Neppe on käynyt joka arkiaamupäivä eskarissa nyt parin viikon ajan. Nala jatkaa samalla 11 päivänsopimuksella päiväkodissa, minä huseeraan täällä pikkuveljeä hoidellen ja mies kokkaa töissä. On käyty paljon keskustelua siitä saako mammat olla kotona vauvan kanssa ja pitää isompia lapsiaan hoidossa. Huoh. Näistä aina väännetään. Kun Neppe oli vajaa yksi vuotias hain ja sain hänelle dagispaikan sillä mieheni oli paljon kotona opsikeluiden vuoksi ja olisin mennyt töihin. Plussaattiin samoihin aikoihin raskaustesti joten peruin dagispaikan ja Neppe jatkoi kotona oloa. Neiti oli puolitoistavuotias kun Nala syntyi ja arki kahden pienen kanssa sujui hyvin. Silti elää ei voi ilman tuloja joten tytöt aloittivat päiväkodissa 2,8 ja 1,3vuotiaina. Ikinä eivät ole olleet täydellä sopparilla vaan 16- ja 11 päiväisinä.
Nepelellä kun on tuo eskari joka aamupäivä 8.20-12.40 ja Nalan kun on jo 4,3 vuotta oli aika helppo päätös antaa Nalanin jatkaa dagiksessa sen 11 päivää kuussa. Jotkut laittaa puolipäiväiseksi mutta minä en siitä tykkää, siinä jää niin päivä kesken ja joutuu lähtemään kesken kaiken pois. On kiva kun saa herätä päikyiltä rauhassa ja syödä välipala jonka jälkeen pääsee vihdoinkin taas ulos leikkimään kavereiden kanssa. Harvemmin haen likkoja(siis nykyään likkaa) ennen puolta neljää-neljää sillä he tykkäävät leikkiä kavereidensa kanssa. Kotona kumminkin kysytään leikkiseuraa yms joten siinähän ne saa senkin osuuden samalla.
Nalalla on nyt kuusi päivää dagista takanapäin ja kyllä tekee hyvää hänen siellä olla.
Nala kuuluu nykyään niihin vanhimpiin ryhmässä ja kyllä sen huomaa ettei sisko ole samassa paikassa joten molemmat luo erilailla oman paikkansa ryhmässä.
Kun molemmat lapset ovat aamupäivät poissa saan keskittyä Nathaniin joka muuten jää aikalailla vaille 100% huomiotani. Kun hän nukkuu minä voin siivota ja kokata tai ihan vaan nukkua minäkin.
Kun taksi tuo Nepelen kotia yhden maissa on meillä kahdenkeskeistä laatuaikaa hänen kanssa sen pari tuntia ennen kuin haemme pikkusiskon.
Samalla lailla saan laatuaikaa Nalanin kanssa ne aamupäivät kun Nepele on eskarissa ja hän kotona kanssani.
Olen huomannut kuinka hyvä juttu tämä on!
Pienen ikäeron takia ovat melkein aina olleet yhdessä joten tämä luonnollinen erotus tekee vain hyvää. Heitä voisi melkein verrata kaksosiksi kun ovat kuin paita ja peppu.
Tämä malli toimii meillä hyvin ja todeta pitää että kyllä tekee hyvää itsellekin ja omalle jaksamiselle kun saa välillä aivot ja pää levätä meilläkun ei koskaan ole hiljaista ja aina joku haluaa huomiosi.
7 kommenttia:
Hyvä kirjoitus. Jokaiselle ei sovi sama tyyli. Inhoan kaikenlaista ehdottomuutta ja sitä, että tuputetaan omaa näkemystä ainoana oikeana. Hienoa, että teille on löytynyt just teille sopiva ratkaisu. Tykkäisin varmaan itsekin, jos olisin sun kengissä.
Niinpä. Kaikilla on erilaiset elämät ja helppo on vaan tuomita tietämättä taustoja. Niin kauan ku kaukaan ei kidu tai vahingoitu...:) poksä muuten kotona vielä?
Voi, en ole ollut pitkään aikaan. Meillä molemmat pojat on aloittaneet hoidossa jo 9 kk ikäisinä. Molemmat oli ensimmäiset kuukautensa pienemmissä paikoissa, joissa huomioitiin tosi hyvin pikkuisen tarpeet. Eihän se helppo ratkaisu ollut, mutta näinkin on pärjätty. Nyt ollaan oltu tosi tyytyväisiä kansainvälisen päiväkodin aloituksen jälkeen. :)
hyvä juttu!! tosiaan kaikille sopii vähän eri ratkaisut. aivan turhaa tuomita toisen tekemiset vain koska se ei itselle sopisi. mahtavaa tossa järjestelyssä on se että kaikki voittaa! :)
t. jenna btw :)
näinhän se menee että kaikki tekee parhaansa lastensa eteen. Aih siellä on tuommonen pk, kuulostaa kivalta ja hyvä että pojat viihtyy!
jenna: just näin! :)
Lähetä kommentti