Viime viikonloppuna juhlimme, emmekä ihan suotta, tänä vuonna olemme molemmat kolmekymmentä vuotta !
Vuokrasimme töistäni mökin jolla on iso parkkipaikka ja isot sisätilat, ne mitä omalla mökillä ei ole.
Ison mökin lisäksi alueella on viisi pienempää mökkiä yöpymistä varten.
Tämä mahdollisti sen että juhlimme koko perheen voimin.
Kavereidenkin lapset oli kutsuttu joten kaikille riitti seuraa. Kun ilta vaihtui yöksi ja viimeisetkin lapsivieraat lähtivät peittelimme omamme mökkiin nukkumaan ja jatkoimme aikuisten seurassa vielä aamun pikkutunneille.
Lapset keksivät paljon ohjelmaa itselleen ja kävivät uimassakin vaikka tuuli oli kova ja vesi kylmää. Samana päivänä pääkaupunkiseudulla oli kunnon myrsky, ihan niin kovaa ei meillä pohjanmaalla tuullut.
Tarjolla oli kinkku ja lohi voileipäkakut jotka työkaverini teki sekä vuohenjuusto ja pestoruutuja, tuoreista mansikoista tehty kermakakku joka miehen kanssa tehtiin yhdessä, mokkaruutuja ja keksejä sekä naapurini tekemä valkosuklaajuustokakku joka on hänen bravuurinsa.
Illemmalle oli makkaraa grillille ja karkkia ja sipsejä.
Juomapuolella oli alkuun kahvia ja teetä, jääkaappi täynnä kaljaa sekä jumalaton määrä boolia.
Vaikkakin tuuli oli kova niin porukka viihtyi niin ulkona kuin sisälläkin.
Vaikka moni tärkeä ystävä oli estynyt tulemasta juhliimme oli paikalla kumminkin juuri oikeat tyypit ja meille niitä tärkeimpiä tyyppejä.
Eikä juhlat ole mitään ilman hyviä ihmisiä!
Sauna lämmitettiin lapsille sillä he ( koululaiset ) olivat määrätietoisia ja halusivat uida isoissa aalloissa.
Tuulisella säällä ei frisbeen heitto ole hirveän fiksua hommaa ja saimme odottaa tuulen laantumista seuraavalle päivälle kunnes saimme frisbeen puusta.
Vieraista en kuvia julkaise, mutta kivaa meillä oli. Lapset taisivat mennä nukkumaan 22.30 ja minä luovutin kolmen maissa jolloin porukkaa vielä jäi jatkamaan.
Onneksi siivoilen vaivihkaa aina juhlien aikana joten seuraavana aamuna ei heti ensimmäisenä tarvinnut siivota jotta saisi aamupalan laitettua.
Aamu meni rennoissa merkeissä ja siivottuamme enimmät tulivat vanhempani vielä rääpäjäislounaalle.
Yhteiskuvaa emme onnistuneet saamaan meistä sankareista, mä oon aina kameran takana itse emmekä ole selfie tyyppejä muutenkaan mutta kuvat elävät muistoissamme.
Niin onnistuneet pippalot oli, kiitos vieraiden!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti