14.9.2014

metsäretki

Kun ei kirjoittaa ehdi niin on hyvä kuitata kuvilla.
Kakkakaffen innoittamana lopsimme neljä aikuista ja kuusi alle kouluikäistä lasta metsän halki lintutornille grillaamaan eväitämme.
Polku oli sopivan pitkä (n 1,7km) näin ensimmäiseksi kunnon retkeksi. Pienet jalat jaksoivat ryhmässä hyvin kun ihmeteltävää oli joka nurkalla.

 
 Laudoista tehdyt polut tekivät koko retkestä seikkailun oloisen.
 


 Perillä taukopaikalla aloitettiin sytyttämällä nuotio ja lapset tutkivat lintutornin näköalaa.

 
Makkarat maistui kaikille ja kyllä se vaan on tunnelmallista istua avotulen vieressä.
 
 
 Näitä retkiä teemme varmasti lisää näinä kauniina syyspäivinä !

9.9.2014

uhkatilanne

Olin pistää omenamehuni väärään kurkkuun tänään kun Nepen luokkakaverin äiti soitti mulle ja kertoi lastemme koulun olevan ampuma uhan alla ja lapset ja henkilökunta lukkojen takana koulussa.
Siinä kerkesi ajattelemaan jo vaikka ja mitä. . .
Samana hetkenä eskarilainen asteli kotipihaan tyytyväisenä niinkuin yleensä, ei kuulemma mitään kummallista kerrottavaa. huoh.
Sosiallisesta mediasta löytyi kirjoituksia ja paikallislehtien artikkeleita asiasta. Kuulemma oikeeta uhkaa ei ole ollut mutta varotoimenpiteisiin ryhdytty varmuuden vuoksi.
Ennenkuin sain viestiä koululta olin jo kerinnyt lukemaan netistä ja kuulemaan muilta vanhemmilta eri versioita tapahtuneesta. Tässä on pää ollut hieman pyörällä koko iltapäivän ja kauhuscenariot käyty läpi mielikuvituksissa.
Jämmer och elände sanoisi vanha muori.
Koulun henkilökunta oli vastaanottanut uhkaavan oloisen sähköpostin joka myöhemmin käyty läpi poliisien yms kanssa ja todettu ns vaarattomaksi.
Jotenkin en vaan oikein niele sitä.
Aikapommi?
Onneksi esikoiseni ei ole asiasta tietoinen ja ajattelin pitää asian niin kunnes kuulin että koulun muut oppilaat ovat värittäneet tarinaa ja siitä on monenmonta toinen kauheempaa versiota liikkeellä. En missään nimessä halua että Neppe kuulee sellaisen ja uskoo siihen.
En myöskään halua aloittaa aamua kertomalla asiasta ja sittemmin toivoittaa hyvää koulupäivää. Ristiriitaista.
Taidan viedä likan itse aamulla ja samalla haistella ilmaa paikan päällä.
Tämä oli kyllä vihoviimeinen asia jota ajattelin kohtaavani.
 
 

8.9.2014

Lallen omenamehu

Meillä kasvaa iso ja vanha omppupuu tuossa pihassa. Olen usein miettinyt vieväni omput mehustamoon mutta en oikein ole tiennyt minne viedä. Tänä vuonna ystävämme Christine ja hänen mies avasivat mehustamonsa Veikarsissa. Paikka on idyllinen, on lampaita ja kanoja ja ihanat maisemat. Vanha punainen kartano ja rauha joka löytyy vain maalta.
 
 
He perustivat yrityksensä kotipihaan ja palvelevat ajanvarauksella.
Heillä on myös kotisivut  (klick) jossa näkyy hinnat yms.
Vein perjantaina 5 pussillista omenoita heille ja tänään kerkesimme ne noutamaan.
 Olin tilannut ne 3l "bag in box" eli ns.viinilaatikossa. 7 laatikkoa hyvää tuoretta ja maukasta mehua tuli kotiinvietäväksi.
 

asiakkaat jonossa
 
Niinkuin näkyy niin tilauksia on paljon ja Christinen puhelin soi jatkuvasti joten soita ensin ja varmista koska hänellä on aikaa puristaa hedelmäsi ettet poimi omenoita paljoa etukäteen.
 

 
 
Meidän puusta riittää hyvin vielä omenoita hilloihin ja piirakoihin ja riittäisi enempään mehuunkin.
Jos viisi pussillista tuntuu paljolta niin voin lohduttaa että ne pussit täyttyy aika nopeeta.
Ja mikä sen parempaa kuin aloittaa aamu oman puun mehuilla !
Otin lapset mukaan noutamaan mehut ja moikattiin lampaita ja kanojakin.
 



Kuulemma lampaiden määkiminen oli "kauheeta meteliä" Nalanin mielestä eikä kumpikaan innostunut ajatuksesta että meillä vielä jonain päivänä olis oma maatila keniassa jossa olisi muun muassa lampaita määkimässä.
Ihailen Christinen perhettä, he saavat niin paljon ruokaa pöytäänsä omasta pihastaan!
 
 
Kotona korkkasimme heti ensimmäisen tonikan ja maistoimme kultaista juomaa joka upposi kaikille!
Maku riippuu tietty omenalajikkeesta.
Laatikkomehu on pastöroitua joten se säilyy avaamattoman ensi vuoteen ja avattuna jääkaapissa kk tai pari. Tilata saa myös ihan raakamehua joka säilyy päivän max kaksi mutta se vie paljon pakastintilaa.
Suosittelemme Lallen mehustamoa *slurp
 
 
Teksti kirjoitettu omasta tahdosta mainostaa 
 
 
 

6.9.2014

miksi minä bloggaan!?

Reilu neljä vuotta sitten luin vain ja ainoastaan ruotsinkielisiä blogeja eikä niitä suomenkielisiä kyllä montaa tainnut silloin vielä ollakaan...
Perustin oman blogini kun Nalani oli parin viikon ikäinen.
Miksi lähdin mukaan blogirumbaan?
Silloin käytiin kuumaa keskustelua siitä onko oikein julkaista kuvia ja juttuja lapsistaan blogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Yksi kommentti eräässä blogissa sai minut ajattelemaan.
Kommentoijan äiti oli menehtynyt ennen kuin hänestä oli tullut äiti ja hän suri sitä ettei ikinä ollut käynyt sitä keskustelua äitinsä kanssa, sitä keskustelua jota käydään kun odotetaan lasta, varsinkin esikoista. Millaisia raskauksia omalla äidillä on ollut ja miten on synnytykset mennyt, entä oman äidin ajatukset tuoreena äitinä yms.
Vaikka tietenkin toivon että saan elää vielä kauan lasteni ja mahdollisten lastenlastenkin kanssa niin mitään tulevaisuuteen liittyvää ei voi varmuudella suunitella joten aloitin kirjoittamaan blogia.
En ole vieläkään neljän vuoden jälkeen mainostanut blogiani tai halunnut isoja lukijanumeroita, vaikkakin pidän siitä että kommentoitte ja käytte täällä ja saan jakaa ajatuksiani ja arvomaailmaani niin kirjoitan silti edelleenkin lapsilleni.
Näen tämän blogin isona kirjeenä heille.
Tänne kirjoitan ajatuksiani liittyen heidän kasvattamiseen ja omaan olooni nuorena äitinä. Siksi täällä on paljon kuvia ja "päivän tapahtumia" sillä haluan että he näkevät kaiken sen mitä muistiin eikä valokuva albumeihin tai vauvakirjoihin mahdu.
Tykkään itsekin selata taaksepäin blogissani ja muistella menneitä vuosia jotka helposti vain kiitää ohitse ilman että kunnolla rekisteröi tapahtumia.
Minulla on valokuvamuisti ja käytän kuvia ja paikkoja kun suunnistan ja muistan asioita, siksi valokuvaan paljon sillä muistan kuvat jotka olen ottanut.
Muistan kahdeksan vuotta sitten juhlittuja pippaloitakin sillä olen räpsinyt muutaman kuvan sinä iltana.
Ekoja tekstejäni en edes itse halua katsoa sillä ne nolottaa jotenkin. Silloin tosin ei ollut instagrammia eikä twittereitä joten blogia päivitettiin usein päivän aikana ja lyhyet noteeraukset olivat ok blogissa.
Nykyään suuret bloggaajat kirjoittavat harkiten ja suunnitelmallisesti tekstinsä ja pitävät instagram tiliä siinä sivussa.
Minulla ei ole instaa eikä twitteriä joten tämä on kanavani.
 
 
 

fanitapaamiset

Arki rullaa tasiasta tahtia mutta joku tässä kaikessa niin väsyttää, lähinnä illalla kl 21.00 kun kaikki naperot nukkuu ei aivot jaksa mitään vakavampaa kun tv sarjojen tsiikailua.
Tänä viikonloppuna on ollut paljon eri tapahtumia täällä kotikaupungissa ja tänään alotettiin päivä lyhyellä Krista Siegfrids keikalla torilla. Olemme isoja faneja ja jonotimme tietty nimmareita muiden innostuneiden fanejen kanssa.
Iloinen laulajatar otti kärsivällisesti kuvia fanejensa kanssa.


 
Krista esiintyi Sportin liigajuhlien kickoffissa ja sai näin ollen myös Vaasan Sportin (jääkiekkojoukkue) kaulahuivin.
Konsertin jälkeen jatkoimme Citymarkettiin jossa juhlittiin lastenpäivää ja tapasimme mm. Peppi Pitkätossun sekä sisäleikkipuisto Swingelingin Lemmi maskotin. Monta huipputapaamista samana päivänä!


 
Piipahdettiin myös mökillä syömässä välipalaa ja nauttimassa kesäisestä auringosta. Tytöt keräsi kuivattuja laventelin kukkia ja krassinsiemeniä.


 
Näillä tyypeillä kyllä energiaa riittää.
On tosi kiva kun he ovat jo niin isoja että tosiaan innostuvat eri artisteista ja heidän kanssa voi keksiä kaikkea kivaa "isojen lasten" juttuja.
Tänä viikonloppuna on myös korjattu hieman satoa mutta siitä lähemmin huomenna.
Ajattelen blogia jatkuvasti mutta aina ei vain ole aikaa rapsuttaa mitään sen kummempaa kuin kuulumisia!

5.9.2014

tääl on kaikki hyvin


 
SuperNanny on talossa !
 
Ehkä, mahdollisesti jaksan kirjoittaa oikein tekstiäkin illemmalla ellen simahda junnujen kanssa samoihin aikoihin.
- Väsynyt ja lunssainen. 

2.9.2014

Päivän väri





 
* keltainen *

1.9.2014

kesä päättyi

 
 
Täällä rannikkoseudulla meillä on tapana syyssiivota mökit ja näin ollen juhlia huvilakauden päättymistä elokuun viimeisenä viikonloppuna.
Kaunis ja ihana traditio jota olemme juhlineet niin kauan kuin muistan.
Minähän tunnetusti rakastan perinteitä ja tämä on yksi suosikeista.
Oikeestihan mökkeilykausi ei lopu vielä, nykyään kun on lämitetyt mökit ja sähköäkin on jo suurimalla osalla, mutta silti tämä perinne jatkuu sillä kesäkausihan loppuu ja silloin on hyvä polttaa kokko!
Lapset auttoivat keräämällä pienimpiä risuja kokkoon.


Vietettiin päivä mökillä perheen kesken ja mukavaa oli. Illan pimetessä sytytettiin rantaa pitkin ulkotulia jotka luovat sen oikean tunnelman. Niin kaunista kun jokapuolella saaristoa loistaa ulkotulet. Tosin niitä oli kolminkertaisesti silloin lapsuudessani... Ilma on viileä ja kostea ja illan tullen saa pukea villapaidankin päälle. Palavat tulet ja niden tuoma lämpö ja meren pimeys ja syvyys luovat sellaisen maagisen satumaisen tunnelman.
 
 
 Lapset jaksoivat tosi hyvin valvoa kunnes tuli pimeä kymmenen maissa, jolloin sytytettiin ensin kokko palamaan ja ihailtiin sitä ja tuhansia "tulen voimia" tai "tulikeijuja" jota sieltä lennähteli.


 
Montaa rakettia ei itse tarvitse ostaa sillä saarsistossa lentää hyvin muidenkin ilotulitteet joista on iloa monelle. Onnistuimme hyvin tänä vuonna ja saatiin kauniit värit taivaalle.



Vaikkakin tykkään ilotulitteista niin silti mua aina pikkasen pelottaa. Pelottaa se mitä voiskaan tapahtua jos se singahtaiskin vaakatasossa ja iskis jotakuta päin tai pamahtaiskin sytyttäjän naamaan.. hyi kauheeta olisi ja onneksi ollaan vastuullisia aikuisia jotka niitä sytyttää eikä onneksi oo vahinkoja sattunut. Mua hirvittää nähdä alaikiäisiä, vielä lapsia, jotka leikkii raketeilla ilman aikuisia lähettyvilläkään!
Nalani ilmoitti rakettejen jälkeen oleevansa väsynyt ja kömpi peiton alle eikä halunnut edes makkaraa joka samoihin aikoihin valmistui grillillä.
Makkaroiden jälkeen muutkin pienet ja isommatkin lapset kömpi petiin.
 

29.8.2014

tämänhetkinen arki

Neppe on käynyt joka arkiaamupäivä eskarissa nyt parin viikon ajan. Nala jatkaa samalla 11 päivänsopimuksella päiväkodissa, minä huseeraan täällä pikkuveljeä hoidellen ja mies kokkaa töissä. On käyty paljon keskustelua siitä saako mammat olla kotona vauvan kanssa ja pitää isompia lapsiaan hoidossa. Huoh. Näistä aina väännetään. Kun Neppe oli vajaa yksi vuotias hain ja sain hänelle dagispaikan sillä mieheni oli paljon kotona opsikeluiden vuoksi ja olisin mennyt töihin. Plussaattiin samoihin aikoihin raskaustesti joten peruin dagispaikan ja Neppe jatkoi kotona oloa. Neiti oli puolitoistavuotias kun Nala syntyi ja arki kahden pienen kanssa sujui hyvin. Silti elää ei voi ilman tuloja joten tytöt aloittivat päiväkodissa 2,8 ja 1,3vuotiaina. Ikinä eivät ole olleet täydellä sopparilla vaan 16- ja 11 päiväisinä.
Nepelellä kun on tuo eskari joka aamupäivä 8.20-12.40 ja Nalan kun on jo 4,3 vuotta oli aika helppo päätös antaa Nalanin jatkaa dagiksessa sen 11 päivää kuussa. Jotkut laittaa puolipäiväiseksi mutta minä en siitä tykkää, siinä jää niin päivä kesken ja joutuu lähtemään kesken kaiken pois. On kiva kun saa herätä päikyiltä rauhassa ja syödä välipala jonka jälkeen pääsee vihdoinkin taas ulos leikkimään kavereiden kanssa. Harvemmin haen likkoja(siis nykyään likkaa) ennen puolta neljää-neljää sillä he tykkäävät leikkiä kavereidensa kanssa. Kotona kumminkin kysytään leikkiseuraa yms joten siinähän ne saa senkin osuuden samalla.
Nalalla on nyt kuusi päivää dagista takanapäin ja kyllä tekee hyvää hänen siellä olla.
Nala kuuluu nykyään niihin vanhimpiin ryhmässä ja kyllä sen huomaa ettei sisko ole samassa paikassa joten molemmat luo erilailla oman paikkansa ryhmässä.


 
Kun molemmat lapset ovat aamupäivät poissa saan keskittyä Nathaniin joka muuten jää aikalailla vaille 100% huomiotani. Kun hän nukkuu minä voin siivota ja kokata tai ihan vaan nukkua minäkin.
Kun taksi tuo Nepelen kotia yhden maissa on meillä kahdenkeskeistä laatuaikaa hänen kanssa sen pari tuntia ennen kuin haemme pikkusiskon.
Samalla lailla saan laatuaikaa Nalanin kanssa ne aamupäivät kun Nepele on eskarissa ja hän kotona kanssani.
Olen huomannut kuinka hyvä juttu tämä on!
Pienen ikäeron takia ovat melkein aina olleet yhdessä joten tämä luonnollinen erotus tekee vain hyvää. Heitä voisi melkein verrata kaksosiksi kun ovat kuin paita ja peppu.
Tämä malli toimii meillä hyvin ja todeta pitää että kyllä tekee hyvää itsellekin ja omalle jaksamiselle kun saa välillä aivot ja pää levätä meilläkun ei koskaan ole hiljaista ja aina joku haluaa huomiosi.
 

28.8.2014

vaunuillen vai kantaen

Olen jokaisen lapsen kohdalla tykännyt käyttää vaunuja kantoliinojen sijaan.
Muistan kuinka lapsettomana ajattelin että ehdottomasti kantaisin heitä lesossa niinkuin keniassa tehdään mutta harvemmin oli tarve siihen. Vaunut ovat kömpelöt tietyissä paikoissa kyllä mutta niin kätevät kun ei tarvitse kantaa käsissään mitään! Pidän siitä että laukut, varavaatteet ( esim takki) ja ostokset saa kärryn kyytiin. Kun Nala oli vuoden tutustuin Manducaan. Lainasin kyseistä kantovempainta viime kenian reissulle ja olin todella tyytyväinen kun sain kannettua 1 ja 3 vuotiaita lapsosia liikkuessamme ympäri seutuja. Löysin hyvällä hinnalla käytetyn manducan ja ostin sellaisen. Pidän siitä sillä se tuntuu hyvältä ja voin kantaa isompiakain lapsia siinä.
Nyt kolmannen kanssa on ollut todella kiva kun on voinut kantaa häntä mahallani metsäreissuilla tai kirappareita kierrellen jolloin vaunut olisivat vain hankalat ja tiellä.
Nathan nukkuu todella hyvin manducassa ja vaunuissa joten hänelle ei ole suurta merkitystä kumpaa käytän.
Kun viedään Nalaa päiväkotiin ( 11pvää kuussa) on helppo kun poika on rinnallani sillä Nalan dagisryhmä on toisessa kerroksessa ja joutuisin siis nostamaan painavan kantokopan ylösalas jos vaunuilla mentäisiin.
Käytän siis nykyään vaunua ja manducaa 50/50. 
 
Mutta kertokaas mulle kuinka kiinnitän takana olevan klipsun ( se joka pitää olkaremmit paikoillaan)  itse kun vauva on rinnallani?  Enhän minä millään yllä taakseni lapaluiden väliin... Selällä kun lapsi on niin se onnistuuu tietty hyvin mutta kun tuossa voi kantaa lasta rinnallakin... Ns. epäsuomalaisena (klick)  pysäytän aina jonkun ohikulkijan ja pyydän häntä klipsimään klipsun kiinni. Aina kaikki on ensin ihmeissään ja epäluuloisina odottaa mitä minulla on asiaa kun pysäytän heidät, usein parkkipaikalla. Suurin osa hymähtää ja etsii piilokameraa kun kerron huoleni mutta aina olen apua saanut iäkkäämmiltä ja nuorilta jätkiltäkin kuka nyt onkaan sattunut siihen parkkipaikalla samaan aikaan kanssani.  

25.8.2014

kirjastossa

Eskarilainen tarvitsee omaa kirjastokorttia jolla koulussa lainata kirjoja tarpeen tullen joten kävimme piipahtamassa lähi kirjastossa.
Samalla valittiin "muutama" kirja kotiinlainattavaksi.
Tytöt katseli isoa paksua Barbie kirjaa jossa oli kuvia ja kertomuksia Barbien kehityksestä ja muutoksista vuosien varrella. Tuttujakin nukkeja löytyi ja monta "jag vill ha"ta.
 
Jäimme hetkeksi koulunpihaan leikkimään tyttöjen kaverin kanssa ja Neppe luki pari kirjaa kun ei Nalan ja Elviinan leikit innostanut.
 


 
Meillä ei vielä ole syntynyt minkäänlaista rytmiä Naten kanssa. Tänään musta tuntuu että se on vaan nukkunut läpi päivän välillä syöden ja hymyillen. Toisina päivinä se voi viettää enemmän aikaa jokellellen ja tutkien ympäristöään.
Niin sanotusti helppo vauva vaikken tuosta termista oiken pidä.
Tyytyväinen tapaus.
Kunhan vatsa on täys on hänen hyvä olla, todellinen mies siis.
Nathan on niin tottunut meluun ja että joku on centtimetrin päässä naamastaan juttelemassa ettei häntä hätkähdytä juuri mikään.
 
2,5 kk
 
 
 
 
 

24.8.2014

leipuri hiiva

Kaatosade yllätti meidän ulkoilut ja piti keksiä jotain tekemistä.
Ruokaakaan ei kaapeissa ole eikä sunnuntaina kannata kauppaan mennäkään sillä sieläkin hyllyt tyhjillään joten tietenkin me leivoimme.



 


 
Iltapalaksi loihdimme sconesseja, aamupalaksi siemensämpylöitä ja bonuksena suklaamuffinit.
Sateen loputtua jatkoimme ulkoleikkejä. Likat vesilätäköissä ja minä pilkkoen puita.
Innostuin siivoamaan grillipaikan oikein kunnolla ja pilkoin puita reilu kolme tuntia ja sahasin yhden puisen sängynrungonkin palasiksi siinä kun vauhti oli päällä.
Perjantaille on buukattu pihatalkoot.
Nyt maistuukin sämpylä teen kyytipoikana!

lauantai 23.8

 Eilen aamupäivällä oli järjestetty blogikirppis täällä kotikaupungin Ylikiva kahvilassa.
kuva lainattu kotikolmiolta

 
Kiersin paikan heti sen avattua ja bongasinkin hyviä sisä- sekä ulkovaatteita Nathanille joka nukkui manducassa.

niin ja vielä ihanat crocsin siniset kumpparit koossa 22


En lähtenyt myymään tällä kertaa vaikka kolleegat sanoivat tavaran liikkuneen hyvin. Sen kyllä uskonkin sillä porukkaa oli todella paljon ja hyvää kamaa tarjolla.
Kaupunkikierroksen jälkeen olin niin naatti että vedin pitkät päikyt pikkumieheni kanssa. Heräsin siihen kun tytöt tuli iloisina herättämään " mamma vakna de e massa kompisar ute"
Pihaamme oli kertynyt mieheni kutsusta joukko tuttuja ja tuntemattomia ja grilli kävi kuumana.

 
Grilli paloi aina yöhön asti ja pihalla temmelsi lapsilauma iltamyöhään.
Välillä taivas lähetti hentoja sadekuuroja jotka vain loivat tunnelmaa ja pihamme kolme aurinkovarjoa toimivat sateensuojiina.
Puoli kymmeneltä oli enää yksi lapsivieras jäljellä joten lähetimme heidät sisälle lämmittelemään ja rauhoittumaan... Olivatkin onnistuneet sotkemaan tusseilla itsensä sekä pöytänsäkin mutta homma hoitui yhteissuihkulla joka tietenkin oli hauskaa.
Lopuksi Mama Brianna ja minä luimme iltasadun, Kuku Mrembo (kaunis kana)tytöillemme ja pikkuhiljaa hekin lähtivät kotiapäin. Neppe ja Nala simmahti heti kun saivat päänsä tyynyihin, Nathankin oli nukahtanut joten hipsin itkuhälyttimen kanssa vielä ulos hetkeksi istumaan.
 
 
Osa lapsista ja heidän kauppa.
 
Minusta on ihana istua ulkona pimeässä palavan tulen äärellä pikku tihkusateessa. Kerrankin sain nauttia terassin ulkolyhdyistä ulkopäin eikä vain olkkarin ikkunan läpi.