Muhkean mehevät ruuneberit

Huomenna on yksi talven herkullisimmista päivistä kun muistetaan herra Runebergiä  ja nautitaan päivälle tuttuja torttuja. Huomenna vietän päivän koulussa joten leivottiin tänään Nepen kanssa. Satsista tulee about 20 muffininkokoista ruuneberintorttua joten tarjosimme  jälleen naapureillekin. 

Ohjeita on monia mutta tämä kinuskikissan versio jonka kanssanne nyt jaan on ehdottomasti maukkain!  

Aloita murskaamalla 100g pipareita. Ja sekoita lisään 2,5 dl mantelijauhoja, 3 dl vehnäjauhoja, 2tl leivinjauhetta, 1 rkl vaniljasokeria ja 1rkl kardemummaa.

Vatkaa erillisessä kulhossa 250g voita ja 3dl sokeria kuohkeaksi ja lisää sitten yksitellen 4 munaa.

Kaada 2 dl kuohukermaa vuorotellen kuivien aineiden kanssa voivaahdon sekaan.

Täytä muffinssivuoka taikinalla ja paista 200 asteessa n.20 min.

Leikkaa kohonnut kohta pois ja käännä torttu ns nurin ja kostuta se ei leikattu puoli n 7 sekunttia tuorepuristetussa appelsiinimehussa.

Aseta lautaselle kostumaan kauttaaltaan.



Kuorruta vadelmahillolla ja sokerikuorutteella ja popsi menemään.







hedelmäpuussa

 

Avokadojen alla.

 

 

Ruoasta

 

Yritin parhaani mukaan kuvata mahdollisimman monta ruokalautasta reissusta.

Ruoka kun jotenkin on niin oleellinen asia matkatessa ja eläessä.

Kotona Cucu valmisti perus kenialaista kotiruokaa, ugalia, liha/vege kastikkeita, mokimo, pilau, matoke, chapati ja sukumaa.

Ulkonasyödessä tuli tilattua perus ranskiksia ja joskus jopa hampurilaisia.

Eri smoothiet ja hedelmäjuomat oli arkipäivää.

Nepele ja Guka joi monen monta litraa avocadomehua kuukauden aikana.

Ahmittiin tuoreita mangoja, banaaneja, avokadoja, passion hedelmiä, papayaa ja muita kenialle tuttuja hedelmiä.

Aamupalaksi esimerkiksi toast mayai eli paahtoleipa dipattuna rikottuun munaan joka paistetaan pannulla, leipää hillolla, paistettuja / keitettyjä munia, makkaraa tai edellispäivän tähteitä ja smoothieta.

 

 

Väliläl valmistettiin myös uppopaistettuja mandazeja eli donitseja sekä samosoja eli ns.lihapiirakoita.

Mieheni kokkasi perheelleen myös yhden bravuurinsa eli munakoisolasagnen sekä avokaadokeiton.

Nyamachomaakin syötiin niinkuin jo olen kirjoittanutkin aiheesta.

Tienvarsilta ostettiin välipalaksi grillattua maissia.

Ja paaljon korianteria!

Kotona +358

Nyt on yli vuorokausi matkustettu ja määränpää tavoitettu, oma sohva.

Herätyskello soi 4.30 aamuyöstä jolloin oli vaan noustava ja toimittava.

Koko talo heräsi hyvästelemään ja Cucu lähti kuskaamaan meitä lentokentälle. Matkalla ei montaa autoa vielä näkynyt, muutama taksi meidän lisäksi. Baarit olivat vielä täynnä porukkaa jotka juhlivat aamuun saakka ja heidät nähdessäni iski pieni katkeruus etten käynyt kertakaan edes parin tunnin tanssi keikalla. . . disko matatut joissa soi kuumimmat hitit kovalla volalla koko ajomatkan ajan oli lähin kosketus ns baariin vaikkei siinä tansiimaan päässy mutta sentään hyvät biisit tuli kuultua.

Lennot sujui hyvin elokuvia katsellen ja nukkuen.

Suomeen laskeuduttiin keskiyöllä jolloin Nathanin kummisetä haki meidät yökylään.

Voi sitä ihanaa tunnetta kun sai heittäytyä pitkälleen sängylle eikä tarvinnut hyttysten suhinaa kuunnella. Nukuttiin kaikki todella hyvin pitkän lentomatkan jälkeen ja oltiin pirteitä aamulla.

Olin toivonut paksua lumipeittoa ja kaunista talvista säätä kotiintuloamme vastaanottamaan ja minä sain toivomani. Aamupalan jälkeen lapset pukivat topat päälleen ja menivät Lehtisten pihaan möyrimään lumeen pitkäksi aikaa.

Ei haitannut lainkaan jättää aurinko ja helle taaksemme kun kotiolotkin näin mukavat.

Lounaan jälkeen jatkoimme matkustamista ja ajoimme viisi tuntia kotia.

Tunnissa oli kaikki viisi matkalaukkua tyhjätty paikoilleen ja vanhempanikin kävivät piipahtamassa!

Ihana jälleen näkeminen.

Voi kuinka kivalta koti tuntuukaan vaikka koti kauakana kotoakin mukava on.

Tällä kertaa aika kului sopivaan tahtiin ja löhöilypäiviäkin tuli vietettyä hyvällä omatunnolla.

Kerkesimme nähdä ja kokea ja hengata ystävien ja sukulaisten kanssa.

Pitkän loman jälkeen paluu arkeen tuntuu hyvältä.

Ikävä päiväntasaajalle iskee kyllä pian taas mutta nyt on rauha ja hyvä olla.

kaikki hyvin ja viimeisiä viedään

Viimeinen täälläolo viikko on lähtenyt käyntiin ja ohjelmaa on joka päivälle. Vielä olisi käynti miehen isovanhempien luona Nairobin ulkopuolella Kiambu nimisessä kylässä. 

Viimeisen puolentoista viikon kunniaksi nettiyhteys loppui, gukan uuden kännykän mukana tullut kuukauden unlimited netti yhteys päättyi siis ja sen vuoksi blogissakin on ollut hiljaista. Nyt on puhelimen kautta padi käytössä mutta netti syö paljon credittiä. 

Päivät on ollut suht arkisia viime viikon. Paljon ollaan uitu ja vaan oltu. Eilen hyvä ystäväni Charlie , reggae dj, tuli lapsineen kanssamme uimaan Royaliin joka on tässä vieressä ja sopivan hintainen chillauspaikka. Lapset tuli toimeen hyvin ja tekemistä riitti. On muuten ollut ilo nähdä kuinka helposti lapsemme saa kavereita kun jossain ollaan oltu. Charlie on yksi ensimmäsistä ystävistäni jonka opin tuntemaan ekalla visiitilläni jolloin hengasin paljon Achievers nimisessä reggaebaarissa downtownissa.  Charlie oli paikan dj, nykyään ei paikkaa enää ole mutta dj hommat jatkuu Shashamannen nimissä muualla. Ehkä jopa suomessa jos oikein innostutaan ! 

Tänään miehen täti Mweha oli kylässä ja huomiselle varattiin kampaaja aika hänen työpaikallaan. Kotiinlähtö kun häämöttää on aika letittää tyttöjen päät jotka tähän asti olleet aika arkisesti leteillä tai auki. 

Cucu on jo huolissaan kuinka pärjää kun talo hiljenee ja lapsenlapset lentää kotia, on jo koko kuukauden yrittänyt ylipuhua heitä jäämään tänne hänen seurakseen tuloksetta. 

Nyt ladataan padit täyteen leffoja jotta letitys onnistuisi mahdollisimman sujuvasti ja ulkona kuivuu matti myöhäsen kesto vaipat huomista varten. Kauniita unia. 

Ps. Katsokaa ihmeessä the good lie elokuva, itkin läpi koko tarinan. Tositarina joka avaa silmäsi katsomaan pakolaisia uusin silmin.

swahili boostaus onnistunut

Pian kolme viikkoa sitten kun saavuimme anoppilaan oli lastemme swahili vielä hieman jäykkää mutta pikkuhiljaa oppivat ettei sekaan voinut heittää suomi/ruotsi sanoja ja oppivat myös puhumaan kirjavammin lausein. 

Nyt käyttävät sanoja joita minäkään en tunne ja selittävät pitkiä lauseita mennen tullen. 

Kyse ei ole ollut siitä etteivät osaisi kieltä vaan siitä että kotona suomessa heidän ei tarvitse tsempata samalla lailla kun täällä ollessaan kun ei voi täydentää suomella tai ruotsilla.

Joku nauroikin ettei hänen how are you  kysymykseen ole kukaan muu ennemmin vastannut mzuri niinkuin Nalani teki.

Tosin myös englannintaidot kehittyvät täällä mutta swahilin varjossa onneksi. 

Muistutan kaikkia puhumaan swahilia lapsillemme ja kaikki edelleenkin ihmettelee että he osaavat. 

Ollaan ostettu pari leffaa swahiliksi ja lisää kirjojakin tukemaan kieltä kotisuomessa. 

Itse olen huomannut että omakin swahilini on kehittynyt sitten viime kerran ja kaupanteko sujuu ongelmitta swahiliksi jolloin hintakusetukset vähenee huomattavasti.

Minä en ikinä arastele käyttää kieliä ja siitä on hyötyä kun puhua palpattaa niin oppii. 

yhdessä kohti parempaa

 Eilen kävin uudestaan Mogran orpokodilla. Tällä kertaa Mama Hannah oli paikalla ja saimme jutella rauhassa. Tytöt menivät daddyn kanssa Snake parkiin joka on matkan varrella ja Nathan tuli mukaani. 

 Viime käyntini jälkeen ystäväni innostuivat auttamaan orpokotia ja eilen kävimme Hannan kanssa kaupassa hakemassa kolmellasadalla eurolla ( kiitos !)  hygienia tarvikkeita heille. 

pyykinpesutarvikkeita, vauvanhoitotarvikkeita, hammastahnaa, kengänkiillotusainetta jota koululaiset tarvitsevat, siivousvälinetiä, wc paperia, suojakäsineitä yms.

Mama Hanna ja minä 

Shoppailun jälkeen palasimme Mograan sopivasti pikkuväen päikkäreiden loppuessa joten pääsin tällä kertaa leikittämään vauvalan väkeä. Heillä on tarkat ohjeet vierailijoille. Max 5 vierailijaa kerralla ja kaikkien tulee pestä kädet kunnolla ennen kun pääsee vauvalaan.

Nathan istui ja jutteli uusille tuttavuuksilleen ja tuttuun tapaan yritti maistellakin heitä jotka lähelle uskalsi. Sain viedä pienen kolmeviikkosen tytön takasin nukkumaan hänen syötyä ja voi taivas kuinka hento hän olikaan. 

henkilökuntaa taustalla

itsenikkaroidut kerrospinnikset. 

Joseph hoki koko ajan "picha Picha" eli kuvaa kuvan perään ! 

Kiitos kaikille jotka mahdollisti tämän suuren ostoskierroksen. Toivottavasti tekin tunnette tämän auttamisen riemun!

Mambojen iltapäivä kuvina

Appivanhempani asuvat lähellä monta turistinähtävyyttä joka on kätevää sillä tänäkin iltapäivänä päätimme yhtäkkiä käydä katsomassa krokotiilejä Mamba krokotiili villagessa. 

Olemme käyneet ennenkin ja tällä reissulla luvattiin lapsille näyttää mahdollisimman paljon eläimiä eikä minua haittaa nähdä niitä uudestaan.

Residen hinta 200 kshs aikuiselta ja 100 kshs lapselta turistilta 800kshs. 

108kshs nyt 1 euro 

Sillä hintaa saa: 

Pidellä pientä Niilin krokotiiliä ken uskaltaa

tuima katse

muut voi silittää tätä jännää olentoa

Sunnuntaisin nämä Niilin hirviöt syötetään joten makaavat loppuviikon kylläisinä ja nauttivat lämmöstä. Refleksit silti toimii ja hyökkäävät nopeeta kun oppaan keppi osuu kidalle.

Pikkukrokojen jälkeen oli paikka kilpikonnille. Mr. Kobe kilpikonna oli reippaalla kävelyllä ja pääse maistamaan herkkuaan, kukkaa. 

Nathan hengas mukana manducassa eikö kukaan tiedä mitä hän oikeesti näki mutta kaikki hänellekin esiteltiin. Tytöt kokeili kaikkea rohkeina ja ylpeä mamma ikuisti kaiken kameralla.

Tuo mini kilpikonna oli aika söpö kahdeksan kuukautta vanha. 

Krokotiiliosuuden jälkeen saa vapaasti kävellä alueella jossa myös ravintola ja muita nähtävyyksiä. 

He ovat tehneet afrikan muotoisen järven alueelle jonka toisella puolella on leikkipaikka ja strutseja.

Parilla eurolla pääsi ajelulle karuselliin sekä maailmanpyörään jota pyöritti kuvassa näkyvä mies. 

 Strutsejakin sai syöttää bambulla josta piti pitää lujaa kiinni sillä nuo balleriinat veti kovaa. 

Ihailtiin heitä jonkin aikaa ja saatiin käsiimme myös yhden strutsin munan.

Todella mukava paikka viettää vaikka päivä ja lintobongarille, onko pappa kuulolla?, vinkki ottaa kiikarit mukaan!

chinja mbuzi

Täälläpäin on tapana teurastaa vuohi juhlavieraille ja esimerkiksi jouluna. 

Kitengelassa teurastettiin yksi jouluna ja toinen säästettiin meidän tuloa varten. 

Lauantai iltapäivänä miehet ryhtyivät hommiin, tämä on nimittäin onneksi miehen työ.

Banaaninlehdistä pedataan alusta likaiselle työlle.

Lapset saivat valita halusivatko nähdä teurastuksen vai ei ja Nalani katsoi alusta loppuun mutta Neppe tuli vasta tappoiskun jälkeen. 

Vuohi tapetaan mahdollisimman äkkiä ettei eläin kärsisi turhaan. 

Veri otetaan säilöön myöhempää makkarantekoa  mutura  varten. 

Kun vuohi on kuollut se nostetaan takajaloista roikkumaan jonka jälkeen poistetaan nahka. Sisäelimet pestään ja laitetaan myös sivuun tulevia ruokia varten.

Tämän jälkeen vuohi puolitetaan ja aletaan leikkaamaan eri lihanosia irti. 

Jokainen osa vuohesta hyödynnetään eikä hävikkiä ole, jonka vuoksi mielestäni teurastus on oikeutettu. Länsimaissa kun hävikkiä tulee tosi paljon eläimen teurastettua. 

Alla muutama kuva.

Mututra eli makkara jossa veri  ja liha on pakattu suolen,niinkuin kuvassa, tai pestyn mahalaukun sisään, maustettu esim chilillä ja grillattu. 

pää grillillä, todella mehukasta lihaa, kuulemma parasta. Tytötkin tykkäsi. 

Nämä suomalainenkin tunnistaa, ribsit. 

 Niinkuin arvata voi niin lihaa käsitellessä ympärillä parveilee kärpäsiä. 

grillattua  pieniä suolia dipattuna suolaan. 

Jos matkustat Keniaan / Tansaniaan niin sinun kannattaa ehdottomasti syödä nyama chomaa eli grillattua lihaa. Ei sinun tarvitse teurastamaan ruveta, tätä herkkua saa ravintoiloista tai valitsemasi lihanpalat suoraan lihamieheltä jotka voit itse grillata kotona. Nyama choma on täällä suurta herkkua. Liha grillataan ja palotellaan, dipataan suolaan ja syödään. Monesti lisukkeena on kachumbari salsa ( tomaattia, punasilpulia, chiliä ja korianteria) ja mahdollisesti ugalia. 

Päästä ja koivista keitetään myös keittoa jonka sanotaan vievän sinun krapulan mennessään. Nyama choma juhlissa kun monesti alkoholi virtaa ja lihaa mätätään niin lopuksi joudaan tuota "pääsoppaa" selventämään pää ja sulattamaan ruoat. Munuaiset grillataan ja ne annetaan tytöille tai naisille, miehille grillataan vuohen pallit mutta grillatun maksan tai sydämen saa syödä kuka vain. 

Slummeissa on tosi tavallista syödä vuohen/lampaan tai kanan jalat kun ei ole varaa ostaa kalliita lihaosia. Noistakin irtoaa syötävää. 

Muutama lisä info lihasta täälläpäin

Suomessa kun varotellaan raskaana olevia naisia syömästä maksaa niin täällä taas se on suositus. 

Maasai heimolaiset juovat lehmän/ vuohen verta. Kun heillä ei ole ruokaa he valuttavat verta lehmistään ja sekoittavat maidon kanssa jonka jälkeen olo on kylläinen. Lehmä ei kuulemma kärsi verenvaluttamisesta.

Kitengela

 Liikenneruuhkan vuoksi meillä kesti kaksi ja puoli tuntia ajaa Kitengelaan Mamman luokse eilen. 

Perillä odotti Mammani vastapaisettujen chapatien kanssa ja toivotti meidät tervetulleiksi kotia isolla halilla!

Sillä aikaa kun odotimme muuta nuorisoa paikalle kerkesimme hyvin juttelemaan ja ns catch up. 

Mamma sai muun muassa tulijaisiksi Marimekon laukun, hatun sekä teemukit jotka pääsi heti käyttöön. 

Tämä on todella vahva ja luotettava Mamma!

Minua heikotti koko aamupäiän ja juuri ennen lähtöä tyhjensin koko vatsalaukkuni joten olo oli aika heikko Kitengelassa ja kun muut istuivat iltaa myöhään aamuyöhön niin minä nukuin kuin vauva vauvani kanssa. Lapsetkin olivat hereillä kauan ja pitivät hauskaa!

Vihdoinkin näin jälleen siskoni lapset Philip 8 ja Jayne 4 ja voi että kuinka he ovatkaan kasvaneet. Sisko itse on Intiassa töissä tämän vuoden joten valitettavasti en näe häntä lainkaan.

Philip ja Moniq on todella lähellä sydäntäni sillä olen tuntenut heidät vauvasta asti ja oli ihana todeta kuinka molemmista onkin kasvanut reippaita ja hyviä tyyppejä!

LApset leikkivät ja pelasivat Philipin lahjalla, Busy townin lentiskkäpelillä joka on tosi hauska ja keksivät eri leikkejä. 

Philip 8, Myles 4, Jayne 4, Nalani 4, Nathan 7kk, Moniq 9, Nepele 6 huomatkaa että Neppe on yhtä piktä kuin Moniq.

Lauantaina teurastettiin vuohi jota grillattiin lauantai illasta saakka aina sunnunntai iltapäivään. 

Siitä oma postaus. 

Todella hauskan mutta väsyttävän viikonlopun jälkeen palasimme kotia tänään illalla.

Kotiinipäin kesti vain tunnin ajaa kun ei ollut ruuhkaa.

aamupäivän rutiinit

Tytöillä on täällä muutama kotitehtävä jonka suorittavat päivittäin. 

He nukkuvat yläkerrassa isossa talossa cucun ja gukan vieressä auntie Rachelin huoneessa ja ennenkuin kukko muutti takapihalle Nalani oli aina ensimmäisenä kiekumassa aamuisin. 

Hiipivät herättämään isovanhemmat ja Cucu avaa portin alakertaan ja laittaa cartoons soimaan tv ruudulle. Muutaman jakson jälkeen Nalani kömpii meidän sänkyyn jolloin Nathankin yleensä on just herännyt ja aamu alkaa kaikilla, aika tarkalleen kahdeksalta. 

Tällöin menemme aamupesujen jälkeen ison talon olkkariin jossa lapset avaavat ikkunaverhot, illalla pimeän tullen, kello seitsemän, he sulkevat ne. 

