Lapsellisen helppo ikkunanpesu

Saimme päähänpistoksen aamulla ja pestiin Nalan kanssa puolet kodin ikkunoista. Nopeeta ja vaivatonta kun sai sivusta vain ohjata neiti viisiveetä. Ensin pölyt, sitten karmit puhtaiksi. Ulkona oleva "ikkunalauta" on keväisin aina ihan musta joten ne taiottiin jälleen valkoiseksi. Sitten vaan pesemään ikkunoita. Kylmällä vedellä ja enjon kuiduilla tietenkin. 

Lapsellisen helppoa! 

Aikaakin kului vaivaiset 45 min kolmeen isoon ikkunaan joissa kaikissa 4 lasipintaa. 

Kevätsiivoukset on niin käynnistyneet. Olen siivonnut ja tyhjännyt kaappeja. Vienyt tavaraa kiertoon ja roskiin. Pessyt kylppärin ja vessan kokonaisvaltaisesti. On ihanaa olla energiaa täynnä ja kokea se helpottunut olo ja syntyä vähä jälleen uudelleen aina näin keväisin. 

Kyllä minä reagoin näin kun kevätaurinko paistaa ja asfaltti pilkottaa. 

höpinää

Kun muu kansa palaa arkeen hengähdän minä ja vietän vapaapäivää pitkän työpyhän jälkeen. Lankalauantaina oltiin perinteisesti trullittelemassa lasten kanssa naapurustossa. Nathanilla oli puky pyörä mukana ja vaunut hätävarana. Korit ja pannu täyttyivät herkuista ja reippaat trullit virpoivat ja kiittivät aina kauniisti. Nathan oli aivan loistava pikkutrulli ja juoksi tyttöjen perässä oville ja änki itsensä varmalle naminsaanti paikalle ja toi sitten iloisena naminsa mulle. Keräsin ne siis vaunuihin sillä korista ne ois vaan tippuillu. 

Kotona lounaan jälkeen kun pikkuveli nukkui sai tytöt syödä osan herkuistaan mutta kaapissa on vielä iso pussillinen josta ottaa kun päätetään pitää herkkupäivä. Muu perhe on viettäny aikaa myös mökillä mun ollessani töissä ja sunnuntaina kerittiin mun vanhempien kanssa brunssille Centraaliin.
Säät on todellakin ollu keväiset ja reilusti plussan puolella. Jokakeväinen sirkus on taas kaupungissa ja tänään tehtiin pyörälenkki siitä ohi ja saatiin lupa katsella ponia ja aasia.

Tää on se aika vuodesta joka syksyn tavoin vihastuttaa pukeutumistouhujen vuoksi sillä esillä tulee olla sekä toppaa että välikautta ja kuomat sekä kumpparit ja kurikset ja moljoona eri hanskaa, ja kaikki aina kastuu silti... Kumminkin rakastan kevättä ja tätä ihanaa fiilistä joka valon mukana tulee. Ahdistaa silti että aina jätätn taimien istuttamiset viime tinkaan, jos vaikka tänään hakis multaa?

pitkä perjantai

Hoitoalalla harvemmin tulee nautittua vapaista pyhistä mutta se ei niin haittaa kun ainakin vielä siitä saa hyvän korvauksen. Tänään mulla oli aamuvuoro joka siis alkaa klo 07, lähden kotoa varttia vaille. Harmittelin etten näkisi kuinka lapset etsii eilen piilotettuja pääsiäismunia ja heidän ilmeitään kun avaavat munat mutta toisin kävi. Nalani niin jänskätti pääsiäispupun tulo että se pomppas hereill ejo kuuden jälkeen ja herätti sisaruksensa munajahdille. Itse pakkailin eväitäni ja sainkin olla mukana munajahdissa ja näkemässä kuopuksen ihanan iloisen ilmeen ja naurun kun hän löysi munansa ja sisällä olevat sulat joilla kutitella meitä muita. ( kuuluu lempipuuhiin) Tytöillä oli suklaapupu tikkarit ja yksi muna ja Natella oli sulkien lisänä pari digestive keksiä. 

Niin ne jäi mutustelemaan sohvalle kun lähdin sorvin ääreen. 

Töissä pidän hiuksia usein yhdellä ranskiksella mutta sainkin tänään päähänpistoksen letittää kaksi lettiä. Lopputulos oli mielestäni parempi kuin se yksi letti ja tästä tulee varmaan uusi arkikampaus! Hitsi muuten selfiet ei oo yhtään mun juttu. 

