ensimmäinen esittely

Kaikki vanhemmat haluavat kuulla kehuja lapsestaan oli se sitten omalta äidiltään tai lapsen opettajalta/ valmentajalta.

Tunnen Nepen opettajan, olemme tuttuja. Hoidin hänen esikoistaan vuosia sitten ja vii,e syksynä osamme vaihtuivat. Hän on jo monesti sanonut minulle kuinka pedagooginen Neppe on ja kuinka hänestä ei ikinä uskoisi että on luokan nuorin.

Kun viime viikolla palattiin Keniasta sai molemmat lapset ottaa kuvia mukaan eskariin/dagikseen ja kertoa vähän Keniasta ja reissusta.

Nepele kertoi kyllä että oli karttakepillä esitellyt kuvia ja opettanut lapsille pienet sammakot swahiliksi mutta tänään opettaja avasi esityksenkulkua minulle ja kuuntelin hymyillen ja silmät kosteina.

70minuuttia (!) oli tyttäreni esitellyt toista kotimaataan luokalleen jolla on vaikeuksia istua kauan paikoillaan. Hän vastasi kysymyksiin ja huomio kaikki viittaajat. Kuvien jälkeen oli pyytäänyt lapsia riviin ja esitellyt heille että rivi ei ole sama kuin jono ja vuorotellen opettanut käsipäivät swahiliksi.

Lopuksi hän jakoi opettajan luvalla yhdet KSL ( kovia kenialaisia karkkeja ) karkit jokaiselle.

Nepen eskariryhmän blogista napattu kuva.

Kotona tätä esitystä valmisteltiin sen verran että me yhdessä ladattiin kuvat muistitikulle ja toivotin hyvää koulupäivää aamulla. Eli ei ollut puhettakaan lauluista tai kuinka esitellä.

Sellainen se meidän esikoinen on, Nepele pähkinänkuoressa.