Mä meen kotiin ajamaan uudella pyörälläni tänään, ILMAN APUPYÖRIÄ! hoilotti pian viisi vee reilu kuukausi sitten päiväkodin pihalla häntä hakiessani.
Kotona ei millään malttanut odottaa kun pyörän lestaa madallettiin sopivaksi ja taputti tahdin siinä vieressä. Kun hän sitten lähti taluttamaan 16 tuumasta pihalta tielle päin tuli ensimmäinen vastaisku kun pyörän polkimet osui jalkoihin, asfaltille päästyämme hän jo pikkasen mutisten istahti lestalle ja kuvitteli lähtevänsä hienossa tasapainossa rullaamaan tietä pitkin... Tosi asiahan oli ettei se tasapaino itsestään tullut eikä se tasapainoilu ollutkaan niin mukavaa harjoiteltavaa joten ensimmäinen harjotuskerta ilman appareita jäi lyhyeksi ja tyttö totesi vihaisena että saamme myydä pyörän sillä hän ei siitä tykkää!
Muutaman kerran yllytettiin häntä vielä kokeilemaan eri päivinä mutta ei sitä opi ellei edes tahdo oppia, asenneongelma havaittu.
Nyt ei olla sitten sen koommin edes yritetty innostaa tytärtä joka jo oli päättänyt että apupyörillä on paras polkea. Eräänä päivänä naapurin kaveri oppi yhtäkkiä leikin keskellä polkemaan tuolla tyhmällä tasapainoa vaativalla lilalla pyörällä ja se sai ehkä pienen toivonsiemenen istutettua meihin kumminkin siemenen itämisaika oli pitkä. Eilen lapset taas jälleen polki ympäri pihaa ja päätin olla ilkeä ja vaatia Nalaa tekemään pari harjotusta lilalla pyörällä että saisi jatkaa appareilla varustetulla vihreällä, tämä johti tietenkin itkupotkuraivareihin joista kumminkin selvittiin yllättävän hyvin ja lopputulos oli mitä palkitsevin meille kaikille. Kun Nala oli rauhoittunut tapahtui ihme, hän löysi siemenenalun ja kasvatti siitä kukan hetkessä! Lopulta tyttö ajoi pihaa ympäri lilalla pyörällä aina nukkumaan menoon saakka eikä olisi malttanut tulla sisäänkään. Tämä on niin selkeä tapaus jossa todettiin että tahdonvoima ratkaisee ja niinkuin on hoettu ettei sitä opi ellei halua oppia.
Tänään heti aamusta likat läksi ulos polkemaan pihaa ympäri ja iltapäivällä poljin Nalan kanssa yhdessä parin kilsan päähän ystävän luokse ilman mitään ongelmia!
Huh, mikä helpotus että tämä taito on opittu.
3 kommenttia:
Hyvä Nalani! Just viime torstaina sanoin hänelle, ettei kukaan muu voi hänen puolestaan oppia ajamaan ilman apupyöriä. Oppii kun tahtoo :) ja nyt tahtoi. Hienoa. Yksi etappi saavutettu, nyt kohti seuraavia ;)
Haha :) Ihana Nala! Päättäväinen neiti!! Onnea uuden taidon oppimisesta!
Minä välitän onnittelut :)
Lähetä kommentti