Yllätyin aivan itsekin kun kirurgian kurssi alkoi ja pitkät päivät lensi ohitse sillä aihe oli niin kiinnostava. En osannut arvata että innostuisin anestesia ja kirurgia hommista. Iso tekijä oli ehkä myös tosi inspiroiva opettaja joka todella osasi opettaa ja puhua niin että kiinnostus säilyi alusta loppuun. Kurssi loppui tänään kuvauksiin jossa tuli todistaa kameran edessä että on ollut kuulolla kurssin ajan. En ole luontanut itseäni näihin hommiin joten todellakin tuntuu makeelta että innostuin näin ja että tunsin itseni aika kotoisaksi steriilissä ympäristössä ja vaatteissa. Edelleen kumminkin pelkään että todellisuudessa pyörryn jos näen sisäelimet ja kuinka niitä pihdeillä käsitellään, tai kun terällä viilletään iho auki... Ja mietin millainen haju mahtaa leikkaussalissa olla? Tulevana kätilönä tiedän että aika varmasti pääsen osallistumaan, ainakin opiskeluaikana, sektioihin ja sen myötä kirurgian puolelle. Anestesiaa näen jo työssäni jonkun verran sillä suht monelle potilaalle annetaan sähköhoitoa eli ECT ( jättäkää ne vanhat "yksi lensi yli käenpesän" illuusiot roskiin sillä nykyajan sähköhoito on ihan eri kaliiperissä ja eri tarkoitukseen kuin ennenvanhaan). Hoidon ajaksi siis potilas nukutetaan noin kymmeneksi minuutiksi joten sähköhoito on kivutonta potilaalle. Nukutuksen hoitaa tietenkin aina anestesialääkäri jota avustaa sairaanhoitaja. Joka kerta seuraan mielenkiinnolla ja hieman ihaillen sivusta. Se on tarkkaa ja vakavaa hommaa mutta he tekevät sen aina niin luontevasti.
Yksi toinenkin asia joka minua huolestutti ennen päivän harjoituksia oli mahtuuko hiukseni myssyyn vai jäänkö epäpuhtaaksi. Rastat nutturalla hiukset peittyivät kahdella myssyllä! Yes, yläfemma!
1 kommentti:
Sähän olet ihan hoitajan näköinen tossa asussa.. :)
Lähetä kommentti