Neljävuotis syntymäpäivälahjaksi Nepele sai tanssikoulu kurssin. Ensimmäinen kerta meni hyvin ja neiti oli reipas mutta seuraavalla kerralla hän ei suostunut enää mennä saliin. Kokeilu loppui siihen sillä kerran sai kokeilla ilmatteeksi. Tanssikoulu silti jäi ajatuksiin ja sittemmin Nepele sanoi että kun Nala täyttäis kolme niin he voisivat yhdessä mennä tanssikouluun. Kesällä kun Nalani vietti kolmevuotis syntymäpäiviä niin mummi antoi lahjaksi tanssikoulu tunnit. Koko kesän odotettiin syksyä ja tanssikoulun alottamista. Ekat pari kertaa meni hyvin ja tytöt oli innoissaan.
Viime viikolla koulu oli suljettu kun oli pyhäinpäivä joten tuli pieni paussi. Tänään kerroin innoissani tytöille että huomenna sais taas tanssia mutta myönnän että petyin kun Neppe sanoi ettei halua mennä. Väillä on ollut niin ettei jompikumpi ole mennyt mutta yleensähän on hauskaa kunhan vain rohkenee menemään ja pääse alku jännityksen yli.
Muitsan pienenä kun kesäloma alkoi ja tiesi että ensimmäisellä lomaviikolla edessä olisi Suomen suurin juniori lentopallokisa Power Cup. Vaikka tiesin että neljän päivän turnaus oli aina mahtavan hauska kokemus niin jänistin joka kerta kesäloman alkua. Aina yritin keksiä tekosyyn miksi en pääsisi menemään mutta aina kumminkin menin. Olikohan taustalla vanhempani ja niiden päässä
" turnausmaksu on jo maksettu" ajatus, ken ties...
Mietin nyt itse vanhemman roolissa että kuinka suhtaudun ja lähestyn tätä tanssiuhmaa...
Jännittääkö vain ja lapsi tarvitsee rohkaisua vai onko se niin että ei kannata patistaa ettei siitä tule sen takia pakkopullaa tai pahaa mieltä.
Mutta harmittaa kun lukukausi on maksettu eikä ne nyt ihan halpoja ole nua lasten harrastukset, tuonkaan ikäiselle.
Nepele on herkkäluonteinen joten siksi mietinkin kuinka hän hantlaisi pienen painostuksen. Nala on kovempi ja tiedän että sen kohdalla pieni patistus ei ole pahasta.
Kuinka kannustaisin heitä jatkamaan edes vuoden loppuun?
8 kommenttia:
Mä oon ite vähän HC ja varmaan patistaisin Neppeä. Mut lapset on niin erilaisia, luulen että sä tiedät parhaiten.
Joo, veikkaan että riippuu lapsesta, ketkä kestää pientä painostusta. Ehkä asiasta vois koittaa myös keskustella, ehkä sieltä taustalta löytyy joku syy haluttomuuteen? Itse harrastin nuorempana aktiivisesti yleisurheilua ja jossain vaiheessa meinas harrastus loppua kun housut oli rumat :D
hahah rumat housut, tuo oli jo aika hyvä saana!
Juu tiedän ettei kukaan muu voi sanoa just kuinka tehdä mun lasten kohdalla mutta ku ei itsekään tiedä mitä tehdä...
oon yrittäny jutella ja kysyä miksei mutta vastaukset on ympäripyöreitä...tänään laitetaan oikee kunnon blingbling niin ei ainakaan vo olla rumista vaatteista kiinni tuo protesti :)
Kyllä mäkin kannustaisin jatkamaan, ettei tuu sellaista "tapaa" että aina aloittaa jotain eikä jatka... Koska tietysti alku on hauskin ja sitten voi tulla vähän laiska olo, mutta eihän sitä pääse edes kokemaan kunnon harrastuksena jos ei jatka. Ja kuten saana sanoi, jospa juttelemalla löytyisi syy sihen! Voisihan sitä tehdä jonkun diilin että jatkaa vaikka kuukauden, ja jos ei yhtään ole kivaa niin sitten saa lopettaa.
Onneksi tällä kertaa ei uhma vaatinut kuin yöunet jonka jälkeen mieli oli muuttunut! jatkossa uskon silti että asiasta tulee vielä juttua ja yritetään kannustaa ja tsempata ainakin kausi loppuun! :) kiitti kaikista kommenteista ja vinkeistä!
Mielenkiintoinen aihe! Ja varmasti asia jota tulee pohdittua vanhempana, niinkuin sanoit, eihän sitä halua aiheuttaa traumoja toiselle mutta sitte toisaalta pieni painoistus lasten kanssa on usein tarpeen. Mä uskon et tekisin niin että juttelisin lapsen kanssa ja selvittäisin miksi ei halua mennä, selittäisin myös oman kannan siitä että koska kausi on jo maksettu niin jumpat käydään loppuun (ellei se lapsen syy sitte oo oikeesti joku pätevä). Jos ei halua enää sitten kauden loputtuakaan jatkaa niin sitte vaihdetaan harrastusta.
saattaahan olla ettei neppe itekkään oikeesti tiiä et miksi ei halua mennä? Voisko olla että se vaan on hänen mielestään tylsää?? Onko sulla itellä aavistusta mistä saattais kiikastaa?
ouhuttu on mutta kunnon vastauksia nyt ei tule. Välillä kun tanssi on hauskaa ja välillä ei. Uskon tinttailun johtuvan jännityksestä ja vatsassa pyörivistä perhosista. Hyvin se aina menee kunhan se uskaltaa jäädä jumppasaliin ja päästää musta irti...
Olen samaa mieltä Jenni sun kanssa tuosta, että Neppeä jännittää mennä sinne, vaikka onkin jo useamman kerran käynyt. Siellä on paljon lapsia, joita ei tunne ja Neppe on pienestä saakka halunnut aina ottaa aikaa tutustuakseen paikkaan ja ihmisiin kun on uudesta tilanteesta kysymys. Ehkä voisi kokeilla, että sinne menee riittävän ajoissa, että ehtii tulla "sinuksi" tilanteen kanssa siinä odotellessa, voisi auttaa asiaa. Joka kerta kuitenkin on ollut kivaa kun on kysynyt millaista siellä oli ja mitä tekivät niin mielellään esittää. Tarvitsee kannustusta ja kehuja jatkossakin. Onneksi erilaisia harrastuksia riittää ja niitä voi kokeilla, jotta löytää ajan kanssa sen oman juttunsa. Haleja teille.
Lähetä kommentti