raskasta vaikkakin ihanaa.

Ajatuksia 10 viikon kesälomasta. 

On ihana pystyä tarjoamaan lapsille kahden ja puolen kuukauden pituinen yksijaksoinen loma koulusta ja hoidosta. Vaikka hommassa on paljon hyvää, enkä koskaan luovu tämän mahdollistamisesta, niin silti kymmenen viikkoa on hitsin pitkä aika. 

Vaikka tylsääkin saa olla, ja onkin ihan riittävästi, niin se raastaa hermoja meikäläisellä jolla kolme lasta marisee sitä ja tätä. Sitten he keksivätkin jonkun hvyän jutun jolla tylsyys hävitetään ja kaikki on taas paremmin jonkun aikaa kunnes sisarusrakkaus... 

Kymmenessä viikossa olisi hyvin aikaa leikkiä kavereiden kanssa mutta minkäs teet kun suurimmaksi osaksi menot ja reissut menee ristiin eikä loppujenlopuksi sitten olekaan tavattu niin monesti kesän aikana. 

 Kaiken kruunaa vahvatahtoiset ekstrovertti persoonat joiden lisäksi on kolmenvuoden uhma, ja kaksi esiteiniä. 

Ovia paukkuu ja mutsi on välillä ihan paska ollakseen pian taas korvaamaton. 

On oikeasti ihan kiva olla töissä välillä jossa kotipuoli unohtuu ja saa keskittyä muihin tärkeisiin asioihin tietäen että kotona selvitään kyllä. Vuoron jälkeen on mieli nollaantunut ja on taas kiva palata kotia.
Lasten lomasta on vielä kaksi viikkoa jäljellä. huh. Me selvitään tästäkin kesästä. 

Tämä kesä on ehkä ollut tähän astisista kesistä rankin, analysoin sen silleen että mun pääkoppa ei vaan oo palautunut vielä keväästä jaksamaan kaikkea hälinää jota tämä kesä toi mukanaan. 

Silti kun lokakuu koittaa muistelen lämmöllä tätäkin kesää ja kuinka paljon hienoja muistoja meille kertyi. Onneksi aika tekee tehtävänsä ja päällimmäiseksi jää ne parhaimmat päivät ja muistot. 

Kaikki on siis ihan ok. 

Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan, niin minä sinua vaan...