kumpi jää kotiin kipeän lapsen kanssa?

Tämä viikko on mennyt sairastupaa ylläpitäen, sekä töissä että kotona. 

Toissaalta helpottavaa kun kaikki kolme sairastaa yhtä aikaa jolloin varmaan tämäkin episodi on nopeasti ohitse. 

Itse olen ollut yövuoroissa jonka päälle on ollut koulua joten mies on ollut kotona lasten kanssa.

Meillä kotiin jää se jolle paremmin sopii tai se joka voi. Minut on helpompi korvata työpaikallani kuin mies hänen töissään joten jos vain mahdollista niin minä jään mutta minä en voi olla sairaan lapsen kanssa poissa yövuorosta sillä silloin mieheni on kotona ja molemmat vanhemmat ei saa jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin yhtä aikaa, joka on siis hyvä sääntö mutta tässä yötyö tapauksessa huono. 

Yön jälkeen en saa nukkua kun mies lähtee töihin aamulla ja minulle jää pikkupotilaan hoitaminen. 

Olen ennenkin avautunut asiasta, kuinka hölmöä ettei kukaan turvaa että saa nukkua. Pahimmasssa tapauksessa menisi monta vuorokautta unetta, tai parin tunnin iltaunilla jonka seuraukset voivat olla suuret kun pää ei enää oo skarppina töissä. Mieti univeloissa lääkkeitä jakavaa hoitajaa, ei hyvä combo. Noh nyt en saanut nukkua muutenkaan sillä koulunpenkki kutsui mutta onneksi kyse oli vain kahdesta päivästä ja tiedossa etukäteen. Ja koulun vuoksi, jossa läsnäolo on pakollinen, mies pystyi olemaan lasten kanssa päivät. Koulussa univeloilla menettelee olla, saa vaan kuunnella ja olla, ei huolehtia sairaista ja heidän tarpeistaan. Rankkaa kyllä sekin mutta erilailla, autopilot meiningillä. 

 

 rakkaat toipilaat aamutuimaan

Tarkotus ei oo valittaa, vaan nostaa asia joka mietityttää, eli juuri se mitä siitä voi seurata... 

Loppuviikko meneekin keveämmin kun jään vapaalle huomenna hoitamaan lapsia ja mies palaa töihin. Perjantaina moffa hoitaa aamun kun oon koulussa ja sitten palaan kotia kunnes mies tulee töistä jolloin itse menen iltavuoroon. 

Palapeliä. 

Ja vielä kommentti ettei kukaan luule että tätä tapahtuu usein; minä suunnittelen yöt yleensä niin ettei ole koulua samoihin aikoihin mutta aina se ei onnistu. Kyseessä siis poikkeustapaus. Huolehdin unensaannista vaikka olisikin minimi määrä ja osastollani voin aina nakittaa lääkekaapinavaimet kolleegalle jos tuntuu ettei itse ole riittävän skarppina.