Pyhän kunniaksi kaivoin osaston kaapit läpi ja pidin jälleen leivonta terapiaa. Joo joo joku ajattelee mutta oikeasti kaksin potilaan kanssa taikinaa sekoittaessa saa aina hyvät keskustelut aikaiseksi ja jopa tyypit jotka eivät ikinä leivo pystyy siihen ohjauksella ja se fiilis kun kahvilla saa syödä itseleipomaa on mahtava. Toisin kuin somatiikalla niin meillä potilaat viettävät viikkoja ja joskus jopa kuukausia joten tämä voittaa sen ikuisen pullapitkon mennen, tullen ja palatessa. Pääsiäispyhä on pitkä ja hidas joten pientä piristystä on hyvä olla, huomenna taidan mennä trullina töihin.

Vaikka kotimatka ei ole kummoinen odottikin perhe minua työpaikan portilla, he olivat viettäneet päivän miehen ysävien luona ja olivat sopivasti kotimatkalla. Oli syötetty kanoja, silitetty hevosen kokoista koiraa ja rakennettu majoja. Illalle oli sovittu lammasillallinen. On se vaan kätevää ja luksusta kun oma mies on kokki. Syksyllä ystäviltä ostettu luomulammas pääsi juhlaateriaksi ja oli suussasulavan herkullista. Lapsetkin hotkivat menemään. Arjessa ei niinkään tuu pöytää katettua mitenkään erikoisemmin mutta heti kun on hieman aikaa tai tilaisuutta niin katetaan kunnolla ja sen lapsetkin huomaavat. Neppekin kysyi pöytää kattaessamme että tänäänkö syödään sellaista todella hyvää ruokaa?

Loppuilta meni chillaillen. Huomenna täälläpäin on trullipäivä ja sitä rumbaa olen itsekin odottanut, se on niin vahva traditio ja kiva sellainen. Kerkeän onneksi kiertämään trullejen kanssa ja lounastamaan ennen iltavuoroani. 

# skog ja helppo päivällisvinkki!

Lauantain häät oli aivan mahtavat. Rennot ja kauniit. Hääparilla on kieltämättä mahtava tukiverkosto ja ystäväpiiri! Lapset olivat hoidossa ja kotia tultiin vasta yömyöhään. Tanssilattia kävi kuumana ja polaroidkuvilla varustettu photobooth loi ihania muistoja illasta. Onnea hra ja rva Skog! 

Lapsilla oli yökyläily menny kans mukavasti mutta olimme kaikki vähän väsähtäneitä eilen.

Päätin päästä helpolla ruokailujen suhteen ja heitin soppaverkit liedelle lounaalla ja likkojen kans vatkattiin pannaritaikina uuniin kypsymään samalla kun paistoin jauhelihaa jossa sipulia, mustapippuri,suolaa ja lopuksi smetanaa. Lrvitin lihamömmön pannatille ja käärin sen kääretortuksi. Helppo päivällinen joka osui ja upposi, nathankin söi neljä annosta!  Voimme siis suositella!

Siinä se viikonloppu ja vapaaviikkoni meni. . . 

time is money

Onni on hyvät ystävät. 

Onni on hyvät kummit. 

Molemmat tytöt sai toisiaan tontemattomilta kummitädeiltään samat joululahjat nimittäin kirjallisen lupauksen viettää päivä heidän kanssaan. 

Nepele valitsi sisäleikkipuisto-päivän ja oli ensimmiäisenä lunastamassa lahjaansa, eilen oli pikkusiskon vuoro ja hän toteutti saman toiveen. 

Kuulemma oli salakavalasti vinkannut kummitädillen että neppe sai sen päivänä tuollaisen slushien...

jolloin kummitäti ymmärsi tarjota hänellekin moisen. 

Huvittavaa. 

On ilo huomata kuinka odotettuja tälläiset yhdessä vietetty aika ja kokemus on ja kuinka paljon ne lapsille(mme) tarkoittaa. Niitä muistellaan vielä pitkään. 

Paras lahja on kieltämättä aikasi. 

Tämän illan hääpari toivoi häälahjaksi jotain persoonnallista ja itsetehtyä. 

Helpompaahan olisi hakea tietty tuote joka lahjalistaan on merkattuna mutta minusta tämä on ihana idea joka vaatii just enemmän aikaa ja kekseliäisyyttä. 

En vielä paljasta mitä me viemme, mutta aikaa ollaan siihen upotettu yhdessä lasten kanssa ja juuri sitä tämä pari toivoikin. 

Lahjassa on huomioitu parin tarpeet ja elämäntyyli jotka sivusilmällä olen huomannut heillä ollessani ja pistänyt korvan taakse jemmaan. 

Toivotaan että ilahtuvat. 

Olin jo aamu ysiltä tehnyt naamakuorinnan ja käyny ystävän luona laittamassa kestoripsenpidennykset jotta lookki olisi ja pysyisi hyvänä läpi yön. 

Syksyllä hän laittoi ensimmäisen kerran ripset mulle ja olin tosi tyytyväinen sillä lookki on luonnollinen. Eikä ripsien tippumisen jälkeen jäänyt vaurioita omiin ripsiini. 

En siis uudistanut ripsienpidennytä silloin syksyllä. . . 

vuoden ensimmäinen pyörälenkki

arvaa lempivärini?

Tänään oli päivä ilman kalenteriin merkattuja menoja aamupäivästä. Nostettiin Naten Puky potkupyörä ulos Nalan pyörä varastosta pihalle. Noin vain lähti molemmat liikkeelle eikä Natella ollut lainkaan vaikeuksia ajaa ulkonakaan vaan tämä parin kuukauden harjoittelu täällä sisällä on tehnyt tehtävänsä ja poika tyyräs ja hantlas pyöränsä hyvin. kilometrin pituisella lenkillämme saimme hymyt monien kasvoille ja jopa kaksi spontaania juttukaveria. Jotenkin iäkkäämmät ihmiset jää helposti juttelemaan kanssani aika usein, eikä se minua kyllä häiritsekään. Kaupan pihalla oli traktori poistamassa pikkukiviä ja se toiminta kiinnosti taaperoamme kovasti ja jäätiin siihen paussille keskelle parkkista. 

Lenkin jälkeen poika simahti heti kun näki sänkynsä. 

Me jäätiin Nalan kanssa hetkeksi pihaan hakkaamaan jäätä pienemmäksi jos vaikka aurinko sulattais nopeammin. . . Meillä on nimittäin metsä auringon suunnassa jossa puut ovat todella korkeita ja varjostavat ujoa kevätaurinkoa joten piha sulaa hitaasti. Tosin olisi tarkoitus kysyä josko metsän omistaja suostuisi kaatamaan pisimmät kuuset varjostamasta. 

Kevät tuo tullessaan myös vihreät sormet ja kutkuttaa kovasti päästä ulos möyrimään multaan. 

kevättä rinnassa ja päivitys

On se kumma tuo luonto äiti, äsken oli kunnon talvi ja nyt jo kävelyteillä asfaltti paljaana. Tänään olen hoidellut asioita heti aamusta ja sain kävellä villakangastakki auki lepattaen kun oli nin lämmin. Vastaan käveli mies housunpultut käärittynä polviin ja t paidassa...

Lauantaina vietetään ystävämme häitä joten kävin taas parin vuoden tauon jälkeen Artisticalla omepelemassa löysät hiukset takasi rastoihin kasvamaan. Se tekee ryhdikkäämmäksi ja siistimmäksi joten häissä on sitten tuliterä nuttura. 

kampaajan tuolissa juuri fiksattuna. 

Kotiportilla jäin ihailemaan tuota aurinkoa. Niin kirkkaasti valaisee. 

Ainut miinus nyt on nuo liukkaat pihat.

Räpsin toissailtana tän kuvan ku muksut opetti Nathanille junaradan ja parkkitalon jujut. Jos tytöt on .mukana niin poika jaksaa istua ja leikkiä mutta itsekseen potkii ja heitää lähinnä palloja tai hyppii sohvalta. Tänään ajattelin nostaa Pukyn potkupyörän ulos jotta poika saa harjotella pyörätiellä. 

Polkuped ilmoittivat muutes juuri että heidän paikallisen pienyrityksen varastossa on nyt kaikkia värejä ja malleja kaikista koosta. ( ihan omaa hyvyyttäni mainostan.)

hiphei ja tervetuloa kevät ! ( ja takatalvi)

Pojasta

Pikkupoikamme on jo täysi taapero. Ei enää edes kauaa niin juhlitaan jo kaksivuotis päivää! Motorisesti todella liikkuvainen ja menevä tyyppi. Ehtiväkin on sillä me muut ei todellakaan aina pysytä perässä. Hän on tähän asti hajottanut enemmän irtaimistoa ja omia luita kuin likat yhteensä tänä päivänä. Jos hän ois eka lapsi olisin varmaan aika puhki hänen touhuistaan ja vauhdista mutta näin kolmantena se vaan on tuossa arjessa mukana. Suuri apu on isosiskot jotka mielellään leikkii hänen kanssaan ja viihdyttää. Pala- ja lautapeleihin häntä tosin ei haluta mukaan, paitsi nopanheittäjäksi. Sanavarasto oli vielä jouluna todella suppea ja poika hoki lähinnä pallo, mamma, dädi, aani (nalani)... Nyt helmikuussa on sitten lisääntynyt tuo sanavarasto oikein moninkerroin ja Nathan toistaa kaiken kuin papukaija. Osaa jo kertoa mitä haluaa ja juttelee niinkuin muutkin tuon ikäiset. Monikielisyys huomataan siinä että hän ymmärtää mitä me sanomme (minä:svenska, daddy:swahili ja mummi:suomi) ja vastaa liki aina oikealla kielellä. 

Monikielisyys tulee siis automaattisesti mutta nähdä saa kuinka hyvä kielipää sitten on muita kieliä oppimaan isompana. 

Kaikki, siis kaikki, pallolajit kiinnostaa. Oli se sitten koripallo, jalkapallo, keilaus tai pallomeri niin poika viihtyy ja tekee. Tanssiminenkin tosin on hauskaa, varsinkin lempibiisin eli Robinin Boom Kah tahtiin. Auta armiasi jos vaihdat biisin johki muuhun! 

Hän osoittaa mielellään tunteitaan, itkupotkuraivareita ellei tahto mene läpi mutta myös haleja ja pusuja satelee. Mikä onkaan ihanampaan kuin pienet tahmeat kädet jotka kietoutuu ympärillesi ja pieni törröttävä suu joka sanoo uss uss (puss).

lomaviikko lusittu

Hiihtolomaviikollemme on mahtunut paljon menoa ja meininkiä. Käytiin Simpsiöllä opettamassa lapsia laskettelemaan, vietettiin päivä risteilyllä Uumajaan ja eilen sain viettää ihanan hauskan illan ystäväni polttareissa. Illat venyivät myöhään yöhön ja sen myötä blogiakaan ei ole päivitetty.

Pallomeren kuningas

uumajan torilla

Sää on todellakin ollut puolellamme koko viikon. Ebnen simpsiötä lapset olivat kokeilleet laskettelusuksiaan ainoastaan pulkkamäessä hakien tasapainoa. Molemmat innostuivat lajista ja tajusikin aika pian kuinka jarruttaa ja aurata. Menivät ja pujottelivat ihan slalomiakin. Se oli kyllä viikon kohokohta.

Kun viimeksi oli suojasää niin rakensimme koko perheen voimin linnakkeen pihaamme ja se on viihdyttänyt täällä koti ulkoiluja. Se on muodostunut ravintolaksi ja piilopaikaksi. Lasten leikkiessä siivosin leikkimökkiä, se on terapeuttista jotenkin kunhan unohtaa että se oian taas on sekaisin. Kirpulta löytyy halvalla noita vanhoja kauniita kahvikuppeja sekä alumiini/teräs kulhoja ja kupuja. Maalasin viime kesänä leikkimökin vaökoiseksi sisälyä ja se muutti ilmettä aivan huimasti. Oli ennen semmonen käsittelemätön puu...

Tänään päätettiin lomamme mökillä vanhempieni kanssa. Oli sopiva suojasää ja lumestä syntyi akka ja linnake. Nathan on kunnon moffan poika, ollu jo kauan mutta tänään viimeksi  se fakta vaan vahvistui. Mökillä oli tosi rauhallista ja kaunista kun kaikkialla oli iso paksu lumipeite eikä tuulikaan vaivannut. Opetettiin Nepelle pasianssi(mikä pasianssi se on nimeltään äiti?) ja se lähti nii hyvin rullaamaan että kotiakin vietiin korttipakka!( joo me ei sellasta olla ennen omistettu...) 

Kaikenkaikkiaan tuntuu ihan hyvälle palata töihin, tosin vaan viideksi päiväksi jolloin jatkan lomailua...

Hyvää yötä

#sisarukset

On yksi asia jota ihailen joka päivä ja josta olen ylpeä päivittäin, 

nimittäin lasteni sisaruus suhde! 

Tytöt haluavat usein pukeutua samanlaisiin vaatteisiin ja kampauksiin. 

Kuvassa hiukset ovat auki pyynnöstäni, kuvien jälkeen menivät laittamaan pampulat. 

Nathankin halusi mukaan kuviin ja tietenkin hänet otettiin avosylein vastaan. 

Jos olen jossain elämässäni onnistunut niin se on tässä. 

*kamera edelleen kaupassa joten kännykkäkuvilla mennään... 

HIIHTOloma korkarttu

Hiihtoloma ei olisi paremmin voinut alkaa, meni aikalailla niinkuin Strömsössä. Aurinko posotti heti aamusta kirkkaalta taivaalta ja pakkasasteita oli sopivan muutama. Syötiin brunssi jonka jälkeen nappasimme sukset kainaloon ja kävelimme lähellä sijaitsevalle ladulle. Tytöt hiihti menemään ja Nattekin sai ensimmäisen kosketuksen lajiin. Poika hinas itsensä noin 15metriä jonka jälkeen halusi sukset pois häiritsemästä. Tytöt tais hiihtää aikalailla samanverran tuon ikäisenä. 

Naten päikkyjen jälkeen suuntasimme lähistön pulkkamäkeen lumisateessa. Poika laski pulkalla ja tytöt sai kokeilla laskettelusuksiaan jotka juuri hankittiin. On se hyvä kun nykyään löytyy kaikki varusteteet helposti ja edullisesti. Molemmille saatiin laskettelusetti samaan gintaan ku sellaisen tuntivuokra lasketteluleskuksissa. Epäilin etteivät neidit olisi uskaltanu mäkeä alas vaan yllättävän helposti ne laski mäen. Pari ekaa laskua ne kaatuili ja sit pysyivätkin jo ihan pysytyssä. Lapset riemuitsivat ja jaksoivat hyvin vaikka pulkkamäessä hiihtohissiä ei olekaan vaan kipusivat aina saksiaskelin ylös ja liukuivat alas.
Tarkoituksena on mennä tässä joku päivä hiihtokeskukseen laskettelemaan opettajan avuin. Ite ku oon lautailija niin en osaisi edes opettaa suksilla ja mies ny vielä vähemmän osaa näitä talviharrastuksia... kun Neppe oli vauva ja olimme lapissa niin yritin opettaa miestä lautailaan mutta siihen yhteen kertaan se sit jäi...
Saapi toivoa että loppuviikko olisi yhtä kaunis. Uumajaankin ajateltiin mennä käymään ja Nepellä on kolmet (!!) kaverisynttärit lomaviikolla, joten ohjelmaa kyllä riittää.

loma lähestyy

Viimeinen työviikko on pulkassa ja huomenna on enää koulupäivä jonka jälkeen saa heittäytyä hiihtoloma tunnelmaan ja nukkua pitkään, tai ainakin toivoa että saisi nukkua ysiin... Lapsilla viikko on ollut tavanomainen ja tavannut ystäviään ja peuhanneet lumessa. 

Nathan isojen perässä.

kauppiaat odottavat asiakkaita.... 

Tykkään Nepen opettajan läksy systeemistä. Maanantaina he saavat tietää mitä pitää perjantaiksi olla tehttnä ja sit saa ite pilkkoa tehtävät niin et jaksaa tehdä ne valmiiksi perjantaille. Matikkaa muutama sivu ja diktamen aina perjantaisin. Diktamen on aiia oikeinkirjoituskoe jossa saavat kaksi lausetta jotka pitää sit luokassa osata kirjoittaa open sanelemana. Lukuläksy on joka päivälle, tulisi lukea vartti joka päivä.

On hienoa nähdä kun oma lapsi oppii jotain niin suurta kuin lukemaan ! 

lauantai kahdeskymmenes

Eilen oli semmoinen arjen palapeli kun valvoin viimeisen yön töissä ja mies kokkaili yömyöhään ravintolalla. Vanhempani päättivät ottaa lapset yökylään heille jotta pääsisivät itsekin ajoissa petiin. Kuulemma Nala oli pettnyt kun heidät palautettiin kotia jo aamupalan jälkeen eikä iltapäivällä niinkuin yleensä. Omat uneni jäivät todella lyhyeen kun talon täytti lasten äänet ja muutama kiukkukohtaus. Vikan yön jälkeen en onneksi paljoa nukukaan jotta saan rytmin käännettyä illalla. Johanna tuli leikkimään tyttöjen kanssa ja tätä odotellessa lapset rakensivat pienet liukurimäet pihaan.

 Sää oli mainio ulkoilulle mutta Nathan vietti sisäpäivää vielä sillä on kuumeillut. Leivoin hänen kanssaan suklaa mutakakun marenkipeitolla huomiselle kun kahvitellaan sitä mun ikäkriisiäni... saatte reseptin kun tuomio on saatu makuraatilta. 

huomio pojan itsetehdyt tatakat käsissä ;)

Samalla heitin aineksia keittokattilaan, juu mulla on oma kattila keitoille ihan vaa siks et ne maistuu siitä niin hyvälle, ja niin päivällinen syntyi vasurilla. yes siskonmakkarakeittoa! Ihan niinku meidän keitto kun me ollaan sisaruksia, totesi esikoinen kun näki ruoan ja kattoi pöydän. Meillä lapset auttaa kattamaan ja vie aina omat astiat tiskipöydälle kun ovat syöneet. Se on minusta itsestään selvyys opettaa lapsille. Keitto uppos niinkuin aina.

Sitten sytytin kynttilät ja lyhdyt ja nautin pimenevästä illasta. Pelattiin afrikan tähteä. Nathanilla oli tärkeä rooli nopan heittäjänä mun pelivuorolla  ja muuten treenattiin sen kans oman vuoron odottamista. Nopan heitto osottautui taas luonnonlahjaksi pojalle joka tykkää paiskia ja heitellä kaikkea. Nala löysi afrikan tähden saarelta ja lensi kotiapäin isolla rahasummallaan mutta Neppe vei voiton siskonsa nenän edestä. Onneksi voitto ei ole kaikki kaikessa.  Tässä tämän päivän jaarittelut ja kuulumiset. Miten muut viettää viikonloppuaan?

ikä kriiseilyä?

Ensi viikolla täytän vuosia, yhden päässä pyöreistä... se pistää vähän miettimään. Hieman tuntuisi siltä kuin olisi ikäkriiseilyn vuosi tiedossa vaikka toissaalta olen jo ruksinut to do listaltani monia asioita ja saavuttanut melkein kaiken haluamani. Se että ei vielä asuta Keniassa ei edes oikeesti häiritse minua, suunitelmat on ja pysyy mutta aikataulut muuttuu ja elämäkin.

Minulla on perheeni ja työni sekä jatko opinnot alalla joka tuntuu omaltani. Oma koti ja auto, enää koira puuttuisi? Noh se löytyy naapurista, samoin kissat.

Miksi sitten pääni huutaa että minusta tulee vanha, vaikka tiedostan että vuoden päässä kolmestakymmenestä ei todellakaan ole vanha.

Koulun ruokalassa ikäni iski päin naamaa kun kurssikaverini ilmoitti että hän täyttää samana päivänä kuin minä, kaksikymmentä! Lause vei minut sekunnissa yhdeksän vuotta taaksepäin elämässäni. Se oli hiukeeta aikaa, muistot ovat hyviä niiltä ajoilta. Olin nuori ja maailma oli avoin minulle, kompassi osoitti silti koko ajan itä afrikkaan. Tanssilattiat kutsuivat, ystävien kanssa tehtiin paljon jänniä juttuja ja pidettiin todella hauskaa. Olin rakastunut ja pian kasvatin esikoistamme vatsassani.

Vuodet tuntuvat minuuteilta ja sitten yhtäkkiä ne tuntuvatkin todella kaukaisilta. Paljon on tähän vuosikymmeneen mahtunut. Kaikkea mitä elämältäni toivoin. Minunhan tulisi siis iloita tätä aikaa eikä stressata numeroa jolla todellisuudessa ei ole merkitystä.

On vaan niin hienoa sanoa että alkaa kakkosella, sitten ensi vuona kolmonen hämää ja astuu jotenkin virallisemmin pois nuoruudesta. Olenko ihan hassu ajatuksineni? Todellisuudessa tiedän ettei se kolmekymppinen tule missään tuntumaan, mutta silloin suunnittelin kerrankin juhlia syntymäpäivääni ja vuosikymmenen vaihtumista.

Tänä vuonna mennään vielä kahvittelu linjalla. Tulihan tämäkin syntymäpäivä yllättäen, juuri tänään kaupassa mietin että mitä leipoisin sitten kahvitteluille, kun kotona tajusin että saan leipoa ne jo nyt viikonloppuna!

Oli miten oli, kaikki on hyvin.

ps. pian yhdeksän vuotta sitten syntyivöt myös rastani. 050607*

hatunnosto vanhemmillemme

Olen joskus ennemminkin ylistänyt vanhempiani täällä blogin puolella mutta ei sitä liiakseen voi tehdä. Marja Hintikka (mhl) showssa oli eilen keskustelua isovanhemmuus hukassa? Oottehan muuten seurannu kyseistä ohjelmaa, todella huikee ja suorasanainen show! MHL facebook sivuilla käytiin keskustelua tukiverkostosta ja isovanhemmista. Ihan niinkuin ennenkin kun Meidän perhe lehti teki galluppia aiheesta niin yllätyin kuinka moni oikeesti elää yksin vanhemmuudessaan ja kuinka moni lapsi elää ja kasvaa ilman isovanhempien läsnäoloa. 

Mun vanhemmille isovanhemmuus tuli aika yllätyksenä mutta silti jo vatsan kasvaessa huomasin että he haluavat olla osa lapsemme elämää, toissaalta se oli luontevaa sillä olemme paljon tekemisissä vanhempieni kanssa muutenkin ja asumme samassa kaupungissa. Kun odotimme esikoistamme muutettiin itseasiassa vanhempieni naapuriin ja se oli vain positiivista.

Nalaa kun odotettiin muutettiin isompaan ja maan tasolle ja Nathan syntyi tänne iki omaan kotiimme joten tätä kirjoittaessani huomaan että joka lapsi on syntynyt eri kotiin, silti kaikki ovat olleet tarpeeksi pieniä tänne muutettuamme jotta tämä on heidän kaikkien lapsuuden koti. 

Anyway meni vähä sivuraiteille. . . 

Anoppila eli fammula kun on toisella puolella maapalloa niin he eivät ole lapsiamme hoitamassa arjessa mutta sitäkin enemmän kun käydään visiitillä jolloin asumme monta viikkoa heidän katon alla ja jolloin lapset ja isovanhemmat tankkaavat yhteisiä muistoja ja hetkiä. 

Arjessa he ovat läsnä teknologian avulla, skype ja whatsapp todellakin auttavat pitämään heidän välejä kunnossa ja up to date.

Täällä arjessa kun molemmat tehdään vuorotyötä ja suoritamme opintopisteitä sekä mulla noita muitakin hommia niin mun vanhemmat ovat kulmakivet tässä palapelissä. Nykyään hoitovukeja tulee vähemmän kun teen enemmän päivävuoroja jolloin päiväkoti on auki mutta melkein viikkottain tulee muutama parituntinen jolloin vanhempani hoitavat joko meillä tai heillä tai mökillä. 

Lapset tykkäävät kun saavat viettää aikaa mummin ja moffan kanssa. 

Jos aikaa kuluu ilman hoitotarpeita niin vanhempani alkavat jo kysellä lasten perään ja järkätään leikkitreffit. Näin vanhemman roolissa on ilo huomata että omat vanhempani rakastavat lapsiani ja haluavat olla osana heidän elämäänsä. Vanehmpani vievät lapsiamme teatteriin tasaisin väliajoin ja yökyläilyt kuuluu lastemme lemppareihin. Silti he ovat vielä työelämässä ja tekemistä heilläkin on joten aina ei hoitovuorot sovi heidän menojen kanssa yhteen jolloin turvaudutaan muuhun tukiverkostoon. Isoveljeni ja tämän tyttöystävä ja muut ystävämme auttavat myös välillä. 

Jos ja kun oma kalenteri antaa myötä niin hoidamme mekin ystäviemme lapsia tai autetaan missä pystymme. Nytkin viikonloppuna yksi kaveri tulee hoitoon koko viikonlopuksi. 

Ikinä en ota vanhempieni hoitoapua itsestäänselvyytenä ja ymmärrän että heillä on elämässään muutakin kuin mun perheen tarpeet. Aina lausutaan aito kiitos kun homma on hoidettu mutta se tuntuu pieneltä. Joskus kutsumme heitä syömään joko kotiimme tai viemme ravintolaan osoittaaksemme kiitoksemme. Kun ikä alkaa painamaan on vuoroni auttaa heitä, mutta siihen on vielä aikaa. 

Minun on todella vaikea ymmärtää isovanhempia jotka toteavat ei minuakaan autettua / itsepähän olet lapsesi tehnyt. Lähinnä ihmetyttää se ettei omat lapsenlapset kiinnosta... Olen satavarma että minusta tulee samanmoinen mummi kuin oma äitini on nyt. Läsnä ja kiinnostunut. 

KIITOS TACK 

runo

Rakkauttasi voit tuhlata sillä sitä et mukaasi saa

, eikä kukaan sitä sinulta peri.

ystävänpäivä pulkkamäessä

Talvi oli parhaimillaan tämän viikonlopun ajan kun sai tehdä lumiveistoksia sekä laskea mäkeä. Sekä rauniot että kalarannan mäet tuli viikonlopun aikana testattua. Viime yön lapset vietti mummilassa kun me vanhemmat juhlittiin lapsuudenystäväni häitä. 

On aina yhtä mielenkiintoista kun kahden ihmisen ystävät kootaan samaan tilaan viettämään iltaa. Tulee juteltua uusien ihmisten kanssa tai sellaisten joita harvemmin näkee. Minusta se on todella mielenkiintoista, meitä on niin monta erilaista.

Tänään nukuimme pitkään vaikka se tuntuukin aika ajanhukkaamiselta mutta kyllä se teki ihan hyvääkin. Iltapäivä vietettiin tosiaan venhempieni kanssa pulkkamäessä.

raaka browniet

Jos mitään muuta kirjoitettavaa ei ole niin ainahan voi reseptejä jakaa, eikö näin.

Löysin tämä kaverini facebook seinältä ja päätin kokoeilla kun sen verran hyvältä näytti. 

Alkuperäinen resepti löytyy täältä.  

Brownies

2 dl saksanpähkinöitä

2 dl tuoreita taateleita ( muista poistaa kivet)

1/2 dl kakaojauhetta

1 rkl maapähkinätahnaa

ripaus suolaa

Pari tl vettä 

1. pienennä saksanpähkinät tehosekoittimella 

2. Lisää muut ainekset ja surauta sileäksi. Varovasti suolan kanssa!

3. massan tulee olla hieman tahmea mutta "kiinteä"

4. painele taikina vuokaan, käytin puolikasta leipävuokaa. ja laita pakkaseen jähmettymään kun teet kuorrutteen. 

Kuorrutus

1 kypsä avokado

1 vaniljatangon siemenet

3 rkl juoksevaa hunajaa

1 rkl kookosöljyä

3 rkl kakaojauhetta

Laita kaikki ainekset mixeriin ja surauta sileäksi ( varmista ettei  löydy avokadonpalasia). Levitä kuorrute pohjan päälle ja pakasta hetki vielä. 

Meillä nämä maistui kaikille perheenjäsenille!

heipparallaa

Moi, mitä kuuluu pitkästä aikaa? Kyllä, vierähti tovi ihan huomaamatta ilman uusia blogipostauksia. Elämä silti jatkui ruudun tällä puolen eikä mitään sen kummempaa ole tapahtunut. Mitään sen suurempaa syytä hiljaisuuteenkaan ei ole, ei vain löytynyt inspistä päivittää blogia hetkeen ja se on kait ihan ok sekin... Into on ehkä palannut ja mahdollisesti tämäkin blogi herää taas henkiin. 

Olen tänä vuonna lukenut harvinaisen vähän blogeja, karsinut listaa ja aikaa ruudun ääressä. 

Kameranikin on edelleen hajalla sillä en osaa päättää satsaanko paljon vai vähemmän mammonaa uuteen. Tiedän tosin minkä haluaisin, saman kuin ennenkin mutta paremman version.  Henkilökohtaisesti tarvitsen kuvia kirjoitusteni pariksi, kuvat ovat minulle todella tärkeitä. Pienestä pitäen olen rakastanut valokuvien katselua, silti juuri nyt asiat on sen suhteen ihan retuperällä sillä ei kännykällä otettuja kuvia arvosta samalla lailla... 

Olen itse(kin) huono kommentoimaan blogeja sillä luen yleensä kännykällä enkä jaksa vääntää kosketusnäytön kanssa miljoonaa kirjotusvirhettä sisältäviä kommentteja vaikka kommentoida monesti haluaisinkin. Sekö lie syynä että täälläkin kommenttikenttä ammottaa tyhjyyttään? Pieni tervehdys minulta sinulle, arvostan kommentteja. 

leijonan ura edessä?

Mun on aivan pakko jakaa tämä ihana video kun pikku zebra turustuu jäähän. 

Kuomien alle on sidotta todella retrot kaksiteräiset luistimet joilla kaikki lapsemme ovat aloirtaneet. Natte veti niin hienosti isompien perässä ja matki heitä. Kun isommat hyppi jäältä lumikasaan niin hyppi hänkin ja nauroi. 

Tämä puolitoista vuotias pikkuzebra on niin valloittava ! 

M