mutta semmoistahan ei voi myöntää.
Otin kameran taas vaihteeks mukaan kun lähdin kolme veen kanssa futiskentälle aamupäiväksi.
Nakkisoppa oli tehty aamulla ja jäi muhimaan makuja ulkoilun ajaksi.
Meidän naapurusto on tosi kiva sillä lähistöllä on kaikkea tekemistä ja paikkoja seikkailuille, sekä palvelutkin ovat ok.
Poika se jaksaa juosta pallon perässä. Maalilta toiselle, ei koskaan kahdesti samaan maaliin.
Täyden kentän mitoilla tuossa tulee aika hyvin liikuntaa.
Hupi tyssää aina jossain vaiheessa siihen kun pikku koutsin taktiikat ei avaudu kanssapelaajille vaikka kuinka koutsi huutaisi, lopulta hän mököttää.
Huomaathan koutsin vaatetuksen, pelatessa pitää aina olla oikea pallolajin vaatteet.
Kentällä oli myös mies koiransa kanssa keppiä heittelemässä.
Ensin mies kysyi "onko hän sinun oma"?
Vastasin "kyllä hän on. "
"oot sitten tumman miehen kanssa ?"
"kyllä"
" se on tätä nykyaikaa..."
" ei kai sillä välilä ole", vastasin hymyillen ja menin pojan luokse katsomoon.
Nathan hyppi katsomoa ylös alas ja sanoi sitten minulle että haluaisi heittää keppiä koiralle.
Kysyin mieheltä jos tämä saisi heitellä koiran kanssa ja kyllä poika saikin.
Onnessaan pieni komensi koiraa istumaan ja heitteli keppiä kentällä.
Rupateltiin koirasta ja muusta miehen kanssa ja hän oli ihan mukava. Enempää ei ihonväreistä puhuttu. Eikä hän kommentoinut ruotsinkieltämmekään.
Pian kentälle tuli nainen koiransa kanssa ja saimme lisää koira treeniä.
Vaikka ensikommentti mieheltä olikin aika erikoinen ja turhakin, oli hän lopulta tosi mukava ja olen iloinen pojan puolesta että tämä sai leikkiä koiran kanssa.
En tuominnut miestä kysymyksensä perusteella, ehkä hän ei ajatellut kuinka rasistiselta kuulosti.
Jos tätä olisi poikani ihonväri tai etnisen sekoituksen olemassaolo häirinnyt ei hänkään olisi ollut meille niin mukava. Turha tehdä kärpäsestä härkästä.
Aamupäivämme oli mukava ja koutsi leppyi koirien kanssa touhatessa joten otimme vielä muutaman "matsin" ennen kotiinlähtöä.
Valmiin lounaan ääreen tulo on parasta ja tekee olemisesta stressitöntä!
Seuraavaksi vien Nepen röntgeniin katsomaan ranneluun tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti