Olen tyytyväinen elämääni ja olen onnellinen. Itse asiassa elämäasä pyyhkii niin kivasti ettei ole ollut aihetta kyynelehtiä pitkään aikaan. Hyvä niin tietenkin mutta minusta itkemällä puhdistaa hieman sisintään ja kyynelehtiminen lieventää stressiä. Kun henkilökohtaisesti ei itketä on hyvä katsoa elokuva joka koskettaa ja avaa kyynelkanavat. Sen tein tänään illalla kun kolmannet 7v juhlat oli siivottu pois, kuusi nostettu tupaan ja koristeltu. Mulla on nauhalla koskettavia leffoja joita katson aina uudestaan ja uudestaan mutta jokunen viikko sitten nauhotin mulle uuden elokuvan,
the notebook, jonka äsken katsoin ja joka piti huolen että kyynelkanavat tyhjeni. Äidiksitulon jälkeen herkistyn vielä helpommin kuin ennen ja miestä monesti hymyilyttää kun vollotan elokuville. Siksi tänäänkin katspin terapiaelokuvani itsekseni kun hän teki muuta.
Eläydyn näytelmään helposti ja jälkeenpäin pohdin mielessäni heränneitä tunteita.
Onko lukijoissa ketään joka samaistuu tähän kyynelterapiaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti