Vaipaton korvapotilas

Nyt on menty reilu viikko ilman päivävaippaa pojalla. Asiaa ei olla ressattu vaan odoteltu kunnes poika itse kiinnostuu ja antaa aikaa potalle. Meillä on sekä supistaja että potta käytössä riippuen kummassa vessassa asioi. Päiväkoti on auttanut kuivaksiopettelemisessa myös, heillä kun on selkeät rutiinit koska käydään potalla. Syksyllä kun päiväkoti jälleen alkoi kerroin ettö saavat pitää häntä boksereilla jos vaan jaksavat ja niin he ovat tehneet´. Iltapäivisin kotiin tuotiin vaipaton poika, eikä edes pyykkipussin kera. Tietenkin vahinkojakin sattuu vielä mutta nyt on hänkin oivaltanut vaipattomuuden idean. Turhaan pöntöllä ei edelleenkään istuta mutta sentään poika osaa ja tietää koska jäädä istumaan. Ollaan jo käyty puistossa ja kaupassakin ilman vaippaa !

Pari yötä sitten Nathan valvotti yöllä, kömpi viereeni ja itkeskeli pipiä ja osoitti korvaa. Yöllä annoin särkylääkettä joka rauhoitti tilanteen ja aamulla kaikki oli hyvin joten vein päiväkotiin. Iltapäivällä oli sielläkin salkanut pipiä näyttämään ja päikkäreiden jälkeen Natte jo huusikin. Onneksi daddy haki jo silloin kotia ja samalla pääsin koulusta ja lähdin näytättämään mutruhuulta lääkärillä. Hoitaja tutki korvat ja totesi että punaiset ovat. Sain itsekin katsoa ja kyllä ne tosiaan punotti. Lääkärikin vielä tarkisti korvat ja lopuksi Nathan sai katsoa mun korviini. Tosi reippaasti antoi katsoa korvat ja innoissaan tutki äitin korvat lopuksi. Perheemme ensimmäinen lasten antibioottikuuri haettiin apteeksita ja nyt taistellaan jotta poika ottaisi sen pahan makuisen lääkelitkun. Muumikeksi on palkkiona kun ottaa lääkkeen mutta aina taistelun kautta. huoh.
Kipeä ei enää ole ja yötkin nukkui heti paremmin, onneksi sattui pari vapaata juuri lääkäritapaamisen jälkeen joten sekin järjestyi ilma saikkuja.