Aamupalan jälkeen nappaavat valkoisen bio jäte astian ja menevät syöttämään linnut.

Tyttöjen käsimatkatavaroissa oli uno kortit, pictionary peli sekä yksi tosi huippu reaktiopeli, mahdollisesti blizz niminen. Niitä pelataan aamupäivisin kun suunnitellaan päivän ohjelma. 

Monesti emme lähde minnekään ennen puoltapäivää joten aamupäivät on aika rentoja. 

Huomisen ohjelma on kumminkin jo sovittu, menemme mammani luo Kitengelaan viettämään viikonloppua. 

Mogra rescue center ja vaipparalli

Syksyllä keräsin jälleen kestovaippoja, myös teiltä lukijoilta tuli postia, kiitos, jotka pakattiin kolmeen matkalaukkuun ja tuotiin mukanamme tänne Nairobiin. 

Vuosi sitten sain iinimiini nettikauppiaalta noin sata tuttipulloa ja liki viisikymmentä tuttia lahjotuksena. Uusien eu sääntöjen vuoksi niitä ei voitu enää myydä. Silloin ei ollut vielä tiedossa seuraavaa lähtöpäivää joten lahjotin ison osan naiselle joka vei ne Gambiaan, jossa ne myöskin sai hyvän kodin. Jätin silti osan itselleni sillä tiesin että lastenkodissa niille olisi käyttöä. 

Tänään pakkasin uusiksi 204 vaippaa,  29 pulloa , 15 tuttia ja pari purkkia maidonkorvikejauhetta jotka veimme Mogran orpokotiin Muthaigaan, toisella puolella Nairobia. 

Mentiin koko perheen voimin.

Kiambu rd, käänny Rock Cityn kohdalla ja ota ensimmäinen vasemmalle. 

Valitettavasti Mama Hannalla oli juuri tärkeä meno kun saavuimme vihdoinkin paikalle liikennekaaoksesta mutta kerkesimme sanomaan käsipäivät ennenkuin hänen täytyi jatkaa matkaa.
Saimme yhdeltä vapaaehtoiselta lääkäriltä kierroksen läpi talon ja saimme nähdä kolmekymmentäkolme pienen pientä kaunista alle yksivuotiasta menossa päiväunille.
Siinä tilassa ei kameraa viitsinyt ottaa esille. Nuorin vauvoista on 29 päivää vanha.
Orpokodilla on lapsia 0-18v ja kaikki käyvät koulua noin kuuden kilsan päässä Matharessa.
asante ry jota muunmuassa ihailtava Jaana pitää on auttanut tätä orpokotia erilaisten projektejen kautta on taho jonka kautta löysin orpokodin ja uuden kodin vaipoille.

lahjotusten siirto meidän laukuista heidän laukkuun josta sitten jatkaa oikeeseen kaappiin.

Asante ryn hommaama Nissan bussi orpokodille 

Suurin osa lapsista oli koulussa visiitimme aikana ja sovimmekin Mama Hannahn miehen kanssa että palaamme ensi viikolla jotta saadaan jutella kunnolla ja nähdä heidän koti ja asukit.
Respassa huomasin kyltin jossa  oli listattu lastenkodin eri kiireelliset tarpeet ja ajattelinkin hakea hygieniatuotteita heille ensi kerraksi.

Lapsille on rakennettu leikkikenttäkin jossa lapsemme viettivät hetken aikaa odottaessamme Mama Hannaa.

Visiitti pisti taas prioriteetit kohdilleen ja kotimatkalla matatussa lapset sai iisot rutistukset.
He olivat iloisia kun pääsivät tällä kertaa mukaan osallistumaan vaippojenvientiin.
Toivon että ensi kerralla pääsen edes vähän auttamaan työntekijöitä jollain tapaa. Tänään tarjouduin syöttämään vauvoja mutta olivat jo kuulemma hyvällä mallilla joten apuamme ei tarvittu.
Tästä paikasta kuulette vielä lisää.